Lähes vuoden mittainen rojekti- ja kiusa taitaa olla ohi.
Mopo räiski ja aivasteli satunnaisesti. Välillä tosi rajusti, välillä vika häipyi täysin kuukaudeksikin ja oletin että näköjään vika oli tulpassa ja puolassa ja missä milloinkin,,, kunnes taas
Ärsyttävä vika oli hankala paikallistaa.
Satulan alla on kuitenkin mustaruskean johtimen liitin joka saattaa olla syyllinen kaikkeen.
Se kytkentä on tarkoitus aktivoida vain jos kone saa erittäin huonoa polttoainetta. Muussa tapauksessa tuon avaaminen saa pelin sekoilemaan tosi pahasti.
Liitin oli pilalle hapettunut, kuten Sastamalan virittäjävelho osasi aavistaa.
Jos seuraava kuukausi menee yskimättä, oli se kai sitten siinä.
Iso kiitos Niamolalle vinkistä
Peilit varsineen on kulutustavaraa, varsinkin "täyskokoiset", eli ne mistä jotain näkeekin. Mutta onneks niitä saa kaupasta lisää. Kuitenkaan mitään kovin hyvää en ole vielä onnistunut hankkimaan. Ainakaan mikään niistä kohtuullisistakaan ei matkassa tahdo pysyä kovinkaan kauaa.
Pystisreissulla nippusiteiden varassa heiluvaa peilin jämää tuijottaessani, sain jollain pitkällä suoralla pienen luovan hetken ja inspiraation kokeilla tuommoista tuplapallonivelöityä vartta. Muutenhan reissu meni pitopaikkoja hakien, ilmasta putoavia kiviä väitellen, eli tuttuun tyyliin Sahurin perässä roikkuen.
Leivoin rättibakeliitista ja alumiinista parit nihkeästi liikkuvat pallukkanivelet. Tuli aika jäpäkkä, silti tuon ideana nöyränä väistellä osumia joka suuntaan. Puskissa sen voi tietysti taittaa kokonaan sisään. Saattaa ehkä, toivottavasti, tai mistä sen mitenkään vielä voi tietää, kestääkin aika kauan. Bakeliittia en ainakaan saa rikki. Se on tunnetusti ikuista ja hajoamatonta kuin Neuvostoliitto.
Ja kun vauhtiin pääsin, virittelin samalla tankin piuhat ja letkut uusiksi ja kunnolla suojaan. Pystisreissun ansiota sekin, sillä siellä joku tankin alle ahtautunut puuntaimi sivalsi letkun hanasta irti, taas kerran.
Olihan siinä semmoinen muovisuoja päällä, mutta oli se rämeikkökin välillä aika ahtaan oloista. Tuli taas kiire tukkia se lorotus.
Nyt tankissa on viimein yläletku, ei siis enää turhaa alaletkujumppaa ilmanputsaria ym. operoidessa. Eli tankki vaan heittämällä selkään ja pikaliittimet vasemmalta puolen kiinni. Kätevää.
Etureunassa näkyvä pystyletku on bensamittari. Vaikka on noin näkösällä(kuka nyt tärkeää mittaria piiloon veisi ?), on silti pysynyt aika hyvin ehjänä.
Kirkkaat letkut on polyuretaania jota olen jo kauan käyttänyt. Älyttömän pitkäikäistä ja sitkeää kamaa.
Juu, justiinsa samalta tuntui se isoin kivi.
Ja tertsu, kiinalaiset on näköjään pirun nopsia kopsaamaan Alkuperäisen (rättibakeliittisen) näin joskus jossain Viruhotellin valvontakameran jalassa. Ei siis oma ideani
No se on ihan oma innovaatio, ei minkään kopio.
Sen taakse voi mennä piiloon, jos mutka on LIIAN pimeä. Lisäksi toimii hyvänä tuulisuojana. Katselen siitä myös prrn.. eiku Disneyn piirrettyjä ja sähkökarttaa.
Siihen saa myös liitettyä paperikarttatelineen työkalulaukkuineen mikäli tankkilaukku ei ole mukana.
Seiskasivulla wanhaa juttua samasta pöntöstä. "näperrystä -jpg-kuvat " vaan hankalia avautumaan, ovat näköjään muuttuneet sellaisiksi.
Tämä kepsipömpeli on ollut mukana jo kauan. Hyvin on kestänyt, samoin sen sisältö, eli halpisHakkis. Ihme värkki. Ainoastaan kovassa pakkasessa vähän hiipuilee.
Ulkoinen latauspiuha on joskus mennyt poikki ja telineen "sulakkeeksi" tarkoitetut kiinnitykset silloin tällöin vituralleen. Helppo tämmöistä on silti pitää kunnossa, koska se gepsin "kapseli" on pomminkestävä, samoin alumiinijalka. Kaikki muu myötää sopivasti.
Peruskeulan perushuoltoa:
Kunnei mitään normirassailua, tai normivammaa kummempaa ole tuohon alkuperäiseen keulaan tullut, aattelin huvikseni tarkemmin, eli millimetrin sadasosina mitata mimmoiseksi se ajan kuluessa muuttuu. Vastaus: ei oikeastaan miksikään.
Muutaman kerran se on mukussa tietysti nitkahtanut vinoon, stefat olen uusinut jos on tarvinnut ja isomman kiven kolhaisun jälkeen toiseen tolppaan tehnyt kromipinnoitepaikkausen tinalla.
Öljyt olen vaihtanut suunnilleen vuoden välein. Siihen homaan sisältyy tietysti purku, putsaus ja erittäin steriili kasaus. Pölysuojien aluset olen putsaillut silloin tällöin kun on mieleen tullut.
