Mammalle mopo, mutta mikä?

[MTRO]

Jos aikaisempi kaksipyöräkokemus puuttuu, eikä pyörän tarvitse olla enduro niin hyvä opettelupyörä on Yamaha Virago 250. ...

Näähän on aina makuasioita mutta omasta mielestä tollasen enduron ajoasento on ehkä hiukan mukavampi aloittelijalle kuin ns. customin.

[MarkkuHoo]

Näähän on aina makuasioita mutta omasta mielestä tollasen enduron ajoasento on ehkä hiukan mukavampi aloittelijalle kuin ns. customin.

Itse asiassa tuossa Viragossa on hyvinkin selästä pysty ajoasento ja tanko maltillinen, eli asento on varsin perustukeva, ei mennä jalat edellä kuten joissain isommissa customeissa. Kokonaispaino pieni, painopiste todella alhaalla ja penkki myös - joten perustuntuma on hyvin tukeva. Lyhyenlännilläkin yltää jalat reilusti maahan, ja jää tod.näk. vielä vähän koukuun. Silleen se on itse asiassa hyvin helppo harjoittelupyörä, mutta ei sillä nyt soratieajeluihin kyllä opi ollenkaan.

Yks vaihtoehto olisi ehkä ottaa autokoulusta muutama perusharjoitustunti jollain pikku-Viragolla (niitä siellä lähes aina on), ja sitten kun on hallintalaitteet tuttuja, niin miettisi jonkun oman NX250 kanssa jatkoharjoittelua.

Muutenkin suosittelen kyllä muutaman ajotunnin ottamista aikuisina aloitteleville.

[Mika_Tz]

Eräs ronski täti sanoi Harrikan nähdessään, että jaa, tuo on sellainen pyörä jolla ajaessa kaikki kolme silmää katsovat eteenpäin...

[rytila]

Fundurosta sanoisin, että se on aivan liian raskas vietävä maastossa aloittelevalle naiselle. Painopiste on niin edessä, että keulaa joutuu repimään urista ja antamaan samalla kunnolla kaasua. Ysitoistanen tai ST:n seitentoistanen etunen ei ole hirveän helppo ajettava huonoilla teillä. Lyhyet joustot pakottavat ajamaan paljon tapeilta. Katuharjoitteluun se on sensijaan ihan OK. Annan omankin ääneni NX250:lle

[Tase]

NX250 rengaskoko on sitten 19 edessä ja 16 takana. Jos haluaa endurorengasta niin takarenkaaksi on Bridgestone 120/90-16 TW40. Eturenkaan voi valita hieman suuremmasta joukosta.

[t.t.tammi]

Pituutta emännälle on kertynyt n. 165 cm, joten suht matalaa laitetta olen kaavaillut. Painaakaan ei sais kovin tuhottomasti. Ajatus on siis, että jalat yltää maahan ja jaksaa pitää pystyssä "paikallaan" käännellessä ja pysähtyessä. Suhteellisen vaivaton sais olla käsitellä, koska ajotaidot on about nolla tällä hetkellä. Ja täristäkään ei paljon tarvitsis, jotta orastava kipinä ei sammuis mukavuuden puutteeseen...

Katseeni ovat kohdistuneet tällä hetkellä Suzukin XF 650 Freewind ja BMF F 650 (Funduro) härveleihin (Bemarista kenties ST). Muista soveliaista vekottimista ei ole tietoa. Bemarissa tosin eräs pienehkö naisihminen valitteli satulan leveyttä (ei yltänyt räpylät maahan kunnolla), mutta se lienee muokattavissa.

Itsellä pituutta vain viitisen senttiä enempi ja alla toi freewind. Molemmat päkiät ylettyy maahan ja crossisaappailla kantapäätkin.
Tuotahan on mahdollista laskea vielä kolme senttiä ja satulassakin näyttäis olevan työstövaraa.
Itse koeajoin myös tuon funduron ja kyllä tää suitsa tuntuu selkeesti keveämmältä käsitellä, itse olen siis kanssa aloitteleva motoristi.
Ainoat tärinät tällä hetkellä johtuvat lopussa olevista ketjuista sekä pleksi ikävästi ohjaa pyörteet kypärään. Kyyristymällä tai hieman kohottautumalla helpottaa kummasti.

[Å]

Jestas, onpas tullu rutkasti vastauksia . Kiitti vinkeistä! Yritän koostaa tähän oman vastineen about kaikille...

