Pääsiäisenä jonnekin???(matkaseuraa vailla)

[Ari]

Suunnitelma alkaa vähitellen hahmottua. Lähtö 2.4. Tallinnan kautta via Balticaa etelään ja Unkariin. Edelleen Serbian, Kosovon ja Makedonian kautta ehkä Kreikkaan. Saattaa olla, että skippaan Kreikan, mutta takaisin Albanian, Montenegron ja Bosnian kautta Kroatiaan ja taas Unkarin kautta takaisin.
Valmistelut on hyvällä mallilla, pyörä huollettuna, uudet renkaat ja uuden ajopuvunkin hommasin.
Työn merkeissä tapasin muutamia balkanilaisia viime viikolla ja sain vinkkejä matkalle ja päivälliskutsunkin Belgradiin.

Hyvältä siis näyttää nyt, mutta ainahan näissä suunnitelmissa pitää varautua muutoksiin. Kuski on iskussa, pieniä nivelvaivoja lukuunottamatta. Ne tuskin menoa pysäyttävät, mutta sääolot Suomessa, tai vuoristossa voi tuoda haasteita. Ja voihan tekniikkakin reistailla, jos lehtiä ja foorumeita lukee, ei vesigessulla juuri postilaatikkoa pitemmälle kannattaisi lähteä.

Että tuollaisia suunnitelmia tällä kertaa. Balkan kohteeksi valikoitui siksi, että muut osat Euroopasta alkaa olla nähty ja tuolla voi odottaa näkevänsä jotain sellaistakin, mitä ei kotona joka päivä tule vastaan.

[road]

Moi. Mielenkiinnolla odottelen juttua matkalta kun ollaan itse menossa samaan suuntaan toukokuun lopussa. Niinivirralla Milanoon Ja Kierros Kroatia , Montenegro , Albania ja sitä rataa , ajamalla kotiin perinteisesti Puola , latvia reittiä ! Ei muuta kun mukavat reissut !!!

[Metsuari]

Ari, onko kaikki valmiina reissuun? Tänä vuonna Pääsiäinen niin aikaisin, että olen vasta Lapista Riekkoreissusta päässyt. Olen Toukokuun alussa menossa taas perheen kanssa Barcelonaan, joten hyvällä tuurilla uusin viime pääsiäisen pyöräreittimme uudelleen. Hyviä reissuja sinulle ja laita vähän päivitystä palstalle missä menet. T. Kaima

[Ari]

Valmiina ollaan. Sääennuste ei alkumatkalle paras mahdollinen ole, mutta katsotaan, päästäänkö matkaan.
Hieno reissu oli viime vuonna, toi Välimeren rannikko ja Pyreneitten vuoristo on kyllä hienoa seutua. Kerro terveisiä Francisille, jos tapaatte.
Ja päivittelyjä on tulossa, jos/kun tien päälle päästään.

[Ari]

Pääsiäinen alkamassa ja perinteiden mukaan reissuun on taas lähdetty. Perusmeininkiä toistaiseksi, tänään via Balticaa Augustowiin yöksi. Vajaat tuhat kilometriä Turuust, viileänpuoleisissa keleissä, lämmöt on olleet nollan ja plus neljän välillä. Räntä ja vesisadetta, tulipa ainakin testattua, että uusi puku pitää vettä.
Muistelin aikaisemmilta reissuilta, että liikennekulttuuri Baltiassa olisi parantunut. Nyt oli toisenlaisia kokemuksia, ovatkohan unohtaneet, että moottoripyöriäkin voi olla liikkeellä, mutta useita kertoja vastaantulijat lähti ohittamaan, takaa tulleet ohitti hipomalla ja monet ajoi törkeitä ylinopeuksia.
Pahin tilanne oli, kun edessäni ollut linja-auto lähti ohittamaan rekkaa ja vastaan tuli myös rekka. Rekat väisti penkalle, niin linja-auto mahtui välistä. Kyllä hirvitti. Ja Liettuassa nuo pahimmat tilanteet, Virossa ajetaan siististi.

[Marko Hemmilä]

Hyvää ja turvallista matkaa Arille!

[Ari]

Kiitoksia ja samoin sinnepäin !

