Paripäivää sitten katkes polkupyörästä tanko kesken ajon. ---> 4h päivystyksessä. Ei onneks luita katkennu. Saa nähä pystyykö viikonloppuna vielä ajamaan.
Tuli vaan tässä omia kolhuja parannellessa mieleen, että onko minkälaisia läheltäpiti tilanteita / kunnon kaatumisia sattunu??
Jospa muitten tarinat vähän hölläis kaasukahvaa.
Pitää varmaan käyvä tarkistaa Jampun tangon kiinnikkeet....
Pahimmat kaatumiset
Valvojat: Jukka, Moderaattorit
-
Agitheosis
- Viestit: 453
- Liittynyt: Ti Syys 28, 2004 7:12 pm
- Pyörä: Husqvarna CT6FS / Can-Am Outlander 800
- Paikkakunta: Rauma
- Viesti:
Polkupyörästä murtu etuhaarukka kesken ajon. onnex oli vauhtii tosi vähän. Kaveri oli niinku olis pesismailalla huitastu silmäkulmaan. Ite istuin sillon takana. Konepyörällä oon kaatunu nopeudesta nolla kun piti olla seisontajalka ottamassa vastaan mut ei ollukkaan ja hallitusti nurtsille kyljelleen.
Tässä muutama.
Nopea kaasunkääntö, takarengas sutia perä luistaa oikealle kiva sladi, maakivi ja tökkäs, suorin vartaloin tangon yli ja mopo syliin, sattu poloveen, rintaan olkapäähän ynm. Moposta sarvet mutkille tankki lommoillle.
Lepposaa ajelua savisella peltotiellä, yhtäkkiä kierrokset nousee, perä pyörähtää menosuuntaan ja kyljellen ojaan ja ontuvaa kävelyä viikon päivät.
Hiekkatie vauhtia 50 km/t kivat pomput, perä ilmaan, alas tulo kyljelleen, sivuluisua semmoset 15 metrii nyt vain mustelma ja naarmuja persuksiin, jarrupoljin nätisti kiertyneenä jalkatapin ympäri ja muovisälää päreiksi.
Ojan ylitys ja vauhti loppu kesken, jalat haroo tyhjää, kyljelleen ojan pohjalle ja mopo syliin, jalka alle jumiin, mopo painaa 200 kg. Ontuvaa kävelyä viikon verran
Lepposaa ajelua metsätiellä, jossa varvikossa kanto jemmassa, jalkaterä napsahti kantoon, kunnon turvotus nilkaa myöten, kanta luusta siru irti ja tällä kertaa koipi pakettiin. Enää en ajele custom tyyliin jalkaterät ulospäin sojottaen
Viime syksynä hurautin kurvissa olevaan kettinki puomiin, ei mitään varotus merkkejä, kassit tankiin ja sarvet syliin, etulokari päreiksi tankinkulmat ruttuun ynm. muovisälää päreiksi.
Juu eikä tässä kaikki, mutta en kehuskele kaatumisilla. Täytyy aina kunkin muistaa ajellessa, monta ko on kotona huollettavaa !
Nopea kaasunkääntö, takarengas sutia perä luistaa oikealle kiva sladi, maakivi ja tökkäs, suorin vartaloin tangon yli ja mopo syliin, sattu poloveen, rintaan olkapäähän ynm. Moposta sarvet mutkille tankki lommoillle.
Lepposaa ajelua savisella peltotiellä, yhtäkkiä kierrokset nousee, perä pyörähtää menosuuntaan ja kyljellen ojaan ja ontuvaa kävelyä viikon päivät.
Hiekkatie vauhtia 50 km/t kivat pomput, perä ilmaan, alas tulo kyljelleen, sivuluisua semmoset 15 metrii nyt vain mustelma ja naarmuja persuksiin, jarrupoljin nätisti kiertyneenä jalkatapin ympäri ja muovisälää päreiksi.
Ojan ylitys ja vauhti loppu kesken, jalat haroo tyhjää, kyljelleen ojan pohjalle ja mopo syliin, jalka alle jumiin, mopo painaa 200 kg. Ontuvaa kävelyä viikon verran
Lepposaa ajelua metsätiellä, jossa varvikossa kanto jemmassa, jalkaterä napsahti kantoon, kunnon turvotus nilkaa myöten, kanta luusta siru irti ja tällä kertaa koipi pakettiin. Enää en ajele custom tyyliin jalkaterät ulospäin sojottaen
Viime syksynä hurautin kurvissa olevaan kettinki puomiin, ei mitään varotus merkkejä, kassit tankiin ja sarvet syliin, etulokari päreiksi tankinkulmat ruttuun ynm. muovisälää päreiksi.