Koeajoin aikoinaan AT:n ja TA:n peräjälkeen ja päädyin AT:iin, koska korkeus- ja painoerot olivat minimaaliset. Tästä syystä en oikein TA:ia ole ajatellut. Vähän samaan suuntaan on myös KLE, joten sekin tipahti jo aiemmin pois valikoimasta. DR:t ovat olleet tuon korkeuden takia myös pois listalta, vaikka nuo SEt suht kevyitä ovatkin. Tosin en ole koeajanut KLEtä tai Darraa, joten voihan se satulan muoto vaikuttaa positiivisesti - mutta epäilen.

Tuo NX250 näyttäisi varsin lupaavalta. Siinäkin istuinkorkeutta näyttää olevan, mutta keveys voisi sitä kyllä kompensoida sopivasti. Rumpujarru takana ja pieni etulevy edessä täyttäisivät sen huonon jarrun , kaasuun reagoinnista en tiedä. Rengasvalikoima näyttää todellakin ohuelta, ehkä puhtaasti katurenkaista löytyy paremmin, en tiedä. Otanpas mopon kuitenkin listalle. Valikoima on tosin melko pieni tuolla myyntirintamalla.

Sitten muutama tarkennusta. En ajatellut ihan heti olla vaimoa työntämässä soraränniin saatika kurapoluille , kun itselläkin homma on vielä hakusessa reilun vuoden sora- ja kurakokemuksella . Ajoa, käsittelyä yms. hallintaa tulemme aluksi takuuvarmasti harjoittelemaan jossain muualla kuin tiellä. Tuo autokouluvinkki oli tosin hyvä! Samoin olen ajatellut perushallintaa varten hommata mopon, jolla juniorit saa sitten jatkossa ottaa tuntumia pärtsäilyyn .

Voishan sitä tietysti laittaa jonkun muun tyyppisen pyörän aloittelun ajaksi, mutta pelottaa, että ei enää sen jälkeen halua sorankääntäjää alle! Ainakin pieni Varadero vois olla jees, mutta hinnat ovat aika hulppeat, painoa ja korkeutta kuin Freewindissä (No, eipähän karkaa käsistä.). Viragoon emännältä tuli kommentti ”Apinakiikku” . ER-5 ois tarkoitus käydä vilkaisemassa paikallisliikkeessä.

Painoa en ehkä ajattele niinkään, jos painopiste on alhaalla ja käsiteltävyys hyvä. Tämä tuli koettua/opittua konkreettisesti, kun ajelin päivän verran KTM 990 Advea. Kuivapainoa 10 kg vähemmän kuin AT:ssa, mutta ihan eri tavalla uskalsin käskeä ja viedä soralla näillä taidoilla . Paino ei siis välttämättä tunnu ongelmalliselta ennen kuin on kaatunutta ratsua nostamassa. Ja hyvähän se ois korkeuteen ja tehoonkin tottua. Voe voe...

"Stand up and shout"Dio, Holy Diver – näinhän se on!!!

Eräs ronski täti sanoi Harrikan nähdessään, että jaa, tuo on sellainen pyörä jolla ajaessa kaikki kolme silmää katsovat eteenpäin...

Voi tauti...

[Adventure]

Tärkeämpää Suomessa on opetella tekemään U-käännös tukkiautotiellä pyörän päällä (voihan sitä aina hypätä mopon päältä ja työnnellä se takaisinpäin suuntaan, mutta se on ärsyttävää/rasittavaa pitkän päälle).
Vauhti pois, tien oikeaan laitaan, yrittäen katsoa paikan jossa ei ole kiviä (joista pyörä kippaa hetkessä ympäri) takajarru lukkoon ja noin 90-asteen käännös. Sitten loppukäännös mopon pituuden levyisellä tiellä varpaanpäiden varassa kannatellen. Vit*umaisin tie on kun on syvät traktorin renkaan urat ja siinä kummaltakin puolelta vain varpaat haroo tyhjää (*VINK* Nopea kytkimen nosto ja olet taas kohdassa jossa varpaat osuu maahan).

Riku

Jos raiteiden välissä on vaikka ruohokaista tai löysää, ei aina viitsi tuota jarrulla kääntämistä harjoittaa. Tai jos ura on umpeen kasvanut ja ruohikkoinen, eikä viitsi nopalla heittää, mitä siellä alla on...
Tässä juuri Eestin reissulla, kun päätettiin kääntyä takaisin ajettuamme 300m täysin umpeen kasvanutta uraa, käänsin ensin isokotarin, ja sitten opetin saman tempun perässä tulleelle 636 kyykkykawakuskille:

-Raiteet on hyvä asia. Raiteiden välissä on korkeampi kohta, jossa korkeallakin pyörällä ylettyy jalat maahan (tämä ei tosiaan kyllä ollut kawakuskin ongelma... )

-Ajetaan oikeaan raiteeseen. Pistetään vasen jalka keskipatille ja ajetaan pyörä vinoon niin, että eturengas on vasemmassa raiteessa ja takarengas oikeassa.

