Omassa Kotarissani on nyt ollut pari vuotta Renazcon "two up - tall" -istuin. Korottaa mukavasti istumakorkeutta parilla tuumalla (taitaa olla nyt sitten tasan 100 cm), oikoo siten hieman polvikulmaakin. Matka-ajossa on varsin yliveto levennetyn ja pehmeämmin topatun takaosan vuoksi. Edestä on kuitenkin kapea, joten ei häiritse kun on tarpeen saada perintökalleudet tankkiin kiinni.
URAAlta pois ajaessani rupesi matka maistumaan mukavalta (ajelin todellakin suorinta tietä kohti pohjanmaata). Olin ajatellut pitää tauon Pudasjärvellä, mutta kun rupesi aurinko niin kivasti lämmittämään, niin ajattelin pysäyttää lähempänä Oulua. Noh, Oulun kupeessa totesin, että Zeppelinin Shellillä voisi pyssäyttää.
Motarilla Kotarin kone kuitenkin lauloi niin nätisti, että päätin päräyttää Limingan Shellille. Siinä on aina ollut hyvät sapuskat. Limingan kohdilla oli kuitenkin sellainen fiilis, että mitä sitä nyt alvariinsa pysäyttelemään, tuloopahan noita asemia vielä...
Kääntyessäni Ylivieskantielle, katselin, että Oulaisiin olisi 70 km matkaa. Hieman tuntui pitkältä, mutta katsotaan kuinka käy. Noin 50 km ennen Oulaisia meni Pelkosenniemellä vasta tankattu bensa varatankille, joten tiesin stopin vääjäämättömästi lähenevän.
Tuli sitten päräytettyä sinne Oulaisiin Nesteelle kaffeelle. Matkaa Raajärveltä tuli n. 360 km ja tankkausväliksi 470 km. Pershaus ei isommin asiasta valittanut, sormia vaivasi outo fiilis
Eli summa summarum: Omalla takamukselle Renazcon luomus on käytännössä täydellinen. Uraan koko saldo oli reilut 1700 km ja oikeastaan takamuksen puolesta olisi voinut lähteä samalle reissulle uudelleen. Sen sijaan käsiin rupesi tunto palaileemaan vasta torstaina
