Nolojen tilanteiden mies!

[kovin kolhunen]

enpä tiedä onko tää nyt nii noloa mut nyt mulle selvis miks näitä kurapyöriä sanotaan kuntopyöriks!!!!!!!! tuli tossa valittua männä viikolla vähä vaihtoehtonen reitti kylitä kotio ja kun kelit on ollu hieman kosteet.....No sehän aiheuttaa tietty vähä vesilammikoita ja yhtee sellaseen ei sitte tullu hiljennettyä ihan nii paljo . No muuton oli ihan hyvä ja tasanen tie muyt siel veden alla oli pölliauton tekemät jurmut ja mettäähän se sitte lipsahti rinteestä alas.... jouduin enste raahaan sitä pari metriä kyljellään et sai sen edes pystyyn.......kyllä tommone laku pekka on joskus yllättävän painava. Eikä se sittenkää samaa reittiä ylös tullu johtuko kokemattomuudesta vai puolen metrin muta kerroksesta.... ei auttanu kun tilata hiiappi nostaan ylös......autokuskilla oli hiukan vaikee pitää naama peruslukemilla.....mitäähä sitte jos olis ollu jossai julkisella paikalla.............

[gixxerman]

Mä työnisn gerran gixxeriäni tuosta Valkolan koulun risteyksestä Keljon markettien luo asti lievää ylämäkeä kun gasoliini loppui.Arvaa vituttiko,jokunen tuttukin osui ajamaan siitä ohi vielä.

[aniMalin]

Tuli mieleen ensimmäinen kurapyörä kokemus... Alla juuri hankittu 350 XT "katurenkailla" ja suuri tarve päästä kokeilemaan että pääseekö nyt sit joka paikkaan.
Ikivanha umpeenkasvanut metsätie johti huhupuheiden mukaan kylältä toiselle mutta joku pentele olikin tehnyt sänkipellon puoleen väliin. Päätin yrittää ylitystä reunaa pitkin mutta monen viikon sateiden jälkeen pelto olikin pelkkää liejua ja XT ei halunnut seurata ohjeitani ja lopulta olimme kummatkin kylki kyljessä keskellä peltoa. Raahasin kaatosateessa pientä perässä, ryömin ja liukastelin, ajoin metrin ja kaatuilin tossujen pidon pettäessä. Kun meni toivottomaksi sudittelin pelin pystyyn ja hain risuja metsästä, melkein itkua väänsin, välillä nauraa kikatin kun mietin mitä pellon omistajakin ajattelisi jos näkäsi pienen kiukkuisen naisen kyntämässä hänen peltoaan XT.llä. Tunnin puuhastelun jälkeen pääsin irti ja kotiin tullessani ukko pesi minut vielä painepesurilla kun olin yltä-päältä savessa. Se oli nolo mutta opettava kokemus.

[SiR]

ukko pesi minut vielä painepesurilla . .

[jonkko]

Tuli aamul taas vedettyä ne "kuuluisat" jonkkot
Eli perse edellä menosuuntaan.
Udet kumit alla ja eka kerta nytt aamul noilla ja jostain kumman syyst unohdin et ne ovat hemmetin liukkaat ennenkuin saa sen pinnan pois niist.
Heti ku pihalta pois pääsee on pikikävelytie/tietä ja aattelin mennä vasemmalle ja heti ku olin ylittänyt suojatien ku on meidän pensasaitan ja pikitien välis niin annoin pikkasen kaasua(ilmeisesti liian paljon ) sillä seurauksena et joss autotallist laskee matkaa niin pääsin ehkä 5 metrii ennenkuin perse meni ohi oikealta ja vielä oman pihan edessä
No onneks en sentään kaatunut mutt en mä kyll millään saannut sen näyttämään silt et olis ollut tarkoitus vaikka jatkoinkin samasta vauhdista väärään suuntaan ku en enä kehdannut uutta uukkaria tehdä

No sainpa ainakin kivat nappulaliirtojäljet tielle heti portin ulkopuolelle
Hmmmm,kukahan on niitäkin tehnyt

[Africa-Juho]

Ensimmäiseksi pyöräksi afrikkalainen, painoa jonkin verran ja penkki korkealla. Omapaino 70kg ja pituus lyhyen läntä, valoissa seistään varvistamalla.

