Ajoa Rauman läheisyydessä?
Valvojat: Jukka, Moderaattorit
ajoa Rauman
Otit väärän asenteen siihen ajamiseen.
Ei sun tarvitse ajaa rajoillasi, vaan ajat omaa vauhtiasia.
Ryhmä-ajossa risteystä ei jätetä tyhjäksi, jos takana on tulija.
Edellä ajavan on odotettava seuraavaa.
Henkilö joka tätä ei ymmärrä; ei ole soveltuvainen ryhmä-ajoon.
Mikäli olen ymmärtänyt, niin sielläpäin ei kovin paljon ole ryhmässä
ajeltu.
Tästä seurauksena täytyy näyttää kuinka kova kaveri olen.
Kyllä ne siitä tasaantuu; kunnes tulee uusi jolle täytyy esiintyä.
Mene mukaan vaan, samalla opit itsekin lisää.
Kyllä ne tehot näille pikkuteille riittää, koska pyöräsi taas on kevyempi.
canam
Ei sun tarvitse ajaa rajoillasi, vaan ajat omaa vauhtiasia.
Ryhmä-ajossa risteystä ei jätetä tyhjäksi, jos takana on tulija.
Edellä ajavan on odotettava seuraavaa.
Henkilö joka tätä ei ymmärrä; ei ole soveltuvainen ryhmä-ajoon.
Mikäli olen ymmärtänyt, niin sielläpäin ei kovin paljon ole ryhmässä
ajeltu.
Tästä seurauksena täytyy näyttää kuinka kova kaveri olen.
Kyllä ne siitä tasaantuu; kunnes tulee uusi jolle täytyy esiintyä.
Mene mukaan vaan, samalla opit itsekin lisää.
Kyllä ne tehot näille pikkuteille riittää, koska pyöräsi taas on kevyempi.
canam
-
Agitheosis
- Viestit: 453
- Liittynyt: Ti Syys 28, 2004 7:12 pm
- Pyörä: Husqvarna CT6FS / Can-Am Outlander 800
- Paikkakunta: Rauma
- Viesti:
Re: ajoa Rauman
Ite asiassa en.. ehtiny. Ensin aattelin et jos heti käännyn takas ni edellämenevät alkaa ihmetteleen et mihin mäntyyn tai ketokiilaan se ny törmäs. Myöhemmi sit taas en enää voinu ku ei ollu karttaa mukana ja oltii jo josai ihan hevon kutsissa keskellä mettää.canam kirjoitti:Otit väärän asenteen siihen ajamiseen.
Ymmärrän kyllä, en vain tiennyt... tämäkään laji ei siis ole noviiseille... ja vaikka kuinka olisi oikeus ajaa omaa vauhtia niin seuraavalla taukopaikalla saa kuitenkin kuulla *****ilua tai ainakin vihaisia katseita siitä kuinka oma rooli on lähinnä käsijarruna oleminen HUOM; tällä kertaa näin ei tapahtunut!!canam kirjoitti:Ryhmä-ajossa risteystä ei jätetä tyhjäksi, jos takana on tulija. Edellä ajavan on odotettava seuraavaa.
Henkilö joka tätä ei ymmärrä; ei ole soveltuvainen ryhmä-ajoon.
En tiä sit mukan olleitte syist, empal kyselly... Inhimillisesti ajatellen ymmärrän tuon kyllä täysin!!canam kirjoitti:Tästä seurauksena täytyy näyttää kuinka kova kaveri olen. Kyllä ne siitä tasaantuu; kunnes tulee uusi jolle täytyy esiintyä.
Heti ku alla on karkeemmat klemekset, eli ei kovin pian ku tuli just hankittuu noi Siracit. No voisha niilläki tiätyst ku kuvio sentäs on viä tallel.canam kirjoitti:Mene mukaan vaan, samalla opit itsekin lisää.
No riittää siinä mielessä että perässä kuiteski pysyttiin. Se on kyl enemmä mopon suorituskyvyn (hah hah, minkä ihmeen...) kuin ``puikoissa olijan´´ ansiota...canam kirjoitti:Kyllä ne tehot näille pikkuteille riittää, koska pyöräsi taas on kevyempi.
ajoa rauman
Kesken matkaa poistuminen kuvioista ei tapahdu tuosta vain.
Aina ilmoitettava edellä ajavalle.
Pysähdytään ja odotetaan,että tulevat katsomaan mikä on, jollei
muuten saa ilmoitettua.
Tämäkin kuuluu ryhmä-ajoon.
canam
Aina ilmoitettava edellä ajavalle.
Pysähdytään ja odotetaan,että tulevat katsomaan mikä on, jollei
muuten saa ilmoitettua.
