Läheltä piti -tilanteet

[hexi]

Komeita kuvia, pitäisiköhän itsekin alkaa kuljettamaan digikameraa aina mukana ajoreissuilla ja vielä nopeasti saatavilla. Tuota pohdiskelin jo viime kesänä, kun samalla ajelureissulla näin kaksi kyytä (kärmeksiä, ei kaksijalkaisia sinipukuisia) ylittämässä/lämmittelemässä tiellä ja toinen yksilö oli jopa kohtuullisen kookas. Lisäksi vielä etenikin ihan ripeästi kun pysähdyin tarkemmin katselemaan.

Läheltäpiti-tilanteista senverran offtopikkia että autolla ajaessa ilmavirta nappasi edelläajavasta peräkärrystä vanerisen rakennuslevyn joka lenti ehkäpä 5 metriä korkeelle ja ratin takana ei oikeen osannut reagoida mitenkään, katseli vaan hölmistyneesti kun se levy sitten leijaili ojaan.

Mopolla (ts125x suzuki) ehkä mieleenpainuvin oli kun kakspäällä törmäsin sisäkurvissa olleeseen kiveen, pystyssäkin vielä pysyttiin, omasta mielestä keskimääräistä suurempi rysähdys, matkustajan mielestä he..tinmoinen paukahdus, kyseisen tällin jälkeen pyörä tahtoi vaan kääntyä herkemmin vasemmalle ja oikealle sai tosissaan vääntää, syyksi paljastui että toinen kehtoputkista oli katkennut poikki.

[RTJ]

Täysin suora tie, savinen pohja kuitenkin, vauhtia max 50kmh. Edessä näkyy siltarumpu jossa saattaisi olla jotakin "hämärää". Nousen tapeille, ajan oikeaa ajouraa. Urassa hirveä reikä rummun kohdalla, jossa hienoinen hyppyri ennen sitä. Väistän äkkiä vasemmalle, mutta melkein mitään muuta ei tapahdu kuin että pyörä puskee. Juuri ja juuri etunen kääntyy puskien reiän kohdalta pois. Etunen hyppää ilmaan, jossain välissä käännän sen tuurilla menosuunnan mukaiseksi ja etukummi iskeytyy oikeassa suunnassa tiehen. Pyörä vatkaa satasen metrit.

Puolen kilometrin päästä tarkastan ettei ole savea housussa. Ei oo.

Riku

[Jukka]

Ännämuinoin syntypitäjässä ajelin viljelystien tapaista DT:llä, vauhtia ehkä 60, hämärääkin oli. Yhtäkkiä alkaa ilmassa killumaan jotain punaista ja lyhyen paniikkijarrutuksen jälkeen törmäsin tien yli viritettyyn siimaan! Se juuri ja juuri oli niin alhaalla että lamppu kaappasi sen alapuolelta, muutoin se oisi napannu mulle kaulaan...

Siinä siis todellakin oli varoituskolmio, se vain oli sellainen 5cm korkea ja aivan tien sivussa.

Sanoisin että täyttää läheltä piti -tilanteen tunnusmerkistön...

[RTJ]

95 kmh vauhdissa Kajaanin jälkeen ennen Takko-baarin ylämäkeä vihdoin päätän ohittaa edelläajavan audin. Odotan vastaan tulevan nissanin menevän ohi samalla hirveesti audin perää kohti kiihdyttäen ja sitten samoilla vauhdeilla vastaantulevien kaistalle. Samantien kääntyy jostakin hel..tin puskasta auto kaistalleni noin 50m eteen. Auto huomaa erehdyksensä niin kuin ohittamassa ollut autonikin, joten kaikilla muilla liinat kiinni paitsi itse vedän n.140kmh vauhdissa isoimmat kanttaukset mitä olen ikinä TA:lla tehnyt. Lahje tuntuu hipaisevan vastaantuleen nissanin puskuria. Parin kilometrin päästä tarkastan onko housuissa muuta kuin hikeä.

