Olen ollut lähiaikoina aika passiivinen täällä foorumissa. Selitykseksi keksin työkiireet, kesäloma ja kaiken moista muuta touhua... (siis perus laiskuutta)
Nyt kuitenkin lomaraportti.
Kuva ensimmäiseltä päivältä Brändössä lauttaa odotellessa. Ilma on paras mahdollinen ja muutenkin elämä hymyilee. (30 minuuttia myöhemmin kaadoin mopon paikallaan 30 hd miehen ympäröimänä)
Lähtö 21.7 Turusta, Kustavin kautta Brändön saarelle ja sieltä Ahvenanmaalle. Ahvenanmaalta seuraavana päivänä Ruotsin Grislehamiin. Pari ekaa päivää meni kivasti harjoitellessa, matkatavarat hakee paikkansa ja semmoista alku kankeutta.
Pienehköjä maisemateitä pitkin Ruotsin läpi Norjan Telemarkkiin. Ruotsissa oli ensimmäinen vieraan kulttuurin yhteen törmäys. Pienen kaupungin ruokaravintolat olivat jo kiinni kun löysin majoituksen. Ainut ruoka oli saatavilla kebab/pizza paikasta, no eipä ainakaan ollut kallista...
Telemarkissa odottikin ensimmäinen matkan kohde jonka tahdoin nähdä,
Rjukan ja raskasvesitehtaan museo.
Telemarkissa pari päivää hengailtuani lähdin etenemään kohti Stavangeria. Matkalla kuvan mukaista perusmaisemaa. 
Kuitenkin ennen Stavangeria tahdoin käydä ihmettelemässä saarnastuolia (Preikestolen) kivenkokkare vuonon rannalla jossa on 604 metrin pystysuora pudotus. Omaan hieman kävely/patikointi historiaa, joten ajattelin että jos matkaoppaassa sanotaan että 2 tunnin kävely niin olen talsinut sen 1,5 tunnissa. Niin lyhyen patikoinnin takia en viitsinyt vaihtaa ajohousuja sekä ajosaappaita. Polku oli paikoin hieman haastavampi kuin ajattelin.
Samoin ongelmia aiheutti lievä kuumuus, kuumin päivä 14 vuoteen Norjassa aiheutti lievää ongelmaa ajosaappaiden kanssa.
Vaikka 7dl vesipullo loppui jo ekan mäen aikana ja jouduin täyttämään sen jokaisesta purosta jonka löysin, ja vaikka jalkoihin iski jokin tulendus/sieni/hiiva mikälie, oli paikka näkemisen arvoinen. Kiusallisinta oli että matka oli oppaas arvioitu 2 tuntia/suunta. Jota en hoksannut ennen lähtöä, joten minulla ei ollut lainkaan eväitä mukana. Siellä saarnatuolilla olisi ollut mukava syödä eväitä ja ihmetellä. Patikointi kesti jotain 4-5 tuntia, ajovarusteilla yli 30 asteen helteessä ja 10Kg valokuvaus kamat selässä. Kannattaa käydä katsomassa kuitenkin, jos on aurinkoinen päivä ja hyvät kävely varusteet (ei ajovarusteet).
Saarnastuolin koettelemuksen jälkeen oli avin muutaman kymmenen kilsan ajo Stavanegriin. Olin edellisenä iltana varannut majoituksen Stavanger B&B paikasta, jota kehuttiin Lonelyplanet oppaassa. Hieman jännitti tuo majoitus koska sukunimen tavaaminen ei meinannut millään onnistua lontoon murteella enkä muistanut edes puhelin numeroani silloin... On muuten sellainen paikka jota kannattaa harkita jos pyöritte siellä päin. Siisti ja huokea paikka. Stavangerissa ihmettelin vanhaa kaupunkia.
Stavangerin jälkeen ajelin pohjoista kohti, taas tavanomaisissa maisemissa.
Matka jatkui niin etten mennyt Bergeniin vaan ajelin pienempiä teitä. En halunnut siinä helteessä minkään kaupungin keskustaan ihmettelemään. Maisemat senkuin parani.
Perus vaaroja Norjassa.
Jos ajat Norjassa ja vastaan tulee muu vaara merkki jossa on lisäkilpi "FERIS" niin kohta tien poikki kulkee todella liukkaita metalli tankoja jotka estää lampaita liikkumata alueille jonne niitä ei kaivata. Joten liikenne merkin kohdalla kannattaa suoristaa pyörä ja ajaa kiltisti tovi.