-Sitten jalka siinä keskipatilla tukien vedätetään mopoa koneella niin, että eturengas tai takarengas lähtee nousemaan raiteen reunalle. Yleensä jompikumpi rengas alkaa nousta ensin. Joko takanen sitä keskipattia vasten tai etunen tien reunaa vasten. Sitten vain vedetään kytkin sisään ja mopo valuu takaisin uran pohjalle.

-Tällä "veto pattia vasten, valutus uraan" tekniikalla saadaan aikaiseksi tehokas heijausliike, jonka aikana voi vekslata mopon poikittain ja keula takaisinpäin. Ja koko ajan jalka saa olla siinä korkealla keskivallilla, eli ei tarvitse varvistella.

-Sitten kun tuntee, että mopo on tarpeeksi kääntynyt, niin syöttöä, ja ajetaan se takapyörä sieltä patin takaa etupyörän kanssa samaan uraan ja jatketaan kotiinpäin.

Yleensäkin mopoa käännellessä tuota erinäköisiä patteja vastaan ajoa kannattaa käyttää, kun ne toimivat sitten peruutusvaihteena. Jos jalat loppuu kesken, niin toinen jalka tapilla ja vain toinen maassa. Kun pyörää ei tarvi jaloilla työntää, ainoastaan tukea, ihan varpaankärjissäkin on yleensä riittävästi voimaa hanskaamaan tilanne.

Jos joskus kurapyöräkurssia tekisin, tässä olisi yksi perusharjoite. Jotkut vetää jarru-ryöps -käännöksen tietysti pienen lipankin uhalla tiellä kun tiellä, mutta kaikki eivät halua joko kallista tai painavaa(kuormattua) mopoa vasiten kyljelleen heittää, niin tämä tekniikka on ihan arvokasta osata.

---
Mutta alkuperäiselle kysyjälle. 250 Nuxu on erittäin hauska pyörä. Keveytensä takia myös äärimmäisen helppo. Hintakaan ei enää putoa, jolloin vaikka mopon vaihtaisi vuoden päästä pois, saapi melkeinpä omansa takaisin.

-Tero-

[Å]

Freewind -98 tuli taloon. Tuo ja NX250 olivat vaihtoehtoina ja lopullisella ostosretkellä noita sitten vertailtiin. Päätös oli todella vaikea tehdä. Molemmissa oli hyvät puolensa, mutta valinta kääntyi Freewindiin. NX olisi käytännössä pitänyt ostaa periaatteella "aja max. pari vuotta, myy pois ja osta isompi" Ei sillä NX:llä pysty pidempään matkantekoon edes yksin, saatika sitten kaksin (muksun kaa).

Nyt sitten etsitään toimiva mopo talven tekniikkaharjoitteluun. Täytyy vielä miettiä, viitsiikö tehdä sen madaltamisoperaation, joka Freewindissä huoltomanuaalin mukaan näyttäisi onnistuvan jousituksen vakio-osilla. Talven aikana asia varmaankin ratkeaa.

Emäntää jänskättää ihan sikana...

PS. Oli muuten hauskan tuntuinen vekotin tuo NX250 Afrikaanon jälkeen. Tuntui lähinnä mopolta. Se oli jotenkin hauskan pieni...

[mikaki]

PS. Oli muuten hauskan tuntuinen vekotin tuo NX250 Afrikaanon jälkeen. Tuntui lähinnä mopolta. Se oli jotenkin hauskan pieni...

Tollaisella minäkin opettelin ajelemaan, vaikka muut ihmetteli että mitäs moisella mopolla tekee. Tosi kevyt, ja vaikka alusta on ehkä pehmein mitä on koskaan tehty, niin mukavasti sillä ajeli ihan polkujakin pitkin. Kaikin puolin oli laadukas ja ongelmaton laite.

Mika

[MTRO]

Tuossa kuva eräästä yksilöstä.
Isot pojat, jotka oli Kouvolassa toissa viikonloppuna, saattaa tunnistaa paikankin.

