Reissu eurooppaan.

Ilmoituksia tulevista kokoontumisista ja tarinoita menneistä. Reissutarinat ja jorinat.

Valvojat: Jukka, Moderaattorit

Avatar
Jarski61
Viestit: 688
Liittynyt: Ti Kesä 20, 2006 8:44 pm
Pyörä: k

Reissu eurooppaan.

Viesti Kirjoittaja Jarski61 »

Euroopan ”turnee” 21.6-3.7.

Juhannus kului vaimon kanssa BMW:n laukkuja pakatessa. Sunnuntaina 21.6. kukon laulun aikoihin starttasimme matkaan. Laivapaikka Nordlandialta oli varattu jo hyvissä ajoin. Tallinnan satamassa olimme klo 14.00. Ensin tankille ja suunta kohti Latviaa, josta olimme etukäteen varanneet majoituksen (Se olikin ainut suunniteltu yöpaikka). Matkalla morjestelimme puolin ja toisin italialaisen GS-kuskin kanssa. Latvian puolella poliisi oli pysäyttänyt tämän ”ystävämme”. Ainazissa huoltoasemalla tapasimme hänet. Oli puhumalla selvinnyt ylinopeudesta, kun ei poliisikaan oikein ollut tiennyt miten suhtautua, kun kuski oli italialainen. Siguldassa Hotel Livonian guesthousesta huone aamiaisella 35 euroa. Suihku ja wc käytävällä. Todella siisti paikka! Pyörä turvallisesti aidatulla piha-alueella. Majoittumisen ja suihkun jälkeen kävellen Siguldan keskustaan olusille ja marketista iltapalaa.
Kuva

Maanantai 22.6.
Herätys klo 7.00. Aamiainen, runsas ja herkullinen, oli tilattu kahdeksaksi. Pyörän pakkaus ja ei kun matkaan. Liettua ajettiin aika suoraan läpi. Syynä lähinnä tihkusade, joka ei kyllä ajoa haitannut. Vaimo tosin halusi sadehaalarin päälle, kun se kuulemma lämmittääkin mukavasti. Ja ei kun rekkoja ohittelemaan! Puolan puolella tiet yllättävän hyvässä kunnossa. Aika kapeitahan ne on, mutta liikennekulttuuri hieman toista kuin meillä täällä Suomessa. Autoilijat väistävät tienreunaan ja antavat reilusti ohitustilaa.
Oleckusta n. viiden kilometrin päästä löytyi seuraava yöpaikka, Pensionat Seeblick. Siisti perhemajoituspaikka, josta 2hh omalla kylpyhuoneella ja aamiaisella, sekä pyörän tallipaikalla n.27 euroa. Ainut miinus oli paperinohuet seinät, mutta onneksi vieraat aika hiljaisia.
Kuva

Tiistai 23.6.
Tarkkaan mitoitetun ( juusto- ja makkarasiivut laskettu tarkasti), mutta maukkaan aamiaisen jälkeen matka jatkui. Todella aurinkoinen päivä. Pitempi paussi Olszynekissä, jossa kahvit, lettu hillolla ja vaimolle olut, yhteensä neljä euroa. Ensimmäinen täpärämpi tilanne liikenteessä: Ohitustilanteessa meinasi kaista loppua kesken. Takapenkiltä kuului vain: ”perkele! Nyt pelottaa!” Oikeesti, kuten vaimolle myöhemmin sanoin, tilaa oli vielä vaikka kuinka, vaikka kahden auton välistä mentiinkin. Kuten aiemmin mainitsin, autoilijat kyllä väistävät.
Lodzin ohitus kesti lähes tunnin, sen verran suuri kaupunki. Ja kun lämpötila oli 30 asteen kieppeillä, ei tullut ainakaan kylmä!
Majapaikaksi piti taas valita muu kuin leirintäalue ja oma teltta, kun taivaanranta näytti uhkaavan tummalta ja ilma suorastaan seisoi kuumuudesta. Dobron –nimisestä kylästä otimme huoneen Hotel Uniasta. 2hh kylppärillä, aamiaisella ja tallipaikalla 42 euroa. Siisti hotelli. Näytti olevan paikallisten rakennusmiesten suosiossa. Lähikaupasta sämpylät, juustoa ja neljä olutta alle neljällä eurolla. Hotelli tosi hieno kauniilla piha-alueella. Ja saatiinhan se ukonilma kohdalle! Seurailimme ukkosen jyrähtelyä ja salamointia hotellin katetulla terassilla olutta nauttien.
Kuva

Keskiviikko 24.6.
Heräsimme taas ajoissa ja aamiaiselle klo 7.00. Taas kamojen pakkaus ja tien päälle. Matka alkoi tihkusateessa ja sitä tihkua riitti iltapäivään. Ennen Tsekin rajaa ajattelimme tuhlata viimeiset Puolan valuutat tienvarsigrillissä. Otettiin kahvit, grillatut makkarat ja minulle pihvi. No, tilanne oli aika nolo, kun setä toi laskun ja se teki reilut viisi euroa ja meillä oli vain viitisen euroa. Vaimo siitä kyselemään myyjältä, kävisikö visa. Ja kun ei käynyt, kolikot tiskiin ja selitys, ettei ole enempää! Myyjäsetä vain hymyili ja sanoi: ”it`s ok”.
Tsekin puolella pienessä Kraliky- nimisessä kylässä vaimo nousi tarakalta ja käveli kameran kanssa kadun päähän saadakseen mahtumaan kaltevan tornin ja minut pyörineni samaan kuvaan. Ystävällinen täti tuli selittämään jotain saksaksi, englantia ei osannut. Ja kun vaimo ei saksaa ymmärtänyt, täti viittoi tulemaan mukaansa. No, vaimo seurasi tätiä kirkon pihojen halki, tähyillen koko ajan taakseen ja maamerkkejä mieleensä painaen, että osaisi vielä takaisin pyörän ja siippansa luo. Lopulta täti pysähtyi ison oven eteen ja koputti. Siinä vaiheessa vaimoa jo vähän hirvitti… No, oven aukaisi nuori nainen, jolle täti selitti jotain omalla kielellään. Tyttö kysyi englanniksi, halusimmeko sisään tuohon kaltevaan torniin, hän voi tulla avaamaan oven. Vaimo selittämään, että kiitos ei, olimme vain valokuvaa ottamassa. Tuo täti halusi vain olla ystävällinen ja auttaa turisteja.
Klo 18.30 majoituimme Vyskoviin Hotel Artrumiin. Upea 2hh kylpyammeella, aamiaisella, tallipaikalla ja netin käytöllä n.37 euroa. ( ei hirveesti noilla hinnoilla teltan pystytys ja purku kiinnosta…) Iltakävely kylällä ja kaupasta valkkari, 2 olutta, iltapalatarpeet, kylpyvaahto ja sipsiä, 5,50 euroa. Netistä säätietoja, sähköpostia. Vaahtokylpy ja viinistä(vaimo) ja oluesta nauttien.

Torstai 25.6.
Aamiainen taas seitsemän jälkeen. Huomattiin, että kännykän laturi oli jäänyt kotiin ja akut alkaa olla loppu. Hommattava jostain laturi…Aamulla ennen matkan jatkumista huomasin, että etujarrupalat (Bilteman, ajettu n. 2000 km) alkoivat olla aivan loppu. Brno`sta löysimme KTM- liikkeen. Se ei ollut vielä auki, mutta samoissa tiloissa oleva Skoda-liike oli. Sieltä kysyimme, josko osaisivat neuvoa, mistä saa pyörään jarrupalat. Ensin myyjä yritti netistä etsiä BMW- merkkiliikkeitä ja vaikutti aika epätoivoiselta. Sanottuamme, ettei tarvitse olla alkuperäiset, näytti netistä kartalt varaosaliikkeen osoitteen ja kirjoitti sen vielä paperille. Osoite ”tomppaan” ja perille löydettiin. Olimme Motorkseftin pihassa klo 9.00 ja se aukesi vasta 10.00, joten pyörä parkkiin ja Brno`n katuja tallaamaan. Löydettiin paikallinen Taloustalo ja kännylaturia kyselemään. Myyjä etsi aikansa ja kun ei löytänyt, möi omansa kahdeksalla eurolla. Selitti kyllä ettei ole ”originaali” Nokian laturi, mutta ihan oikealta näytti. Laitoimme sitten vaimon kännyn lataukseen pyörän tupakansytyttimeen, niin mitään ei tapahtunut! Kätevänä miehenä siinä varaosaliikkeen aukeamista odotellessamme, purin laturin, eikä ihme, ettei ladannut. pari johtoa irti. Johdot kiinni ja teippiä ympärille, niin johan alkoi lataamaan
Jarrupalat saimme lopulta, kun myyjä tuli avaamaan liikkeen vartin myöhässä. Maksoivat 53 euroa. Sinne ei kelvannut visa, mutta eurot kylläkin! Klo 10.30 pääsimme jatkamaan matkaa. Nokka kohti Itävaltaa ja Wieniä. Kaupunkia lähestyessämme näimme mielenkiintoisen näköisen kirjavan tornin ja päätimme käydä siellä. Niinpä kurvasin seuraavasta rampista roska-auton perässä sisään, vaikutti parkkitalon sisäänkäynniltä. Vaan eipä ollut ei! Roska-auton perässä ajettiin suoraan jätepuntarille! Pikkuisen äkäisenoloinen setä viittilöi lasikopistaan sen näköisenä, että painukaa nyt jo helvettiin siitä No pois päästiin ja torni unohtui…Wienissä pyörä parkkiin niin keskustaan kuin vain mahdollista ja kävellen liikkeelle. Vaimon piti saada viini, jotta voi laittaa karaoke-kaverilleen multimediaviestin tekstin kera: ”Nyt voin laulaa: oon mä juonu viinii wienissä” Upea oli Wienin keskusta! Ja kelikin oli lämmin ja aurinkoinen. Siellä olisi viihtynyt kauemminkin, mutta tie kutsui…
Matka jatkui moottoritietä pitkin tunnin verran 130 km/h. Sitten päätimme kurvata vähän pienemmälle tielle. Se olikin hyvä valinta! Pääsi ajelemaan hyväkuntoisia, mutkaisia vuoristoteitä. Seuraava yöpaikka löytyi pienestä Rochrbac- nimisestä kylästä. Gasthof-pension Fam.falkista. Siisti 2hh kylpyhuoneella ja aamiaisella 48 euroa. BMW talliin, jossa vaihdoin etujarrupalat. Iltakävely kylällä kauniita, hyvinhoidettuja pihoja ihaillen. Jossain kaukana jyrisi ukkonen, ilma oli tosi lämmin. Klo 19.00 ihailimme huoneen ikkunasta ukonilmaa. Se meni kuitenkin nopeasti ohi.
Kuva