Kuitenkin 31.7 eli 11. matkapäivä, alkoi tapahtua kaikke jännää... Ajaessani kohti kesälaskettelukeskusta todella nastaa serpenttiiniä ylös, syttyi vilkkujen merkkivalo. Se vain paloi. Koitin kuitata vilkut pois, ne ei ollut päällä. Laitoin vilkut päälle ja pois, ja edelleen vilkkujen merkkivalo paloi. Koitin kädellä etuvilkun edestä että palaako vilkut oikeasti. Kyllä, molemmat etu vilkut paloi jatkuvasti. Tämä kaikki tapahtui ajaessani serpenttiiniä ylöspäin. Sitten alkoi tulla palaneen muovin hajua kypärään. En muista tarkkaan alkoiko tässä vaiheessa kaikki varoitusvalot palaa, mutta päätin kuitenkin pysäyttää pyörän sinne keskelle rinnettä. Sammutin mopon ja edelleen vilkut paloi. Ihmettelin jotain 10 sekunttia, ja totesin että: Vxxxx mä ainakaan tähän jää! (tie oli niin kapea ettei kaksi autoa voi kohdata siinä, joten paikka oli hieman vaarallinen ja muutenkin hankala) Äkkiä mopo käyntiin ja hirveällä sykkeellä mäki ylös. Kun pääsin mäen ylös oli kaikki valot, merkkivalot ja mittarit lopettanut toiminan. Paitsi ne hiton vilkut! Avaimet taskussa ja kaikki vilkut paloi edelleen. Kunnes nekin sammuivat itsestään. Tässä vaiheessa edelleen leijaili kiitettävä palaneen muovin haju. Tosin en tiedä oliko se vain kuvitelmaa/pelkoa. Mutta päätin että puran tavarat pois mopon päältä ettei kaikki kamat ainakaan pala jos huonosti käy. Kun revin tavaraa irti moposta ja heittelen niitä vähän matkan päähän, tulee nuori likka solkottamaan jotain. Otin kypärän ja korvatulpat pois ja ymmärrän että han kaipaa pysäköinti rahaa. 20 nok:a selvä, mulla on mopo tulessa ja sä haluat 20 kruunua pysäköinnistä. Ota, häivy!
Purettuani tavarat otan työkalut esille ja alan miettiä, jos tahdon irrottaa akun menee siihen vähintän 20 minuuttia. Koska akku on niin mahtavasti sijoitettu 1001 ruuvin ja katteen alle. Olen lopettanut tupakan polton vähän yli 2 vuotta sitten, mutta silloin siellä hiton rinteellä kyseenalaistin senkin ratkaisun aika rankasti. Revin kaikki mahdolliset sulakkeet irti ja soitin Turun Motomarketin huoltoon. Huoltomiehen kanssa keskusteltuani tulin siihen päätökseen että koitan miten Autoliiton Turva palvelu toimii Norjassa. Kuitenkin jos mopo pitää hinauttaa jostain korjaamolle, olisi asiat voineet olla paljon huonomminkin. Kuvassa mopo siinä parkkiksella ja tavara mopon takana, maisema ei ollut kovin paha...
Siellä olisi voinut olla hyttysiä, tai olisi voinut sataa rantää ja olla 4 astetta lämmintä. Joten minulla ei ollut hätää. Ainiin... minä löysin Suomesta Norjan kartan jonka avulla hahmottelin reittiä ennakkoon. Noh tässä hienossa kartassa oli samalla fontilla kylä, leirintäalueet ja kaikki isommasta maatilasta alkaen. Kartasta oli mahdoton päätellä mikä on oikeasti minkäkin kokoinen kylä. Tämän kartan kanssa oli hauska tehdä ilmoitusta Autoliittoon. Autoliiton rouvalla ei ollut mitään tietoa Norjasta, vaikka ei siitä mitään apua olisi ollut koska en osannut kertoa kertoa kartasta muuta kuin muutaman tien numeron. Autoliiton rouva lähetti avunpyyntö ilmoituksen Norjan Auto Klubille faxilla, ja sanoi että kyllä ne sieltä pian soittaa. No valokuvasin erilaisilla kameroilla jotain tunnin ja sitten Norjalainen hinausauton kuljettaja soitti. Sujuvalla Tikitalk englannilla varmistin paikan jossa olin ja kuski arvioi että hän on tunnin kuluttua paikalla. Menin läheiseen hotelliin syömään pippuripihvin ja juomaksi olutta.
