Juhannus kului vaimon kanssa BMW:n laukkuja pakatessa. Sunnuntaina 21.6. kukon laulun aikoihin starttasimme matkaan. Laivapaikka Nordlandialta oli varattu jo hyvissä ajoin. Tallinnan satamassa olimme klo 14.00. Ensin tankille ja suunta kohti Latviaa, josta olimme etukäteen varanneet majoituksen (Se olikin ainut suunniteltu yöpaikka). Matkalla morjestelimme puolin ja toisin italialaisen GS-kuskin kanssa. Latvian puolella poliisi oli pysäyttänyt tämän ”ystävämme”. Ainazissa huoltoasemalla tapasimme hänet. Oli puhumalla selvinnyt ylinopeudesta, kun ei poliisikaan oikein ollut tiennyt miten suhtautua, kun kuski oli italialainen. Siguldassa Hotel Livonian guesthousesta huone aamiaisella 35 euroa. Suihku ja wc käytävällä. Todella siisti paikka! Pyörä turvallisesti aidatulla piha-alueella. Majoittumisen ja suihkun jälkeen kävellen Siguldan keskustaan olusille ja marketista iltapalaa.
Maanantai 22.6.
Herätys klo 7.00. Aamiainen, runsas ja herkullinen, oli tilattu kahdeksaksi. Pyörän pakkaus ja ei kun matkaan. Liettua ajettiin aika suoraan läpi. Syynä lähinnä tihkusade, joka ei kyllä ajoa haitannut. Vaimo tosin halusi sadehaalarin päälle, kun se kuulemma lämmittääkin mukavasti. Ja ei kun rekkoja ohittelemaan! Puolan puolella tiet yllättävän hyvässä kunnossa. Aika kapeitahan ne on, mutta liikennekulttuuri hieman toista kuin meillä täällä Suomessa. Autoilijat väistävät tienreunaan ja antavat reilusti ohitustilaa.
Oleckusta n. viiden kilometrin päästä löytyi seuraava yöpaikka, Pensionat Seeblick. Siisti perhemajoituspaikka, josta 2hh omalla kylpyhuoneella ja aamiaisella, sekä pyörän tallipaikalla n.27 euroa. Ainut miinus oli paperinohuet seinät, mutta onneksi vieraat aika hiljaisia.
Tiistai 23.6.
Tarkkaan mitoitetun ( juusto- ja makkarasiivut laskettu tarkasti), mutta maukkaan aamiaisen jälkeen matka jatkui. Todella aurinkoinen päivä. Pitempi paussi Olszynekissä, jossa kahvit, lettu hillolla ja vaimolle olut, yhteensä neljä euroa. Ensimmäinen täpärämpi tilanne liikenteessä: Ohitustilanteessa meinasi kaista loppua kesken. Takapenkiltä kuului vain: ”perkele! Nyt pelottaa!” Oikeesti, kuten vaimolle myöhemmin sanoin, tilaa oli vielä vaikka kuinka, vaikka kahden auton välistä mentiinkin. Kuten aiemmin mainitsin, autoilijat kyllä väistävät.
Lodzin ohitus kesti lähes tunnin, sen verran suuri kaupunki. Ja kun lämpötila oli 30 asteen kieppeillä, ei tullut ainakaan kylmä!
Majapaikaksi piti taas valita muu kuin leirintäalue ja oma teltta, kun taivaanranta näytti uhkaavan tummalta ja ilma suorastaan seisoi kuumuudesta. Dobron –nimisestä kylästä otimme huoneen Hotel Uniasta. 2hh kylppärillä, aamiaisella ja tallipaikalla 42 euroa. Siisti hotelli. Näytti olevan paikallisten rakennusmiesten suosiossa. Lähikaupasta sämpylät, juustoa ja neljä olutta alle neljällä eurolla. Hotelli tosi hieno kauniilla piha-alueella. Ja saatiinhan se ukonilma kohdalle! Seurailimme ukkosen jyrähtelyä ja salamointia hotellin katetulla terassilla olutta nauttien.