Sulta perityt Rukan talvihanskat on taas olleet tarpeen, kun pohjoisesta näin aikaiseen lähtee etsimään kevättä. Hyvät hanskat. Ja taisinpa tän saman Abro hotellinkin sulle joskus neuvoa, kun täälläpäin olit liikkeellä.
Uusi Rallye 3 pukukin osoittautui hyväksi. Pintakangas kyllä kastuu, mutta kuski pysyy kuivana. Ei tämä yhtä lämmin ole, kuin aikaisemmat Rukat, mutta alusvaatekerroksia lisäämällä pysyy lämpimänä. Eilen oli fleece kerrasto ihoa vasten, sähkötakki, toinen fleece ja vielä softshell puku ajopuvun alla. Kelikin oli oikeastaan kylmin mahdollinen, pakkasella sade ei kastele, eikä ole niin kylmää.

Tänään on vielä luvassa kevyttä lumi ja räntäsadetta Puolaan ja vuoristoon, eiköhän vuorten yli päästyä taas lämpene.

[Ari]

Aamulla matka jatkui hotellinomistajan suosituksista huolimatta. Näytti taivaalle, kertoi, että lunta ja kylmää luvassa, ehdotti jäämistä sänkyyn päiväksi ja miettimään matkan jatkamista huomenna. No, jos ehdottelijan sukupuoli olisi ollut toinen, saattais tääkin päivitys tulla vielä Puolasta, mutta sen verran heteromeiningillä liikkeellä, että tien päälle lähdin.
Alkuun tulikin pieniä lumi ja räntäkuuroja, mutta Varsovan jälkeen nekin loppui ja tie kuivui. Puolassa matka kyllä etenee joutuisasti, isolla osalla motareista on 140 rajoitus ja muillakin pääteillä 120 tai 100. Tällä kertaa Gessussa on sen verran raskas kuorma, isot laukut ja iso pleksi, että puuskainen sivutuuli hillitsi vauhtia. Kovassa vauhdissa alkoi tuulenpuuskat tuntua, mutta rajoitusten mukaan alta 140 ajellessa ei ongelmia ollut.
Krakovan jälkeen Tatralle kiivetessä sää muuttui pilviseksi ja lunta satoi ensiksi vähän. Slovakian rajan jälkeen taivas meni sysimustaksi ja lunta pyrytti kunnolla. Vuoristokylät oli puolen metrin lumipeitteessä ja tietkin paikka paikoin lumen peitossa. Ylhäällä lämpötila tippui alimmillaan -4 asteeseen ja nastattomilla renkailla, raskaasti kuormatulla pyörällä sai mutkaisia pikkuteitä ajella varovasti. Yli 4 tuntia kului 150 kilometrin matkaan vuorilla, eli hiljaa jalat maassa mention.
Tatran eteläpuolella ilma lämpeni, tai ainakin pakkanen laski nollaan. Lumikin loppui Zvolenin kohdalla ja vauhtia olisi voinut nostaa. Nyt vain en nähnyt juurikaan mitään. Hetken ihmettelin, onko ajovalo mennyt pimeäksi, mutta syyksi paljastui, että lampun pinnassa oli parin sentin lumi ja jääkerros, joka vei tehon. Ledivaloissa sulatustehoa ei ole.
Mielenkiintoinen oli toi loppumatka, mutta vielä ehdin juuri sopivast 5 minuuttia ennen sulkemisaikaa paikalliseen ruokakauppaan Unkarissa. Nyt kaupat ja ravintolat ovat 2 päivää Pääsiäisen vuoksi kiinni, joten eräänlainen paaston aika olisi tullut, jos olisin tullut myöhässä.
Nyt Unkarissa +17 mittarissa ja 100 km pohjoiseen olleesta lumimyrskystä ei tietoakaan. Tosin uutisissa kerrottiin, että idempänä, Romanian puolella lunta oli tullut vielä enemmän.

[Ari]

Ja parin lepopäivän jälkeen matka jatkui tänään. Pohjois Unkarista pienempiä teitä pustan läpi Serbiaan. Tasaista suoraa tietä riitti Serbiassa, Novi Sadin jälkeen käännyin Fruska Goran kansallispuistoon, jossa oli mukava mutkatie vuorten välistä. Matkalla Belgradiin oli pikkuteiden varsilla roskia tosi paljon. Useammassa paikassa oli jonkinlaisia kaatopaikkoja, isoja kasoja muovipurkkeja ja muuta jätettä. Ei hyvältä näyttänyt.
Belgradin vanha keskusta näyttää kyllä mukavalta. Liikenne on sekavan oloista, paljon yksisuuntaisia ja kävelykatuja.