Yleensä aina katson eteenpäin onko tiessä jotain liittymiä joita ei ole keltaisella ohituskieltomerkinnällä merkitty, mutta nyt kävi joku helavatan fipa. Väsymystä?

Riku

[JSL]

> RTJ

Huh - huh!! Siinä tais olla todella lähellä napsahtaa Onneksi ei kuitenkaan.

Itse olen ollut huomaavinani tuolla enemmän landella ajellessa, että paikalliset ajelee asenteella "ei sieltä oo ennenkään kukaan tullu" Mutkissa tulee välillä auto vastaan tasan keskellä tietä jne.

Itselle ei ole vielä muiden toiminnan takia sen kummempia tilanteita tullut, eilen ehkä pahin kun illalla puoli yhdentoista maissa Tapiolassa joku pakettiauto meinasi ajaa kolmion takaa eteen. Jouduin jo oikeasti jarruttamaan, mutta vauhtia oli onneksi vaan rajoituksen mukaiset n. 50km/h ja oli valmiiksi "sormi liipasimella" kun näin pakun lähestyvän risteystä. Sen verran se kuitenkin änki sieltä eteen, että huomasin risteyksen jälkeen olevani väärällä kaistalla

[Pekkavee]

Yleensä aina katson eteenpäin onko tiessä jotain liittymiä joita ei ole keltaisella ohituskieltomerkinnällä merkitty, mutta nyt kävi joku helavatan fipa. Väsymystä?

Riku

Noi levähdyspaikat on kanssa vaarallisia tässä asiassa. Vasemmalla olevalta levähdyspaikalta voi joku tunkea tielle juuri kun olet ohittamassa autoa ja olet siis juuri sillä kaistalla, jolle se tulija tunkee. Se kun ei yleensä katso kuin sinne taaksepäin josko sieltä tulisi autoja. Levähdyspaikkojen kohdalla ei ole monastikaan keltaisia viivoja.

Pekka

[rytila]

Tulipa tuossa pari viikkoa sitten pöhäytettyä porotokkaan Tuntsan reissulla. Lämmintä oli about 27 ajopuvun ulkopuolella. Olin puolen tunnin ajan rymynnyt lehes kävelyvauhtia kinttupolkuja ja epätoivoisesti ohitellut sitkeästi edessä jolkottavia vaatimia vasoineen. Hiki virtasi ja olo oli jokuinkin tukala. Kun sitten pääsin isommalle sorabaanalle ajattelin kuivatella hieman hikeä. Avasin hieman ajotakkia ja nostin vauhdin satasen pintaan. Vasta lanattu leveä baana, mukavasti mutkia ja mäkiä, hyvä näkyvyys, kerrassaan leppoinen pätkä hiessä uimisen jälkeen.

Parin kilsan jälkeen tuli vastaan mukava mäennyppy. Nousin tapeille ja tie näytti olevan selvä, joten hanaa vaan. Nypyn päällä totuus paljastui. Notkelmassa lepäili arviolta nelikymmenpäinen porotokka umpiunessa, niin matalana etten nähnyt niitä etukäteen vaikka kurkkasin tapeilta.

Jarruttelin kaiken minkä lanatulla laakerisoralla pystyin pyörän kiemurrellessa kuin kuulien päällä. Ensimmäiset poroista alkoivat kammeta itseään pystyyn. Tie oli aivan tukossa ojia myöten jotan ajattelin, että kaadan pyörän ennenkuin törmään. Lopulta arvelin vauhdin hiljentyneen niin paljon, että on parempi antaa mennä kuin rikkoa tarakalla poikittain oleva matkatavarasäkki. Sarvia ja häntiä vain vilisi kun sukelsin kaaoksessa poukkoilevan porotokan sekaan, joten mistään väistelystä ei voi puhua. Tunsin pehmeän tömähdyksen kun joku poro tönäisi sladissa menevän pyörän takarengasta. Lopulta edessäni oli nuori, unelias hirvas, joka oli vasta kampeamassa itseään jaloilleen. Ehdin vain löysätä jarrut kun etupyörä meni sen kinkkujen yli. Poron etupää tuli syliin pyörän rungon ja jalan väliin, mutta ei onneksi tarttunut kiinni mihinkään joten pääsin ohi. Itsekin pysyin pahasta heilahduksesta huolimatta pyörän kyydissä ja pyörä pysyi pystyssä kunnes sain sen lopulta pysähtymään ilman enempiä törmäyksiä. Katsoin taakseni huomaten, että porokin kampesi itsensä ylös sarvi katkenneena nahkatupessa roikkuen. Lopulta se häipyi metsään hiukan ontuen, mutta luullakseni kaikilla neljällä jalalla kävellen. Yksi vasa makasi tiellä, mutta sekin lähti ynisten lajitovereidensa perään kun lähestyin sitä. Oli nähtävästi saanut myös jonkinlaisen tällin tai sitten se raukka ei ollut edes herännyt.

