Virago 535 allroad projekti

[B12]

Hienollehan tuo tekeminen näyttää.

[Pturu]

Alunperin käyttämäni kuvapalvelu on tällä hetkellä alhaalla eikä postauksien kuvat näy oikein. Latasin kuvat toiseen palveluun ja ne ovat siellä postauksittain albumeissa, mutta valitettavasti järjestys on miten sattuu. Tässä linkki 3 osan kuviin: https://ibb.co/album/FgmYzj


OSA 3
Pientä edistymistä on taas tullut. Alla kooste viimeaikojen puuhailuista:
Tankille tein kiinnikkeet hyödyntäen Transalpin tankin aluperäisiä kiinnityspisteitä. Etupäähän hitsasin runkoon ensiksi kulmaraudasta vahvikkeet, joihin hitsasin Ø19mm putkesta tumpit. Näiden putkien päihin tuli TPU:sta tulostetut tatit, jotka käyvät tankissa oleviin kiinnikkeisiin. Takapäähän tuli runkoon yksi uusi lattaraudasta tehty välipiena, jossa on hitsattuna kiinni kierreholkki. Tämän kierreholkin juureen tuli myös tulostettu joustokappale, jonka päälle tankki asettuu. Myös tankin takakorvakkeen yläpuolelle tuli tulostettu jousto-osa, jonka päälle M8 pultilla 3mm levystä valmistettu tukikappale. Pultti kiristetään siis loppuun asti ja tuo ylälevy asettuu rungossa olevaa kiinnikeholkkia vaste teräs terästä vasten ja tankin korvakko jää puristuksiin joustokappaleiden väliin siten, että tankin korvakko ei ota mistään kohdasta kiinni suoraan runkoon. Kaikissa näkemissäni peltitankeissa kiinnitys on ollut vastaavan kaltainen enkä nähnyt tarpeelliseksi lähteä keksimään tässäkään kodassa pyörää uudelleen.












Sivuomuoveille valmistin 3mm latasta korvakot, joista muovit kiinnittyvät alkuperäisistä kiinnitysrei’istään runkoon. Oikean puolen korvakko tuli kiinni iskarin kiinnityspultin alle ja vasemman puolen korvakot hitsasin suoraan runkoon kiinni. Korvakoihin laitoin M6 niittimutterit, koska tuohon 3mm paksuun levyyn ei sovi kovin luotettavaa M6 kierrettä tekemään. Muovien reikiin tulee läpivientikumit, joiden sisälle tulee olakkeelliset teräsholkit, joten tässäkin kiinnitys voidaan kiristää teräs terästä vasten ja muovi jää puristuksiin kumin varaan. Lisäksi sivumuovit tulevat yläreunastaan kolmella nippusiteellä suoraan runkoputkeen kiinni. En jaksanut alkaa yläreunaan kehittelemään mitään hienompaa kiinnitystä, koska tuo kiinnitys ei jää näkyviin eikä muoveja tarvitse missään normaalissa huoltotoimenpiteessä irrottaa, joten kiinnityksen/irrotuksen helppoudella ei ole suurta merkitystä. Penkki tulee asettumaan osittain noiden muovien päälle, joten nippusiteen mahdollisesti katketessa ei muovin yläreuna pääse karkaamaan pois paikoiltaan sitten kun penkki on paikoillaan.







Takalokasuojalle tein kaksi korvakkoa, jotka hitsasin runkoputkeen kiinni. Näihin tuli vastaavalla tavalla niittimutterit kuin sivumuovien kiinnikkeissä ja lokarin reikiin läpivientikumit ja teräsholkit. Takapäästään lokari kiinnittyy kahdella ruuvilla rungon ”takakaareen”, jonka varaan myös penkin takaosa tulee ja johon myös penkki tulee kiinnittymään.





