Anu kirjoitti:Tuolla jarrutus-kysymyksellä hain lähinnä sitä, että kumpaa jarrua sitä uskaltaa käyttää.
Molempia ja tarvittaessa reilusti. Yhden kerran olen ajanut ulos pellolle (ja siellä 80 cm syvän vinon ojan yli) kun meni vauhdin ja kaartosäteen arviointi ihan poskelleen. Oli satakunta vauhtia, kun kaarre olisi sallinut korkeintaan 70. Ei tullut annosteltua etujarrua ilmeisesti riittävästi, kun takanen lukossa mopo vaan vispasi puolelta toiselle. Kun viimeistään olisi pitänyt kääntää vasemmalle, perä olikin vasemmalla rinnalla, eli mentiin suoraan. Ronski etujarrun käyttö olisi voinut pelastaa, mutta kyllä syynä oli liika vauhti.
Superenduro-Timo on antanut pari hyvää vinkkiä sora-ajoon. Joskus kun kaarre on liian tiukka, liikaa kuormaa, tms. joku syy, miksi ei kaarretta halua tai pysty ajamaan luistossa, niin pieni takajarrun laahaaminen vetoa vasten läpi kurvin vakauttaa menoa. Vedon pitäminen kaarteessa on tärkeää, mutta jos kaarre on niin hidas, että nopeus kasvaisi liikaa, se takajarrun hienoinen laahaaminen auttaa. Kuvittelee vaikka painavansa sitä jarrua isovarpaalla, ei koko jalalla. Auttaa kuvailemaan käytettävän jarruvoiman määrää.
Toinen hyvä vinkki on: Mikä on viiden metrin päässä, on jo takana. Eli jos tiestä on noussut routakivi, on iso reikä tai jotain muuta mikä tekisi mieli väistää, niin mikäli sen huomaa vaikka mäennyppylän tai kaarteen vuoksi vasta kun siihen on pari-kolme pyöränmittaa matkaa, siitä pitää ajaa yli. 50km/h on 14 metriä sekunnissa, ja valppaanakin reagoidaan puolessa sekunnissa, joten pahimmassa tapauksessa mennään jarrulle juuri kun etupää on putoamassa kuoppaan.
Noiden vinkkien lisäksi pari muuta jippoa:
Katsokaa aina esteen yli/taakse ei koskaan päin. Jos tuijottaa tiellä makaavaa puunrunkoa tai vajonnutta ojarumpua, ajo päättyy melko varmasti siihen. Tai sitten jos ehtii tehdä jotain, saattaa keulia liikaa. Jos katseen pitää esteen takana, ja kuvittelee ajavansa sinne, toiminta on alitajuisesti sellaista, että sinne pyritään. Pätee mm. juuri noihin edellisen vinkin jo 'takana' oleviin esteisiin. Jos niitä jää tuijottamaan, niin tökkää yleensä pahemmin kuin jos jatkaa ajamista niiden 'yli'.
Sladin aloittamiseen hitaassa kaarteessa, missä esim. näkemä ei anna mennä kurviin jo valmiiksi luistossa: Sisään mennessä yhtaikaa kaasua ja takajarrua. Se pidentää takajoustoa ja jyrkentää ohjauskulmaa. Kun näkemä alkaa olla selvä ja mopo sopivassa asennossa, riittää yleensä takajarrun höllääminen ja mennään kauniissa sladissa. Jos mennään 'rullaamalla' kaarteeseen ja avataan kesken kaarteen, homma on astetta holtittomampaa, ja tulee enempikin semmoisia 'teinisladeja' sinne kurvin jälkeiselle suoralle.
Ja lopuksi pyörä menee sinne minne katsotte. Katse mahdollisimman kauas ajolinjaan. Ja jos se lipsahdus sattuu ja oja kutsuu, ajamista ei pidä lopettaa ennen kuin vauhti on syystä tai toisesta pysähtynyt. Katse etsii koko ajan 'pakoreittiä' tai tilaa, ja tapeilla seisten koitetaan viedä pyörä sinne minne sopii. Hartialukon saa purettua huutamalla täysiä itselleen kypärän sisällä 'SAATANA' ja mopo on taas ajettavissa. Joku muukin voimasana voi käysä, jos ei harrasta kiroilua.
-Tero-