[hannuk]

Mulla oli kans kova miettiminen että mikä mopo hommataan kakkos pyöräksi, kun tuo parempi puolisko alkoi hinkumaan pyörää ja korttia. Aika nopeeta keksin että mä halua kuramopon jota pääsee upottelemaan suohon (iso stromi ei siiten hommaan oikeen sovellu, eikä se sovi harjottelu mopoksikaan). No useemman iteraatiokierroksen jälkeen päädyttiin DR-Z400 SM:ään (se ei ole kuulemma mikään sievä mopo, ja tuskin se ominaisuus lisääntyy, kun pääsen talvella parantelemaan mopoa sieltä täältä =). Viime sunnuntaina sitten tuli todettua, että kyllä se DR-Z400SM oli ihan oiva valinta, kun käytiin pikkasen parkkipaikalla testaamassa ja ottamassa tuntumaa. Alku näytti aika varovaiselle, vaan loppujen lopuksi jouduin melkein väkisin repimään naisen satulasta Emännällä on pituutta se 170 cm ja lihasta ei ihan mahottomasti, vaan hyvin se mopo silti totteli.

Endurovanteilla ei jalat yltäneet kunnolla maahan, vaan sumovanteilla mopo on jo niin matala, että ei tarvitse alkaa madaltamaan sen enempää. Satula menee uusiksi, mutta lähinnä tavoitteena on mukavuus, ei niinkään mataluus. Hupaisa värkki toi muuten on, kun kakspäällä ajeltiin, niin hyvin se jakso kulkea 100+60kg päällä =) eli on sitä tehoakin ihan riittävästi!

-HannuK

[JIIÄSSÄ]

pieni, matala ja kevyt=Gas Gas Pampera 125

[teppogarde]

Bemarin Funduro passaa kyllä lyhyehkölle naisihmiselle, satulaa voi madaltaa helposti kotikonstein ja vielä kun löysää takajousta sekä nostaa etuiskareita T-kappaleissa muutaman sentin (jopa 5cm) niin alkaa tossu yltää maahan ihan molemmin puolin.

Freewindiin varmaan pätee samat säädöt, eikä se mikään tuhottoman korkea kapine ole vakioasetuksissakaan.

Omat kokemukset kyseisistä vekottimista:
Freewind, ajettu viikon aikana pääasiassa kaksi päällä viitisen sataa kilomeetriä pitkin Teneriffaa. Sivistynyt laite, ei suurempia tutinoita ja tärinöitä, helppo ja mukava ajaa.

F650, Kaksi kesää, yhteensä reilut 25 000, ensi kokemuksena sipaista Etelä-Saksasta kotosuomeen parissa päivässä. Myyjänä suunnilleen samoilla "mitoilla" varustettu tuore tyttövauvan äiti, joka oli madaltanut Bemun lähes Honda-Monkeyn korkuiseksi. Samat kommentit kuin Suzukistakin, tärisee vain kohtuudella ja mielestäni mukavampi pitkällä matkalla kuin esim. Kawan KLR tai Yamahan Super Tenere.

Uutta F650 GS:ää odotellessa taitaa vielä yksi kesä Funduron sarvissa vierähtää, vaimennin tarttee varmaan vähän avarampaan vaihtaa ja jos vaikka ilmanputsarin vapaavirtaustöttöröihin...

[pärnäkivi]

Tuli sitten uusi pyörä vaimolle: Honda Vigor 650

Nivalalainen kauan pyöriä maahan tuonut kaveri myi meille eilen hienon Honda 650 Vigorin, joka oli NX 250 Hondan jälkeen lähes täydellinen ensi istumalta lähtien. Jalat ylti maahan kummallakin puolella (160cm, 52 kg) ja koko ajotuntuma oli lähestulkoon samanlainen kuin NX:ssä. Pyörä oli kaiken kaikkiaan yllättävän pieni; isommalle miehelle ajoasennon hakeminen ja säätäminen voisi olla hieman vaikeaa. Mutta nyt satulassa on pyörälle ihan oikean kokoinen henkilö, joka ajeli hieman - tai kovastikin - jännittäen Haapaveden kautta Ouluun 160 km. Olemme "koeistuneet" Freewindin, KLE:n, F 650 bemarin ja muutaman katupyörän ja tämä oli selkeästi helpoin vehje, jota voi kaupungillakin parkkeerailla. Maasto-ominaisuuksia on kuitenkin enemmän kuin katupyörällä, vaikkei tämä ihan Extreme-enska olekaan.