Satulan rungon valmistan 2mm alumiinilevystä kanttailemalla ja hitsaamalla. Prototyyppejä tein aluksi pari kappaletta pahvista ja 3d-tulosteista askartelemalla. Kun osan muoto ja mitat oli soviteltu sopivaksi, kanttasin ensiksi tuon satulan rungon ”pääkappaleen”. Koska tuossa Transalpin tankissa on melkoinen upotus takaosassa satulalle, on satula pakko nostaa etuosastaan ylös tankkia vasten. Tämän vuoksi valmistin satulan rungon etuosaan tukikappaleen, jotta satulan pehmusteet pysyvät tuolla tankkia vasten tulevalla alueella muodossaan. Tukikappale tuli kiinni satulan runkoon hitsaamalla. Alumiinia olen viimeksi tätä ennen hitsannut joskus noin 15 vuotta sitten ja silloinkin vain muutaman kokeilun verran. Onneksi tässä projektissa on tullut tuota TIG-hitsausta muuten jonkin verran tehtyä, niin nuo alumiiniosatkin sai toisiinsa tarttumaan pienen harjoittelun jälkeen ja itse asiassa, kun säädöt sai suunnilleen kohdilleen, niin ei tuo alumiinin hitsaus tuollaisilla puhtailla ja hyvin sovitetuilla kappaleilla ollutkaan niin vaikean tuntuista, kuin olin muistellut. Toki jälki ei ole mitenkään erityisen siistiä, mutta uskoisin, että sauma kuitenkin pitää.









Seuraavaksi täytyy alkaa valmistamaan satulan kiinnikkeitä ja lisäksi satulan runkoon pitää vielä hitsata takaosaan sovitepalanen, jolla satulan takaosan muoto sovitetaan myötäilemään takalokasuojaa. Satulan jälkeen aion alkaa valmistamaan pakoputkea.

[MPI]

Nyt on kyllä hienoin koskaan näkemäni virago! Hiukan hierasin kyllä silmiäni, kun näin otsikon, mutta hattu päästä, mahtava projekti!

[Hanski T]

On kyllä niin kova projekti että olisi varmaan kiinnostusta yli rajojen. Oletko ajatellut postausta englanniksi jollekin laajemmallekin foorumille? Tubevideoihinkin tuossa olisi ainesta, mutta niiden kuvaaminen tietysti häiritsee tekemistä ja työstäminenkin ottaisi aikansa. Hattua, tai siis kypärää nostan projektille!

[Pturu]

Kiitos kannustavista kommenteista! Nyt on ollut tämän suhteen vähän hiljaisempaa, kun on ollut tässä venehommia ynnä muuta akuutimpaa hommaa käsillä.

Tarkoituksena olisi saada tämän kesän aikana laite sille mallille, että sitä pääsisi jossain määrin koeajamaan. Siihen ei hirveästi olisi tekemistä, isoimpana pakoputkisto. Sen jälkeen pyörässä on tietenkin vielä hirmuisesti kaikkea pienempää ja isompaa viilattavaa, jonka jälkeen se menee purkuun ja osien viimeistelyyn ja maalaukseen. Ajatuksena olisi, että kokonaan projekti tulisi ainakin jonkinlaiseen maaliin ensi talven aikana.

Minulla ei juurikaan ole kiinnostusta jakaa tätä isommin muualla kuin näiden foorumikirjoitteluiden ja kuvapostausten kautta. Tämäkin oikeastaan toimii samalla vähän itselle sellaisena projektipäiväkirjana ja selventää myöskin homman suuntaa ja tilannetta, kun kirjoittaa jo tehtyjä asioita ja seuraavia askeleita auki. Ja jäähän näistä sitten myös itselle vähän paremmin muisteltavaa, kun on kirjoittanut jotain ylös. Tälle foorumille tykkään kirjoitella, kun täällä porukka on vähintääkin 99% asiallista ja kommentit asiaan kuin asiaan ovat yleensä aina sangen hyvässä hengessä kirjoitettuja. Muuten en juuri tykkää omia tekemisiäni jakaa oman tuttavapiirin ulkopuolelle ja siksi en someakaan harrasta. Heti jos jakelu laajenee, niin joukkoon tahtoo mahtua kaikenlaisia huutelijoita, joiden takia en halua mieltäni pahoittaa.