Tämäkin kuuluu ryhmä-ajoon.
canam
Tuolla Raimon palstalla on hyviä ohjeita ryhmäajoon, kannattaa kaikkien tutustua, paljon matkassa olleidenkin jotta kaikki toimivat juuri samlla tavalla ellei jotain muita sääntöjä ole sovittu noudatettaviksi. On paljon sellaisia "sääntöjä" joita ei heti tulisi ajatelleeksi.
Itsekkin olen poikkeuksetta se porukan hitain ja todellakin perässä on ollut helppo pysyä, millään ei ole meinannut väkisin edellisestä ohi pyrkiä tuo oma pyörä
. Kyllä nuo kaverit silti ovat vielä mukaan ottaneet ja kertaakaan ei ole kukaan kettuilllut vauhdista ja uskomattomalla tarmolla ja kärsivällisyydellä ovat raahanneet, välillä kirjaimellisestikin, läpi soiden ja muiden pehmeikköjen kun kädetön kuski kuski norsupyörän sarvissa yrittää roikkua muiden matkassa. VRT muilla KTM:n kisapyöriä tms. Koko ryhmäajelun ideahan on siinä että pidetään yhdessä hauskaa sekä nautitaan ajelun lisäksi hyvästä samanhenkisestä seurasta.
Joskus kun kasvan isoksi ja kunto kasvaa niin paljon ettei kaikkia mahdollisia taukoja tarvitse käyttää pelkkään puuskuttamiseen niin sitten minäkin voin ehkä auttaa/odottaa muita
Itsekkin olen poikkeuksetta se porukan hitain ja todellakin perässä on ollut helppo pysyä, millään ei ole meinannut väkisin edellisestä ohi pyrkiä tuo oma pyörä
. Kyllä nuo kaverit silti ovat vielä mukaan ottaneet ja kertaakaan ei ole kukaan kettuilllut vauhdista ja uskomattomalla tarmolla ja kärsivällisyydellä ovat raahanneet, välillä kirjaimellisestikin, läpi soiden ja muiden pehmeikköjen kun kädetön kuski kuski norsupyörän sarvissa yrittää roikkua muiden matkassa. VRT muilla KTM:n kisapyöriä tms. Koko ryhmäajelun ideahan on siinä että pidetään yhdessä hauskaa sekä nautitaan ajelun lisäksi hyvästä samanhenkisestä seurasta.Joskus kun kasvan isoksi ja kunto kasvaa niin paljon ettei kaikkia mahdollisia taukoja tarvitse käyttää pelkkään puuskuttamiseen niin sitten minäkin voin ehkä auttaa/odottaa muita
antti
-
genesis
- Viestit: 628
- Liittynyt: La Maalis 04, 2006 10:38 pm
- Pyörä: KTM 520 SX -02, BMW G650 Xchallenge
- Paikkakunta: Västra Finlands län
aika epätodennäköistä, mopotin pukilla kun putosi eturenkaan ilmanpaine yllättäen lauantain ajelussa.
mitä tähän aiempaan virteen tulee, niin ilmaisempa oman mielipiteenikin:
kun lähdin 'vetämään' niin en kuuna päivänä ollut kyseisessä hommassa, kunhan vain varmistin että takanatulija näkee minne käännyn, ja jos on epäselvempi paikka (esim. y-risteys yms.) odotan kunnes näen taas takanatulevan. ((oletuksenahan että ajetaan aina vain 'suoraan')).
Ja jos takanatulevaa ei näy eikä kuulu niin odottelen hetken ja kuulostelen tilanteen, lähden sitten takaisin jos ketään ei näy/kuulu.
okei: luin kyllä kerran sen ryhmäajoguiden.
Mitä nopeuksiin/ajoetäisyyksiin tulee, onhan sen helpompi ajella kun tomut on vähän laskeutunut, ja eikä tarvitse arvailla edellemenijän sijaintia tomupilvessä. henk. koht. en pidä siitä että joku rassaa ihan takagummissa kiinni, entäpä jos kaadun, teen väistöliikkeen, ja tiedän että takanatulija jyrää varmasti päälle. ajele siinä sitten.(nyt oli kylläkin välit kohdallaan))
Ja jokainenhan ajaa omien taitojensa mukaan, ei siinä ole mitään aihetta *ittuilla. Kavereille nyt olen rääpinyt päätäni, se on toinen asia se.
Kun kerran sakki oli vielä hieman vierasta toisilleen, pientä jännitystä ilmassa tietenkin on, kyllä se siitä rennomaksi muuttuu jokaisen yhdessä ajetun kilsan jälkeen.
