Omistuksessani on vuodesta 2017 lähtien ollut Yamaha Xv 535 Virago vuosimallia 1994. Alun perin hankin pyörän rakentaakseni siitä Café Racer tyyppisen ja tarkoitus oli valmistaa siihen erittäin paljon osia itse "alusta lähtien" eli koneistamalla teräksestä, alumiinista, messingistä, pellistä takomalla, prässäämällä, valamalla yms. Tähän projektiin ehdinkin valmistaa paljon osia ja käytin osien tekoon varmasti 1000 tuntia aikaa ja olin myös jo ennen pyörän ostoa mallintanut netistä löytyvän tiedon, kuvien ja mittojen avulla tuon 535 Viragon ja tehnyt suunnitelmia rakentelusta siltä pohjalta, mutta ajeluinnostus oli tuossa vaiheessa kuitenkin rakenteluintoa suurempi ja pyörä oli lähes vakiona ajossa alkukesän. Tämän jälkeen pyörä ehti olla muutamassa erilaisessa bobber -tyylisessä asussa loppukesästä 2017 ja kesällä 2018, kunnes se jäi seisomaan aloitettujen café racer runkomuutosten jälkeen vuosiksi lähes koskemattomaksi.
Tässä välissä ehdin tehdä mm. yhden XT 350 käyttöentisöinnin ja tekemään loppuun pitkään kesken olleen Solifer Export entisöinnin ja lisäksi omistuksessa ja ajossa kävi mm. 750 Super Tenere, josta tarinaa täälllä:
Super Ténérén kunnostelua
https://r.tapatalk.com/shareLink/topic? ... source=app
sekä 2020 T7. Ajelut jäivät kuitenkin vuosi vuodelta vähäisemmäksi, joten "uudesta" Tenerestä luovuin alkuvuodesta 2025, kun kaverilla oli sellaiseen pyörään innostusta ja tiesin pyörän menevän niin sanotusti hyvään kotiin.



2025:
Veljeni hommasi kesällä 2025 vanhan 70 luvun stereoperä DT 125:sen ja on kunnostellut sitä mielestäni oikein tyylikkäästi YZ -replica suuntaan ja tämän innostamana alkoi itselläkin tehdä mieli jotain klassikkoenduro tyyppistä kulkupeliä projektiksi ja kunnostettavaksi. Katselin pitkin loppuvuotta Nettimotosta sillä silmällä mm. Suzuki PE:itä, Yamaha IT:itä sekä myös XR, XT, DR yms. tyyppistä kalustoa. Vastaan ei kuitenkaan tullut mitään mikä olisi oikein suuresti mielenkiintoa herättänyt ja toisaalta muutenkin oli halu tehdä ehkä enemmän jotain omaperäistä, pelkkä kunnostus tai entisöinti ei oikein kiinnostanut, vaan oli halu päästä rakentelemaan vähän enemmänkin.
Joulukuussa 2025 aloin miettimään saisiko tuosta vuosia haitolla seisseestä Viragosta rakennettua jotain ulkonäöllisesti klassikkoenduro suuntaan vivahtavaa ja ajo-ominaisuuksiltaan soratieajeluun soveliasta laitetta. Viragolla vajaa 20tkm. ajelleena tiesin, että moottorin ominaisuudet riittäisivät mainiosti omiin ajeluihin myös sellaisessa käytössä. Valmiiksi olemassa olevan 3D-mallin pohjalta asiaa oli hyvä lähteä hahmottelemaan ja nopeasti sain itseni vakuutettua siitä, että projektilla oli onnistumisen mahdollisuudet olemassa. Alusta asti vahvana ajatuksena oli, että nyt ei oltaisi rakentamassa näyttelypyörää vaan tarkoitus oli tehdä asiat turhia hifistelemättä ja hieromatta siten, että pyörällä raskisi sitten valmistuttuaan ajella huoletta.
Kuva8
Rengaskooksi valikoin renkaiden saatavuuden ja ulkonäköseikkojen vuoksi 18"/21" koot. Ulkonäön puolesta ajatus oli 80 -luvun endurotyylinen toteutus ja tähän lookiin sattui sopivasti löytymään omasta tallista käyttämätön UFO:n XR tyylinen takalokasuoja sekä Acerbis Elba valomaski. Näiltä pohjilta lähdin jatkamaan suunnittelua ja aloin tehdä myös osahankintoja.
Ensimmäisenä hommasin jostain 90 luvun Husqvarnasta peräisin olevat renkaat, siis napa/vanne/rengas paketit sekä ilmeisesti 90 luvun Husqvarna TE:stä tai vastaavasta huskista peräisin olevan 45mm Marzocchi Magnum keulan, joka oli ollut viimeisimpänä asennettuna Africa Twinissä. Keulan hankin eräältä kotimaiselta purkamolta. Husqvarnan eturenkaan sain helposti sovitettua keulaan paikoilleen, akseliksi päätyi jonkun katu Kawasakin akseli ja lisäksi muutama holkki piti väliin sorvata ja homma oli tähän vaiheeseen sillä selvä. Laakereiden suojauksia ja muuta vastaavaa on tarkoitus miettiä myöhemmin.