[JUHHisi]

Hieno rojekti ja kiva seurata kun paljon kuvia!
eipä ihan helpolla enään arvaa mikä pyörä ollut lähtökohtana

(toivotaan että tuo käyttämäsi kuvapankki pitää kuvat tallella ikuisesti, ettei muutaman vuoden päästä näy pelkät tekstit ja 404-kuville.)

Itse joskus junnuna ajanut 125cc viragolla ja sekin oli kyllä lepposa laite ajella.

[t.t.tammi]

on kyllä hieno projekti

[RiiMi]

Pitkästä aikaa todella mielenkiintoinen rakenteluprojekti. Respect.

[Pturu]

Jaahas. Nyt on sitten näköjään tuo käyttämäni kuvapalvelu ollut alhaalla jo viikon. Taustatyöstä ja riskiarviosta huolimatta onnistuin tietenkin valitsemaan useista vaihtoehdoista ilmeisesti huonoimman. Toivotaan, että palvelu palaa vielä linjoille, mutta lataan vaikka ensi viikolla kaikki projektin kuvat johonkin toiseen palveluun ja lisään linkin tänne. Itse projekti ei ole nyt kesän aikana merkittävästi edistynyt. Viime päivinä on pientä aktivoitumista ollut asian suhteen, joten jospa tämä nyt ei ihan jämähdä paikoilleen.

Edit:
Tässä linkit uuteen kuvapalveluun, kuvat ovat postauksittain omissa albumeissaan, mutta albumin sisällä järjestys on miten sattuu.

https://ibb.co/album/GnWG5W

https://ibb.co/album/pn3Njd

https://ibb.co/album/FgmYzj

[Pturu]

Nyt pitäisi taas näkyä kuvat postauksissa oikein. Kommentoikaa, jos kuvat ei jollain laitteella näy oikein, niin pitää yrittää jotain tehdä asialle.

[Pturu]

Nyt on taas tapahtunut sen verran edistystä, että laitetaanpas vähän raporttia näkösälle.

Satulan kiinnikkeiden valmistamisen aloitin etukiinnikkeestä, jonka kanttailin lattaraudasta. Etukiinnikkeen lattarautaan kiinnitin polyuretaanista tulostetun, sivulta katsoen C:n mallisen muotokappaleen, joka kiinnittyy tankin takakiinnikkeen päälle satulaa eteenpäin työntämällä, tulostetussa kiinnikkeessä on lisäksi muoto, joka keskittää satulan etuosan sivusuunnassa tankin takakiinnikkeen kuusiokoloruuvin kantaa vasten. Takakiinnikkeestä oli mielessä monenlaista visiota, mutta päädyin lopulta ratkaisuun, jossa kaksi olakkeellista tappia lukittuvat pyörän runkoon kiinnitettyyn kiinnikkeeseen. Kiinnikkeessä on kaksi reikää joihin tapit menevät ja näissä rei’issä on lukitustapit, jotka jousikuormitteisesti lukitsevat satulaan kiinnitetyt olakkeelliset tapit paikoilleen. Runkoon kiinnitettävän osan valmistin teräslevystä kanttaamalla ja porailemalla. Protoilin lukituksen toimintaa ensiksi 3d tulostetuilla osilla ja kun se oli toimivaksi todettu valmistin lopulliset osat POM:sta, alumiinista ja ruostumattomasta teräksestä koneistamalla. Satula siis kiinnitetään perinteiseen tyyliin ensiksi liu’uttamalla etukiinnike paikoilleen ja painamalla sen jälkeen satulan takaosa alas, jolloin satula lukittuu paikoilleen. Satulan pohjassa on 3d tulostetut kappaleet, joiden varaan satula asettuu ja lisäksi rungossa on vielä kumiset tatit, joita vasten satula lepää. Takakiinnitys vapautetaan vaijerin välityksellä vetämällä jousikuormitteisia lukitustappeja. Vaijerille tein alumiinista koneistamalla vivun, josta vetämällä satulan saa vapautettua. Vivulle ei vielä ole olemassa kiinnityspaikkaa, mutta täytyy hitsata sellainen sopivaan kohtaan runkoa. Halutessaan tämän vivun tilalle voi joskus laittaa myös lukon, vaijerin liikutukseen tarkoitettuja lukkoja näkyy olevan ihan yleisesti saatavilla.















