ABS jarrut

[Ylimatti]

No niin, tästähän nyt päästäänkin aiheeseen, eli joku voisi mulle noviisille noin niinkuin karkean teorian lyhyen oppimäärän opettaa oikeaoppisesta soraohjaamisesta, jarruttamisesta, painonsiirrosta ja muista hienouksista, kiitos!
Kun ei itseluottamus riitä pitämään tuota pyörää pystyssä niin sitten on mentykin varovasti. Tai oikeammin kai tuurilla! Sorateillä on pystynyt pitämään 60...110km/h vauhtia, tietysti kurvit menee hiljakseen kun en millään ole uskonut että laakerisora voisi pitää minut tiellä vaikka kuinka työnnän munat tankkiin. No tietysti mitättömillä renkaillakin on merkitystä; en ole tykännyt oikeastaan yhtään Bridgestonen TW47&8:sta. Uutena takapyörä ei tuntunut karkaavan alta vasta sen jälkeen kun laskin ilmanpaineet tuonne 1,3:n hujakoille; tarkkaa en muista. Etenkään kun matkalla se oli tehtävä perstuntuma-poistomenetelmällä.

Niin että neuvoja otetaan kiitollisena vastaan.

[Veijo]

No juu, pahoittelen offtopicointia ja ainaista vertailua polkupyöräilyyn

Moottoripyörässä ja polkupyörässä on paljon yhteistä, joten ei tarvetta pahoitteluun.

Jarrujen lukkiutumisesta voi selvitä, jos vapauttaa jarrun riittävän nopeasti. Ihmisen sisään rakennetut suojatumismekanismit ovat kuitenkin sellaiset, että kun alkaa tapahtumaan jotain tavallisuudesta poikkeavaa, niin lyödään niin servot kuin kaasukin kiinni. Tilanteessa, jossa oikea toimintatapa olisikin ollut kaasun antaminen, niin jarrutetaan voimakkaasti - lopputuloksena on sitten kaatuminen. Näistä survivaalireaktioista ei pääse irti muuten kuin aktiivisella harjoittelemisella. Sorapinta on harjoittelemiseen huomattavasti anteeksiantavampi alusta kuin asvaltti. Kun oppii ajamaa soralla sladissa, niin sen voi adoptoida asvaltillekin (Juu ei, en minä vielä osaa ajaa asvaltilla luistossa)

-Veijo-

[Veijo]

No niin, tästähän nyt päästäänkin aiheeseen, eli joku voisi mulle noviisille noin niinkuin karkean teorian lyhyen oppimäärän opettaa oikeaoppisesta soraohjaamisesta, jarruttamisesta, painonsiirrosta ja muista hienouksista, kiitos!

Minulla tuon lyhyen oppimäärän omaksumiseen on mennyt kolme kesää , enkä vieläkään osaa ajaa. Tässä kuitenkin pari vinkkiä, joista on ollut minulle ja muille hyötyä.
- kallista kurvissa pyörää, älä itseäsi.
- paino kaarteen ulkopuoliselle tapille
- jalat tapeilla
- katse aina sinne minne haluat mennä. Jos katsot tien vierressä olevaan isoon kiveen tai ojaan, niin todennäköisesti löydät itsesi juuri sieltä ojasta .
- pahassa maastossa ja röykyissä perse irti penkistä
- opettele ajamaan ja ohjaamaan pyörää seisten
- harjoittele pyörän ohjaamista takajarrulla ja kaasulla
- pehmeässä (esim. lumessa) paino taakse
- opettele oikea pyörännostotekniikka
- jne...

Näitä juttuja on niin paljon, että kannattaa alkaa tietoisesti opettelemaan jotain asiaa ja sitten kun se on iskostunut selkäytimeen voi siirtyä harjoittelemaan jotain toista juttua, esim. keulimista puunrunkojen yli

-Veijo-

[Ylimatti]

Haa, kiitos! Sinänsä oli tosi hauskaa huomata että noista neuvoista melkeinpä kaikki oli sellaisia joita olen yrittänyt toteuttaakin

Tuo pyörännostotekniikka on sellainen josta ei ole mitään havaintoa. Ja kun raakaa voimaakin on aika h..vetin vähän niin selkä on tiukoilla. Kun ei se käsittääkseni aina kaasullakaan nouse..?