[Ari]

Belgradissa vietin hauskan illan tuttavani Zoranin kanssa. Kierros vanhassa keskustassa, Belgradilla on mielenkiintoinen historia Rooman valtakunnan ajoista -70 luvun Belgradin aaveeseen asti. Aavistuksen kalpea naama katseli aamulla peilistäkin, mutta aamuruuhkaan lähdin rohkeasti ja ilman isompia ongelmia selvisinkin ulosmenotielle.
Nis kaupungin kohdalla käännyin E80 tielle kohti Kosovoa. Olin uskossa, että noi E tiet olisi kohtuullisessa kunnossa, mutta tällä kertaa niin ei ollut. Vuoristossa tiessä oli isoja reikiä, yhdessä kohtaa puolet tiestä oli sortunut ja pään kokoisia kivenmurikoita oli pudonnut vuorilta. Sääkään ei oikein suosinut, räntää satoi, lämpö oli 2-3 asteen välillä ja maa lumen peitossa.
Serbian maaseutu ja Kosovo on melkoisen köyhää seutua. Ankeaa maisemaa ainakin tuossa harmaassa säässä. Valokuvauskieltoakin oli joillakin pätkillä, ehkä siitäkin voi päätellä jotain, että kuorma-autoille ja panssarivaunuille oli omat nopeusrajoitukset. Tai saattoivat olla painorajoituksiakin, paikallinen murre ja kyrilliset kirjaimet kun eivät ihan auenneet minulle.
Kosovosta ei ihmeempiä kommentteja, kova rakennusbuumi oli meneillään.
Pristinasta jatkoin Makedonian puolelle, Skopjeen. Rakennustöitä on sielläkin paljon. Skopje tuhoutui lähes kokonaan -60 luvulla maanjäristyksessä, joten kovin vanhoja rakennuksia siellä ei ole. Hiukan mahtipontiselta tuntui maku olevan, keskusaukiolla on mahtavan kokoinen Aleksanteri Suuren patsas ja muutenkin patsaita oli paljon. Uusissakin rakennuksissa oli vanhaa tyyliä pylväineen ja komeine julkisivuineen. Edellisiin maihin ja kaupunkeihin verrattuna Makedonia ja Skopje on siisti ja jätti hyvän vaikutelman. Myös ihmiset ovat ystävällisiä, monet kyselivät matkastani ja kertoivat mielellään paikallisesta elämästä. Hotellissa oli suomalainen sauna ja mieliinpainuvimmat keskustelut käytiin siellä. Toiset saunojat olivat nuoria naisia, pukeutuneet vain pyyhkeisiin. Taisi pari kiloa pudota paino minulta, kun en malttanut lähteä pois.
Skopjesta lähdin tänään aamulla ja päädyin Thessalonikiin, Kreikkaan. Värikäs kaupunki, meren rannalla ja paljon historiallisia rakennuksia. Hotellini on ihan keskustassa ja jotain mielenosoitusta on meneillään keskustorilla. Kymmeniä mellakkapoliiseja pleksilevyihin, kypäriin polvisuojiin ja pamppuihin sonnustautuneina. Tiedä sitten, liittyykö huomenna erääntyvään Kreikan valtionlainaan, vai jotain nälkälakkolaisten tukimielenosoituksiakin kuulemma täällä on. Pääministerikin on parhaillaan rupattelemassa Putinin kanssa, jotain liikehdintää voi siihenkin liittyen olla.
Mielenkiintoinen matka tähän mennessä. Balkan on minulle ennestään tuntematonta seutua, mikä on tullut selväksi on, että kansallisuustunteet on täällä voimakkaita. Puheissa tuodaan usein esille, mitä saavutuksia omalla kansalla on. Hiukan vierasta suomalaiselle, mutta selittää ristiriitoja, joita tällä alueella on. Omissa puheissa kannattaa olla korostetun huomaavainen kumppania kohtaan, noista asioista ei parane vitsailla.
Kaikkiaan mieliinpainuva matka tähänkin mennessä. Sää ei ole paras mahdollinen ollut, lunta ja räntää satoi Suomesta Slovakiaan saakka. Unkarissa oli hyvä sää, mutta Serbiassa ja Kosovossa taas vain pari kolme astetta lämpöä. Ongelmia ei kylmistä keleistä ole ollut, puku pitää hyvin vettä ja sähkötakki lämmittää. Saappaat alkavat olla pohjistaan niin kuluneet, että vettä tihkuu sisälle. Eipä ole eka reissu, kun on ajettu liukkauden vuoksi jalat maassa. Vaikka pari tuhatta kilsaa saappaat asvalttia hangaten kuluttaa pohjat kyllä.
Huomenna on tarkoitus jatkaa, takaisin Makedoniaan, Ohridiin ja myöhemmin Albaniaan, Montenegroon, Bosniaan, Kroatiaan yms.