Perjantai 26.6
Aamupalan jälkeen viereiseltä huoltoasemalta litra öljyä. Oli ohuempaa kuin normaalisti käyttämäni, muuta ei ollut. Ja oli muuten kallis, 18 euroa! Pyörän pakkaus ja matkaan. Ainut pyörän kaataminen sattui, kun ajettiin Hotellista lähdettyämme harhaan ja tein u-käännöksen kapealla tiellä. Virhearviointi, ja pyörä nurin nollavauhdista. Kolhuja sivulaukkuun ja pleksin reunaan, ei onneksi muuta.
Matka jatkui kohti Sloveniaa. Sloveniassa piti ostaa puolen vuoden vintage, lyhyempää aikaa ei myyty, hinta 17 euroa. Aika paljon maan läpiajosta… Tietty moottoritiet olisi voinut kiertää… Hämmästyimme, kun Slovaniassa rahayksikkö olikin euro, ja hintataso aika korkea. Ljubljanassa matelimme helteessä toista tuntia. Kysyimme kolmesta hotellist yöpaikkaa, mutta hinta vaihteli 90-100 euron välillä, joten päätimme jatkaa kohti Kroatiaa.
Zagrebissa ajelimme aikamme, kunnes huomasimme, että pian alkaa sade. Taivaanranta todella synkkä. Eipä ollut muuta vaihtoehtoa kuin etsiä yöpaikka nopeasti. Se olikin reissun kallein yö. Zagrebin keskustassa hotelli Jardanissa 2hh aamiaiselle ja vartioidulla parkkipaikalla 82 euroa. Majoittumisen ja suihkun jälkeen kaupungille. Päästyämme kauppaan alkoi sade. Ja kunnon sade tulikin! Kadut muuttuivat hetkessä lammikoiksi. Ukonilma oli aivan päällä. jyrisi ja salamoi. Seurailimme kaupan ovelta, kuinka ihmiset yrittivät vältellä lammikoita, turhaan! Viemärit eivät vetäneet, vaan suihkuttivat vettä puolen metrin korkeuteen. Sadetta kesti puolisen tuntia ja keli muuttui yhtä nopeasti selkeäksi kuin oli muuttunut sateiseksikin. Illalla lähdimme kävelemään kaupungin keskustaan. Joimme oluet terassin kosteahkoilla penkeillä ja palasimme hotellille klo 21.30.
Kuva

Lauantai 27.6
Aamupalan jälkeen pyörän selkään. Hieman tihkutti vettä Zagrebista lähdettyä, mutta keli kirkastui melko nopeasti. Unkarin puolella Nagykanizassa vaihdoimme valuuttaa ja joimme espressot. Matka jatkui kohti Balatonia. Balatonjärven länsipuolella jätskitauko. Olihan muuten todella hyvää jäätelöä! Klo 13.30 majoituimme Balatongyörökiin Leirintäalueelle. Castrum- campingissä leirintämökki makuuhuoneella, keittiöllä ja kylpyhuoneella 40 euroa. Pestiin pyykkiä, käytiin suihkussa ja lähdettiin kävelemään parin-kolmen kilometrin päässä olevalle Strand- ranta-alueelle. Sieltä ruokakaupasta ilta- ja aamupalatarpeet,viini ja kaksi olutta. Tunnin kävelyreissu tehtiin helteessä. Leirintäalueelle palattuamme uikkarit päälle, aurinkoöljy pintaan ja rannalle. Uimme lämpimässä Balatonjärvessä ja makoilimme rannalla. Mökin lähellä olevalla laiturilla istuessamme näimme järvessä jotain vesikäärmeitä, reilun puolen metrin mittaisia. Onneksi emme nähneet niitä ennen uintireissua! Illansuussa kävelimme läheisien näköalapaikan kautta takaisin Strandille olusille. Seurailimme vilkasta iltaelämää rannalla ja lämpimän tihkusateen saatteelemina kävelimme takaisin leirintäalueelle. Tänään tuli käveltyä reilusti yli 10 km ja ihokin sai väriä.

Sunnuntai 28.6
Aamiaisen teimme klo 7.30. Vaimo kirjoitti eilen ostamansa postikortit. Kymmenen maissa matka jatkui. Balatonin rantaviivaa edettiin, kortit postitettiin ja espressot juotiin. Salgotarjaniin, Arin mökille saavuimme klo 15.30. Oluet juotiin, mökkiin ja tonttiin tutustuttiin. Kävimme myös katsastamassa Kimmon mökin. Pullakahvia nauttiessamme naapurin Evat koirineen kävivät rupattelemassa, Tai siis Ari heidän kanssaan keskusteli, meillä vain elekieli käytössä. Tuo unkarinkieli ei oikein suju… Illalla lähdimme Arin autolla tutustumaan Salgotarjaniin. Ari tarjosi pizzat ja oluet paikallisessa ravintolassa. Hyvää oli! Mökille palattuamme istuimme kuistilla ja katselimme lepakoita ja jotain melkoisen isoja yökkösiä. Nukuimme vaimon kanssa mökin yläkerrassa, joka ei vielä ole valmis. Yöllä heräsin lepattavaan ääneen ja taskulampun valossa näin lepakon päätyseinällä. Loppuyö kului ainakin vaimolla tiiviisti makuupussiin sisään kaivautuneena, vaikka oli aika lämmin.

Maanantai 29.6.
Aurinkoiseen aamuun heräilimme klo 7.30. Aamupalan jälkeen lähdimme vaimon kanssa ajelulle. Ari jäi mökille tekemään töitä, siis ihan oikeita töitä, puhelinpalaveria. Ensin satuimme Pannonia-museoon, jossa esillä vanhoja moottoripyöriä. Sieltä matka jatkui Kekestetö –vuorelle, joka on 1140m korkea. Vuoren huipulla muistomerkki kuolleille motoristelle. Ison puun juurella valokuvia ja oksilla roikkui nauhoja, joissa miehen nimi, synnyin- ja kuolinvuosi. Mietimme, järjestetäänkö vuoren mutkateillä ihan virallisia ajokisoja, vai muutenko vain suunnaton määrä motoristeja siellä on henkensä menettänyt... No, joka tapauksessa vuorelta oli komeat näkymät alas laaksoihin. Matka jatkui Hollökö-kylään. Hollókő on maalaiskylä Unkarin pohjoisosassa. Nimi merkitsee korpinkiveä. Kylä on Unescon maailmanperintökohde. Kävimme myös Hollökön linnassa.Sisäänpääsymaksu vajaat kolme euroa/henkilö. Upeat oli maisemat sieltäkin ja linna itsessään näkemisen arvoinen. Se on yksi Unkarin parhaiten säilyneistä linnoista.
Takaisin Arin mökillä olimme iltapäivällä. Ari oli aloittanut yläkerran rappusten tekemisen ja yhdessä teimme ne valmiiksi. Illalla kävimme Salgotarjanin Tesco- tavaratalossa ostamassa ruokaa. Mökillä söimme, joimme parit oluet, juttelimme ja nukkumaan menimme kymmenen maissa.
Kuva Kuva

