UKRAINA
Keskiviikkoaamu alkoi sateisena, keula kohti Ukrainan rajaa ja ennenkokematonta maata. Rajalla oli jonkin verran jonoa, jonka pystyi ohittamaan kätevästi mopolla. Lähellä tullikoppia käteen lyötiin pari paperiliuskaa, jotka olivat valmistettu ohuesta, virsikirjann sivua muistuttavasta paperista. Teksti oli pelkästään kyrilistä ja paikka oli ainakin ajoneuvon merkille ja rekisterinumerolle. Siihen hätään käsillä ei ollut kuulakärkikynää, joten jätin liput täyttämättä. Publikaani täytti sen aikanaan puolestani. Tullikopilla papereita syynättiin, kyseltiin kohdetta ja käteen annettiin täytettäväksi maahantulokortti, jossa oli ohjeet englanniksi. Sain sen lopulta valmiiksi ja matkan tarkoitukseksi tuli transito eli kauttakulku.
Tullista ulos päästyäni vaihdoin varmuudeksi pankista 40 euroa rahaa. Matka jatkui Lviviin josta oli tarkoitus ajaa Ivano Frankogradiin ja edelleen Cernivcin kautta Romaniaan Suceavaan. Kovan sateen vuoksi paperikarttoja ei voinut lukea ja gepsin kartta kaupungista oli suuntaa antava. Jouduin keskustan aamupäivän ruuhkaan. Kiusana olivat pahimmillaan noin 5 cm koholla olevat ratikkakiskot, joihin olin livetä parikin kertaa. Käytännössä muutaman harhailun ja sateen vietyä ajohalut päätin jäädä Ukrainaan yöksi, löysinkin majapaikan Bucac-nimisestä kylästä. Paikka oli normaalia itäeurooppalaista tasoa ja kustansi 140 paikallista rahaa, eli noin par kymppiä. Aamu olikin jo aurinkoinen ja matka jatkui Cernivcin kaurra Romaniaan, mutta eräässä kylässä hieman ennen rajaa oli nopeusratsia. Paikka oli valittu ovelasti, tie ennen kylää oli tasaista ja suoraa, varmaankin parasta, mitä Ukrainassa olin ajanut. Rike oli suomalaisittain suuri, 87 km/h viidenkympin rajoituksella. Sain joskus kotimaassa vastaavasta 160 euroa. Näyttelin aikani tyhmää ja tarjosin loppuja paikallisia lepänlehtiä, eli noin 35 ruplaa. Tämä herätti miliisissä lähinnä huvitusta. On yksi sana, joka kaikkialla vähemmän kehittyneissäkin maissa ymmärretään, se on money. Aikansa toisteltuaan miliisi sai minut pehmenemään ja piirsin sakkovihkon takasivulle kaksi ympyrää, toisen sisällä oli 50 ja toisen sisällä 87, ympyräiden välissä nuoli ja lopuksi =20€. Tämä meni läpi, kymppikin olisi voinut riittää, mutta kaksikymppinen oli pienin seteli enkä viitsinyt alkaa kaivella kaikkia käteisvarantojani miliisin nähden. Lopuksi tarjottiin omenia, käteltiin ja sainpa vielä ottaa pikaisen valokuvankin sympaattisesta miliisistä.
Kaikenkaikkiaan Ukrainasta jäi positiivinen mielikuva, että sinne voi palata toistekin. Maa on aikamoinen kurjala, ihmiset ja eläimet elävät maaseudulle ritirinnan. Tienvarressa näkyi talutettuna ja irtona kaikkia mahdollisia kotieläimiä kanoista, vuohista, hanhista, lehmistä aina täyskasvuiseen emakkoon saakka. Liikkuminen on halpaa, polttoaine maksoi noin 90 senttiä litra.
ROMANIA JA BULGARIA
Ukrainasta ajelin Suceavaan, josta E85- tietä edellen etelää kohti. Maa on pinnamuodoltaan hyvin tasaista tältä itäreunaltaan Yöpaikka tienvarsihotellissa Buzay- nimisessä kaupungissa hintaan 100 paikallista, olisiko ollut reilut parikymppiä sekin. Seuraavana aamuna oli vuorossa Bucarestin ohitus itäisen kehätien kautta. Kehätie on kyllä aika yliarvioiva kuvaus, tie muistutti lähinnä suomalaisilla teollisuusalueilla kulkevia teitä. Rekkaliikenne oli armottoman vilkasta, mopolla pystyi taas ohittelemaan jonoja. Seuraava yöpaikka löytyi Bulgariasta tienvarren kolmen tähden motellista, single room one night kustansi 40 paikallista, euroina hinta olisi ollut 25 ekeä. Paikka oli todella siisti. Motelli sijaitsi vuoristossa jonkinlaisen kansallispuiston tuntumassa, maisemat muistuttivat käsivarren tai Pohjois-Norjan tuntureita.