Nyt vaihdoin myös ne kuluvat osat ja tiivisteet mitä orikinaalirepairkitin mukana tulee. Eipä muuten ollut kallis pussukka verrattuna pelkkiin stefoihin.
Mittailuni osoitti, että liukulaakerit (6kpl) olivat kulahtaneet alle 5%. Liukupinnoissa ei ollut edes sitä satkun heittoa.
Eli ei tuollainen lähemmäs kahdeksankymppiä pumpattu WeePee perushuollon jälkeen ihan romu ole.
Vihaan peräkärryjä, siksi tein sellaisen.
Tai siis vihasin, en vihaa enää, ehkä.
En ole koskaan ollut peräkärrytyyppi vaan vannoutunut JenkkiPickup-tyyppi, toisinaan umpipakutyyppi. Caravaanarikaveripiireihinkin pääsin soluttautumaan vippaskonstein, eli lainaamalla liikkuvaa leikkikotia jossa on oma moottorinsa samojen pyörien päällä. Asuntovaunua en ole hinannut unissanikaan.
Vetokoukku on ollut autoissani yleensä kurassa ja ruosteessa mutta kuljetettava tavara keinunut mukavasti kyydissä ihan samoilla pumpulin pehmeillä jousilla missä kuski ja matkustajatkin. Peräkärry on perseestä.
Kevytperävaunuun, eli perässä hinattavaan liikkuvaan sähkövikaan, teiden tukkoon, pihoja rumentavaan romukasaan, olen suhtautunut patoutuneen vihamielisesti siitä asti kun hieno YZ125- motocrossmoottoripyöräni joskus vuonna -8o-jotain, ensin sorakura- ja suolasateessa viruttuaan, jonkun routaheiton kohdalla erkaantui lepikkoon siitä helvetin piinapenkistä. Fiksu mopo.
Siinä -82 Jammussani oli muuten erikoisuutena valkoisen etulokarin päälle asennettu syyläri, emäputken toimiessa vesikanavina ja (huom) TANKIN alla oleva takaiskari. Se kulki jäällä kuin hauki sen alla, aiheutti ikuisen tinnituksen ja katkoi paksuimmatkin luut. Oltiin erottamattomat, kunnes ero tuli.
Niin, joo, tuon jälkeen, henkilökohtaisen peräkärryriisini puhjettua olen vapaaehtoisesti kärrännyt korkeintaan polttopuita lähitienoilta.
Nyt päätin kuitenkin lähestyä traumaani ja negatiivisia tunteitani, löytää kipupisteeni, kasvaa uudestaan kiinni yhteiskuntaan, siedättää autoni vetokoukun ja itseni siihen että tuo taustapeilissä heiluva kummallinen kumiseva peräpukama, sisältönsä rikki ravistava hiekkapuhalluskaappi.. ON.
Nimittäin ei se yhteiskunta sillä tavalla toimi, että kaikilla muilla on peräkärry. Kipalla on peräkärry, Sahurilla on peräkärry, Harrilla on peräkärry... mutta YönTimolla ei. Mutta, kyllä mä voin tässä teille nyt peräkärryksi muuttua.
Kotisynnytin, tai oikeastaan munin sellaisen itse, koska biologinen kelloni ja harrastusbudjettini sanoi niin.
Päätin että en vihaa sitä koska se on kuin lapseni. Lasta pitää rakastaa.
Synnytyksen alussa oli muutaman sinkityn peltisoiron kehystämä kasa kukkamultaa, eli normi- alunperin vuosimallin 1985 pitkälle kompostoitunut Muulinraato, sen rekisterikilpi ja -ote.
Tästä aihiosta pyöristyi "muutaman" helmikuisen yön tuntina YönMuna. Lopputuloksessa alkuperäistä Muulia on.. no rekkari.
Siitä tuli tottakai monin verroin hienompi kuin kavereillani, sillä siinä on toimivat LED-valot.
Onnittelut synnytyksen johdosta! Lopputulos on onnistunut kuljetuslukituksia myöten. Huomaa, että että tuota on pikkuisen mietitty. Oma Risk Racingin valmistama jalkatappituki/-kiinnitys on ideana hieno, mutta lopputulos on vaillinainen. Yksinkertainen on kaunista!
RiiMi kirjoitti:Ensimmäisen kuvan perusteella epiduraaliakin on saattanut mennä pullotolkulla. Ainakin lähtötilanne on ollut tuskainen perätilan takia
Sit sitä vasta menis ellei olis noin hyviä papereita valmiina... Etenkin tuo kuomun avaus on kuvankaunista
Onko tossa FR:n kaverina Shercon triali jostain 90-luvulta-vuostuhannen vaihteesta? - nyt mäkin ymmärrän trialin ja FR:n jarrujen vertauksesi...
- tieto vähentää tuskaa
- Yamaha WR 450 EFI - 120,3 kg
- TM 100jE "rin-tin-tin"
Happi kirjoitti:Kyllä on Timolla kirjoittajan lahjoja. No, on niitä rakentajanki lahjoja.
+1 tälle, sun pitäs kirjottaa enemmän. Tuosta kuljetuslukituksesta tahtoisi lisää inffoa, miten toimii.
Mopon päälle rönöttämään ja käännetään sopivaan mittaan säädetty kahva polkimen päälle?
Mitä nuo eristeproput(?) tekee?
Alkuperäisen (rättibakeliittisen) näin joskus jossain Viruhotellin valvontakameran jalassa. Ei siis oma ideani 