Tiistai 30.6.
Viime yönä ei lepakoita näkynyt, vaikka olin varustautunut kameralla. Nyt harmittaa, kun edellisenä yönä kamera oli alakerrassa! Aamiaisen jälkeenpyörän pakkaus ja matka takaisin kotiin päin alkoi. Suuret kiitoksemme Batmanille lepakkoluolan lainasta. Hyvin kelpasi matkalaisten siellä uinua. Ja oikein hyvää kesän jatkoa!
Siis matkamme jatkui Slovakian puolelle. Slovakian läpi ajettiin pienellä paussilla. Puolan puolelle päästyämme keli oli taas mielettömän kuuma. Reissun toinen ja edellistä vakavampi tilanne liikenteessä sattui, kun moottoritiellä meinasi mummo juosta alle! Nelikaistainen tie ja muutama mummo oli jäänyt hetkeä aiemmin bussista pysäkille. Muut odottelivat omalla puolellaan tietä, kun kaksi jatkoi matkaa tien yli meidän kaistallemme. Toinen mummo pysähtyi meidät huomatessaan, mutta toinen jatkoi määrätietoisesti sivulleen vilkaisematta tien ylitystä. Tiukka jarrutus ja väistöliike (sekä takapenkiltä muutama ”perkele”!), niin ei onneksi muuta kuin mummon heilahtavat helmat. Huh!
Klo 16.00 majoituimme tienvarsimotelliin Tzrebuska- nimiseen kylään. Motellin nimi Zajazd Motel Podjadek. Siisti pieni paikka. Ensin saimme pienen 2hh kattoikkunalla (sikakuuma) ja aamiaisella hintaan 20 euroa. Pyörä kuulemma on turvallisesti pihalla yön. Kohta tyttönen tuli huoneeseemme sanoen, että jos maksamme 2 euroa lisää, saamme isomman huoneen. Ja mehän suostuimme! Isossa huoneessa oli jopa oma kylpyhuone ja parveke. No hetken kuluttua sama tyttö tuli sanomaan, että pyörä voidaan ajaa sisälle. Ja se tarkoitti siis todella sisälle! Tyttö avasi ilmeisesti juhlakäyttöön tarkoitetun ravintolasalin pariovet ja niin ajoin komeasti pyörän keskelle ravintolasalia.
Suihkun ja majoittumisen jälkeen kylään tutustumaan kävellen. Pizzat ja cokikset paikallisessa pizzeriassa. Ruuan jälkeen motellin terassilla oluet. Ostettin vielä yhdet oluet baarista huoneeseen ja katselimme hetken tv:tä. Säätiedotus lupasi seuraavallekin päivälle hellettä.
Kuva Kuva


Keskiviikko 1.7.
Aamiainen klo 7.00. Olikin reissun erikoisin aamupala! Meille tuotiin kupit kahvia, muutama leipäviipale (ilman mitään päällisiä) sekä lautaselliset keittoa. Keitto oli kirkaslieminen, mausteinen ja siinä killui kananmunan puolikkaat ja makkarasiivuja. Näytti aika epämääräiseltä, mutta oli oikeasti tosi hyvää! Ja piti muuten nälän loitolla pitkään.
Klo 7.15 lämpötila varjossa +25, mahtaa tulla taas kuuma päivä! Pyörän pakkaus ja matkaan. Juomapausseja oli pidettävä tiuhaan, sen verran kuuma ajokeli.
Suwalkissa olimme klo 16.00. Majapaikaksi Suwalkin keskustan tuntumasta Hotelli Suwalszczyzna 4hh meille kahdelle aamiaisella ja vartioidulla, aidatulla parkkipaikalla n.40 euroa. Kävelimme illansuussa kaupungilla. Vaimo osti sandaalit, tyttärelle tuliaiseksi hajuvesi ja tuoksupullo myös minulle. Terassilla nautimme kylmät oluet ja ruokakaupan kautta takaisin hotellille.
Kuva


Torstai 2.7.
Aamiaisen jälkeen taas matkaan. Ennen Liettuan rajaa viimeisillä puolan hiluilla kahvit ja limsa. Olihan muuten pahaa kahvia! Ainut huono kahvi koko matkalla. Liettuassa pieni sadekuuro. Pysähdyimme, kun vaimo halusi laittaa sadehaalarin.
Viiden minuutin kuluttua matkan jatkamisesta taivas repesi. Lähimmälle huoltoasemalle sadetta, ja aivan päällä ollutta ukkosta pitämään. Sitä räiskettä kesti puolisen tuntia. Mutta ei haitannut. Pyöräkään ei kastunut, kun ajoin sen katokseen, jossa ilmeisesti joskus oli toiminut kesäkahvila. Matka jatkoi sateen lakattua. Liettua vaihtui Latviaksi. Läheltä Ainazia, Salacgrivasta otimme 2hh omalla upealla parvekkeella ja aamiaisella Hotelli Kapteinu Osta:sta hintaan 49 euroa.. Hotelli oli aivan vastavalmistunut, todella siisti. piha-alueet tosin olivat vasta työn alla. Majoituttuamme kävelimme meren rantaan, joka oli aivan hotellin tuntumassa ja kävimme uimassa. Melkoisen matkan tosin sai kahlata, ennen kuin vesi oli uimasyvyistä. Uinnin ja rannalla kävelyn jälkeen suihkuun ja hotellin ravintolaan illalliselle. Vaimolle kanan rintafilee perunoilla ja salaatilla sekä valkoviini, minulle pihvi encore perunoilla, palan painikkeeksi olut, kaikki parilla kympillä. Reissun kallein ruoka, mutta juhlistimme viimeistä reissuiltaa Illalla vielä rantakävely.

Perjantai 3.7.
Heräsimme klo 7.00. Suihkuun ja aamiaiselle. Ja viimeisen kerran tällä reissulla tavarat pyörän laukkuihin ja matkaan! Ajoimme pienillä pausseilla aika suoraan Tallinnaan. Ajattelimme käydä kysymässä, mihin aikaan seuraava laiva Helsinkiin lähtee. Saimmekin paikat 14.oo lähtevään Tallinkin Superstariin. Helsingissä olimme klo 16.00. Kotona Jyväskylässä 19.30.
pyörän laukkujen tyhjennys, pyykinpesua ja ihana oma sauna!
Reissu oli todella mukava ja kaikin puolin onnistunut. Kotiin on kuitenkin aina ihanaa tulla!

Reissuterveisin Jari ja Anne
Liitteet
563.JPG
578.JPG
581.JPG
508.JPG
528.JPG
504.JPG
386.JPG
290.JPG
129.JPG
Kotona lähtöä tekemässä.
Kotona lähtöä tekemässä.
Avatar
Ari
Viestit: 489
Liittynyt: Ke Loka 08, 2008 1:58 pm
Pyörä: Helkama
Paikkakunta: Turku

Re: Reissu eurooppaan.

Viesti Kirjoittaja Ari »

Jo estet vaan täältä Unkarista.

Hyvä kertomus, noita on mukava lukea ja Jarskilla kun on toi valokuvaus hanskassa, kuvatkin on melkein parempia, kuin omat kamerakännykkäkuvat.
Kiitoksia itsellenne käynnistä, on ihan mukavaa vaihtelua puhua välillä suomea ja seuraavaa vierailuanne varten alkaa toi lepakkoluolakin olla jo hiukan asuttavammassa kunnossa.

Ari
jounil
Viestit: 7
Liittynyt: To Marras 22, 2007 9:05 am
Paikkakunta: Helsinki

Re: Reissu eurooppaan.

Viesti Kirjoittaja jounil »

Hieno matkakertomus! Mukava lueskella tälläisiä, jos saisi vaikka ideoita omille matkoilleen.
Avatar
JJ
Viestit: 358
Liittynyt: Ma Elo 01, 2005 3:56 pm
Pyörä: BMW R1200 GSA
Paikkakunta: Iitti

Re: Reissu eurooppaan.

Viesti Kirjoittaja JJ »

Salgotarjanin läpi tuli ajeltua viime viikon lopulla ja yritettiin paikallisessa mäkkärissä syödä viimeisiä forintteja, mutta ihan kokonaan siinä ei kuitenkaan onnistuttu. Ajeltiin Baltian kautta Dubrovnikiin, sieltä Kroatian rannikkoa ylös ja sitten Balatonin ja Tatran kautta kotiin (27.6.-13.7.). Täytyy yrittää, jos jossain vaiheessa saisi muutaman sanan ja kuvatuksen laitettua vaikka tänne.

Bongasin myös tuon Jarskin kuvaaman pizza-Trabantin (tai ainakin samanlaisen 'Pizzeria Italiana' -Trabin) Puolassa (siellä kai se oli?). Ihan heti ei auennut mikä yhteys mainosvälineellä ja pizzerian nimellä on, mutta toisaalta mainos jäi mieleen, kuten sen tehtävä on (asiakkaita ei kyllä meistä saatu). Ja olihan kyllä käyttämällämme unkarilaisella leirintäalueellakin army-lookiin väritetty Trabant asiakkaita houkuttelemassa.

Helteitä (28-32 C) piteli menomatkalla ja kohdealueella toista viikkoa eli kävi olo jo vähän tuskaiseksi välillä ajokamppeissa.
"Siistiä ja huoletonta on BMW:llä ajo, ei koskaan mitään likaisia ketjuhommia eikä kustannuksia, sillä kartiopyöräveto on ikuinen" (BMW mainosteksti 1931)
TTA
Viestit: 1563
Liittynyt: Ma Syys 26, 2005 8:53 pm

Re: Reissu eurooppaan.

Viesti Kirjoittaja TTA »

Kiitoksia reissutarinasta. Mukava lukea näitä ja varsinkin sitten syksyn/talven pimeillä kaivetaan nämä reissutarinat esiin ja aletaan haaveilemaan seuraavasta kesästä.
Avatar
Ari
Viestit: 489
Liittynyt: Ke Loka 08, 2008 1:58 pm
Pyörä: Helkama
Paikkakunta: Turku

Re: Reissu eurooppaan.