Tämä kuva varmaan selittää itsensä
Hinausauton kuljettaja selvitti minulle että "lähistöllä" on kaksi mp korjaamoa. (tämä hässäkkä tapahtui torstaina) Toinen lähempänä oleva paikka ehtii katsoa mopoa maanantaina ja hieman kauempana olevalla bmw korjaamolla on aika vasta tiistaina. Joten bmw vietiin MotoGuzzi edustajalle. Tähän lähimpäänkin korjaamoon oli yli tunnin matka. Joten tuli vaihdettua hieman kuulumisia tuon kuskin kanssa. Kun olin ensin selvinnyt siitä kauhusta ja pelosta jonka koin tullessamme sitä serpenttiiniä alaskuorma-autolla jonne ei saanut ajaa kuorma-autoilla. Kävi ilmi että kuski oli juuri tullut Joensuusta takaisin kotiin, hän oli käynyt ostamassa rekan sieltä. Ja kehui niitä Suomen maisemia, samaan aikaan kun ajoimme joen vartta jonka vesi tulee Euroopan suurimmalta jäätiköltä? Kuski lupasi että jos joudun odottamaan kauan mopoa, hänellä olisi yksi rekka vielä ilman kuskia.
No pääsin lopulta Norjan Auto Klubin suurella avustuksella leirintäalueelle ja mopo vietiin verstaalle.Soitin vakuutusyhtiöön seuraavana päivänä, vakuutusyhtiön yhteyshenkilö totesi että vakuutus maksaa majoituksen korjauksen ajan ja tarvittaessa minut sekä mopon kotiin. Viikonloppu oli aika pitkä varsinkin kun Visan kanssa oli kevyt selkkaus, vaikka sain sen toimimaan jo perjantaina ettei ihan kuivin suin ja tyhjällä vatsalla tarvinnut olla. Viikonloppu oli kävelyjä ja valokuvausta sekä kalastusta euroopan syvimmän järven rannoilla, keskellä Norjan jylhää vuoristoa.
Tuli maanantai ja saatiin vika näkyviin.
Ongelma ei ole kovin suuri, mutta tämä yksi sulanut johto menee lähes tuuman paksuisen johtosarjan keskelle. Siitä minulla ei ole kuvaa, mutta sielläkin oli aika surullisen näköistä kuulemma...
Siispä. Maanantaina taksilla läheiseen hieman isompaan kylään ja sieltä (vakuutusyhtiön) vuokra-autolla Bergeniin jonka oli kiertänyt aiemmin. Ja seuraavan aamuna lentokentälle SAS:n luukulle surkean ilmeen kanssa että tarttis päästä Suomeen. Lento Bergenistä-Arlandaan ja sieltä jatko yhteys Turkuun... Ja Turun paikallis bussilla kotiin...
Huh huh... tulipa tekstiä.
Huomioita Norjasta
1 Olutta myydään miten sattuu.
Ensimmäinen opittu lause "Öl seljande stengt"
2 Hanki hyvä kartta
3 Vältä tunneleita, ennen tunnelia käytetyt tiet on mahtavia
4 Omaa hyvä vakuutus
5 Pidä aina käteistä vähintään 500 NOK mukana
Tarina ei ole vielä päätöksessä. Mopo tuli vasta 21.8 tänne korjaamoon, josta ilmoitettiin että vika diagnoosi tehdään vasta mahdollisesti 3 viikon kuluttua. (vaikka ilmoitin mopon tulosta jo 6.
Ja mopon saaminen kuntoon tämän ajokauden aikana on kuulemma epävarmaa... Pitänee ihmetellä kun diagnoosi on tehty että mitä teen tuon kanssa. Ajettu/lennetty reitti löytyy tuolta:
http://ktm.kicks-ass.org/mikkora/ (googlemaps + gps trakit)
Digikuvat on tuolla:
http://picasaweb.google.com/mikkora/KesLoma08
Ja mopohan oli BMW F650GS vm2004.
PS.
Aion kirjoittaa asiasta myös bmw:lle, lähinnä noiden huoltojen osalta. Vikoja tulee eikä niitä voida pois sulkea täysin, mutta miten toimitaan kun joku tarvitsee apua. Jos merkkihuolto myy eioota kun mopo on ajokunnoton on se mielestäni aika ongelmallista. Norjassa olisi vikadianoosi tehty 3 arkipäivän kuluttua kesäloma kaudella. Täällä meillä se kestää 3 viikkoa tai enemmän syyskuussa?
.
.