1. Nupitin marketin parkkipaikalla avovaimo kyydissä ajaessani ruutuun, ei se jalka osunutkaan maahan sillai kun meinasin = pyörä kyljelleen, ehkä kymmenen silmäparia katseli.

2. Ajelin tuntematonta soratietä, joka kapeni koko ajan. Osuin kohtaan, jossa oli juuri sopivasti tilaa pyörän kääntämiseen vekslaamatta, kylläkin tiepohja oli siinä nyrkin kokoista kivimursketta = eturengas puski ja pyörä kyljelleen, ei silminnäkijöitä.

3. Parin toverin kanssa huristelemassa. Keksivät kääntyä uudelle metsätien pohjalle, taas sitä nyrkin kokoista mursketta. Uran päässä oli kääntöpaikka, mutta paksu kerros sitä mursketta ja jälleen rengas puski = pyörä kyljelleen. Kaksi silminnäkijää, jotka kertovat varmasti kaikille.

4. Yksin sorakentällä kokeilemassa vauhdikkaita käännöksiä, pohja oli hyvä, kuski kokematon. Kova vauhti ja liian iloinen kaasutus kaarteessa = pyörä kyljelleen, ei todistajia.

5. Avovaimo kyydissä tuntematonta hiekkatietä joka kapenee kapenemistaan. Huomaan tien loppuvan pellon laitaan hevosaitauksen viereen, siinä kohtaa alusta olikin jo pehmeää kuin beach volley kentällä ja kalteva = kääntäessä pyörä kyljelleen. Hevosetkin hirnui (ainakin kuvittelin niin), huomaan isännän aitauksen vieressä kuiskailevan yhdelle hevoselle, puheen aiheen osaan arvata. Avovaimo toteaa kotona "kyllä sinä kulta voit yksin käydä hiekkateillä ajelemassa".

Kerran oltiin avovaimon kanssa lauantai ajelulla ja huomasin Alastaron moottorirata-kyltin, sinne siis, kun en ole paikkaa ikinä nähnyt. Kisat oli menossa ja käänsin portin edessä ympäri. Tässä kohtaa tunsin kummaa vetoa sitä hienohiekkaista mäntykangasta kohtaan, 500m ja en voi enää vastustaa. Kun renkaat putoavat asfaltin reunalta hiekalle, avovaimo päästää karhumaisen murahduksen. Ajettuani noin 100m tunnustan itselleni, että nyt on parempi kääntyä takaisin alustalta joka on pehmeämpi mitä kuvittelin. Kääntäessä rengas puskee ja minä väännän paniikkikaasut tappiin, tanko menee pari kolme kertaa vasteesta vasteeseen hiekan pöllytessä ja ihmeen kaupalla siitä selvitään pystyssä. Avovaimo toteaa tällä kertaa välittömästi ja erittäin painokkaasti "kyllä sinä kulta tosiaan voit käydä yksin ajelemassa asfaltin ulkopuolella".

Asumme yhä samassa osoitteessa, ajattelin hommata kaatumaraudat ja kahvasuojat, kun ei viellä mitään ole mennyt rikki. Ehkäpä Forssan mp-rompetorilta 1. marraskuuta. Pitäisiköhän mennä mopotilla...

[VAK]

mulle sattu "vähän" nolosti kerran kun olimme porukalla lähdössä enduropolulle. Mä olin saanut ajokamat niskaan ja polkassu pyörän käyntiin ennen toisia. Lämmittelin pyörää siinä parkkipaikalla ja testaisin reklusen tartuntaherkkyyttä yms. Annoin 2t pyörän käydä römpöttää lämpimäksi istuessani satulassa ja odottelin toisia. Sain siinä odotellessani päähäni ajatuksen, että putkesta savut pois kunnon kierroksilla, ja ei muuta kuin tuppi nurin(johan se oli käynyt tyhjäkäyntiä pari minuuttia). Pyörässä sattui olemaan 2-vaihde pesässä ja kierrosten rynnättyä pyörä pomppasi pystyyn --> minä selälleni parkkipaikalle. Pyörä jatkoi uhkaavasti kohti parkkipaikalla olevia autoja, mutta onneksi kaatui ennen kuin osui mihinkään. Siinä sitten vilkuilin, että näkikö kukaan, ja kyllä, kaikki näki.