Viesti Kirjoittaja Ari »

JJ kirjoitti:Salgotarjanin läpi tuli ajeltua viime viikon lopulla ja yritettiin paikallisessa mäkkärissä syödä viimeisiä forintteja, mutta ihan kokonaan siinä ei kuitenkaan onnistuttu. Ajeltiin Baltian kautta Dubrovnikiin, sieltä Kroatian rannikkoa ylös ja sitten Balatonin ja Tatran kautta kotiin (27.6.-13.7.). Täytyy yrittää, jos jossain vaiheessa saisi muutaman sanan ja kuvatuksen laitettua vaikka tänne..
Et sitten poikennut kahville, vaikka Mäkkärillä kävit ?
Itse vietän "lomaa" Salgotarjanissa, tarkoitus on olla koko heinäkuu täälläpäin.
Loma-sana lainausmerkeissä, toistaiseksi remppahommia on talon ja puutarhan kanssa riittänyt.
Matkaendurokuskeja kylässä on jo käynytkin ja muutkin ovat tervetulleita, jos täälläpäin ajelette. YV:tä vaan tulemaan.
Moottoripyöriä täälläpäin kyllä on paljonkin, mutta ulkomaisia ei juuri tapaa. Tiistaina tossa kaupungilla tuli vastaan uudenmallinen GS Unkarin kilvissä. Kuskia kävi vähän sääliksi, kaverilla oli täysi ajopuku, enskasaappaat, hanskat ja kypärä, lämpöä oli 38-40 astetta.
Avatar
Jarski61
Viestit: 688
Liittynyt: Ti Kesä 20, 2006 8:44 pm
Pyörä: k

Re: Reissu eurooppaan.

Viesti Kirjoittaja Jarski61 »

"Bongasin myös tuon Jarskin kuvaaman pizza-Trabantin (tai ainakin samanlaisen 'Pizzeria Italiana' -Trabin) Puolassa (siellä kai se oli?). Ihan heti ei auennut mikä yhteys mainosvälineellä ja pizzerian nimellä on"
Morjens.Rannikkoa kiertämästä justiin kotiuduttu.Kyllä täällä kotosuomessakin on paljon vielä koluttavaa.
Trabantti toimi pizzataksina.Sillä näyttivät kyykkäävän eväitä.Pihassa oleva idänihme oli kyllä viritetty aikastalailla.
Kaveri kun polkas kaasun pohjaan niin jo vain eturenkaat keveni.
Ja puolassahan se oli.Siinnä lähellä oli yö paikkamme.
T Jarski
Avatar
JJ
Viestit: 358
Liittynyt: Ma Elo 01, 2005 3:56 pm
Pyörä: BMW R1200 GSA
Paikkakunta: Iitti

Re: Reissu eurooppaan.

Viesti Kirjoittaja JJ »

Ari kirjoitti: Et sitten poikennut kahville, vaikka Mäkkärillä kävit ?
Meillä oli kiire Unkarin tasamaan mukavasta +26 -lämmöstä Tatran kukkuloita ajelemaan vesisateessa +8 (alimmillaan) keleihin... Totta puhuen ei ollut tällainen lähistön 'kahvila' tiedossa, toki sitä olisi joutanut poiketa. Seuraavalla kerralla sitten. Tosin hallituksen puheenjohtaja kyllä taas uhkasi, että sai olla viimeinen kerta Puolan läpi, mutta samaa on sanottu ennenkin. Salgotarjanin tiellä muuten paikallinen Rendörseg varta vasten viittoi meidät tien sivuun ja 'passport control' oli homman nimi. Oikein sitten puhelimella soiteltiin jonnekin ja tarkisteltiin onko asiat kunnossa. Ei ole ennen EU:n sisällä passeja tarvinnut kaivella kuin korkeintaan rajoilla. Liekö nämä jotain rajamiehiä/-naisia, kun autokaan ei ollut normaali valkoinen vaan vihreä. Eikä meitäkään varmaan sen erityisemmin epäilty; jos ei olisi tullut juuri ohitettua jonoa ja ajettua keulassa, niin ei varmaan olisi pysäytetty.

Ai Trabant olikin ihan käyttöautona, sittenhän siinä ei ollutkaan mitään ihmeellistä. Jotenkin ajattelin ohi ajaessani sen olevan pihassa vain houkuttimena. Voisihan italialaisella pitserialla kuitenkin olla vaikka 126-fiiu tai jokin cinquecento, niin olisi edes vähän enemmän oikeutusta noille väreille.
"Siistiä ja huoletonta on BMW:llä ajo, ei koskaan mitään likaisia ketjuhommia eikä kustannuksia, sillä kartiopyöräveto on ikuinen" (BMW mainosteksti 1931)
Avatar
Ari
Viestit: 489
Liittynyt: Ke Loka 08, 2008 1:58 pm
Pyörä: Helkama
Paikkakunta: Turku

Re: Reissu eurooppaan.

Viesti Kirjoittaja Ari »

Tavallisia polliiseja noi vihreillä-autoilla ajelevat Rendörsegit ovat.
Luulenpa että tsekkaavat motoristeja vignettien vuoksi. Autoistahan vignettien voimassaolo tarkastetaan videokontrollilla, mutta kamerat kun ei kuvaa takaapäin, ei mp:itä saada sillä keinolla valvottua.
Minua ei muuten ole Unkarissa pysäytetty kertaakaan, vaikka olen tuhansia kilsoja täällä ajellut. Pitääpä koputtaa puuta.
Slovakiassa ja etenkin Puolassa poliisi on kyllä-pysäytellyt.
Avatar
JJ
Viestit: 358
Liittynyt: Ma Elo 01, 2005 3:56 pm
Pyörä: BMW R1200 GSA
Paikkakunta: Iitti

Re: Reissu eurooppaan.

Viesti Kirjoittaja JJ »

No niin, vihdoin sain jotain tekstiä kyhättyä kesän reissusta. Ennakkosuunnitelma karkealla tasolla oli ajaa Baltian kautta Dubrovnikiin ja sieltä rannikkoa ylöspäin ilman sen tarkempaa suunnitelmaa. Suunnitelma oli auki senkin johdosta ettei Kroatiasta juuri ollut aikaisempaa kokemusta yhtä Istrian visiittiä lukuun ottamatta. Takaraivossa oli myös mahdollisuus mennä lautalla meren yli Italiaan, mutta jätettiin se sitten suosiolla toiseen kertaan. Aikaa oli tarkoitus käyttää max. kolme viikkoa. Ainoastaan ensimmäinen yö Liettuan Kaunasista oli varattu etukäteen, seuraavia oli ajateltu Puolan Zamosciin ja Unkarin Egeriin. Lämpimässä oli ajatus myös telttailla, jos kelit ovat suosiolliset. Käsikirjana matkalla ja ennen sitä lueskeltiin Pilvi Torstin kirjaa 'Sankarimatkailija Adrianmeren rannikolla'. Jos linkitykset onnistuvat, niin alla myös muutama turistinäpsy sieltä täältä ja ainakin summittaiset päiväreitit.

27.6.2009
Aikainen herätys. Kello on soimassa viideltä, jotta ehditään klo 8.30 lähtevään Tallinkin lauttaan. Pilviseen ja sateiseen Tallinnan liikenteeseen päästään vähän myöhässä klo 10.50. Vakiorituaaliin kuuluu tankkaus Laagrin Nesteellä mennen tullen. Hinta on siedettävät 0,96 €/l. Pärnuun päin on tasaisen puuduttavaa eikä matkakaan etene oikein sujuvasti.

Liettuaan tultaessa mopo ilmoittaa, että lamppu on palanut. Varapolttimoa ei ole mukana, joten jatketaan sumuvaloilla. Huoltamoiden tarvikevalikoimissa ei näy olevan polttimoita, ainakaan H7:aa. Mutta mikä tärkeintä, aurinko alkoi taas paistaa ja lämpö nousi 22-23 C lukemiin.

Kaunasista on varattu reissun ainoa etukäteisvaraus Reval Hotel Nerisistä (39 €/yö). Hotelli on hyvä ja mopokin saadaan yllättäen talliin. Kaunas ei ohiajaen vaikuta erityisen houkuttelevalta, mutta kävelykatu ja vanha kaupunki yllättävät positiivisesti. Tänne pitäisi palata uudelleen paremmalla ajalla. Illalla pikku pizzat ja oluet kahdelle, Visa-laskuun tulee summaa 5,64 €. Kilometrejä kertyi 720 km. Bensa Liettuassa maksoi 1,06 €/l.

Ennen lähtöä

Kaunasin kävelykadulta

Päivän reitti

28.6.2009
Aamiainen on ehkä runsain mitä on koskaan tullut vastaan. Harvemmin tosin tulee näissä **** hotelleissa oltua. Ennen Puolan rajaa ajattelen lainata pitkien valojen polttimon lyhyille, mutta käyn kuitenkin ensin polttimon kanssa huoltamon kassalla. Löytyyhän niitä sitten kuitenkin ’tiskin alta’ kun ymmärsi kysyä. Vaihdetaan ensimmäisen kerran rahaa. Ilma lämpenee hellelukemiin ja Puolassa jo ylikin. Hiki on pinnassa ja takapenkkiläistä ärsyttää taas koko Puola. Ajetaan Itä-Puolaa pitkin ja Lublinista käännytään kohti Zamoscia. Päätämme katsoa nyt tämän kuulun renessanssikaupungin. Maisemat muuttuvat avariksi ja kauniiksi ja tiekin on hyvää. Kaunis tori on turisteja täynnä aurinkoisena iltana. Kierretään jalkaisin hotellia etsien ja osutaan Hotel Renesans:iin. Elementtitalo ei ulkoapäin vastaa ihan nimeään, mutta 51 € hintaan huone (2 h) on iso ja hyvä ja korttelin verran torilta. Tänään ajettiin 580 km ja tankkaus Puolassa maksoi 1,03 €/l.