Viime kesän reissulla kaadoin mokoman paikoilleni ihan tyhmyyttäni. Just kun olin lähtenyt paikoiltani ja olin vinossa asennossa hyvässä mäessä nousemassa ojasta tielle kääntäen alarinteeseen päin niin silmänurkasta näkyi auto tulevan suht tukevasti mun puolella, eli tietty vastaantulijan kaistalla. Hätärinä kytkin pohjaan ja tietäähän sen mitä käy kun veto loppuu .
No mitään ei hajonnut kun sain tapettua koneen ja pidettyä kytkimen pohjassa, enkä jättänyt jalkaa alle. Oli vaan aika painava punnertaa ylärinteeseen päin pyärä pystyyn kun oli vielä reilu 20 kg bodybagi tarakalla. Tietty oikeilla otteilla se olis noussut samalla kun sytyttelee toisella kädellä norttia... Mut enpä niksauttanut selkääni sentään yksin keskellä ei mitään .

Vaan kivaa on ollut, ja ikuista opettelua! Sen takia siihen ei hevin kyllästykkään

[Pekkavee]

Ha haa

Nyt mä keksin miten siitä pyörästä saa ABSsät pois päältä.
Ja sehän oli ihan erilainen soralla. Ajelin Raahen lähistöllä pitkin metsäteitä 100 km lenkin.

Sehän tosiaa hidastuu soralla ja irtokivillä, kun jarrut vetää pohjaan ja vaikka takapyörän lukkoon.

Nyt ajelenkin soralla ilman ABSsiä jatkossa.

Asfaltilla matka-ajossa ja mutkaisilla asfalttiteillä varmaan käytän ABSsiä vielä edelleen.

Kiitos kaikille hyvistä kommenteista.

Pekka


PS. Mikä se on se hyvä pyörännostotekniikka? Mäkin kaadoin omani paikallaan yhdellä pehmeällä soraläntillä ja 240 kg kuivapainoa oli kyllä jonkunlainen nostettava.

[Marko Hemmilä]

Itse nostan dakarin silleen että toisella kädellä tangosta ja toisella "pelkääjän kahvasta", sen jälkeen selkä suoraan ja punnerrus jaloilla, Dakari nousee helposti tuolla tavalla.

Käsittääkseni toinen hyvä tapa on ottaa sarvista kiinnin ja punnertaa pyörä ylös sillä tavalla.

Heh, muistan kun tuli ensimmäinen kumpsahdus niin pyörä nousi nanosekunnissa pystyyn...

[Veijo]

Heh, muistan kun tuli ensimmäinen kumpsahdus niin pyörä nousi nanosekunnissa pystyyn...

Ja selän välilevyt tykkäsivät hyvää
Joskus ennen wanhaan toin juuri ensimmäisenä päivänä kiiltävän tuppervaarin kotipihaan. Yritin ajaa sen hitaasti tyylikkäästi pihaan, mutta juuri kotiovella moottori spumppasi ja pyörä kaatui matalaa aitaa vasten sillä seurauksella, että vaimentimeen ja peräsiipeen tuli naarmu Nyt kurapyöräaikakaudella KTM on kaatunut ainakin sata kertaa, mutta naarmut eivät harmita

[timo]

[Ei, et ole Kouluttajien tehtävänä on opettaa aloittelevia motoristeja vähän samaan tapaan kuin vanhemmat opettavat lapsia syömään. .

No joo. Nää jarrujipot on ollut varmasti tuttuja ja muinoin "Konsta" Kärhälle ja "Paroni" Saarisellekin. Ei kai ne olis olleet, mitä olivat.

Ihmettelin vaan ohjeiden yksipuoilista painotusta. Oikeastaan en ikinä, mopoaikanakaan (kohta 30v sitten), osannut tuommoista tekniikkaa.
Johtuuko ohjeistus vaan ammattimaisten kouluttajien intresseistä? Ei ole hyvää mainosta kun omalla kurssilla mukkaillaan, vaikka juuri sen kautta lapsikin kävelemään oppii.
Emme päässeet (Jammun kanssa) edes ohi "pöytäkirjan" aiheesta yli. Se vaan on ehdoton, kiveen kirjoitettu juttu ja pätee myös kilpailuareenilla???

Ilmankos ne "uusmotoristit" ovat niin kömpelön tuntuista sakkia, kun niille syötetään kalliilla kurssilla moista pää täyteen.