Tammikuu 2026:
Seuraavaksi sovitin keulan Viragoon paikoilleen ja sekin meni odotettua huomattavasti helpommin. Vain yksi väliholkki piti sorvata ohjausakselille ja keula meni tämän jälkeen heittämällä paikoilleen. Jopa laakerit olivat täsmälleen oikeaa kokoa keulassa valmiiksi. Keulan asennuksen jälkeen ulkonäköä pääsi jo hahmottelemaan. Koska olin jo aiemmin pinnannut Viragon takanavalle 19" vanteen ja varustanut sen karkeahkolla katurenkaalla café racer rakentelua silmällä pitäen, sai tässä vaiheessa jo jonkinlaisen kokonaiskuvan tilanteesta, koska tuo kapeahko 19" takarengas oli hyvin lähellä ulkomitaltaan pyörään tulossa olevaa 18" endurorengasta. Lopputulema uudella keulalla ja aikoinaan Super Tenerestä ylimääräiseksi jääneellä ohjaustangolla oli ulkonäöllisesti rohkaiseva. Vaikka tässä vaiheessa paikoillaan oli vielä vääränlainen takarunko, sai asiasta jo jonkinlaisen käsityksen.
Kuva11
Keulan sovituksen jälkeen suunnittelin ja valmistin aiemmin tehdyn takarungon tilalle uuden tähän suunnitelmaan paremmin sopivan takarungon. Takarungon perusmateriaalina käytin Ø25x3mm saumatonta hydrauliputkea, joka on harrikoiden rakentelupiireissä suorittu materiaali runkomuutoksiin. Materiaali on edullista, helposti saatavilla ja lisäksi sen taivutus onnistuu varsin hyvin. Putkien taivuttelut hoidin kiinalaisella putkentaivuttimella, suunniteltujen valmistuspiirustusten mukaisesti. Hitsasin ensiksi takarungon yläosan alumiiniprofiileista ja 3d tulostetuista kiinnikekappaleista muodostuvassa jigissä valmiiksi, jonka jälkeen hitsasin tuon osan pyörän runkoon kiinni. Sovituksessa ja kohdistuksessa apuna oli pyörän takaiskareiden kiinnikkeisiin kiinnittyvä apujigi. Tätä ennen piti tietysti irroitella aiemmin tehty takarunkoaihio. Onneksi en ollut ehtinyt hitsailla siitä kaikkia saumoja ihan ympäri asti. Samaa kohdistusjigiä ja jigiin kiinnittyviä 3d tulostettuja ohjurikappaleita hyödyntäen hitsailin paikoilleen myös takarungon alatuet, jotka oli myös valmistettu samasta putkesta taivuttamalla. Hyäväksi konstiksi putkiliitosten sovittelussa osoittautui 3d tulostetut ja teräsholkeilla varustetut poraohjurit, jotka saa kätevästi suunniteltua oikeaan kulmaan suoraan pyörän 3d mallissa. Näiden läpi sopivalla koteloporalla poraten putkien sovitus toisiinsa oikeaan kulmaan ja pituuteen oli huomattavan helppoa.