Zamosc1
Zamosc2

Päivän reitti

29.6.2009
Aamulla vielä uudelleen kaupungille kävelylle ja ottamaan kuvia. Zamoscista jäi muistiin positiivinen kuva. Aamulla lähdetään jo 27 C lämmössä matkaan kohti Ukrainan rajaa ja pikkutietä Jaroslawiin, mistä jää mieleen hikinen jonotus kaupungin läpi. Mustat ajovarusteet ja kypärä ovat paholaisen keksintöjä… Edellen pieniä teitä mukavissa maisemissa kohti Slovakiaa vievää isompaa tietä.

Slovakian puolella alkaa raju ukkossade ja ollaan vielä hitaalla mutkapätkällä nosturiauton ja bussin perässä. Tulee uusi ukkoskuuro ja mennään pitämään sadetta huoltamon lipan alle. Aikamme siinä notkuttuamme mennään myös sisälle WC:tä ja kahvia etsiskelemään. Katselen lompakkoon tekemästäni taulukosta mikähän se tämän maan valuutan kurssi olikaan; eipä löydy - liekö unohtunut? Vihdoin hämäläiselläkin sytyttää: täällähän olikin eurot! Hinnatkin on sen verran halpoja ettei meinaa niistäkään sitä heti huomata.

Matka alkaa joutua, kun päästään moottoritielle kohti Kosicea. Unkarin puolella on hyvää 110 km/h -tietä eikä juuri muuta liikennettä. Ajokamppeet kuivavat hyvin 30 C lämmössä. Eger on tähtäimessä seuraavaksi yöpaikaksi. Sitä ennen Miskolcissa tankataan sekä kone (1,06 €/l) että itsemme gulassilla. Lillafüredin viitoitusten mukaan ajamme kohti Egeriä mutkatien kautta. 50 km hienoa mutkatietä ja varmaan puolet matkasta hyvä päällystekin. Mahtava pätkä! Illalla ei ole juuri muuta liikennettäkään. Egeriin tullaan klo 20 jälkeen ja pyöritään vähän kun ei oikein heti saa paikasta käsitystä. Poiketaan Virag Panzio -nimiseen paikkaan ja jäädään siihen yöksi. Mopo parkkiin pihaan suomalaisen Skodan viereen. Päivä oli aika pitkä ja rankkakin kuumuuden takia. Ajoa tuli 505 km.

Päivän reitti (Egeriin ajettiin oikeasti pikkutietä)

30.6.2009
Aamiaisen jälkeen kaupunkia katsomaan. Egerin kautta olemme muutama vuosi sitten ajaneet, mutta tällöin se jäi lähinnä läpiajon asteelle. Kävellään kaupungilla, käydään Basilikassa ja linnoituksella. ’Normaalia’ hienoa vanhaa kaupunkia, mutta kaupunki onkin kuitenkin aika iso. Ei Egerissä varmaan mitään vikaa ole, mutta ennakko-odotuksiin nähden vähän erilainen paikka. Saadaan myös vaihdettua rahaa, että voidaan maksaa majoitus (37 €).

Ajellaan tarkoituksella muita kuin moottoritietä etelää kohti. Koukataan pieniä teitä Tiszafürediin, jossa näkyy olevan sinileväinen järvi. Sitten Szolnok-Cegled-Kecskemet ja kohti Bajaa. Tasankoa ja maataloutta riittää. Vuorotelleen on auringonkukkaa, maissia, viljaa, auringonkukkaa jne. Maisemallisesti ei mitään kovin ihmeellistä, mikä oli odotettuakin. Tie on huonohkoa ’puolalaisten asfalttimiesten tekemää’ ja paikalliset pitävät reipasta vauhtia. Lämpötila huitelee taas yli 30 C, mikä tietää avoimen taivaan alla polttavan kuumaa auringonpaistetta.

Iltapäivällä pysähdytään tien varren ravintolaan syömään oikein kunnolla. Otetaan ensin keitot ja jatkan sitten pörköltillä ja salaatilla. Tämä oli vikatikki, koska täällä annokset ovat sen kokoisia, että pääruuasta jää väkisin puolet syömättä.

Bajan jälkeen ylitetään Tonava, joka näkyy tulvineen rannan taloihin. Ostetaan tien varrelta hedelmiä evääksi. Majoitusta ei täällä ihan hirveästi ole tarjolla, joten päädytään vaatimattomalle leirintäalueelle. Muita telttailijoita ei ole, paitsi iltayöstä on ilmestynyt yksi turkkilainen autoporukka. Vähän on matkailijoita liikkeellä. Esim. emme muistaaksemme nähneet tänään yhtään mp-retkikuntaa liikkeellä. Majoitus maksoi 11 €. Sikailusta vastaa pihan perällä aitauksessa kymmenkunta kurapossua.
Ajettiin 356 km.

Auringonkukkia
Miesten puolelle tirkisteltiin...
Leirintäalueen henkilökuntaa

Päivän reitti

1.7.2009
Pian tullaan Kroatiaan ja saadaan oikein leimat passiin. Osijekin liepeillä syödään huoltoasemalla aamiaiseksi patongit ja kahvit. Ne pitikin hankkia eri tiskeiltä ja kahvi tarjoiltiin pöytiin sohvien ääreen. Baaritiskiltä olisi voinut valita kyytipojaksi myös viiniä yms.

Bosnian rajalla viittoillaan vain eteenpäin pysähtymättä. Täällä olikin käytössä myös kyrilliset kirjaimet (yleensä molemmat). Tien varrelta jää mieleen uusi myyntiartikkeli: lehmännahat. Sarajevoa kohti ajetaan moottoritietä, joka ei kuitenkaan ole vielä ihan valmis. Ennen Sarajevoa alkaa kova ruuhka, joka vie halut lähteä kaupunkia katsomaan. Käännytään sen sijaan heti Mostarin suuntaan. Poiketaan siistiin paikalliseen ravintolaan syömään jotain ja nyökkäämme tarjoilijan päästyä pizzan kohdalle (muut vaihtoehdot jäivät vähän epäselviksi). Homma hoituu yksinkertaisesti, sen enempiä ei asiakasta vaivata kyselemällä mitä täytteitä hän haluaa, paitsi lopuksi tuleeko ketsuppiraidoitus päälle. Ihan hyvät normipizzat oli kuitenkin lopputuloksena.

Sarajevosta Mostariin on n.120 km ja se on pääosin hienoa tietä. Etenkin väli Konjicin kaupungista Jablanicaan on todella kaunista. Yksi mukava ylitys hyväpintaista asfalttia ja sitten Jablanican järvi turkoosinsinisenä tien ja vuorten välissä. Liikennettä tosin on ja ei tule jonosta pysähdyttyä ottamaan kunnon kuviakaan paikasta. Harmittaa vähän jälkeenpäin.

Mostariin tullaan ennen kahdeksaa ja huoneita ja pensioneja näkyy olevan tarjolla, mutta päätetään yrittää ajaa vanhan sillan luo, missä pitäisi olla turisti-info. Heti kun vähän pysähdytään opastaulun kohdalle, hyökkää pari miestä juttusille. Ensin selvitetään kieli - englanti vai saksa - ja sitten tiedetäänkin jo hyvä asunto melkein sillan pielestä. Tu risti-infossa työskentelevä nainen vuokraa apartementtia omaan lukuunsa ja teemme kaupat 50 €:lla. Varmaan vähän kallis paikalliseen hintatasoon, mutta maksamme sijainnista. Mielenkiintoinen pikku yksityiskohta on suihkukaapissa lähes varpaiden tasalle sijoitettu hana, josta suihkun letku ei meinaa riittää edes meikäläisen keskimittaisen päälaen suihkutteluun. Mopo on pihalla porttien takana ja sillalle on matkaa reilut 100 metriä. Sillan lisäksi paikalla on paljon muutakin: vanhaa kaupunkia ja tietysti ravintoloita ja turistikrääsää. Pidimme paikasta kovasti ja ilta on tosi lämmin ja lempeä kuljeskella kujilla katselemassa. Ihmisiä on paljon liikkeellä vielä iltamyöhään. Haimme kaupasta repullisen aamiaistarvikkeita ja kai pari oluttakin, hintaa n. 8 €. Kaikkialla Bosniassa näköjään käyvät eurot, paikallisia markkoja emme vaihtaneet.

Tänäänkin tuli kilometrejä aika paljon, 469 km. Lämpötila oli jo siedettävämpi eli max 28 C. Tänään tankattiin Kroatiassa 1,11 € -hintaista bensaa.