-ville

[SiR]

Siinä sitten vilkuilin, että näkikö kukaan, ja kyllä, kaikki näki.

-ville

eipä noissa tilanteissa voi muuta toivoo...

[Toivo]

Olin muinoin menossa Imatran ajoihin. Paljon pyöriä kulki samaan suuntaan melkoisella vauhdilla. Saavutin linja-auton ja ajattelin ohittaa sen heti. Lisäsin reippaasti kaasua ja olin hetkessä auton rinnalla. Silloin vauhti hyytyi ja jäin roikkumaan linjurin viereen, kunnes jäin siitäkin. Pysähdyin tutkimaan syytä- bensa lopussa. Mitähän ajattelivat tienpuolen matkustajat?

[Walt]

Tuo rinnalle jääminen tuli koettua penskana, kun ajelin 125 dt yamahalla.
Oli tyttöystävä kyydissä ja oltiin tultu pitkään tukkirekan perässä, taaksekin oli tullut jonoa reippaasti ja tiesin että kohta tulee iso alamäki.
No mäki alkoi ja vetoa tuntui löytyvän niin eikun ohi, nätisti lähti rinnalle ja pääsin melkein puoleen väliin rekkaa niillä vauhdeilla.
Siinä yrittäessä ohi, ilmestyi seuraavan kumpareen takaa toinen rekka vastaan tulevien kaistalla,
taakse kun vilkaisi niin siellä oli pitkä jono ajaneena rekan kiinni joten sinne ei uskalla tiputtaa takaisin.
Katsoin että kaiteet molemmalla puolella tietä, 2 rekkaa ja me välissä jampulla, ahdasta tulee mutta ei ole muitakaan ideoita mielessä.
Siinä sit mentiin tarkalleen puolessa välissä rekkaa kun toinen tuli vastaan.
Oli se jännittävä kokemus ja onneksi ei käynyt kuinkaan, kaikki osapuolet keskittyi ajamaan siitä mistä mahtuu ja kukaan ei tehnyt mitään äkkinäistä.
Mahdollisuus olisi ollut melkoiseen ketjukolariin, melko puhtaasti minun piikkiin.

Laitoin tähän nolojen ketjuun, kun hävettää vieläkin kun menin tuollaista tekemään.

[Tonppa]

En mee enää koskaan Ranuan teboilille.

Ensimmäisellä moottoripyörälle ekalla reissulla toukokuun alussa kaarsin kylymissäni tebbarille tankille. Cebaria keskituella nostaessa se tietenki kaatu. Alusta oli epätasanen tai toinen keskituen jalka sattu johonki kaivonrenkaaseen, en muista tarkalleen kummin se meni. Kuitenki semmonen absurdi tilanne, että ku just ja just sain polkastua sen ylös, niin sitte se kaatu hiljalleen minusta poispäin. Mittään ei ollu tehtävissä. Pyörä ylös kauhean ähräämisen jälkeen ja sitte tankki täyteen. Kaikki kamat niskaan ja hipasu starttinappulasta. Ei käynnisty ei, pyörittää ja pyörittää. Sahasin startilla 20 sekunnin pätkissä varmaan ziljoona minuuttia, niin pitkältä ajalta se ainaki tuntu siinä vaiheessa.

Oli siinä nostorupeaman aikana se oikean kahvan punanen stoppinappi menny off-asentoon. Noh, nappi on-asentoon, pyörä käyntiin, ja nokka kohti etelää.

Vieläkään en käsitä mitä sillä napilla tekkee ku virrat saa avaimesta kuitenki pois. Onneki kotarissa ei saa sitä nappia lukittua off-asentoon.

[jurpå]

Ei oo sivulaukkuja joten ei oo pyöräillessä ollut "ulottuvuusongelmaa", kerran tosin onnistuin unohtamaan että en ookkaan henkilöautolla liikenteessä ja sujautin sillan alta. Yläpuoleltani kuuluva rusaus palautti mieleeni että ajelen matkailuautollamme...

