Ne on kaik kuallu

[Eepee]

Luin viimesintä Tekniikan Maailmaa. Ja en tiijä uskallanko ennää mopolla ajjaa, siinä ol selostettu viime vuoden kuolonkolarit. Oli autoo tullu stopin takaa, pikipaikat liukkaita, joku vaan käänty muuten autolla eteen jne. Mut ehkä eniten järkyttäviä ylinopeuksia ja selittämättömiä tapauksia. Joku kattellu Moto Guzzin rikkinäistä vaihdepolkusinta ja eikö pöpelikköön. Yleisin taisi olla se klassikko, ylisuurella nopeudella mutkaan, mahdollisesti vieras tie ja kirraa, ehkä joku tulee vastaan tms.

Jotain pientä lohtua: Ei ollu noissa enduroita, tai yks satapiikki oli. Eniten nopeita maantiepelejä. Huipentumana R1, turbolla.

Tulipas seisahtunu olo

Ehkä ois mahdollista selvitä, kun pitää koneen kunnossa, järjen mukana ja oudolla tiellä ei kouhota. Sitten jos jotain tapahtuu, ni se on korkeemmas käres.

Olkaa ny varovaisia ulkona siellä.

[Pekkavee]

Yleisin taisi olla se klassikko, ylisuurella nopeudella mutkaan, mahdollisesti vieras tie ja kirraa, ehkä joku tulee vastaan tms.

Siinä se. Omaa osaamattomuutta ja liikaa vauhtia on suurin syy.
Jos porukat kävisivät vaikka moottoriradalla joskus kokeilemassa mihin pyörä oikeasti pystyy, niin pystyisivät kanttaamaan PALJON tiukemmin kuin uskallus muuten riittää. Eli voisivat välttää sen metsään ajon tai vastaantulevaan törmäämisen omalla toiminnallaan.

Moottoripyörä pystyy paljon parempaan kuin sen kuski ikinä uskoo.

Ja tietysti se ajotilanteiden ennakointi on tärkeintä. Mieti pakotiet jo valmiiksi, jos vaikka traktori tulee pellolta eteen.

Pekka

[Lassi]

Täällä on noita onnettomusselostuksia piirustuksineen

http://www.motoristisurvival.fi/virtuaali/

Joskus kahlasin nuo läpi, ja niinhän se on, että suurin osa on ihan mopoilijan omaa typerehtimistä. Ennakoinnilla ja varovaisuudella pärjää pitkälle. Mutta aina välillähän noita huonon tuurin keskittymiä osuu jonkun raukan kohdalle, harrastuksesta riippumatta...

[MP@]

Aina ei mene niinkuin elokuvissa...
pieni tarina näin iltasaduksi
Päivää enne Raison reissoa vuotta tätä
vaihdoin uutukaiset 908rf ja rr renkaat eteen ja taakse ja eiku kokeilemaan
jo sopivissa ja mun vauhdilla kovatienpohja ja pientä soraa päälle mentiin pyörän kanssa kevyttä 2-pyörä luisua..kävi jo mielessä ompas tämä tänään hankalaa...
tulikohan herättyä aamulla väärällä jalalla..noh eikö se tästä edessähän on uusi mutka jos vaikka käyttäis enemmän tätä tehoreserviä ja heittäis tämän härvelin niin kuin kaasusta sladiin... mutkan jälkeen mietin että joo uudet renkaat tarvitsevat vähän enemän tuota kaasua eli homma taas ok.

niinpä niin...

kototien risteyksen lähestyessä ajatukset jossain ihan muussa kuin ajamisessa (superi ei tykkää jos kesken ajon rakennetaan vaikka terassia)
normaali hidastaminen ja seuraavaksi tulikin mieleen pöllikö joku multa eturenkaan vai helvettiä oikein tapahtui...makasin kyljelläni suoralla tiellä
sen verran olin ihmeissäni että en edes huomannut että näkikö joku (tärkein seikka kaatumisessa)