Keskiviikko 24.6.
Heräsimme taas ajoissa ja aamiaiselle klo 7.00. Taas kamojen pakkaus ja tien päälle. Matka alkoi tihkusateessa ja sitä tihkua riitti iltapäivään. Ennen Tsekin rajaa ajattelimme tuhlata viimeiset Puolan valuutat tienvarsigrillissä. Otettiin kahvit, grillatut makkarat ja minulle pihvi. No, tilanne oli aika nolo, kun setä toi laskun ja se teki reilut viisi euroa ja meillä oli vain viitisen euroa. Vaimo siitä kyselemään myyjältä, kävisikö visa. Ja kun ei käynyt, kolikot tiskiin ja selitys, ettei ole enempää! Myyjäsetä vain hymyili ja sanoi: ”it`s ok”.
Tsekin puolella pienessä Kraliky- nimisessä kylässä vaimo nousi tarakalta ja käveli kameran kanssa kadun päähän saadakseen mahtumaan kaltevan tornin ja minut pyörineni samaan kuvaan. Ystävällinen täti tuli selittämään jotain saksaksi, englantia ei osannut. Ja kun vaimo ei saksaa ymmärtänyt, täti viittoi tulemaan mukaansa. No, vaimo seurasi tätiä kirkon pihojen halki, tähyillen koko ajan taakseen ja maamerkkejä mieleensä painaen, että osaisi vielä takaisin pyörän ja siippansa luo. Lopulta täti pysähtyi ison oven eteen ja koputti. Siinä vaiheessa vaimoa jo vähän hirvitti… No, oven aukaisi nuori nainen, jolle täti selitti jotain omalla kielellään. Tyttö kysyi englanniksi, halusimmeko sisään tuohon kaltevaan torniin, hän voi tulla avaamaan oven. Vaimo selittämään, että kiitos ei, olimme vain valokuvaa ottamassa. Tuo täti halusi vain olla ystävällinen ja auttaa turisteja.
Klo 18.30 majoituimme Vyskoviin Hotel Artrumiin. Upea 2hh kylpyammeella, aamiaisella, tallipaikalla ja netin käytöllä n.37 euroa. ( ei hirveesti noilla hinnoilla teltan pystytys ja purku kiinnosta…) Iltakävely kylällä ja kaupasta valkkari, 2 olutta, iltapalatarpeet, kylpyvaahto ja sipsiä, 5,50 euroa. Netistä säätietoja, sähköpostia. Vaahtokylpy ja viinistä(vaimo) ja oluesta nauttien.
Torstai 25.6.
Aamiainen taas seitsemän jälkeen. Huomattiin, että kännykän laturi oli jäänyt kotiin ja akut alkaa olla loppu. Hommattava jostain laturi…Aamulla ennen matkan jatkumista huomasin, että etujarrupalat (Bilteman, ajettu n. 2000 km) alkoivat olla aivan loppu. Brno`sta löysimme KTM- liikkeen. Se ei ollut vielä auki, mutta samoissa tiloissa oleva Skoda-liike oli. Sieltä kysyimme, josko osaisivat neuvoa, mistä saa pyörään jarrupalat. Ensin myyjä yritti netistä etsiä BMW- merkkiliikkeitä ja vaikutti aika epätoivoiselta. Sanottuamme, ettei tarvitse olla alkuperäiset, näytti netistä kartalt varaosaliikkeen osoitteen ja kirjoitti sen vielä paperille. Osoite ”tomppaan” ja perille löydettiin. Olimme Motorkseftin pihassa klo 9.00 ja se aukesi vasta 10.00, joten pyörä parkkiin ja Brno`n katuja tallaamaan. Löydettiin paikallinen Taloustalo ja kännylaturia kyselemään. Myyjä etsi aikansa ja kun ei löytänyt, möi omansa kahdeksalla eurolla. Selitti kyllä ettei ole ”originaali” Nokian laturi, mutta ihan oikealta näytti. Laitoimme sitten vaimon kännyn lataukseen pyörän tupakansytyttimeen, niin mitään ei tapahtunut! Kätevänä miehenä siinä varaosaliikkeen aukeamista odotellessamme, purin laturin, eikä ihme, ettei ladannut. pari johtoa irti. Johdot kiinni ja teippiä ympärille, niin johan alkoi lataamaan