Satulan kiinnityksen tekemisen jälkeen hitsasin satulan takaosaan sovitepalan, jolla satulan takaosa saadaan mukailemaan takalokarin muotoa ja lisäksi hitsasin satulan keskivaiheille poikittaistuen. Verhoilua helpottamaan ruuvailin satulan pohjaan ympäriinsä 10mm x10mm muovilistat, joihin verhoilun saa kiinnitettyä nitomalla. Satulan rungon ja kiinnikkeet pulverimaalasin mattamustaksi.




Satula on moottoripyörässä sekä ulkonäöllisesti että ajomukavuuden kannalta varsin tärkeässä osassa, joten siksi olen panostanut seuraaviin vaiheisiin aika paljon aikaa. Hyvin viimeistelty satula antaa (toivottavasti) lopulta koko projektista viimeistellyn ja loppuun asti mietityn vaikutelman. Vaikka satulan pehmusteiden ja verhoiluiden tekeminen onkin välillä hieman hermoja raastavaa hommaa, koska vaahtomuovi ja keinonahka eivät ole samanlaisia helposti hahmotettavia ja jämäkästi muodossa pysyviä ja ”ennakoitavia” materiaaleja kuten vaikka metallit, niin niidenkin työstäminen on mielestäni todella mielenkiintoista ja kuuluu omalta osaltani vahvasti rakenteluharrastukseen.

Satulan pehmusteeksi tuli pääasiassa LIMI-100PS rouhepuristettua vaahtomuovia, joka on jämäkkää ja kovalle kuormitukselle joutuville kohteille tarkoitettua vaahtomuovia. Tämän vaahtomuovin tiheys on noin 100kg/m3 ja verrokkina tavallisen patjoissa yms. käytetyn ”superlonin” tiheys on yleensä luokkaa 25-30kg/m3. Minulla sattui olemaan tätä Limin vaahtomuovia aiemmista projekteista yli jääneenä 2cm paksuna mattona ja olen sen aiemmin jo todennut sopivaksi materiaaliksi satulan pehmusteissa. Pehmustamisen aloitin liimaamalla sopivan palan vaahtomuovia penkin etureunaan, kohtaan, joka tulee tankkia vasten. Liimana käytin Motonetistä saatavaa Four Connect merkkistä sprayliimaa, joka on todella pitävä kontaktiliima. Liimaa suihkutetaan molemmille pinnoille ja annetaan kuivua noin 5 minuuttia, jonka jälkeen kappaleet puristetaan yhteen. Osat tarttuvat heti erittäin napakasti toisiinsa. Muotoilin ensimmäisen pehmustepalasen tankin muotoja vastaavaksi isolla katkoteräveitsellä ja kulmahiomakoneella P60 lamellilaikalla varustettuna. Tuo karkeahko lamellilaikka on osoittautunut omasta mielestäni ”kotikonsteista” parhaaksi noiden vaahtomuovien muotoilussa. Laikan kanssa saa vain olla sangen varovainen ettei se haukkaa kiinni pehmusteeseen. Hionta tulee tehdä erittäin kevyellä paineella ja rauhallisilla liikkeillä ja vain laikan yhtä reunaa käyttäen. Lisäksi liimattuja saumakohtia hioessa on parempi pitää laikan pyörimissuunta kappaleeseen nähden siten, ettei laikka revi saumaa auki.