[Ari]

Thessalonikista takaisin Makedoniaan, Ohridiin ajoin torstaina. Ohrid on hieno paikka, melkoinen turistirysä, mutta nätti vanha kaupunki, linna ja paljon hyviä ravintoloita.
Ohridista tänään Albanian puolelle ja Tiranaan. Albania oli positiivinen yllätys, olihan siellä köyhyyttä, mutta myös kauniita maisemia ja hyviä teitä. Tiranan liikenne oli melkoista kaaosta, kaistoista ja ryhmittymisestä ei tietoakaan ja paljon autoja, kävelijöitä ja hevoskärryjäkin liikenteessä. Ja äänimerkit soi tauotta. Itsekin painelin muutaman kerran torvea ihan vain kunnioittaakseni paikallista tapaa. Lämpötila nousi vuorilta laskeutuessa yli kahteenkymmeneen ja ensi kertaa tällä reissulla piti vähentää vaatetusta ja avata tuuletusluukkuja puvusta.
Albaniasta Montenegron puolelle siirtyessä tullijonossa oli ärhäkkäitä kerjäläisiä. Roikkuivat vaatteissa eivätkä millään antaneet periksi. Tullimiehet kyllä saavat täydet pinnat. Jonossa oli muutama kymmenen autoa ja tullimies viittoili minua ajamaan jonon ohi kävelytielle tullikoppien väliin. Rajan ylitys kesti kymmenkunta minuuttia ja autolla olisi mennyt varmaan tunti. Muutenkin ihmettelen niitä kommentteja, joiden mukaan tullimiehet ovat hankalia, tai heitä pitäisi lahjoa. Kaikissa näissä maissa olen saanut erinomaista palvelua. Useimmiten hymyilevät, näyttävät peukkua ja toivottavat hyvää matkaa. Autoista avaavat takaluukkuja, mutta minulta ei kertaakaan pyydetty mitään ylimääräistä.
Montenegron puolelle siirtyessä elintaso nousi huimasti. Talot on siistejä ja rantatie hyvässä kunnossa. Komeita maisemia Adrianmeren ja vuorten välissä. Asvaltti täälläkin on sileää ja liukasta. Gessusta saa luistonestovalon herkästi vilkkumaan, kannattaa olla tarkkana. Renkaatkaan minulla ei ole ihan katukumit, TKC70:it, joiden pito ei ole katurenkaiden luokkaa.
Montenegro on kaikkiaan hieno maa, vaikkapa rantalomaa miettivälle hyvä valinta, ja motoristillekin mukavia mutkateitä.
Yöksi jäin tienvarsimotelliin lähelle Kroatian rajaa. Huomenna rajan yli ja rannikkoa pohjoiseen.

[tumppix]

Oot tulossa tosi hienolle tielle! Dubrovnikiä ja mostaria ei kannata jättää käymättä! Ajeltiin noita seutuja viime syksynä ylhäältä monte negroon saakka.

[Ari]

Joo, toi Kroatian rantatie onkin jo ennestään tuttu, hieno reitti kyllä ja tänään sää suosii, aurinkoista, reilut parikymmentä astetta.
Tämän ketjun ensimmäisellä reissulla jäi kaivelemaan, kun ei päästy Bosniaan pizzalle. Nyt too aikko tuli paikattua, parhaillaan pizza edessä Bosniassa.

[Ari]