Jarrupalat saimme lopulta, kun myyjä tuli avaamaan liikkeen vartin myöhässä. Maksoivat 53 euroa. Sinne ei kelvannut visa, mutta eurot kylläkin! Klo 10.30 pääsimme jatkamaan matkaa. Nokka kohti Itävaltaa ja Wieniä. Kaupunkia lähestyessämme näimme mielenkiintoisen näköisen kirjavan tornin ja päätimme käydä siellä. Niinpä kurvasin seuraavasta rampista roska-auton perässä sisään, vaikutti parkkitalon sisäänkäynniltä. Vaan eipä ollut ei! Roska-auton perässä ajettiin suoraan jätepuntarille! Pikkuisen äkäisenoloinen setä viittilöi lasikopistaan sen näköisenä, että painukaa nyt jo helvettiin siitä No pois päästiin ja torni unohtui…Wienissä pyörä parkkiin niin keskustaan kuin vain mahdollista ja kävellen liikkeelle. Vaimon piti saada viini, jotta voi laittaa karaoke-kaverilleen multimediaviestin tekstin kera: ”Nyt voin laulaa: oon mä juonu viinii wienissä” Upea oli Wienin keskusta! Ja kelikin oli lämmin ja aurinkoinen. Siellä olisi viihtynyt kauemminkin, mutta tie kutsui…
Matka jatkui moottoritietä pitkin tunnin verran 130 km/h. Sitten päätimme kurvata vähän pienemmälle tielle. Se olikin hyvä valinta! Pääsi ajelemaan hyväkuntoisia, mutkaisia vuoristoteitä. Seuraava yöpaikka löytyi pienestä Rochrbac- nimisestä kylästä. Gasthof-pension Fam.falkista. Siisti 2hh kylpyhuoneella ja aamiaisella 48 euroa. BMW talliin, jossa vaihdoin etujarrupalat. Iltakävely kylällä kauniita, hyvinhoidettuja pihoja ihaillen. Jossain kaukana jyrisi ukkonen, ilma oli tosi lämmin. Klo 19.00 ihailimme huoneen ikkunasta ukonilmaa. Se meni kuitenkin nopeasti ohi.
Perjantai 26.6
Aamupalan jälkeen viereiseltä huoltoasemalta litra öljyä. Oli ohuempaa kuin normaalisti käyttämäni, muuta ei ollut. Ja oli muuten kallis, 18 euroa! Pyörän pakkaus ja matkaan. Ainut pyörän kaataminen sattui, kun ajettiin Hotellista lähdettyämme harhaan ja tein u-käännöksen kapealla tiellä. Virhearviointi, ja pyörä nurin nollavauhdista. Kolhuja sivulaukkuun ja pleksin reunaan, ei onneksi muuta.
Matka jatkui kohti Sloveniaa. Sloveniassa piti ostaa puolen vuoden vintage, lyhyempää aikaa ei myyty, hinta 17 euroa. Aika paljon maan läpiajosta… Tietty moottoritiet olisi voinut kiertää… Hämmästyimme, kun Slovaniassa rahayksikkö olikin euro, ja hintataso aika korkea. Ljubljanassa matelimme helteessä toista tuntia. Kysyimme kolmesta hotellist yöpaikkaa, mutta hinta vaihteli 90-100 euron välillä, joten päätimme jatkaa kohti Kroatiaa.