Tämän jälkeen liimasin penkin tasaiseen yläosaan 2 kerrosta vaahtomuovia, ensimmäinen kerros puskusaumaan etupalasen kanssa ja toinen kerros osittain etupalasen päälle. Seuraavaksi muotoilin vaahtomuovit sopivaan muotoon leikkaamalla vaahtomuovien reunat isolla katkoteräveitsellä penkin rungon reunojen mukaisesti ja leikkaamalla penkin yläosan haluttuun muotoon kuumalankaleikkurilla lattarautaisia ohjureita vasten. Viimeistelyä tein jälleen lamellilaikalla sekä kapealla hiomanauhalla varustettua ”sähköviilaa” käyttäen. Myös tällainen sähköviila mahdollisimman karkealla nauhalla varustettuna on toimiva konsti hankalampien paikkojen muotoiluun, joihin ei pääse kunnolla rälläkällä käsiksi. Ylipäätään olen havainnut näiden vaahtomuovien hionnassa, että mahdollisimman karkea hiontamedia ( Luokkaa P40-P60) ja suurehkot pyörimisnopeudet yhdistettynä erittäin kevyeen paineeseen ovat avain onnistumiseen. Varsinkin kulmahiomakone ”haukkaa” noihin pehmeisiin materiaaleihin helposti, joten sen kanssa saa olla todella varovainen. Penkin yläosaan liimasin vielä 1cm paksuisen kerroksen äänieristematoksi tarkoitettua vaahtomuovia, joka vastaa jäykkyydeltään hyvin lähelle tuota aiemmin mainittua Limi vaahtomuovia. Tämän jälkeen muotoilin vielä päällimmäisen vaahtomuovikerroksen leikkaamalla ja hiomalla sopivaan muotoon. Tässä vaiheessa satula alkoikin olla jo hyvin lähellä lopullista muotoa ja sitä pääsi myös koeistumaan. Jalan sai vielä nostettua satulan yli, jalat ylsivät maahan satulalla istuttaessa ja ajoasentokin tuntui oikein luontevalta, joten olin hommaan tässä vaiheessa tyytyväinen. Aiemmasta kokemuksesta päätellen tuollainen suhteellisen kapea, tasainen ja jämäkkä satula sopii itselleni myös pitempään istuttaessa, mutta lopullisen tuomionhan tälle pystyy antamaan vasta kun satulaa pääsee koeponnistamaan oikeissa ajeluissa.






Seuraavaksi oli tarkoitus venytellä satulan päälle ja reunojen yli ohut kangaspäällysteinen vaahtomuovi siten, että kangaspuoli jää satulan ulkopinnalle. Ajatuksena oli, että tuo kangas edesauttaa verhoilumateriaalina käytettävän keinonahan liukumista satulaa vasten, ettei verhoilun kangas takerru/hieroudu eikä jää niin herkästi rypyille pehmustetta vasten. Laitoin ohuen vaahtomuovin puukehykseen lievään venytykseen ja levitin liimat molempiin osapuoliin. Seuraavassa vaiheessa onnistuin söhläämään siten, että vaahtomuovi ei osunut oikean kohtaan satulaa ja meni myös sitten myöhemmässä epätoivoisessa pelastusyrityksessä rutuille ja repeili. Tässä vaiheessa meni vähän hermot ja kun yritin poistaa pintavaahtomuovia onnistuin repimään myös alemmat vaahtomuovikerrokset pilalle ja päädyin sitten repimään kaikki pehmusteet kokonaan irti. Jouduin myös maalaamaan satulan rungon osittain uusiksi, kun vanhoja pehmusteita ja liimajämiä ei saanut maalipintaa rikkomatta poistettua.






