Kyselin syksymmällä nastojen perään (ilmeisesti väärässä topikissa..?) saamatta yhtäkään vastausta. En lannistunut, vaan kyselin kaikilta tutuilta ja tuntemattomilta, oppien koko ajan uusia asioita nastoittamisesta. Eräältä tutulta sitten löytyikin kuin ihmeen kaupalla nastapyssy ja kokemusta renkaan piikittämisestä.
Vanteiden koosta ja renkaiden mahdollisesta tilasta johtuen hommasin eteen 3.00-18 Michelin Enduro -moporenkaan (nopeusluokka 100km/h) ja taakse 3.25-18 Heidenau K37:n. Nastoiksi löytyi Päijät-Kumista 11 millinen henkilöautonnasta (aika järeä malliltaan tosin). Eteen meinasi tulla ongelmaksi nappulan korkeus, eli kumin vähyys. Sattuman kaupalla sain käsiini madallettuja pakettiauton nastoja ja 9 millisiä ha:n teräsnastoja. Näitä sitten läiskin valitsemaani järjestykseen renkaisiin Loctiten 454:n avustuksella. Liima on sitkistettyä syanoakrylaattia, joka on tarkoiteettu teräksen liimaamiseen kumiin (pitipä sattua, että veli on valimossa töissä ja ko. liiman kanssa tekemisissä
Poraamiseen käytin takakumissa putkimallista poraa ja etuseen tasapäistä kierreporaa. Nastoitustukena toimi pöydänreunaan kiinnitetty ruohonleikkurin työntö kaari (Ghettomeininki rulettaa
Eturenkaan asensin vanteelle, kaverinaan vanhasta sisuskumista leikkaamani in-liner. Kumin vähyys pelotti, niin askartelin sen tueksí ja turvaksi sinne väliin. Takaseen jäi niin paljon nappulaa, että pelkkä sisuskumi riittänee. Aika näyttää.
Eilisen maantiekoeajon perusteella kumit toimivat mainiosti! Tosin eturenkaan epäsymmetrinen kuviointi aiheuttaa veivaamista ja pientä wobellusta alle 60:n vauhdissa, siitä yli rauhoittuu. Jäällä ja lumella kulkee suoraan, kuin juna. Ja pitoa tuntuu olevan.
Miksei kukaan kertonut minulle miten lystiä jäisellä hiekkatiellä on pyörän kanssa?!?!?
Nyt kun olisi lisää moottoria..