Samaa tahtia ajan piikillä tai tolla 6satasella, piikkiä on helpompi hallita, ja ruoskia. ja vielä lisää ruoskia. isoa raskasta pyörää ei koko ajan jaksa sivaltaa, onhan massatkin eri luokkaa.
Ryhmäajossa on aina ryhmän tuki ja turva, jos upottaa tai mopotin hajoaa jne. on apukin lähellä. toista se on yksin ajellessa tuolla synkeässä korvessa, jalkapatikka on äkkiä ainoa vaihtoehto, nyt sentään saa kyytiä ihmisten ilmoille.
Tästä aasinsilta lauantaille:
Pientä lenkkiä tyrkkäs lauantai-illalle, kun aurinko oli menossa mailleen, Kokemäenjoen 'saaristo' Risteellä oli matkakohde. Normaali santatie, pientä mäentynkää tarjolla kokoajan. vauhtia joku 75-85, kun suoraa kerran oli. yllätten välissä äkäisempi nyppylä, siitä ilmalentoa joku 5 metriä, hieman etukenossa alas, (ei ehtinyt tehdä mitään). Noh, matka jatkuu aavistuksen verran varovaisempana, kunnes etupäässä alkaa olemaan jotain ongelmaa, ilmathan ne sieltä. Tuumastuntia siinä sitten auringon laskettua, hieman hämärässä. (tässä vaiheessa tuli ryhmäajo mieleen oikein kunnolla), hakemaan sitten renkaasta vikaa, ei löytynyt, paikkapullolla perään, ja siitä sitten kotiinpäin, kun aikani tuhersin.
Noh, oikea mopotinmies ei pelästy ihan noin vähästä, täytyy nyt kotiin mennä sieltä vaikeimman kautta, kun kerran lähdetty ollaan. Ja eturengas tuntui myös yhteistyöhaluiselta. Siinä sitten aikani kurvailtuani, kuningasidea: Pori-Tre rautatiesillan kohtaa kokemäenjoen ylitse. (menee sellainen 'pyörätie' siinä sivussa, tralleista tehty, näkee hyvin lävitse kuinka korkea pudotus siltä kohtaa onkaan, ja myötää hyvin pyörän painosta...)
Ideana ihan hyvä, mutta pyörän takapää kuoputti itsensä penkalta alas,
ja pudotusta ojan pohjalle n. 6 metriä. (Tässä välähtää toisen kerran ryhmäajon turvallisuus). Kyllä se mopotin siitä oikeni kun hyppäsi sarvista ja vähän auttoi työntämällä. Kädet siinä täristi jo valmiiksi kun tuota rautakasaa tuuppailee radan kupeessa, saatika sen sillan ylitys, kun tuntee että se tralli antaakin hyvin myöten pyörän painosta, vauhti tunnetusti korjaa virheet ja reippaasti yli. Toisella puolella siltaa vähän umpimetsäpätkää että pääsi taas jollekin kärrypolulle.
Takas tullessa sitten miettii että porukassa on yllättäen suuri tuki ja turva,
kyllä vähän yksinäiseltä tuntuu tuolla rämeikössä pöhkiä iltasella, varsinkin MITÄ JOS?
Meni vähän offtopic, pahoittelut....
mitä tähän aiempaan virteen tulee, niin ilmaisempa oman mielipiteenikin:
kun lähdin 'vetämään' niin en kuuna päivänä ollut kyseisessä hommassa, kunhan vain varmistin että takanatulija näkee minne käännyn, ja jos on epäselvempi paikka (esim. y-risteys yms.) odotan kunnes näen taas takanatulevan. ((oletuksenahan että ajetaan aina vain 'suoraan')).
Ja jos takanatulevaa ei näy eikä kuulu niin odottelen hetken ja kuulostelen tilanteen, lähden sitten takaisin jos ketään ei näy/kuulu.
okei: luin kyllä kerran sen ryhmäajoguiden.
Mitä nopeuksiin/ajoetäisyyksiin tulee, onhan sen helpompi ajella kun tomut on vähän laskeutunut, ja eikä tarvitse arvailla edellemenijän sijaintia tomupilvessä. henk. koht. en pidä siitä että joku rassaa ihan takagummissa kiinni, entäpä jos kaadun, teen väistöliikkeen, ja tiedän että takanatulija jyrää varmasti päälle. ajele siinä sitten.(nyt oli kylläkin välit kohdallaan))
Ja jokainenhan ajaa omien taitojensa mukaan, ei siinä ole mitään aihetta *ittuilla. Kavereille nyt olen rääpinyt päätäni, se on toinen asia se.
Kun kerran sakki oli vielä hieman vierasta toisilleen, pientä jännitystä ilmassa tietenkin on, kyllä se siitä rennomaksi muuttuu jokaisen yhdessä ajetun kilsan jälkeen.