siinä sitten punnertaen pyörää pystyyn kattelin omia kaatumis jälkiä
edelleen ihmetellen jotta koskas täs viimmein oltiikaan soratiellä rähmällään ...tais olla joskus katupyörällä viimmeksi vuonna.miekka ja kypärä
ja mettäpolkujahan ei lasketa mukaan...
no joo syy miksi kaaduin on ehkä vika eturenkaassa tai että alla oli erittäin liukasta öljysoraa josta jarrutin eturenkaan alta tai oikeastaan tais olla molemmat eli liian kova ilman paine 2.0 bar nyt käytän 1.0
joka olis hyvä jos vain jarrutuksissa ei renhgas pyörisi
jos käytän lukkoa tämä on aivan hirveä ajettava turistiajelussa
battitilanne..jota en vielä ole ratkaissut

tai sitten oli todella huono päivä ja mitä tästä opin
en mitää...tai jatkan kuinka kaadun oikein harjoittelua

on kahta tyyppiä ne jota kaatuvat ja ne jotka tulevat kaatumaan
jos joku väittää muuta se ajaa liian hiljaa jää ja jää rullaattorin yliajamaksi


onnex on superi alla se on tehty ihan mua varten,kestää pienet kolhutkin

edit.
tuli mieleen tämä
mä en oikeastaan tiennytkään ettää 21" voi jarruttaa alta
on meinaan ensimmäinen kerta
908rf eturenkaaseen meni luotto viimmeistään nyt viitaten tähän
viewtopic.php?t=9027&start=285

[Eepee]

Pekkavee se tuossa totta puhui. Päivänkin kun kiertää rataa, niin huomaa, että peliähän voi kallistaa toisen mokoman ja sen jälkeen vielä paljon lisää! Ja sitten se ajatus pitäs kai pitää siinä ajamisessa ja pään pelattava/arvioitava. Ai traktori kääntyy => työkone heittää sivulle eteen, lapsi/eläin tiellä => voi tehdä ihan mitä vaan, viljelyseutu keväällä/syksyllä => mutaa, klo 11.00 ja kirkko =>rollaattorilauma ! Ihmeesti elämänkokemuksesta on hyötyä, jos nyt sitten refleksit on jo tahmaiset.

2000-luvulla on tullu kaaduttua kerran, vastaantuleva auto oikas Y-muotosessa risteyksessä eteen minun puolelle, soratie, asfalttimopo. Ittekin olin kototiellä ajatuksissani ja turhan reippaasti päästelin. Jotenkin refleksinomaisesti ajatus meni "ei pysähdy jarrulla näillä renkailla, kaada...kyljelleen se meni, sivulaukun varaan. Itte en kaatunu oikeestaan ollenkaan, vaan surfasin töppösilläni irtosoralla pitkät pätkät, en ymmärrä miten se onnistui . Ei siis kovin hurja tilanne. Mopoon vähän naarmuja, autokuski lykkäs rahan maaliin. Oli tuossa omaa syytä, tilannenopeus ja tarkkaavaisuus pielessä.

Yön yli nukuttua tuntuu siltä, että jos sitä kuiteskin uskaltas ajaa .

[NiKu]

Jos epäonnea on, niin minkä sille voi. Mut jos vähän maalaisjärkee käyttää ja tietää "suunnilleen omat rajat" ni eiköhän se siitä.

Kunhan muistaa vähä kattoo pyörää et missä kunnossa ja onko huollon tarpeessa ni eiköhän tää homma vähän turvallisemmin menee.

Järki käteen, mopo kunnossa ja hyvät suhteet yläkertaan, niin kyllä pärjää

[Pallokala]

Jos epäonnea on, niin minkä sille voi. Mut jos vähän maalaisjärkee käyttää ja tietää "suunnilleen omat rajat" ni eiköhän se siitä.

Siinähän ne tulikin, maalaisjärki ja rajojen tietäminen. Ne rajat olisi vain jotenkin etukäteen löydettävä ja sitten varottava ylittämästä niitä.

Allekirjoittaneen rajat ovat matalalla ja sitten kun kun rajasta mennään yli ei välttämättä konsteja tilanteen korjaamiseen löydy. Eli pelätä ei saa, mutta varoa pitää...

[Jani M]

Ja ainut keino löytää rajansa, on ylittää ne. Siihen pehmeä hiekka ja nää kuramopottimet on oivia pelejä. Ylityksessä vauhdit on pieniä ja seuraukset usein harmittomia. Ei kun mopo pystyyn ja kokeilemaan samaa uudestaan. Nyt se raja ei ehkä olekaan enään siinä.