Tarkistin myös omat jäseneni ja mopottimen. Vasen nivunen oli venähtänyt ja kipeä, mutta jalka tuntui ihan toimivalta. Kylki aristi hieman, mutta sieltä löytyi vain pieni ruhje. Ajohousussa ja pyörässä oli poronkarvatuppoja, mutta aineelliset vahingot näyttivät jääneen nollaan.

Olen usein ihmetellyt miten paljon tällaisissa tiukoissa tilanteissa ehtii ajattelemaan parin häviävän sekunnin aikana. Vaimolle en ole raaskinut tätä kertoa, kun olen miljoonaan kertaan vakuutellut hänelle, että endurolla ajelu on täysin turvallista. Voisi käsitykset muuttua ja aiheuttaa turhaa murehtimista.

Mitä tästä opimme: Poro on tyhmä eläin ja Hanski on ehkäpä vielä tyhmempi enskamies.


--Hanski ja enska

"Ei voimaalla, ei tairoolla vaan järkähtämättömällä tuurrilla"

[Jukka]

No huh...

Viime viikonloppuna sai kyllä kumit kyytiä, melko monet suttijarrutukset piti ottaa. Aika hyvin pidin varani, eli ehdin pahoistakin paikoista pysäyttää hiekkatiellä, mutta nel**tiellä meinasi käydä köpelösti.

Poro oli tien vasemmassa laidassa, ajelin tulemaan noin satasta. Hidastin vauhtia, ehkä kuuteen kymppiin, kun se näytti olevan aika stabiilina siellä tien laidassa. Vastaan tuli pakettiauto ja saakelin natkupolvi säikähti ison auton meteliä ja päätti pompata pakoon. Arvaatte varmaan että se hyppäsi suoraan sen pakun eteen.... Paku sai vähän jarrutettua ja poro jatko suoraan törmäyskurssilla minun kans! Väänsiin hanat auki ja ehdin nippa-nappa alta pois, sarvet tarakkaa hipoen!

Kylläpä kirvaututti... Ajattelin ekaksi, että jos en ois saanu keväällä suuttimia kohilleen, ei ois riittäny vääntö ehtiä alta pois!

[Ola]

Laitetaanpa oma viime yönä sattunut XRV:n neitsytmatka (omassa omistuksessani) tapetille.

Meinasi pyörän hakureissulla (Kuopiosta Lohjalle) käydä kylmät kun pomppasi hirvi eteen VT25:lla. Matkaa oli enää tuossa vaiheessä jäljellä noin 25-30km ja kello läheni puolta yötä.

Rehellisesti sanottuna en todellakaan tiedä miten loppupeleissä selvisin...ilmeisesti aloittelijan tuurilla, havaitsin vaan, että joku julmetun iso öttiäinen kömpii vauhdilla tielle vasemmalta puolelta todella lähellä. Oma vauhti oli n. satasen kieppeillä tuossa tilanteessa. Muistan karvaisen kyljen, pyörän sammumisen, lukossa olevan takapyörän käymisen sivulla...en ihmettele vaikka etunenkin olisi ollut lukossa. Seuraava havainto onkin,että hirvi painelee etuviistoon oikealle usvan sekaan ja minä jatkan matkaa nätisti eteenpäin.
Vaimo ajeli autolla perässä ja kertoi nähneensä pyöräni valokiilassa ison hirven eturuumiin ja sitten kuulemma heilahti. Oli jo aika varma, että osuin hirveen tai että kaaduin....heilahdus oli kuulemma ollut melkoinen.