Silta ja näkymä muslimien puolelle
Kunnostettu kansainvälinen lukio
Raunioita1
Raunioita2
Putkimiehen erikoinen

Päivän reitti

2.7.2009
Aamulla kierrellään vielä kaupungilla. Täällä on paljon vielä 15 v. takaisen sodan jälkiä näkyvissä eli rikki ammuttuja taloja on runsaasti vielä korjaamatta. Panee vähän ajatteluttamaan, kun näitä katselee. Vanhan kaupungin entisöintiä 1980-luvulla johtanut arkkitehti pakeni sodan aikana Turkkiin piirustukset mukanaan, joten vanha kaupunki onnistuttiin jälleenrakentamaan sodan jälkeen uudelleen.

Dubrovnikia kohti lähdettäessä otetaan vielä tankki täyteen, kun täällä bensa näkyy olevan reissun halvinta (0,95 €/l). Adrian rantatie ei olekaan niin hidas ja ruuhkainen, kuin olin varautunut. Päällyste on hyvää ja paikka paikoin on hyvää mutkaakin vuoristossa. Dubrovnikiin tultaessa mopo parkkiin ja helteeseen kävelemään. Asunnon tarjoajia tulee, mutta sinänsä ok 40 €/vrk vanhassa kaupungissa ei kiinnosta, koska sinne ei saa ajaa ja tässä helteessä ei viitsi alkaa kaikkia kamoja kanniskella satoja metrejä. Ei oikein tiedetä ollaanko täällä pitempään. Päätetään ajaa leirintään, missä katsellaan paikkoja yhdessä oululaisten asuntoautoilijoiden kanssa. Telttaa pystyttäessä hiki valuu valtoimenaan. Syö vähän miestä tämä helteissä matkailu. Rahaakaan ei kauheasti säästy, kun yksi yö maksaa 29 €.

Wieniläinen Transalp-kuski käy morjestamassa ja aloittaa sanomalla ”Sinulla on paras pyörä tuollaiseen matkailuun…” Mitäpä siihen voi paljon muuta sanoa kuin myönnellä, että hyvä on… Kehui omaa uuden mallin Transuansa hyväksi yhden hengen pyöräksi, mutta turhan pieneksi kahdelle. Hän oli ajanut koko rantatien alas ja olimme yhtä mieltä, että tie ei ole ollenkaan niin ruuhkainen (vielä?) kuin usein kuulee mainittavan. Tai sitten moottoritie on vähentänyt ruuhkia

Sitten bussilla kaupunkiin ja pakollinen vanhan kaupungin muureilla kävely. Maksaa 50 kunaa eli noin 7 €/hlö. Vanha kaupunki on kokonaan muurien sisällä ja muurin päällä voi tehdä kierroksen ympäri (ei ole huonojalkaisen hommaa). Dubrovnikista jää vähän kaksijakoinen vaikutelma. Toki tosi hieno ja hyvin säilynyt vanha kaupunki kauniissa maisemassa, mutta muutaman tunnin jälkeen on valmis lähtemään. Illalla vielä sekoillaan seisomalla puoli tuntia väärällä bussipysäkillä ravintolasta tullessa ja viimein päästään etuovea myöten täydessä bussissa leirintäalueelle. Käydään vielä iltauinnilla meressä. Vesikin tuntuu kylmältä (vaikka ei varmaan sitä ole).

Ajokilometrejä tuli 144 km.

Dubrovnikin kattoja

Päivän reitti

3.7.2009
Täällä ei ole kaikki mennyt ihan putkeen ja suuri syyllinen on liian kuuma sää (tai väärä varustus). Tällaiset ilmat ovat omiaan rantalomailuun, mutta eivät mopomatkailuun ja nähtävyyksien katseluun. Toki nyt on heinäkuu eikä tämä liene kovinkaan poikkeuksellista täällä. Pienen perheneuvottelun jälkeen päätetään jättää Montenegrossa käynti väliin ja siirtyä Makarskan Rivieran alueelle rantaelämää viettämään paikalleen. Laitetaan ajohousut kiinni laukun päälle ja jatketaan matkaa kevyemmässä varustuksessa, jolloin matkanteko on siedettävämpää. Dubrovnik jää alas kauniina ja auringonpaisteessa, kun lähdemme ajamaan samaa tietä kuin tulimmekin. Bosnian kaistaleella otetaan taas tankki täyteen halpaa bensaa.

Gradac:in kohdalla aukeaa mahtava merinäköala vähän yllättäen. Iso ’Makarska Riviera’ -kyltti vahvistaa, että nyt sitä sitten riittää kymmeniä kilometrejä. Lomakeskuksia on tasaisin välein tien ja rannan välissä. Merelle on hyvät näkymät, koska tie menee pikkuisen ylempänä eikä siten kulje joka kylän läpi. Ajetaan Makarskan kaupungin keskustaan ja yritetään löytää turisti-infoa rantabulevardilta. Ekalla kierroksella ei löydy, joten kierretään uusi lenkki ja jalkaudutaan. Jopa sitten asunnontarjoajakin 'käy kimppuun' ja tartumme tarjoukseen. Ajamme skootterin perässä vähän matkaa rinnettä ylös ja jäämme tähän kolmeksi yöksi (yht. 100 €). Huone on aika vaatimaton, esim. ei televisiota, mutta ilmastointi ja hyvä parveke löytyy. Samoin jääkaappi ja kesäkeittiö alakerrassa. Rantaan on reilun viiden minuutin kävelymatka. Talossa on useita huoneistoja ja isäntämme Dimar kaasuttaa joka päivä skootterillaan rantakadulle asiakkaita metsästämään.

Ajettiin 159 km.

Päivän reitti

4.7.-5.7.2009
Makarskassa riittää rantaa kilometrikaupalla ja vielä kaupallisen rantakadun päätyttyäkin. Sieltä löytävät paikkansa myös ylä- ja/tai alaosattomat auringonottajat. Vesi on lämmintä ja suolaista, kuten kuuluukin ja aurinko paistaa tosi kuumasti, jos ei ole puiden varjossa. Vaimon mielestä tässä voitaisiin olla vaikka koko loppuloma.

Kyselen Dimarilta ajo-ohjeita Sveti Jure -vuorelle, jota muistan jonkun kehuneen kovasti saksalaisella gs-foorumilla. Paikka löytyy, kun ajaa Dubrovnikin tien risteyksestä Vrgorac:in suuntaan 6-7 km, jolloin vasemmalle on opastus Biokovon luonnonpuistoon. Pääsymaksu on 35 kunaa eli n. 5 €. Portilta on huipulle 23 km. Tie on kapeaa pääosin yhden auton levyistä huonohkoa asfalttia, joten vauhtia täällä ei pidetä, mutta maisemat ovat sitäkin paremmat heti kun tie lähtee nousemaan serpentiinimutkin ja merelle avautuu mahtava näköala. Liikennettä on aamusta onneksi aika vähän. Ilma on myös kirkas ja lämmin huipullakin, joten näköaloista voi nauttia kunnolla. Pian huipulle päästyäni sinne puskee myös mies juosten ja aloittaa villin tuuletuksen. Kameraryhmä kuvaa ja saan kuulla, että paikallinen maratoonari on tehnyt jonkin sortin ennätyksen juostuaan naapurikylästä ylös 1 h 3 min. ajassa. Minutkin pyydetään mukaan kuviin ja ehkäpä tuli oltua illalla jossain paikallisessa Urheiluruudussa... Tunnelma on mukava ja toinen kameramies lupaa lähettää sähköpostilla joitain kuvia minullekin. Tätä paikkaa voi todella suositella etenkin kaikille matkaendurokuskeille! Näkymät ovat kuin Alpeilla + bonuksena turkoosina hohtava merinäköala. Alaspäin tullessa Makarska näkyy hyvin ylhäältä päin, mutta se paras kuva jää ottamatta kun kameran akku loppuu.

Makarskan kaupunki
Makarskan rantakadulta
Rantaelämää Makarskalla
Pysäköinninvalvonta iskee
Matkalla Sveti Jurelle
Kiemuratie
Näkymiä ylhäältä
Makarska ylhäältä


6.7.2009
Majapaikasta on lähdettävä klo 10:een mennessä, joten jatkamme rannikkoa ylöspäin kohti Splitiä. Brelan jälkeen Makarskan Riviera loppuu ja Omisin jälkeen rantatie alkaa kulkea ihan rannassa ja taajamien läpi, jolloin liikenne hidastuu. Ennen Splitiä on jatkuvaa loma-asutusta ja paljon liikennettä. Jätämme tuon ison kaupungin väliin ja poikkeamme Trogirissa. Se on myös Unescon kulttuuriperintölistalla. Vanha kaupunki on rakennettu ahtaalle niemelle. Turisteja on solkenaan, liikenne aika sumppu ja lämpöä taas se 30 C. Pakko käydä melkein koti-Suomen hinnoissa olevassa vessassa. Siisti on, mutta saippuat jäävät käsiin, kun automaattihana ei anna vettä millään ilveellä.