Juu eikä tässä kaikki, mutta en kehuskele kaatumisilla. Täytyy aina kunkin muistaa ajellessa, monta ko on kotona huollettavaa !
Eilettäin.. Edessä sileä hiekkapohjainen mettäautotie. Rapakonväistö vasempaan uraan. Peilien mulkoilua, miten se afrikkalainenkin tekee katkoviivaa 80 vauhdissakin. Eteen oikea mutka, ja auto vastaan. Tilanteen pelasti rauhallisesti ajava eläkeläispariskunta. Jouduin palaamaan kelirikon vuoksi samaa reittiä takaisin, ja tiirailin jarrutusjälkiäni, jotka olivat noin 40 metriä pitkät. (etu-ja takarenkaan tekemä jälki puol metrii sivussa). Tie, jossa kukaan ei aja,, voi silti joku ajaa.
No viimeisin oli tänään. Yritin tehdä U-käännöstä savisella metsätiellä. Saven sisässä oli puunrunko poikittain ja takapyörä tökkäsi siihen ja eimuuta kuin kumoon. Vasen jalka jäi vielä pyörän alle ja hetken mietin miten tästä pääsee pois. Pääsin kuitenkin pois, mutta pyörä ei liiku mihinkään, eli ei nouse sen tukin yli vaikka miten heijaisi. Mietin jo että jään tänne keskelle metsää mätänemään, mutta lopulta kiskoin etupään 90 asteen kulmaan edelliseen menosuuntaan nähden ja pääsin liikkeelle.
Ei kuitenkaan mitään kovin vaarallista, vauhtia ei ollut eikä mitään hajonnu minusta eikä pyörästä.
Kun yksin ajelee, niin joskus miettii mitä kaikkea voisi tapahtua. Turhia riskejä pitäisi vältellä, mutta kun aina ei malta eikä ymmärrä.
Pekka
Ei kuitenkaan mitään kovin vaarallista, vauhtia ei ollut eikä mitään hajonnu minusta eikä pyörästä.
Kun yksin ajelee, niin joskus miettii mitä kaikkea voisi tapahtua. Turhia riskejä pitäisi vältellä, mutta kun aina ei malta eikä ymmärrä.
Pekka
Ei pahimpia, mutta pari mieleenpainuvinta.
Pikkutiellä, juniorina, ts125x suzuki talvella, sunnuntai, hämärässä, tukkirekka vastaan, jarrutusmatka ei riitä, joten hallitusti metsän puolelle ,yritys onnistui puoliksi, pyörä jäi lumihankeen pystyyn, itse lensin pyörän päältä ja liuin perävaunun telien eteen, kuski onneksi ajan tasalla jarrutti hiljaisesta vauhdista pysähdyksiin ja pomppasi kyydistä katselemaan mahdollista raatoa, käynyt ei mitenkään muutamaa pulssin muutosta lukuunottamatta.
Sama pyörä, eri talvi, pikku lipat ja heti pyörä pystyyn ja himaan tyytyväisenä kun ei muuta kuin kytkinvipu katkennut, ja mitäs telkkarista tulee... höh perkule kun ei saanut sanomalehden tekstistä selvää vaikka kuinka yritti, jotain pielessä, aivotärähdys...
Ja sitten yksi jossa en kerinnyt ajaa metriäkään, potkin pyörää kevättalvella käyntiin, kunnes alkoi kuulua outoa ääntä, navetan katolta kaikki lumet alas ja allehan sitä jäätiin, onneksi kypärä päässä, äitee shokissa ja selkä kokonaan mustana, liikkuminen heikkoa pari viikkoa. Lumet eli 30 cm paksu matto jossa 8 cm paksu jääpatja alla tuli 4 metrin korkeudelta suoraan selkään, painavaa tavaraa vaikkei uskoisi.