[Marko Hemmilä]

Ja selän välilevyt tykkäsivät hyvää

Eipäs tuota kerennyt silloin miettiä kun kiersi pyörää kuin hai laivaa... Sen jälkeen on pyörä ollut kylellään useamman kerran ja nykyään tuo pystyyn nosto onnistuu ilman sen suurempia repimisiä.

Mielestäni korttia ajettaessa pitäisi koulutukseen ehdottomasti kuulua kaatuneen pyörän pystyyn nostaminen...
Oon kuullut sellaisestakin että pyörä nousee tosi vauhdilla ja jatkaa samantien toiselle kylelle

Noi naarmut pyörässä kuuluu tähän lajiin eikä niitä kannata alkaa itkemään.

[Raimo]

Mielestäni korttia ajettaessa pitäisi koulutukseen ehdottomasti kuulua kaatuneen pyörän pystyyn nostaminen...

Yksi tapa, etenkin raskasta pyörää nostaessa pystyyn on se, että selkä pyörään päin ja sopivasta paikasta kiinni, ja jaloilla nosto. Voip olla että näin saa noston paljon lähempää ajokkia, ja etenkin suoralla selällä.

On oikein sopivaa samalla myös varoittaa pyörää uudelleen kaatumasta, kun kääntää sille selän

[Vesku]

Noi naarmut pyörässä kuuluu tähän lajiin eikä niitä kannata alkaa itkemään.

Jep jep. Ei että JOS kaatuu, vaan KUN kaatuu....

Isokin pyörä nousee vähillä voimilla kun kääntää sarvet toppariin niin, että eturenkaan etureuna osoittaa ylöspäin ja tarttuu eteenpäin osoittavan sarven päästä molemmin käsin ja nostaa pyörän ylös. Kyykkyyn tietysti ensin ettei selkä mene.

[Marko Hemmilä]

Isokin pyörä nousee vähillä voimilla kun kääntää sarvet toppariin niin, että eturenkaan etureuna osoittaa ylöspäin ja tarttuu eteenpäin osoittavan sarven päästä molemmin käsin ja nostaa pyörän ylös.

Tätä temppua pitääkin kokeilla sitten seuraavalla kerralla !

[Pekkavee]

Vesku, toi on varmaan hyvä kikka Kiitos.

Täytyy harjoitella. Ainakin muistan sen, kun seuraavan kerran pyörä on kyljellään.

Pekka

[Pekkavee]

Veijo, toi puuronsyöntijuttu oli kyllä aika mahtava.

Niinhän mekin opimme omaa puuroamme syömään pikkuhiljaa.

Mä olen nyt oppinut käyttämään jarruja ilman ABSsää aika hyvin ( ehkä vanhasta muistista 70 luvulta ). On tää kyllä ainaista opiskelua silti.
Ja ihan oikeasti ilman ABSsiä soralla on paljon turvallisempi ajaa.
Hidastuvuus on ihan toista luokkaa. kun vetää vaikka takajarrun lukkoon.
Muistan, kun Syötteen reissulla jarrutin märällä savella ABSsillä ja hidastuvuus oli ihan onneton. Olin perunapellolla sen jälkeen.

Hiekkatiellä on kyllä hyvä opiskella, kun ei ole juuri vastaantulijoita, ja alustakin antaa anteeksi pienet etujarrun lukkiutumiset kohtuullisesti.

Pekka


PS. Tää moottoripyörällä ajelu on ehkä vähän sama juttu kuin laskettelu. Kun sen kerran oppii niin sitten se löytyy jostain selkäytimestä. Mäkin kaatuilin aikoinaan 70-luvulla jossain huoltoaseman pihalla, kun asfaltilla oli hiekkaa tai en muuten osannut ottaa olosuhteita huomioon. On ne vaan jotenkin jääneet mieleen noi nuorena kaatuilut. On varmaan auttaneet myös autoilussa tässä vuosien varrella.

[niffestone]

Aikoinani olen kuullut, että fillarin jarrutustehosta 70% tulee etupyörän jarruttamisesta ja 30% takapyörän jarruttamisesta. Sitä varten crossarit liikkuvat taaksepäin ennen jarrutusta. Tiukkoihin käännöksiin itse pyörän kääntäminen aloitetaan lukitsemalla takajarru hetkellisesti ja avaamalla kaasua säädellään sladin leveyttä kiihdytettäessä kurvista ulos.