Tässä vaiheessa olin saanut hommattua ebayn kautta toisen Viragon takarenkaan napoineen, johon oli tarkoitus pinnata Husqvarnan 18" vannekehä paikoilleen. 18" kehälle sopivat pinnat hommasin Wheel Factory Finlandilta mittatilauksena ja ne ovat Symoticin valmistamat. Pian selvisi, että Husqvarnan kehässä pinnojen reiät on niin paljon väärässä kulmassa, että sellaisenaan vanteen pinnaus ei onnistuisi. Jouduin työstämään pinnojen reikiä reilusti, että pinnaus onnistui ja tässä vaiheessa oli selvää, että kyseistä vannekehää ei voisi väljine pinnan reikineen käyttää kuin "mock up" tarkoituksessa, ajovanteeksi siitä ei olisi. 19" cafe racér vanteen jätin kokonaiseksi napoineen ja renkaineen, koska mahdollisesti joskus vielä rakentelen myös sellaisen version. Tämä pyörämalli on siitä kiitollinen rakentelukohde, että hyväkuntoisia ja vähän ajettuja aihioita on tarjolla paljon ja edullisesti. 18" vanne nappularenkaineen toi pyörään jo niin paljon enduro-olemusta, että ei sitä enää helposti tunnistaisi Viragoksi. Alla olevassa toisessa kuvassa näkyy taustalla myös kummityttöjen pyörät: heille aikanaan synttärilahjaksi kunnostamani PW80 ja aiemmin mainitsemani velipojan rakentelema DT 125.

Takaiskareiksi olin hommannut 1980 Elsinore crossihondan Showat, jotka joustomatka-, vipusuhde- ja massalaskelmieni perusteella saattaisivat tuurilla olla aika sopivan jäykät painavampaan, mutta huomattavasti lyhyemmän joustomatkan omaavaan pyörään. Joustomatkoiksi on hahmoteltu noin luokkaa 150mm takana ja 180mm edessä, joka varmasti riittää mainiosti meikäläisen soratieajeluihin. Varsinaiseen maastoajoon pyörä on kelvoton jo pelkästään väkisellä sangen matalaksi jäävän maavaransakin takia. Seuraavassa vaiheessa protosin takaiskareiden kiinnityspisteiden paikkaa rungon vinotuissa ja kun olin tyytyväinen kiinnityskohtaan, toteutin kiinnikkeet runkoon hitsatuilla kierreholkeilla, jotka tein Ø16mm vedetystä akselista sorvaamalla. kiinnitysten kohdalle toteutin myös vinotukien ja ylärunkoputkien välille vinotuet runkoputkimateriaalista.

Visiooni pyörän ulkonäöstä kuuluu ehdottomasti perinteisen malliset muoviset käsisuojat. Kiinasta on saatavilla kohtuullisen edullisesti hyvinkin alkuperäistä vastaavia käsisuojia, joita vastaavia on käytetty 80 ja 90 luvun Yamahoissa. Olin tilannut tällaiset suojat ja ilokseni ne sai kohtuullisella vaivalla soviteltua Viragon alkuperäisiin kahvarunkoihin. Näiden kiinnitystä varten sorvasin ruostumattomasta teräksestä uudet jarru- ja kytkinkahvojen kiinnitysruuvit ja mutterit, joissa on valmiina olakkeet kahvasuojia varten. Näissä osissa pääsin ensimmäistä kertaa käyttämään tositoimissa hankkimiani kulmikkaiden reikien tekoon soveltuvia työkaluja (Rotary Broaching tool). Saa mukavasti uskottavaa ulkonäköä omavalmisteosiin, kun pystyy tekemään kuusiokoloreikiä