Samaa tahtia ajan piikillä tai tolla 6satasella, piikkiä on helpompi hallita, ja ruoskia. ja vielä lisää ruoskia. isoa raskasta pyörää ei koko ajan jaksa sivaltaa, onhan massatkin eri luokkaa.
Ryhmäajossa on aina ryhmän tuki ja turva, jos upottaa tai mopotin hajoaa jne. on apukin lähellä. toista se on yksin ajellessa tuolla synkeässä korvessa, jalkapatikka on äkkiä ainoa vaihtoehto, nyt sentään saa kyytiä ihmisten ilmoille.
Tästä aasinsilta lauantaille:
Pientä lenkkiä tyrkkäs lauantai-illalle, kun aurinko oli menossa mailleen, Kokemäenjoen 'saaristo' Risteellä oli matkakohde. Normaali santatie, pientä mäentynkää tarjolla kokoajan. vauhtia joku 75-85, kun suoraa kerran oli. yllätten välissä äkäisempi nyppylä, siitä ilmalentoa joku 5 metriä, hieman etukenossa alas, (ei ehtinyt tehdä mitään). Noh, matka jatkuu aavistuksen verran varovaisempana, kunnes etupäässä alkaa olemaan jotain ongelmaa, ilmathan ne sieltä. Tuumastuntia siinä sitten auringon laskettua, hieman hämärässä. (tässä vaiheessa tuli ryhmäajo mieleen oikein kunnolla), hakemaan sitten renkaasta vikaa, ei löytynyt, paikkapullolla perään, ja siitä sitten kotiinpäin, kun aikani tuhersin.
Noh, oikea mopotinmies ei pelästy ihan noin vähästä, täytyy nyt kotiin mennä sieltä vaikeimman kautta, kun kerran lähdetty ollaan. Ja eturengas tuntui myös yhteistyöhaluiselta. Siinä sitten aikani kurvailtuani, kuningasidea: Pori-Tre rautatiesillan kohtaa kokemäenjoen ylitse. (menee sellainen 'pyörätie' siinä sivussa, tralleista tehty, näkee hyvin lävitse kuinka korkea pudotus siltä kohtaa onkaan, ja myötää hyvin pyörän painosta...)
Ideana ihan hyvä, mutta pyörän takapää kuoputti itsensä penkalta alas,
ja pudotusta ojan pohjalle n. 6 metriä. (Tässä välähtää toisen kerran ryhmäajon turvallisuus). Kyllä se mopotin siitä oikeni kun hyppäsi sarvista ja vähän auttoi työntämällä. Kädet siinä täristi jo valmiiksi kun tuota rautakasaa tuuppailee radan kupeessa, saatika sen sillan ylitys, kun tuntee että se tralli antaakin hyvin myöten pyörän painosta, vauhti tunnetusti korjaa virheet ja reippaasti yli. Toisella puolella siltaa vähän umpimetsäpätkää että pääsi taas jollekin kärrypolulle.
Takas tullessa sitten miettii että porukassa on yllättäen suuri tuki ja turva,
kyllä vähän yksinäiseltä tuntuu tuolla rämeikössä pöhkiä iltasella, varsinkin MITÄ JOS?
Meni vähän offtopic, pahoittelut....
Aivan, mitä jos...Takas tullessa sitten miettii että porukassa on yllättäen suuri tuki ja turva,
kyllä vähän yksinäiseltä tuntuu tuolla rämeikössä pöhkiä iltasella, varsinkin MITÄ JOS?
Kerran istuin soratiellä kairassa, eturengas oli oponnut kovan näköiseen soratiehen aivan yllättäen, oli viereinen oja ruvennut virtaamaan tien läpi jolloin yhdestä paikasta oli tie aivan pehmeä.Onneksi ei sattunut pahasti mutta lähellä oli, pyörä oli niin jumissa ettei meinannut millään irrota, uponnut reilusti yli puolen renkaan verrran soraan. Ei tietoa missä olin, puhelimessa ei ollut kenttää, kukaan muukaan ei tiennyt missä olen, lämpötila oli n+5 astetta koska tapahtui heti keväällä lumien juuri ollessa sulamassa, tie oli metsäautotie jota ei autolla päässyt eli liikennettä hyvin vähän,mopo kiinni tiessä (yli tunnin kaivamisen jälkeen irtosi) ja jos vielä olisi ollut paikat rikki=luita poikki niin kavereita olisi tullut ISO ikävä
Oppia ikä kaikki. Yksin ajelu on varsinaista seikkailua mutta välillä kyllä hirvittää, mieluummin kimpassa.antti