Jatketaan kohti Sibenikiä, jos vaikka jäätäisiin sille seudulle seuraavaksi. Se ei olekaan rantakaupunki 'siinä mielessä', joten juodaan vain vissyt rantakadulla ja jatketaan matkaa. Matkan nopeuttamiseksi noustaan moottoritielle ja ajetaan sitä Zadarin paikkeille ja sieltä taas rantatielle kohti Senj:ia. Lämpö varmaan sekoittaa päätä sen verran, että en meinaa millään ymmärtää jonon kärjessä painaa puomilla nappia moottoritien kuitin saamiseksi, vaikka systeemi on periaatteessa tuttu. Kukaan ei kuitenkaan edes tööttäile tollolle. Heti motarin ensimmäisellä taukopaikalla pysähdytään syömään jotain. Joillain asiakkailla näkyy keittolautasia, joten mekin päätämme ottaa päivän 'juhan' eli keiton. Annostelija laittaa lautaselle kouralla vähän keitettyjä makarooninpätkiä ja kauhaisee sitten isolla kauhalla astiasta kirkasta lientä päälle. Vettä, pari leipäpalaa ja tuota keittoa, siinäpä se onkin ravitseva lounas! Tämän syötyämme haemme vielä patongin puoliksi, että tulisi nesteen lisäksi edes vähän jotain kiinteämpääkin. Moottoritie on hyväkuntoista eikä autoja ole paljoa. Maksukopilla höylätään Visaa 2,65 €:n edestä. Kotimaahan asti luulimme tuon pätkän olleen tosi kallis, kun ilmeisesti kuulimme hinnan 'nineteen kuna' väärin eli 'ninety kuna'...

Aurinko paistaa rantatiellä vielä tosi kuumasti klo 16 jälkeenkin. Tie on pääosin erittäin hyväpintaista ja kiertää rannan joka niemen ja lahden eli mutkaa riittää. Tien reunat ovat kirkkaanpunaista maaperää ja toisella puolella kulkee kuumaisemaa muistuttava Pagin saari. Täällä ei oikein rantapaikkoja olekaan. Pysähdytään Karlobag-nimiseen paikkaan, joka on vähän isompi kylä. Mennään kysymään huonetta ravintolan yläkerrasta ja saadaan koko yläkerta sekä varmaan 40 m2 terassi käyttöömme 40 €:lla (ilman aamiaista olisi ollut 30 €). Matkustaja pysyy tyytyväisenä, kun tien toisella puolella on uimaranta. Sitten kävelyä kylällä ja ravintolaan syömään sekä hedelmäkauppiaalta naposteltavaa illaksi.

Tänään ajettiin 292 km.

Mikähän puu tämä on; näitä näkyi usein

Päivän reitti


7.7.2009
Aamiaiseksi oli hyvät kahvit, leipää, hilloa ja levitteitä. Ei kyllä vastannut kuin puolta siitä maksetusta hinnasta. Ajetaan Jablanaciin ja sieltä Rabin saarelle menevään lauttaan. Rabin pohjoisosassa Loparissa pitäisi Pilvi Torstin kirjan mukaan olla yksi Kroatian parhaista hiekkarannoista, joten suunnataan sinne. Saarelle on vilkas liikenne, kolme lauttaa ajaa non-stoppina. Kun telttaa kerran on kuljetettu, pystytetään se vielä kerran rannalla olevalle isolle leirintäalueelle. Respa varmistaa, että haluamme olla vain yhden yön, mikä tarkoittaa 20 % lisämaksua (maksoi 26 €). Ranta on iso, matala ja hienoa hiekkaa. Tosi lämpöisessä vedessä on mukava kävellä pitkälle ja antaa aaltojen tuoda rantaan. Ajettiin 56 km.

Hiekkarantaa

Päivän reitti


8.7.2009
Mukava pakata telttakamat, kun ei ole kosteaa ollenkaan. Taitaa olla niin, että telttaa ei enää tällä matkalla avata ja tuleville reissuillekaan ei välttämättä tule enää mukaan otettua. Camping-into on vähän laantunut ja sisämajoitus houkuttaa nykyään enemmän.

Tunnin päästä lähdöstä ollaan taas mantereella ja jatketaan rantatietä kohti Senjia. Tie on edelleen hyväpintaista ja mutkaista ja kulkee ylempänä vuorella hyvin näköaloin. Senjista noustaan ylös moottoritielle. Ajellaan kohti Zagrebia mukavassa 26 C lämmössä, kunnes tullaan 6 km tunneliin. Tunnelista ulos tultua ilmasto muuttuu täydellisesti: Taivas täysin pilvessä, sataa ja lämpöä 16 C. Sataa aika ravakasti, mutta jatketaan eteenpäin. Sitten sade lakkaa, mutta lämpö ei palaa. Ajellaan tunnin verran ja poiketaan huoltoasemalle tuhlaamaan viimeisiä rahoja. Kahvia juodessa näen suomalaisen mopon ajavan pihaan. Eipä olekaan suomalaisia motoristeja täällä näkynyt. Tamperelainen pariskunta on Yamahalla matkalla kotiinpäin. Jatketaan motaria Unkarin rajalle, jossa pysähdytään ostamaan kopista moottoritien vignette, n. 3 €/4 pvää. Unkarin tie on sileää ja sopivassa myötätuulessa menee 140 km/h niin tasaisesti ettei takapenkkikään huomaa sadankahdenkympin ylittyneen. Balatonille käännyttäessä alkaa taas sataa eikä länsipuoli muutenkaan ole kovin joutuisaa. Ilma kuitenkin paranee ja lämpenee Balatonfürediin saapuessamme.

Balatonfüred on Kouvolan ystävyyskaupunki ja aikoinaan sieltä oli muutama poika meillä majoituksessa nuorisovaihdossa. Teimme sitten vastavierailun 2005 ja ajamme nyt katsomaan taloa, jossa silloin majoitumme. Siinä pyöriessämme tulee naapuritalosta rouva kysymään etsimmekö mahdollisesti majoitusta ja tarjoaa yläkerran huonetta hintaan 24 €/ yö. Jäämme sitten siihen pariksi yöksi. Rannassa on paljon porukkaa ja aurinkokin paistaa lämpimästi. Mukava tulla tänne taas. Illalla mennään syömään ulkoilmaravintolaan elävän orkesterin tahdissa.

Kilometrejä tänään 481 km ja bensa maksoi niin Kroatiassa kuin Unkarissakin 1,06 €/l.

Päivän reitti

9.7.2009
Käydään leirintäalueella katsomassa 'vesihiihtohissiä' toiminnassa. Se on periaatteeltaan kuin hiihtohissi vaakatasossa ja monenlaista tyyliä pudota kyydistä näkyy olevan. Jos ruotsalaisia näkyi Kroatiassa, niin täällä on paljon tanskalaisia autoillaan. Syön rantakadulla ison Bakterburgerin, mutta se ei nimestään huolimatta aiheuta mitään erikoisia tuntemuksia mahanpohjassa. Taloja näyttäisi olevan paljon myynnissä, usein pientä laittoa vaativia. Pitäisiköhän täältä hankkia jokin 'projekti'? No ei kuitenkaan, mutta ilmanala ja sijainti/liikenneyhteydet periaatteessa vähän houkuttaisivat (=lotto vetämään). Täällä kun saksan kielikin on toinen kotimainen, niin tuntuu jotenkin kotoisammalta. Tänään ei ajettu.


10.7.2009
Nyt lähdetään ajamaan kotiinpäin. Juodaan vielä emännän kanssa lähtökahvit. Balatonin pohjoispäässä on sitten viime käynnin tehty uutta tietä, joten moottoritielle päästään nopeammin. Nyt onkin jo tiellä liikennettä aika lailla. Tarkoitus on ajaa M3/E71-viitoituksen perässä kohti Miskolcia. E71:n viitoitus tulee M0-tielle, mutta M3:a en näe missään. Ukraina lukee viitoissa, joten oikeaan suuntaan kuitenkin lähdetään. Unkarin karttamme on aika vanha eikä siinä kehätiet ole ihan tämän päivän tasalla, mutta sinänsä siististi tulee Budapest kierrettyä. Matkaa kyllä tuli aika lailla; liekö tämä oli järkevin reitti?

Moottoritieajelun jälkeen käännytään Hatvanin kohdalla kohti Salgotarjania ja Slovakiaa. Tarkoituksella ei ajeta suorinta tietä, vaan aiotaan ajella Tatran kautta. Hetken päästä pysäyttää paikallinen poliisi ja haluaa tarkistaa passit. Ehkä sitten tosiaan varsinainen tarkistuksen kohde oli moottoritievignetin olemassaolo, kun pyörän rekisteriäkin puhelimeen luetaan. Moottoritieltä kääntyessä oli myös kamera-auto autojen rekistereitä kuvaamassa. Salgotarjanin Mäkkärissä yritetään syödä viimeisiä forintteja pois.

Slovakiassa kukkuloiden ilmestyessä näkyviin alkaa myös sataa ja lämpötila laskee. Ajelemme vuoristoisissa kuusimetsissä noin 10 C lämmössä ja sateessa, joten hyvät muisti- ja valokuvat jäävät vähemmälle. Ajetaan 2005 ajettu reitti hiihto- ja retkeilykeskuspaikkojen Strbske Pleson ja Stary Smokovecin kautta kohti Stara Lubovnaa. Retkeilijöitä on nytkin paljon liikkeellä säästä huolimatta. Vähän kummallisessa risteyksessä Spisska Belassa vastaantuleva auto meinaa viedä meiltä etupyörän. Vaikka yleensä olenkin oikeassa, niin tässä saatoin ryhmittäytyä väärin. Todennäköisesti siis oma moka, mutta täällä paikallisten ajotapakin vaikuttaa aika hullulta. Yksi tuore ulosajokin nähdään ja pari ambulanssia menee kahvilla ollesssamme paikalle. Nuo kahvit paikallisessa kyläkuppilassa valmistettiin yksinkertaisesti periaatteella 'porot korkeaaan lasiin ja vedenkeittimestä vettä päälle'. Hyvältä maistuivat!