Helmikuu 2026:
Alunperinhän tällaisessa Viragossa ei ole varsinaisesti minkäälaista runkoa moottorin alapuolella, vaan jalkatappien ja jalaksen kiinnikkeet on pultattu moottorin alapuolelle kiinni moottoriin ja takaosastaan runkoon. Halusin ulkonäkösyistä sekä pohjapanssarin kiinnitystä varten tähän versioon kuitenkin tehdä moottorin ali kulkevat kehtoputket, joihin olisi hyvä kiinnittää myös jalkatapit ja jalas. Seuraavaksi aloin valmistamaan näitä alarunkoputkia. Putkilla ei sinällään ole kovin suurta rasitusta ja lisäksi ne tulisivat kiinnittymään runkoon ja moottoriin aika lyhyillä jänneväleillä, joten materiaaliksi valitsin Ø19x2mm huonekaluputken. Runkoputkien taivuttelun suoritin samaisella kiinalaisella putkentaivuttimella kuin aiemmatkin taivuttelut. 3d -mallissa suunnitellut taivutukset onnistuivat varsin hyvin kuvien mukaisesti. Näissä taivutteluissa ehdoton apuväline on ollut digitaalinen kulmamitta, jolla tämän kaltaiset taivutukset saa riittävällä tarkkuudella oikeaan kulmaan. Koska 3D mallini ei ole aivan tarkka ja etenkin moottorin alakerta on hyvin sinnepäin mallinnettu muutin runkoputkien suunnitelmaa vielä tässä vaiheessa menemään lähempää moottoria, jotta maavaraa jäisi käyttöön mahdollisimman paljon.
Alarungon kokoonpanon suoritin myös alumiiniprofiilista ja 3d tulosteista valmistetussa jigissä. Tässä vaiheessa hitsasin kehtoputkien takapäihin kiinnitysholkit, jalkatappien kiinnitysputken sekä yhden poikkiputken kehtoputkien etuosaan. Tässä vaiheessa epätarkka moottorin 3d -malli koitui harmiksi ja tuohon jalkatappien kiinnitysputkeen jouduin takomaan väisteen moottorin "keskisaumaa" varten. muuten putkisto vaikutti sopivalta paikoilleen ja seuraavaksi valmistin siihen kiinnityslaipat putkien yläpäihin, joilla se kiinnittyy pulttaamalla rungon yläosan moottorinkiinnikkeeseen sekä kiinnityskorvakkeet, joilla alarunko kiinnittyy moottoriin. Seuraavaksi kiinnitin alarunkoon 6x30mm latasta prässillä kantatut jalkatapin kiinnikkeet.






Maaliskuu 2026:
Jarrupolkimen, vaihdepolkimen ja jalaksen tein muokkaamalla alkuperäisistä. Vaihdepolkimeen piti tehdä uusi eri suuntaan osoittava vipuvarsi ja lisäksi valmistin siihen sorvaamalla ja jyrsimällä taittuvan pään, jonka hitsasin alkuperäiseen polkimeen kiinni. Jarrupoljin koki myös muodonmuutoksen ja siitä jäi alkuperäistä vain kiinnitysholkki ja varsi, ja varttakin piti muotoilla uuteen uskoon. Jalas meni suhteellisen pienillä muutoksilla eli siihen tein vain pienen jatkoksen. Jalaksen kiinnikkeen sain tehtyä alkuperäisestä leikkelemällä sen sopivaan muotoon ja hitsaamalla kiinni uuteen alarunkoon. Jarru- ja vaihdepolkimien akselit tein sorvaamalla ja ne kiinnittyivät alarunkoon 5mm latasta tehdyillä kiinnikkeillä. Vaihdepoljin tarvitsi toimiakseen vain sopivan mittaisen työntötangon, joka löytyi ALiExpressistä. Jarrupolkimeen piti tehdä vähän enemmän suunnittelua, jotta sain jarrun toimimaan. Lopulta päädyin käyttämään alkuperäistä jarruvaijeri/tanko yhdistelmää, jolle hitsasin kiinnikkeet alarunkoon ja jarrupolkimeen. Saman kiinnikkeen yhteyteen tein ruuveilla kiinnittyvän lisäkiinnikkeen jarruvalokatkaisijalle jossa on myös paikka polkimen palautusjouselle. Jarruvaijerin kiinnitykseen tein myös speciaali ruuvin, jossa on ura palautusjouselle, tässä hyödynsin taas hyväksi havaittua rotary broachia. Seuraavassa vaiheessa hitsailin alarunkoon latasta tehtyjä vahvikkeita polkimien kiinnityksille sekä kiinnikkeet pohjapanssarin kiinnitystä varten. Pohjapanssarille tuli putkien risteyskohtiin M6 kierrerei'illä varustetut lattarautakiinnikkeet.









Tässä suurinpiirtein se tilanne missä ollaan nyt maaliskuun loppupuolella menossa. Yritän muistaa päivitellä tänne projektin etenemistä vähän tiheämmin.