Zagrebissa ajelimme aikamme, kunnes huomasimme, että pian alkaa sade. Taivaanranta todella synkkä. Eipä ollut muuta vaihtoehtoa kuin etsiä yöpaikka nopeasti. Se olikin reissun kallein yö. Zagrebin keskustassa hotelli Jardanissa 2hh aamiaiselle ja vartioidulla parkkipaikalla 82 euroa. Majoittumisen ja suihkun jälkeen kaupungille. Päästyämme kauppaan alkoi sade. Ja kunnon sade tulikin! Kadut muuttuivat hetkessä lammikoiksi. Ukonilma oli aivan päällä. jyrisi ja salamoi. Seurailimme kaupan ovelta, kuinka ihmiset yrittivät vältellä lammikoita, turhaan! Viemärit eivät vetäneet, vaan suihkuttivat vettä puolen metrin korkeuteen. Sadetta kesti puolisen tuntia ja keli muuttui yhtä nopeasti selkeäksi kuin oli muuttunut sateiseksikin. Illalla lähdimme kävelemään kaupungin keskustaan. Joimme oluet terassin kosteahkoilla penkeillä ja palasimme hotellille klo 21.30.
Lauantai 27.6
Aamupalan jälkeen pyörän selkään. Hieman tihkutti vettä Zagrebista lähdettyä, mutta keli kirkastui melko nopeasti. Unkarin puolella Nagykanizassa vaihdoimme valuuttaa ja joimme espressot. Matka jatkui kohti Balatonia. Balatonjärven länsipuolella jätskitauko. Olihan muuten todella hyvää jäätelöä! Klo 13.30 majoituimme Balatongyörökiin Leirintäalueelle. Castrum- campingissä leirintämökki makuuhuoneella, keittiöllä ja kylpyhuoneella 40 euroa. Pestiin pyykkiä, käytiin suihkussa ja lähdettiin kävelemään parin-kolmen kilometrin päässä olevalle Strand- ranta-alueelle. Sieltä ruokakaupasta ilta- ja aamupalatarpeet,viini ja kaksi olutta. Tunnin kävelyreissu tehtiin helteessä. Leirintäalueelle palattuamme uikkarit päälle, aurinkoöljy pintaan ja rannalle. Uimme lämpimässä Balatonjärvessä ja makoilimme rannalla. Mökin lähellä olevalla laiturilla istuessamme näimme järvessä jotain vesikäärmeitä, reilun puolen metrin mittaisia. Onneksi emme nähneet niitä ennen uintireissua! Illansuussa kävelimme läheisien näköalapaikan kautta takaisin Strandille olusille. Seurailimme vilkasta iltaelämää rannalla ja lämpimän tihkusateen saatteelemina kävelimme takaisin leirintäalueelle. Tänään tuli käveltyä reilusti yli 10 km ja ihokin sai väriä.
Sunnuntai 28.6
Aamiaisen teimme klo 7.30. Vaimo kirjoitti eilen ostamansa postikortit. Kymmenen maissa matka jatkui. Balatonin rantaviivaa edettiin, kortit postitettiin ja espressot juotiin. Salgotarjaniin, Arin mökille saavuimme klo 15.30. Oluet juotiin, mökkiin ja tonttiin tutustuttiin. Kävimme myös katsastamassa Kimmon mökin. Pullakahvia nauttiessamme naapurin Evat koirineen kävivät rupattelemassa, Tai siis Ari heidän kanssaan keskusteli, meillä vain elekieli käytössä. Tuo unkarinkieli ei oikein suju… Illalla lähdimme Arin autolla tutustumaan Salgotarjaniin. Ari tarjosi pizzat ja oluet paikallisessa ravintolassa. Hyvää oli! Mökille palattuamme istuimme kuistilla ja katselimme lepakoita ja jotain melkoisen isoja yökkösiä. Nukuimme vaimon kanssa mökin yläkerrassa, joka ei vielä ole valmis. Yöllä heräsin lepattavaan ääneen ja taskulampun valossa näin lepakon päätyseinällä. Loppuyö kului ainakin vaimolla tiiviisti makuupussiin sisään kaivautuneena, vaikka oli aika lämmin.
Maanantai 29.6.