Toi Kroatian rannikko ja Mostar alkaa olla tutumpaa seutua monista matkakertomuksista. Niihin ei minulla lisättävää, todella upeat maisemat on rantatiellä, toisella puolella turkoosi Adrianmeri ja vuoret toisella puolella. Mostarissa en ole ennen käynyt, hienoinen pettymys, ihan värikäs vanha keskusta, ehkä olisi pitänyt viettää enemmän aikaa, jotta olisi löytänyt enemmän kiinnostavaa, nyt kävin vain kahvilla ja kävelin lenkin keskustassa.
Yötä olin Panorama hotellissa Sibenikin pohjoispuolella. Siisti paikka, hyvä ruoka ja antoivat motoristille 10% alennuksenkin. Ainoa negatiivinen puoli oli, että illalla oli häät ja juhlinta jatkui aamukuuteen. Uni oli katkottaista, kunnon kulauksen Jägermeisteria vetäisin illalla, niin re rauhoitti.
Sibenikin ja Zadarin jälkeen alkoi tämänvuotisen Pääsiäisreissun pääkohteet, eli eteläinen Balkan olla nähty ja siirryin palaamaan motaria pitkin takaisin Unkarin tukikohtaan. Noita pääteitä pitkin siirtymät sujuu nopeasti, 130 on rajoitus, eikä liikennettäkään haitaksi saakka.
Kroatian ja Unkarin rajalla sain pienoisen selkkauksen aikaiseksi. Tullimies katsoi passini, lähti kai itse kahville ja viittoi jatkamaan. Pakkasin paperit muovipussiin ja edelleen tankkilaukkuun, laitoin hanskat ja lähdin ajamaan. Seuraavalla luukulla alkoi mies huitoa ja nainen juoksi perääni. Pysähdyin, niin pitivät jyrkkäsävyisen puhuttelun, että tulliin pitää pysähtyä. Kerroin englanniksi ja unkariksi, että kolleganne jo tarkasti paperini, mutta eivät halunneet ymmärtää, pakko oli kaivaa paperit uudelleen esille. No, ei toi iso vaiva ollut.
Nyt matkan ensimmäinen ja kiinnostavin osa on takana. Serbia, Kosovo, Makedonia, Kreikka, Albania, Montenegro ja Bosnia olivat minulle uusia maita moottoripyörällä. Hieno kokemus, paljon nähtävää ja erilaista menoa, kuin kotinurkilla, tai Länsi-Euroopassa.
Ongelmia ei juurikaan ollut, Belgradissa pyörin varttitunnin etsimässä oikeaa osoitetta, Kosovossa oli kylmää ja lunta, mutta hienoja kokemuksia kaikki.
Vaikuttavinta oli ehkä Albaniassa, kaunis luonto, mutta ankean näköiset slummit Tiranan laidoilla. Liikenne Tiranassa oli melkoista sekasotkua, mutta moottoripyörällähän sekaan mahtuu hyvinkin.
Pyörä ja varusteet toimi hienosti. Uusi puku, Rallye 2 (vain olikohan 3) on ollut oikeinkin hyvä. Koko on sen verran iso, että alkumatkan pakkaskeleillä, lumi ja räntäsateissa mahtui pitämään kolmea vaatekertaa alla. Kun ilma lämpeni, pystyi väliasuja vähentämään ja loppumatkan yli 20 asteen lämmöissä oli sopivan viileää yhdellä kerrastolla ja tuuletusluukut auki. Kalvovuoren annoin olla paikallaan, seuraavaksi kun lämpö vielä nousee, pitää se ottaa pois. Hienosti suunniteltu kyllä tuo puku, toimii gessun ajoasennolla hyvin, kaulus on mukava ja tuuletusluukut sijoitettu niin, että kaappaavat ilmavirran sopivasti.
Ihan lopussa ei tämä reissue vielä ole. Parituhatta kilsaa on kotiin, mutta se on tuttuakin tutumpaa reittiä halki Slovakian, Puolan ja Baltian.

[JJ]

Tämän ketjun ensimmäisellä reissulla jäi kaivelemaan, kun ei päästy Bosniaan pizzalle.

Kerran olen pizzaa Bosniassa syönyt ja se jäi mieleen vähän erilaisena tapahtumana. Ajettiin 2009 Mostarista Kroatian rantaa kohti ja pysähdyttiin tien varren ravintolaan syömään. Yhteistä kieltä ei ollut, mutta tarjoilija arvasi asiamme ja ehdotti ’pizza?’. Nyökkäilimme hyväksyvästi ja tarjoilija poistui. Odoteltiin jonkun aikaa listaa tulevaksi, mutta pian ymmärsimme ettei meitä taideta sillä vaivata. Jäätiin odottamaan mitä tulee. Sitten tarjoilija kävi kysymässä ’ketchup?’ Taas myönneltiin ja hetken kuluttua eteemme tuotiin ketsuppiraidoilla koristellut pizzat. Hyvää oli ja ihan turhia pitkät listat ja kaikenlaiset vaihtoehdot 

Mostarista jäi taas itselle tosi mukavat muistot. Majoituttiin ihan vanhan sillan naapurissa ja illalla oli mukava käyskennellä lämpimässä etelän illassa kaupungilla. Etenkin muslimien puolella oli eläväistä tunnelmaa. Paljonhan siinä on sattumallakin sijaa millainen mielikuva jää jostain paikasta: mikä on yleinen fiilis, säätila, tapahtuuko jotain mieleen jäävää yms.

Mielenkiintoista lukea tunnelmia Balkanilta. Kiinnostaisi lähteä, vaan eipä taida olla ihan nyt mahdollista.