Kun tarkoitus olisi kaasukättä höllätä, niin hauska offtopic joka on syytä pitää mielessä: marjassa ollut mummeli voi ilmestyä esiin polkupyörällään suljetuksi luullulle pätkälle juuri kun on varma että tulee pohja-aika kaveria vastaan kellotettaessa. Tunturin mummopyörän offroad-kelpoisuutta ei pidä väheksyä.
Pikkutiellä, juniorina, ts125x suzuki talvella, sunnuntai, hämärässä, tukkirekka vastaan, jarrutusmatka ei riitä, joten hallitusti metsän puolelle ,yritys onnistui puoliksi, pyörä jäi lumihankeen pystyyn, itse lensin pyörän päältä ja liuin perävaunun telien eteen, kuski onneksi ajan tasalla jarrutti hiljaisesta vauhdista pysähdyksiin ja pomppasi kyydistä katselemaan mahdollista raatoa, käynyt ei mitenkään muutamaa pulssin muutosta lukuunottamatta.
Sama pyörä, eri talvi, pikku lipat ja heti pyörä pystyyn ja himaan tyytyväisenä kun ei muuta kuin kytkinvipu katkennut, ja mitäs telkkarista tulee... höh perkule kun ei saanut sanomalehden tekstistä selvää vaikka kuinka yritti, jotain pielessä, aivotärähdys...
Ja sitten yksi jossa en kerinnyt ajaa metriäkään, potkin pyörää kevättalvella käyntiin, kunnes alkoi kuulua outoa ääntä, navetan katolta kaikki lumet alas ja allehan sitä jäätiin, onneksi kypärä päässä, äitee shokissa ja selkä kokonaan mustana, liikkuminen heikkoa pari viikkoa. Lumet eli 30 cm paksu matto jossa 8 cm paksu jääpatja alla tuli 4 metrin korkeudelta suoraan selkään, painavaa tavaraa vaikkei uskoisi.
Kun tarkoitus olisi kaasukättä höllätä, niin hauska offtopic joka on syytä pitää mielessä: marjassa ollut mummeli voi ilmestyä esiin polkupyörällään suljetuksi luullulle pätkälle juuri kun on varma että tulee pohja-aika kaveria vastaan kellotettaessa. Tunturin mummopyörän offroad-kelpoisuutta ei pidä väheksyä.
Aikaisemmin dokumentoitua:
viewtopic.php?t=578
Kuskille ei edes mustelmia.
Viime viikolla alas kalliolta pää/selkä edellä kun ei alamäen puolella horjahduksessa riittänyt jalka ottamaan vastaan. Seurauksena lievä niskakipu ja 'tuntuma' alaselässä. Kalliota alas pudotessani tunsin että jokin iski selkäpanssarin toiselle puolelle.
Kummallakin kertaa päällä tekstiiliajopuku suojineen, krossisaappaat, erilliset polvisuojat, sekä semmoinen verkollinen suojatakki jossa on olka/kyynärpää -suojat, pitkä selkäpanssari sekä suojalevyt etuopuolella.
Eivät nuo erilliset suojat tietenkään mitään kuolemattomaksi tekeviä ole, mutta näin jälkeenpäin olen todella tyytyväinen että päällä on ollut muutakin kuin puvun omat suojat. Pari-kolmesataa euroa ylimääräistä irtosuojiin on maksanut itsensä hyvinkin takaisin.
viewtopic.php?t=578
Kuskille ei edes mustelmia.
Viime viikolla alas kalliolta pää/selkä edellä kun ei alamäen puolella horjahduksessa riittänyt jalka ottamaan vastaan. Seurauksena lievä niskakipu ja 'tuntuma' alaselässä. Kalliota alas pudotessani tunsin että jokin iski selkäpanssarin toiselle puolelle.
Kummallakin kertaa päällä tekstiiliajopuku suojineen, krossisaappaat, erilliset polvisuojat, sekä semmoinen verkollinen suojatakki jossa on olka/kyynärpää -suojat, pitkä selkäpanssari sekä suojalevyt etuopuolella.
Eivät nuo erilliset suojat tietenkään mitään kuolemattomaksi tekeviä ole, mutta näin jälkeenpäin olen todella tyytyväinen että päällä on ollut muutakin kuin puvun omat suojat. Pari-kolmesataa euroa ylimääräistä irtosuojiin on maksanut itsensä hyvinkin takaisin.
Huono tie, parempi mieli.