Aurinkoiseen aamuun heräilimme klo 7.30. Aamupalan jälkeen lähdimme vaimon kanssa ajelulle. Ari jäi mökille tekemään töitä, siis ihan oikeita töitä, puhelinpalaveria. Ensin satuimme Pannonia-museoon, jossa esillä vanhoja moottoripyöriä. Sieltä matka jatkui Kekestetö –vuorelle, joka on 1140m korkea. Vuoren huipulla muistomerkki kuolleille motoristelle. Ison puun juurella valokuvia ja oksilla roikkui nauhoja, joissa miehen nimi, synnyin- ja kuolinvuosi. Mietimme, järjestetäänkö vuoren mutkateillä ihan virallisia ajokisoja, vai muutenko vain suunnaton määrä motoristeja siellä on henkensä menettänyt... No, joka tapauksessa vuorelta oli komeat näkymät alas laaksoihin. Matka jatkui Hollökö-kylään. Hollókő on maalaiskylä Unkarin pohjoisosassa. Nimi merkitsee korpinkiveä. Kylä on Unescon maailmanperintökohde. Kävimme myös Hollökön linnassa.Sisäänpääsymaksu vajaat kolme euroa/henkilö. Upeat oli maisemat sieltäkin ja linna itsessään näkemisen arvoinen. Se on yksi Unkarin parhaiten säilyneistä linnoista.
Takaisin Arin mökillä olimme iltapäivällä. Ari oli aloittanut yläkerran rappusten tekemisen ja yhdessä teimme ne valmiiksi. Illalla kävimme Salgotarjanin Tesco- tavaratalossa ostamassa ruokaa. Mökillä söimme, joimme parit oluet, juttelimme ja nukkumaan menimme kymmenen maissa.
Tiistai 30.6.
Viime yönä ei lepakoita näkynyt, vaikka olin varustautunut kameralla. Nyt harmittaa, kun edellisenä yönä kamera oli alakerrassa! Aamiaisen jälkeenpyörän pakkaus ja matka takaisin kotiin päin alkoi. Suuret kiitoksemme Batmanille lepakkoluolan lainasta. Hyvin kelpasi matkalaisten siellä uinua. Ja oikein hyvää kesän jatkoa!
Siis matkamme jatkui Slovakian puolelle. Slovakian läpi ajettiin pienellä paussilla. Puolan puolelle päästyämme keli oli taas mielettömän kuuma. Reissun toinen ja edellistä vakavampi tilanne liikenteessä sattui, kun moottoritiellä meinasi mummo juosta alle! Nelikaistainen tie ja muutama mummo oli jäänyt hetkeä aiemmin bussista pysäkille. Muut odottelivat omalla puolellaan tietä, kun kaksi jatkoi matkaa tien yli meidän kaistallemme. Toinen mummo pysähtyi meidät huomatessaan, mutta toinen jatkoi määrätietoisesti sivulleen vilkaisematta tien ylitystä. Tiukka jarrutus ja väistöliike (sekä takapenkiltä muutama ”perkele”!), niin ei onneksi muuta kuin mummon heilahtavat helmat. Huh!
Klo 16.00 majoituimme tienvarsimotelliin Tzrebuska- nimiseen kylään. Motellin nimi Zajazd Motel Podjadek. Siisti pieni paikka. Ensin saimme pienen 2hh kattoikkunalla (sikakuuma) ja aamiaisella hintaan 20 euroa. Pyörä kuulemma on turvallisesti pihalla yön. Kohta tyttönen tuli huoneeseemme sanoen, että jos maksamme 2 euroa lisää, saamme isomman huoneen. Ja mehän suostuimme! Isossa huoneessa oli jopa oma kylpyhuone ja parveke. No hetken kuluttua sama tyttö tuli sanomaan, että pyörä voidaan ajaa sisälle. Ja se tarkoitti siis todella sisälle! Tyttö avasi ilmeisesti juhlakäyttöön tarkoitetun ravintolasalin pariovet ja niin ajoin komeasti pyörän keskelle ravintolasalia.