[rytila]

Olinpa tuossa jokunen vuosi sitten yksin ajelemassa Haukipputaan Isoniemen & Virpinieken maastoissa. Päristelin illan hiekkamonttuja ja pikkupolkuja. Erään heikkamontun reunamilla oli tehty vastikään koekaivauksia. Seillä oli sellaisia kolme metriä syviä, kymmenen metriä halkaisijaltaan olevia suppia. Maaperä oli sitä tuttua taattua lentohiekkaa. Ajattelin koukata syvimmästä pohjan kautta ja sitten kotiin. Vauhti loppui kuitenkin kesken ja siellä minä kökötin keskellä yötä lentohiekkekolossa. Yritin joka laidalta mutta vauhti loppu aina kesken ja mopo kaivautui aina pari metriä ennen reunaa. Siitä sitten valuttiin takaisin kuopan pohjalle ja uusi yritys vauhtia työntäen kerta toisensa jälkeen. Bensakin alko olla vähissä, kello oli hyvän matkaa aamuyön puolella, olin rättiväsynyt ja meinasin jo jättää mopon sinne ja tilata taksin johonkin lähistölle. Ei sitä ainakaan helpolla varasteta. Laskin rengaspaineet niin alas kuin uskalsin ja lopulta sain sen verran vauhtia, että sain mopon kiertämään kuopassa rinkiä ja onnistuin hyppäämään kyytiin. Siitä vaan urku auki, puoli kiekkaa vuhtia ja vinosti reunaa kohti. Kuopan reuna sortui takapyörän alla ja pyörä alkoi kaivaa kun yritin nousta ylöspäin, mutta pääsin niin ylös, että sain kaadettua pyörän kuopasta ulospäin niin, että stonga jäi kuopan raunallle. Onneksi repussa oli pari kuormaliinaa, joilla sain hirvittävän ähellyksen ja kiroilun kera hiisattua pyörän ylös. Bensakin riitti huoltsikalle saakka. Sittemmin olen vähän vältellyt jyrkkäreunaisia lentohiekkakuoppia

Onneksi kukaan ei nähnyt, nolotti riittävästi ilman yleisöäkin!

[Mika]

Mahtanut seuraava kuopalle saapuja vähän ihmetellä, että mikä surmanajajaSuuronen täällä on käynyt treenailemassa

[pkilpo]

Olin ajamassa hiekkatietä jossa on keväisin oja, jossa on metrin verran vettä. Ojan keskellä on "saareke", jossa oli mopopoika kyhjöttelemässä. Pysähdyin kysymään että tarviiko apua. Ei kuulemma tarvinnu, kun oli kaveri tulossa hakemaan. Ajattelin pojalle näyttää että kyllä sitä isommalla pyörällä ojasta mennään heittämällä (iso ja iso XT350). Ajoin ojaan rehvakkaasti ja eiköhän kone alkanu nykiä, mutta just ja just pääsin vauhdin riittäessä toiselle puolelle. Pukkasin pyörän ojan penkasta kuiville ja aloin polkea, vähän lupasi, mutta ei käynnistynyt. Odottelin minuutin että lämpö kuivattaa pyörän ja polkaisin, lähtihän käyntiin. Tuossahan on vielä tehoputki ja sen mukaiset äänet.

Huomaamattani vastaan oli tullut kaksi hevosta, joista toinen pillastui että oli vähällä heittää ratsastajan selästä. Äkkiä hätäkatkaisijasta moottori sammuksiin ja hevonen rauhoittui. Kyllä hävetti, katsoin peilistä että hevoset ylitti ojan ja odottelin, lähdin tekemään lenkin, tulin takaisin samaa tietä ja mopopoika oli jo lähtenyt, en enää uskaltanut ajaa ojasta vaan pukkasin sen siitä saarekkeen yli toiselle puolelle. Onneksi ketään ei silloin ollu kattomassa.

Toinen juttu oli että poliisit lähti perään tiellä ajaessan siirtymätaipaleella, sen verran kuranen oli pyörä ja äänetki tietty kovat. Kaikki kuitenki toimi ja nollaa puhalsin. Vissiin nähdessään että visiiriin alta paljastuu ei-niin nuori mies partoineen, poliisit päästi säälistä pälkähästä vaikka ei ollut ajokorttiakaan mukana.