Horror sentään....tulipa taas selväksi ettei hirvivaroitukset ole tyhjän vuoksi tuolla tien varressa. Joutuupa kiittämään ylläkerran isäntää siitä, että saan tätäkin viestiä rauhassa kirjoitella. Olen erittäin varma siitä, että mikäli olisin ollut autolla liikenteessä olisi osuma ollut taattu. Joutui kyllä pysäyttämään seuraavalle Nesteelle ja pitämään pienen jaloittelutuokion sillä jostain kumman syystä jalat alkoivat tuntumaan Ingmannin tuorejuustolle.

Sinällään hupaisaa, että olin hetkeä aikaisemmin tsempannut itseäni olemaan vähän enemmän tarkkaavaisempana hirvien suhteen sillä tiedän tuon kyseisen pätkän VT25:sta erittäin pahaksi (Haimoon ja Vihdintien välinen osuus). Meinasin jossain vaihessa tuudittautua "ei sieltä ketään tule...pitäis olla todella huonoa tuuria"-tyyliseen itsepetokseen. Kylmiltään tuollainen reilu 450km ajo autolla ja 400km:n ajo pyörällä yhdistettynä kellonaikaan meinasi siis tehdä tepposet, onneksi refleksit sentään pelasivat.

[psi]

Nostetaan vähän kypsempi säie ylös.

Tulin huittisten kohdalla tampereentieltä porintielle ja katsoin vielä kauempaa (valojen takaa) että porintiellä puolessavälissä ohituskaistoilta menee raktori ja sen kohdalla hiukka nopeampaa ohitusta. Käännyn sit sinne porin suuntaan ja kämmään kiihdytyksen sen verran että tulee keskityttyä peiliin että tuleeko sieltä takaa päälle. Just siinä kohdassa missä kiihdytyskaista loppuu (tuossa melko pitkä) tulee se traktori vastaan ja minun kaistalle kurvaa joku talipää sieltä traktorin takaa. Jonniin verran jäi tilaa väliin, mutta jos olisin normaaliin tapaan kiihdyttänyt ja vaihtanut kaistaa.. Tuli kuitenkin sellaisella nopeudella vastaan että ei se olisi ehtinyt jarruttaakaan, itse en ehtinyt kuin huomata ja vastaohjauksella siirtyä sivuun kuin max. 20cm.

[Toivo]

Kerran Pohojanmaalla saavutin kaksi peräkkäin ajavaa henkilöautoa. Suora tie, peltoa molemmin puolin. Lähelle päästyäni jälkimmäien auto siirtyi vasemmalle kaistalle muttei lähtenyt ohittamaan. Edessä näkyi tienristeys. Yllättäen vasemmalla ajava auto kääntyi risteyksessä oikealle ja oikealla ajava vasemmalle. Hetken edessä oli kaksi autoa poikittain. Kumpikin loivensi ajolinjaansa mahdollisimman paljon. Kumpikaan ei tietysti käyttänyt vilkkua.

[jonkko]

Muutamia vuosia sitten yöpimeässä syksyn sadekelillä kotiinmatka Tammisaresta,vauhti +100 ja kasa hirviä ilmantuu yhtäkkiä eteen.
sain säkällä väistettyä rivissä numero kakkosen persettä just ennenkuin numero kolmonen niistä ehti mun päälle oikealta,en tiedä miten mutta jollain ilveellä selvisin ja kun muutamien kilsojen päästä stoppasin hermosauhuille niin huomasin et mun ajokamojen ja pyörän vasen sivu oli täpplä rasvan peitossa,turkista ilmeisesti lentänyt siinä kun hipaisin ohi ja hirvi yritti karkuun minkä kerkes

Sen jälkeen on tullut monta hirvi,peura,poro läheltä piti mutta onneks ei nuin läheltä