Suihkun ja majoittumisen jälkeen kylään tutustumaan kävellen. Pizzat ja cokikset paikallisessa pizzeriassa. Ruuan jälkeen motellin terassilla oluet. Ostettin vielä yhdet oluet baarista huoneeseen ja katselimme hetken tv:tä. Säätiedotus lupasi seuraavallekin päivälle hellettä.
Keskiviikko 1.7.
Aamiainen klo 7.00. Olikin reissun erikoisin aamupala! Meille tuotiin kupit kahvia, muutama leipäviipale (ilman mitään päällisiä) sekä lautaselliset keittoa. Keitto oli kirkaslieminen, mausteinen ja siinä killui kananmunan puolikkaat ja makkarasiivuja. Näytti aika epämääräiseltä, mutta oli oikeasti tosi hyvää! Ja piti muuten nälän loitolla pitkään.
Klo 7.15 lämpötila varjossa +25, mahtaa tulla taas kuuma päivä! Pyörän pakkaus ja matkaan. Juomapausseja oli pidettävä tiuhaan, sen verran kuuma ajokeli.
Suwalkissa olimme klo 16.00. Majapaikaksi Suwalkin keskustan tuntumasta Hotelli Suwalszczyzna 4hh meille kahdelle aamiaisella ja vartioidulla, aidatulla parkkipaikalla n.40 euroa. Kävelimme illansuussa kaupungilla. Vaimo osti sandaalit, tyttärelle tuliaiseksi hajuvesi ja tuoksupullo myös minulle. Terassilla nautimme kylmät oluet ja ruokakaupan kautta takaisin hotellille.
Torstai 2.7.
Aamiaisen jälkeen taas matkaan. Ennen Liettuan rajaa viimeisillä puolan hiluilla kahvit ja limsa. Olihan muuten pahaa kahvia! Ainut huono kahvi koko matkalla. Liettuassa pieni sadekuuro. Pysähdyimme, kun vaimo halusi laittaa sadehaalarin.
Viiden minuutin kuluttua matkan jatkamisesta taivas repesi. Lähimmälle huoltoasemalle sadetta, ja aivan päällä ollutta ukkosta pitämään. Sitä räiskettä kesti puolisen tuntia. Mutta ei haitannut. Pyöräkään ei kastunut, kun ajoin sen katokseen, jossa ilmeisesti joskus oli toiminut kesäkahvila. Matka jatkoi sateen lakattua. Liettua vaihtui Latviaksi. Läheltä Ainazia, Salacgrivasta otimme 2hh omalla upealla parvekkeella ja aamiaisella Hotelli Kapteinu Osta:sta hintaan 49 euroa.. Hotelli oli aivan vastavalmistunut, todella siisti. piha-alueet tosin olivat vasta työn alla. Majoituttuamme kävelimme meren rantaan, joka oli aivan hotellin tuntumassa ja kävimme uimassa. Melkoisen matkan tosin sai kahlata, ennen kuin vesi oli uimasyvyistä. Uinnin ja rannalla kävelyn jälkeen suihkuun ja hotellin ravintolaan illalliselle. Vaimolle kanan rintafilee perunoilla ja salaatilla sekä valkoviini, minulle pihvi encore perunoilla, palan painikkeeksi olut, kaikki parilla kympillä. Reissun kallein ruoka, mutta juhlistimme viimeistä reissuiltaa Illalla vielä rantakävely.
Perjantai 3.7.
Heräsimme klo 7.00. Suihkuun ja aamiaiselle. Ja viimeisen kerran tällä reissulla tavarat pyörän laukkuihin ja matkaan! Ajoimme pienillä pausseilla aika suoraan Tallinnaan. Ajattelimme käydä kysymässä, mihin aikaan seuraava laiva Helsinkiin lähtee. Saimmekin paikat 14.oo lähtevään Tallinkin Superstariin. Helsingissä olimme klo 16.00. Kotona Jyväskylässä 19.30.
pyörän laukkujen tyhjennys, pyykinpesua ja ihana oma sauna!
Reissu oli todella mukava ja kaikin puolin onnistunut. Kotiin on kuitenkin aina ihanaa tulla!
Reissuterveisin Jari ja Anne