Bulgaria ja Romania olivat minulle uusia maita, Romaniaan haluan vielä palata, ihmiset ovat ystävällisiä ja maastoltaan sekä maisemiltaan sieltä löytyy suurta vaihtelua.Yksityiskohtana ystävällisyydestä tulee mieleen mummo, joka juoksutti pitkälle perääni paikalliseen markettiin ajohanskat, jotka olin jättänyt moottoripyörän penkille. Polttoaine näissä maissa kustansi noin 1.1 euroa/litra
TURKKI
Romaniasta siirryin Turkkiin. Tullissa paperit ja pyörän laukut syynättiin tarkasti. Ensikertalaiselle tuli mieleen elokuva ”Keskiyön pikajuna”.Tullivirkailijat olivat tiukkoja, mutteivat kuitenkaan röyhkeitä Tämä lienee kaikkien etu, turismi on Turkille merkittvä tulonlähde. Viimein tullista päästyäni lähdin kohti päämäärää, eli Canakkale-nimistä kaupunkia Istanbulin lounaispuolella. Maisemat ovat kukkuloita ja laaksoja ja lopulta meren näkeminen sykähdytti. Canakkaleen täytyy mennä lautalla Eceabatista, väli on muutaman kilometrin ja kustansi 8 paikallista, eli nelisen euroa. Otin Canakkalesta majoituksen, paikallinen pensionaatti aivan ydinkeskustassa kustansi 20 paikallista eli noin 10 euroa. Pyörä oli turvassa kadun laidassa, lyödäänköhän täälläkin varkaalta käsi poikki? Väkeä kaupungissa tuntui olevan hengästyttävän paljon. Sää lämpesi Bulgariasta lähdettäessä koko ajan ja olikin Canakkalessa noin +20 astetta. Kävin shoppailemassa, intenetyhteydellä varustetussa kebab-paikassa ja alusvaatepyykillä paikallisessa basaarissa. Palvelukulttuurissa on meillä suomalaisilla opittavaa, asiakas tuntee olevansa tärkeä, vaikka palveltavia on paljon. Turkkiin haluan palata ehdottomasti. Ainoa huono puoli oli korkea polttoaineen hinta, 1.7-1.8 euroa litra. Paluumatkalla hävitin loput liirat poikkeamalla paikalliselle huoltoasemalle Kreikkaan menevön tien varressa. Huoltoaseman pojat tarjosivat teetä ja sipulipiirakkaa. Vaikka yhteistä kieltä ei ollut, tunsin saaneeni uusia ystäviä, valokuvien jälkeen lopuksi pestiin kädet ja paikalliseen tapaan miehetkin ”halaavat” ystävien kesken. Kaikki tämä vain 7 litran bensaostoksella. En ole saanut kotimaisilta öljy-yhtiöiltä vastaavaa vaikka olen pitkäaikainen lämmitysöljyasiakas
PALUUMATKA
Paluumatka tapahtui Kreikan itäreunan, Bulgarian keskiosan ja Romanian keskiosan kautta Craiova-Sibiu-Oradea Unkariin.Erityisesti jäi mieleen uskomattoman hienot vuoristomaisemat Sibiun eteläpuolella. Unkarista matka jatkui Slovakian Presovin kautta Rzesovin kautta Lubliniin ja Lublinista taas ylöspäin vanhaa tuttua reittiä.
Matka meni minulle tuttuun tapaan taas ajamiseksi ”been there, done that, got the t-shirt” tai ”Ride, eat, sleep, repeat”-hengessä. Säät suosivat Ukrainan sessiota lukuunottamatta. Navigaattori on ehdottoman hyvä apuväline ainakin kulkijalle, jolla ei ole kartturia mukana. Garminin City Navigator v9 oli ehdottoman tarkka reititykseltään esimerkiksi Romaniassa Craiovan, Sibiun ja Oradean läpiajossa sekä Bugarestin ohituksessa. Varkaista varoitellaan usein puhurttaessa itäblokin maista, itselleni ei ole vielä varastettu mitään, vaikka jätän usein kypärän ja ajohanskat peilin varteen kaupassa käydessä, navigaattorissa on kuitenkin lukittava teline.
Muutaman vuoden Itä-Euroopassa reissanneena huomaa vanhemmissa Eu-maissa kuten Puolassa, Unkarissa Tsekissä ja Slovakiassa tapahtuneen muutoksen, eli ne alkavat pikkuhiljaa muistuttaa Saksaa tai Itävaltaa. Jos vielä haluaa nähdä aitoa Itä-Eurooppa., kannattaa mennä esimerkiksi Romaniaan tai Bulgariaan tai Länsi-Balkanin maihin, Albania on tietysti oma lukunsa. Otin kokeeksi reitille mukaan Ukrainan, halusin testata vakuutusyhtiön kaskon ehtoa ”erikseen sovittaessa” ja toisaalta nähdä aitoa idän tyyliä. Itä-Euroopassa matkustelu tarjoaa mielenkiintoisen vaihtoehdon, liikenne on hieman villimpää kuin meillä. Vilkkuja kunnioitetaan ehdottomasti, taustapeilit ovat vilkkujen jälkeen tärkein varuste mutta kenenkään päälle ei varmasti ajeta tahallaan, moottoripyörää kunnioitetaan ehkä erikoisuutensa vuoksi. Pyörä toimi hyvin, nopeusmittarin anturi temppuili ja täytyy vaihtaa takuuasiana. Renkaita karkeat tiet söivät enemmän kuin täällä kotimaassa, mutta vielä 24000 km ajettu Bridgestone DeathWing toi minut kotiin. Kilometrejä tuli gepsin mukaan reilut 6500 ja bensaa paloi noin 380 litraa.
Kuvia reissusta löytyy osoitteesta: http://picasaweb.google.fi/aryynane/Turkki08
Vielä kun kehittäis matkaseuran ja kulkupelin.... 