Mutta totta tosiaan oli se vaan hurjaa, kun teininä tuolla Gileralla sai vedettyä asfaltilla jalkatappi maassa. Pyörän rajatkin on ehkä hieman muuttuneet, mutta ainakin kuskin rajat on tulleet aika monta piirua turvallisempaan suuntaa. Ei luonto anna enää millään periksi edes yrittää moista.

[antti-a]

Kuolema se meitä jokaista vartoo. Toisen kohdalla vähemmän aikaa kuin toisen.

"Kas, elämä se kaikkein vaikeinta lie, sen kun hyvin teet, se kaiken aikasi vie. Jos et halua täysillä päästellä, voit kenties elämääsi säästellä..."


Mielestäni erittäin osuva oivallus tuo "kenties"

[Hinku.]

Kiitos aloittajalle topikista. Jospa sitä taas tajuais ajaa ihmisiksi.

[Lakupilotti]

Asiaa helpottaa se, että täällä kirjoittelevat ja asiaa muutenkin pohtivat vain ne, joilla tuuria on vielä jäljellä...

Täytyy vaan yrittää arvailla, mitä edessäpäin on odotettavissa ja ajella sen mukaan. Tärkeintä mun mielestä on keskittyä ajamiseen ja lukea tietä. Vauhti ei tapa, vaan äkkipysäys. Paree toki olisi aina kruisailla hissukseen niinkuin yleensä teenkin, mutta mutta...

[jaket]

joo, suurin vaara kokeneemmalle kuskille on ehkä liika luottamus, joka aiheuttaa sitten kaikenlaista ylimääräistä, 'kaivampa digikameran vauhdissa ja otan kuvia' yms liian luottamuksen aiheuttamaa vaarapaikkaa.

oikeastaan ei enää vuosiin ole autot päässeet yllättämään, mutta omat hölmöilyt, hei katsompa kännykkäviestin ajaessa, pitääpä säätää tätä kauluria ajaessa, mittariston trippi yms kulutusmittari ominaisuuksien tutkiminen (ja ratapäivällä jopa kauppalistan tekeminen mielessä) ovat olleet ne jotka ovat pistäneet ajattelemaan, että kannattaa ehkä keskittyä siihen ajamiseen ja jos on jotain räpellettävää/korjattavaa, niin kannattaa pysähtyä tekemään se. Esim ketjujen kireyden tarkistelu vauhdissa maantiellä on varsin haastava juttu, kun joutuu roikkumaan sivulle, kallistamaan pyörää, ajamaan silti suoraan ja katsomaan takapyörään(yhdellä kädellä tietysti). Pidäpä siinä suunta ja pysy kaistallasi. ja harva aloittelija tätä rupeaa edes kokeilemaan.

ajoin kerran ojaan, kun olin ottanut digikameran käteen vauhdissa taskusta ja kun tuli sikatiukka mutka, niin en osannut oikein yhdellä kädellä vetää kunnon kanttausta. osasin kuitenkin jarruttaa ja oikaista pyörän, niin että jäin pystyyn sinne ojaan. ja se oli aika matala oja.

nopeus aiheuttaa sen,että marginaalit on aina pieniä.

[pate56]

On se totta että usein pyörää pystyy kanttaamaan huomattavasti enemmän kuin itse uskoo! Osasyy onnettomuuksiin (ulosajoihin) voi olla se tosiseikka että pyörä tahtoo mennä mihin katsot. Vanha herra aikoinaan kauan sitten sanoi että katso tiukkaan sinne mihin haluat mennä, ei vierelle. Yllättävää kyllä niin pitää paikkansa. Kokeilkaa vaikka seuraavan kerran kun ajatte ja suunnittelette linjaa esim. mutkan läpi.
Itse olen huomannut myös että jos tuijotat yllättävästi eteen tullutta kuoppaa niin sinne mennään.

[Eepee]

Joo, toi katsominen pitää kutinsa, hölmöö vaan kun ei sitä osaa järjellä selittää, jotain ihmisen fysiologiaan ja ties mihin ikiaikaiseen perimään perustuvaa...? Kyydissä olijallekin kun sanoo, että katso aina sisäkaarteeseen äläkä tee muuta, niin johan alkaa ajo sujua kuin itsestään .

[Kratti]

Vaarallisista vaistoista on puhetta Ajo hanskassa nettijulkaisussa. Aloittelijalle ainakin hyödyllistä lukemista ja kokeneemmatkin ovat kehuneet, joten kannattaa ainakin vilkaista.