Tällä kulmalla on asutus vähän ankean näköistä ja päätetään ajaa Puolan puolelle yöksi. Olikin ihan viisas päätös, sillä pian tullaan Rytroon ja siinä uuden Orlen-huoltiksen yhteydessä on motelli, johon jäämme 23 € hinnalla. Myymälä on auki 24 h ja hyvää Tatra-olutta saa kylmäkaapista ja huoneen pikku parvekkeelta aukenee kaunis näkymä rinteelle. Olut muuten maksoi n. 70 senttiä tölkki. Pakko todeta, että kyllä Puolassa ympäristö on paljon siistimpää, paremmin hoidettua ja vauraampaa kuin Slovakian puolella.

Matkaa tuli 558 km. Slovakiassa tankattiin reissun kalleinta bensaa: 1,22 €/l.

Motelli Puolassa

Päivän reitti


11.7.2009
Aamulla pikku kävely Rytron 'keskustassa' ja kohti Nowy Saczia, missä on lauantaiaamuna jokunen muukin kulkija liikkeellä. Läpi päästyämme kohteena Tarnow pientä 975-tietä (viitoitus Wojnicz). Tämä pikkutie onkin hyvä valinta. Heti alkuun tie nousee ylös ja sieltä on huikeat maisemat kukkuloille ja järvillekin, joita tulee pian esiin. Tiessä riittää mutkaa ja se on alkuosaltaan hyväkuntoinenkin (lopussa ei...). Liikennettäkin on aika vähän. Tarnowin ohi vie uusi ohitustie, mutta tie Rzeszowiin on melkein kokonaan tietyön alla. Asfalttia kuitenkin, mutta siltatöitä, levennyksiä, päällystyksiä jne. Työmaalla on lauantainakin täysi tohina. Rzeszowin ohitus kohti Lublinia sujuu nopeasti ja helposti ja matkakin alkaa vähän joutua. Kauniina lauantaina on monen puolalaisparin hääpäivä. Useammassakin majatalossa näkyy hääseurueita ja yhteen yritämme mekin majoittua, mutta koko talo on varattu ja hääpari saapuu juuri limusiinilla pihaan. Henkilökunta odotteli jo samppanjalasien kanssa sisällä ja sitten joku motoristi änkeää sisälle... Illalla on enää vähän liikennettä ja voi ajella aika reippaasti. Bielsk Podlaskista arvelemme jotain majoitusta löytyvän ja ajamme viitoitusten perässä Hotel Unibus:iin, jossa ihan kelvollinen huone kustantaa 33 €. Kilometrejä klo 19.30 mennessä tuli 525 km.

Päivän reitti

12.7.2009
Ajetaan suorinta tietä Augustowiin, mutta päätetään sieltä tehdä pieni koukkaus 16-tietä ensin Sejnyyn ja sieltä pientä 651-tietä Szypliskiin ja takaisin Via Balticalle. Katsotaan, ettei tuo kovin paljon kierrä ja kartassakin melkein koko osuus on merkitty vihreällä maisemareitiksi. Huomaamme, että arvioija on ollut vähän leikkisä. Alkupää on tavallista mäntykangasta, sitten vilahtaa pari järveä ja kanava ja loppu onkin tavallista peltomaisemaa. 'Pari lehmää ja lepikkoa', vaimo kiteyttää. Loppuosan pienempi tie on vielä erityisen pomppuista, jopa puolalaiseksi tieksi. Kauneus on katsojan silmässä, mutta minusta nuo Puolan järvimaisemat eivät meikäläisiin verrattuna ole kovinkaan kummoisia.

Rajalla syödään taas ulkomaan rahoja pois ja mennään tuhlaamaan loput kauppaan. Ketkäs ne siinä istuskelevatkaan kaupan pihalla elleivät Kroatiassa tapaamamme tamperelaiset motoristit! Hekin olivat viettäneet pari päivää Balatonilla ja jatkavat nyt Baltian rannikolle. Samoin tavataan autolla liikkeellä oleva pariskunta Oulun seudulta, joiden perässä lähdetään ajelemaankin kohti Kaunasia. He ovat ensimmäistä kertaa täällä liikkeellä ja ovat varmuuden vuoksi vaihtaneet jonkin verran kaikkien läpikulkumaiden rahaa. Matkalla kadotetaan heidät, mutta Kaunasin jälkeen osutaan kuitenkin samaan aikaan ja paikkaan kahville. Olen sortua omaan näppäryyteeni, kun kortti ei käykään tilaamieni kahvien maksuksi. Huoltamon ovessa Visa-lätkät ovat, mutta tässä kahvion puolella käyvät vain litit. Onneksi nämä maanmiehet ovat samassa jonossa tiskillä, niin ei tarvitse lähteä nostamaan kahvirahoja seinästä. Tapaamme heidät vielä kerran Latvian rajalla tauolla, jossa vitsaillaan seuraavamme heitä hyvän valuuttakassan perässä.

Iecavassa käydään Motelli Brenciksessä kysymässä yöpaikkaa. Pihakin on lupaavasti tyhjä, mutta poika sanoo koko motellin olevan varattu; kai jokin bussilasti tulossa. Ihan lähellä ei ole mitään muuta, mutta muistellaan Riikan kiertotien varressa löytyvän. Salaspilsissa tien varrella onkin Motel de Roses, jonne uukkarin jälkeen poikkeamme. Huoneita löytyy, 30 -35 latia. Kommunikointi englanniksi on vähän vaikeaa, mutta sanotaan sitten ottavamme tuo halvempi huone näkemättä. Sitten toinen tyttö lähteekin näyttämään ja kysyy onko ok. Onhan se ja ei muuta kuin paperit kuntoon. Siinä ilmenee -kuinkas muutenkaan- että tuo meidän huone olikin se kalliimpi...olkoon. Kortilta höylätään 51 € vastaava määrä lateja. Varmistan vielä kuuluuko aamiainen hintaan. 'Yes, nine o'clock' vastaa respa. Aika myöhään, tuumailemme, mutta meillähän ei ole kiire siltikään ehtiä illaksi Tallinnan lauttaan. Matkaa tuli tänään 563 km.

Sellainen huomio tuli myös tänään tehtyä, että pikkuisen alkaa uria olla näkyvissä Balticalla. Saas nähdä pysyykö tien kunto jatkossa näin hyvänä.

Päivän reitti

13.7.2009
Herätään aamulla jo aiemmin, mutta aiotaan kuitenkin odottaa aamiaiselle asti, kun on kerran maksettu tästä (kalliimmasta huoneestakin). Pakkaan pyörää puoli yhdeksän aikoihin ja pihassa olleet muut autot ovat lähteneet tai lähdössä. Menen kysymään aamiaisen perään, mutta vain venäjää puhuva rouva alkaa kovasti tiukata huoneen avaimia. Olikohan sittenkin niin, että aamiainen oli klo 9:ään asti tarjolla vai pitäisikö huonekin luovuttaa jo tuohon mennessä? Kerätään loputkin kamppeet kasaan ja mennään katsomaan. Avain ainakin otetaan kärkkäästi vastaan. Kylmäkaapista esitellään meille pari leikkelelautasta sekä majoneesipohjaisia peruna- ym. salaattiannoksia, joista saamme valita 2 kpl sekä kahvit. Esim. mitään leipää ei ole tarjolla. Hieman oudolta tuntuu nauttia pelkästään juustoa, kinkkua ja metwurstia kahvin kanssa, mutta sinänsä ihan hyviä nuo ovat ja nälkäkin tuntuu pysyvän loitolla kauemmin kuin sämpylän voimin. Asiakaspalvelijoiden asenteessa olisi hieman toivomisen varaa tässä paikassa eikä ehkä välttämättä poiketa ihan heti uudestaan.

Pärnuun ajetaan sadekuuron perässä 16 C lämmössä ja soitan sieltä Tallinkille ja aikaistan paluulipun tälle päivälle. Marketissa käynnin seurauksena kamelin paino lisääntyy vielä melkein 10 kg ja lähdetään köröttelemään kohti Tallinnaa. Aikaa jää tapettavaksi vajaat pari tuntia. Laivaan päästään hyvissä ajoin ja kaikki mopot heti peräportin taakse, joten päästään heti ensimmäisinä ajallaan ulos. Lahden motarilla reipasta ajoa, välillä vähän sataakin, mutta kotia kohti taas kirkastuu ja lämpenee. Käännän virta-avaimen off-asentoon kotipihassa klo 21.03. On se vaan hyvä tulla kotiin etenkin kun tuota kotiinpaluuta on tehty jo monta pitkää päivää!

Tänään digitaalit vilistivät 467 km ja koko reissulle tuli mittaa 5940 km 17 päivän aikana. Mopo ei tuona aikana kaivannut polttimon lisäksi muuta kuin bensaa, sitä tankattiin 330 litraa.

Päivän reitti
"Siistiä ja huoletonta on BMW:llä ajo, ei koskaan mitään likaisia ketjuhommia eikä kustannuksia, sillä kartiopyöräveto on ikuinen" (BMW mainosteksti 1931)
Vastaa Viestiin