Minäkin kaaduin eilen, mutta onneksi se tapahtui poikani rm125:lla eikä Transalpilla.
Kaato tapahtui Yyterin crossiradalla, kun tulin vähän vauhdikkaammin pehmeälle osuudelle. Pikku hyppy ja eturengas edellä pehmeään hiekkaan,
pyörä pysäs, kuski jatkoi matkaa lyöden kassit tankkiin ja pää edellä hiekkaan. Vähän aikaa poltti alapäässä, mutta ei sen pahempaa.
Suojia ei tietysti ollut, kun vain "vähän" kokeilin.
Happi
Kaato tapahtui Yyterin crossiradalla, kun tulin vähän vauhdikkaammin pehmeälle osuudelle. Pikku hyppy ja eturengas edellä pehmeään hiekkaan,
pyörä pysäs, kuski jatkoi matkaa lyöden kassit tankkiin ja pää edellä hiekkaan. Vähän aikaa poltti alapäässä, mutta ei sen pahempaa.
Suojia ei tietysti ollut, kun vain "vähän" kokeilin.
Happi
Sinulle olisi ollut meidän ryhmälle tänään annetut ohjeet hyppäämisestä tarpeen. Yritän suunnilleen toistaa kuulemaani:Happi kirjoitti: Pikku hyppy ja eturengas edellä pehmeään hiekkaan,
pyörä pysäs, kuski jatkoi matkaa lyöden kassit tankkiin ja pää edellä hiekkaan.
- hyppyrille tultaessa tasainen veto
- kuljettaja keskellä pyörää
- ilmaan noustua peffa siirretään taakse (estää alastulon nokalleen)
- käännetään pyörää tarvittaessa kaasulla (nostaa keulaa) tai takajarrulla (laskee keulaa, muista kytkin)
- takarenkaan osuessa maahan kaasutetaan reippaasti
Saa koittaa, mutta en ota mitään vastuuta antamistani ohjeista tai mahdollisista vahingoista.
-Veijo-
-
Jukka
- Site Admin
- Viestit: 2796
- Liittynyt: Pe Syys 24, 2004 1:26 am
- Pyörä: CFMoto 800 mtx
- Paikkakunta: Tornio
- Viesti:
Unohtu vissiin tuo kaasu alastulossa männäkesänä crossiradalla... Kävin pikkususkalla kokeilemassa miltä se tuntuu. Eka kiekka meni hyvin, tokalla en muistanu että eräässä nyppylässä onki aika jyrkkä alamäki ja siinä vielä pieni töyssy.
--> tangon päälle, ratti linkkuun ja kylelleen... Polvi auki, vaihepoljin mutkalla ja mieli maassa...
totta puhuen aika moni viime kesän hypyistä pääty jonku sortin köpsähykseen, vaan aina sillai että vahinkoa ei juuri päässy syntymään. Kaverien nauruhan ei nimittäin ole vahingollista!
--> tangon päälle, ratti linkkuun ja kylelleen... Polvi auki, vaihepoljin mutkalla ja mieli maassa...
totta puhuen aika moni viime kesän hypyistä pääty jonku sortin köpsähykseen, vaan aina sillai että vahinkoa ei juuri päässy syntymään. Kaverien nauruhan ei nimittäin ole vahingollista!
Joo se kaasun antaminen vakavoittaa ja oikasee pyörän. Survival reaktiot vain käskevät laittamaan kaasun pahassa paikassa kiinni, mikä on virhe ja siksi opeteltava pois. Seuraavan linkin takaa löytyy kuvia viikonlopun crossileiristä http://www.teamvirkki.1g.fi/kuvat/Reeni ... evatleiri/
PS. Minä itse en aja pyörälläni, vaikka se kuvissa esiintyykin numerolla 85. Arvatkaa kuka?
-Veijo-
PS. Minä itse en aja pyörälläni, vaikka se kuvissa esiintyykin numerolla 85. Arvatkaa kuka?
-Veijo-
-
niffestone
- Viestit: 613
- Liittynyt: Ti Loka 19, 2004 12:33 am
- Pyörä: BMW F650 GS Dakar -01
- Paikkakunta: HELSINKI
Numero 40 on mun idoli. Alastulo vähän niin kuin meikäläisen käsissä...no nyt on uusi takajousi... 