Tässä vielä Makelle muutamia lisävinkkejä, käytän tertsun ansiokasta vastausta aasinsiltana.
tertsu kirjoitti:Reittien suunnittelu onnistuu parhaiten sillä Mapsend S&D Suomi ohjelmistolla.
Vaikkei se mikään softakehityksen riemuvoitto olekaan, sillä minäkin olen toistaiseksi reittejä naputellut sisään. Olen kylläkin tehnyt usein niin, että olen ajanut Genimapin GT karttasoftaa samaan aikaan ja sitten alt-tab:lla vaihdellut noiden kahden välillä. Miksi? No lähinnä siksi, että bittikarttakartasta näkee huomattavasti paremmin soratieverkoston kuin noista vektoripohjaisista. Tietty paperikarttaakin voi ja kannattaakin käyttää apuna varsinkin summittaisessa suunnittelussa (saa paljon isomman alueen näkyviin kerralla), mutta sitten kun varsinaisesti alkaa sitä reittiä tekemään, niin olen havainnut tuossa kahden softan ratkaisussa olevan sen hyvän puolen, että niissä softissa voi pitää sijainnin synkassa jolloin tulee vähemmän "hakemista" vaihdon yhteydessä. Kannattaa kokeilla jos on mahdollisuus.
Käytännössä merkkailet waypointit tietokoneella kartalle ja tee routen joka kulkee niiden waypointtien kautta.
Kannattaa huomata, että vaikka nuo operaatiot voi tehdä kahtena eri vaiheena (ts. ensin waypointit, sitten reitti), on ainakin minusta nopeampaa tehdä homma niin että alkaa vaan suoraan tekemään sitä reittiä. "Reittimoodissa" kun klikkaa kohtaa jossa ei ole waypointtia, tekee softa siihen uuden waypointin ja lisää sen reittiin.
Waypointteja kannattaa sitten laittaa jokaiseen vähänkään epäselvään kääyntymispaikkaan / risteykseen.
Waypointtien kanssa on minusta hyvä noudattaa jotain aina samaa ja selkeää nimeämiskäytäntöä, ettei tarvitse sitten ajon aikana arpoa, että mitähän tässäkin nyt olen tarkoittanut (varsinkin jos ajaa jotain kauan aikaa sitten tehtyä reittiä). Joskus alkuaikoina kun opettelin GPS:n käyttöä en edes nimennyt waypointteja mitenkään erityisesti vaan annoin softan generoimien WPTxyz nimien olla sellaisenaan ja laitoin niitä sen verran tiheään, siis jopa muuallekin kuin risteyksiin, että kahden reittiviivan välisestä kulmasta näki aina mihin suuntaan risteyksessä pitää kääntyä. Tuo ei kuitenkaan ollut loppuviimeksi kovin toimiva tapa ja siirryin nimeämään waypointit, samaan tyyliin kuin myöhemmin havaitsin ART-tiiminkin nimeävän waypointteja.
Eli waypointit vain oleellisiin kääntymiskohtiin ja vastaaviin ja sitten nimeäminen esim. tyyliin R001, L002, S003 missä R=right, L=left, S=straight. Itse käytän joskus lisäksi esim. SoL003 (Straight Or Left) jne. Lisämääreitä voi keksiä mielikuvituksen mukaan (esim. jotain varoituksia). Numeroilla ei ole ainakaan minulle merkitystä, joten teen niin että läiskin ensin reitin kokonaan valmiiksi ja vasta sitten käyn waypointit uudestaan läpi ja muutan niistä vain WPT-alkuosan.
GPS:n saa hälyttämään aina ennen waypointtia, jolloin tietää olla valmiina ennen käännöstä.
En enää muista yksityiskohtia tuosta hälytystoiminnosta, mutta itse totesin sen kokeiltuani käyttökelvottomaksi. Mm. se muistaakseni avasi aika ison laatikon tarpeettoman pitkäksi aikaa ruudulle peittämään karttanäkymää (olikohan jopa niin, että se piti "kuitata" että sen sai pois?). Jos on esim. kaksi risteystä peräjälkeen (siis samalla tiellä) niin silloin ainakin minun pitää kartasta katsoa, että kumman kohdalla se waypoint nyt tarkalleen on. Ja oikeastaan sama juttu jos on useampi käännös peräjälkeen niin siinäkin se hälytys taisi olla vähän hankala. Ja varsinkin jos etenen vähän reippaammin niin en halua lähestymisvaiheessa näprätä tuollaisia häiriötekijöitä pois.
Itse ajan GPS:n kanssa niin, että oleellisin hetki waypointin tietojen katsomiseen on ko. waypointtia
edeltävän waypointin kohdalla, kuitenkin niin että GPS on jo vaihtanut seuraavaan. Eli käytännössä juuri kun olen kääntynyt risteyksestä ja vauhti on vielä pieni, katson a) kuinka kaukana seuraava waypoint on ja b) mihin suuntaan siellä käännytään (tämä vaatii ainakin minun konfiguraatiollani GPS:n sivun vaihdon eestaas). Jos waypoint on sen verran lähellä että se näkyy karttanäytössä ruudulla niin painan lisäksi mieleeni, onko siinä peräkkäin muita risteyksiä tai muuta hankaluutta mikä vaatii aivotoiminnan uudelleenkäynnistämistä viimeistään vähän ennen waypointtia
Tämän jälkeen voi tarvittaessa ajella summittaisesti melko lähelle waypointtia esim. Africa Twinin trippimittarin avulla, jota voi olla GPS:ää helpompi lukea seisaalteen ajaessa ja vaikka istuukin niin ei tarvitse laskea katsetta niin paljoa alas. Lähempänä waypointtia katson sitten tarkemmin kääntymiskohdan etäisyys-waypointtiin tiedon (joka minulla on konffattuna karttanäytölle) ja, jos tarpeen, kartan perusteella. Tuon etäisyyden saa vilaistua varsin nopeasti vaikka pariin otteeseen. Suunta onkin jo muistissa edellisen waypointin kohdalta. En sano etteikö hälytys olisi hyvä lisä tai osittain korvikekin tuolle etäisyyden seuraamiselle, mutta minusta se pitäisi olla ihan erilailla toteutettu kuin tuo Magellanin ominaisuus. Esim. joku vilkkuva ledi twinin trippimittarin kyljessä tms.
Käytännössä kyllä tulee varsinkin rauhallisemmin ja uusia reittejä ajellessa tehtyä vähän enemmänkin jos ei ole kovin "aktiivista ajamista" vaativa pätkä. Mm. seurailtua etenemistä kartalla GPS:n karttaa ja/tai paperiversiota käyttäen.