Tässä vaiheessa jouduin tilailemaan uusia tarvikkeita ja samalla tuli tehtyä vähän työkaluhankintojakin. Hommasin tuollaisen kuvassa näkyvän sähköisen keittiöveitsen, jossa kaksi terää liikkuu vastakkain edestakaisin toisiinsa nähden vastakkaisessa tahdissa. Tämä laite osoittautui oikein mainioksi välineeksi vaahtomuovin leikkauksessa. Vaahtomuovin leikkaukseen on olemassa myös siihen tarkoitettuja vastaavalla periaatteella toimivia leikkureita, mutta ne ovat todella kalliitta hintojen ollessa 500€:sta ylöspäin. Tämä sähköinen keittiöveitsi maksoi noin 40€. Toki tämä on todella kevytrakenteinen ja ”muovisen” oloinen kapistus, mutta jos tällä saa muutamankaan satulaprojektin vaahtomuovit leikeltyä, niin laitteen hinta on tullut maksettua takaisin melkein pelkkien katkoteräveitsien terien säästössä puhumattakaan työn helpottumisesta. Toinen pehmustuskerta meni aika lailla saman kaavan mukaan ensimmäisen kerran kanssa. Nyt tein tosin ensimmäisen pehmustekerroksen yhdestä osasta toisin kuin ensimmäisellä kerralla. Nyt myös kaikki kolme pehmustekerrosta tuli samasta LIMI-100PS materiaalista, kaksi alinta kerrosta 20mm vahvuisena ja ylin kerros 10mm vahvuisena. Myös kuumalankaleikkuriin hommasin oikeaa 0,8mm Kanthal vastuslankaa aiemman 0,8mm mig lisäainelangan tilalle. Pehmustetta muotoillessa löysin myös vahingossa hyvän laikkavaihtoehdon vaahtomuovin muotoiluun. Rälläkässä oli penkin rungon maalinpoiston jäljiltä lähes loppuun kulutettu puhdistuslaikka nimellä myytävä laikka, jossa on jonkinlaisessa kovassa kuituverkkorakenteessa karkeita hiontajyviä. Epähuomiossa aloin hiomaan pehmustetta em. laikalla ja se olikin siihen hommaan oikein hyvän oloinen ja tein kaikki muotoilut ja viimeistelyt satulalle sillä.






Tällä kertaa venyttelin penkin pintaan varsinaisten pehmusteiden päälle 5mm paksun pehmeän vaahtomuovin, jotta pinnan pienet epätasaisuudet sai jotakuinkin häivytettyä. Aluksi sovittelin tähän hommaan kangaspäällysteistä neopreenia, mutta se oli liian jäykkää ja olisi painanut paikoilleen venytettynä pehmusteita liikaa kasaan. Myöskään edellisessä yrityksessä käyttämääni kangaspäällysteistä vaahtomuovia en nyt yrittänyt edes käyttää, koska se ei ollut tarpeeksi joustavaa mikä oli osasyynä ensimmäisen yrityksen epäonnistumiseen. Etuosaan liimasin tankkia vasten tulevaan osaan kangasvahvisteista vaahtomuovia, jolla sain pehmusteen reunat asettumaan sopivasti tankkia vasten.






Verhoilun valmistamisen aloitin sovittelemalla satulan päälle vanhan lakanakankaan, jonka avulla sain piirrettyä satulan yläosasta ensimmäisen kaavaversion. Verhoilu on tarkoitus tehdä kolmesta osasta: Yläosan ja sivut peittävä iso palanen, etuosan tankkia vasten tuleva palanen, joka muodostaa yhdessä yläosan kanssa verhoilun etuosaan ”pussimaisen” muodon, jonne satulan kärki menee sekä satulan takaosan pystypalanen. Lakanalle piirretyn kaavan siirsin silitettävälle kaavapaperille ja kaavapaperilla vielä viimeistelin ja siistin muodon ja tein siitä symmetrisen. Etu- ja takapalat piirsin ja leikkasin suoraan kaavapaperille. Tässä vaiheessa jo oli selvää, että kaavoja joutuu varmasti vielä muuttelemaan, jotta istuvuudesta tulee hyvä, joten ensimmäiseen verhoiluversioon käytin mustia keinonahkajämiä, joita oli jostain aiemmista projekteista jäänyt ylimääräiseksi. Kuten arvasinkin, ei ensimmäinen versio istunut satulan päälle hyvin. Etuosan nousevan osan juureen jäi väkisella ruttuja. Satulan nouseva etuosa muodostuu isolta osin pehmusteesta, joten sen ympärillle verhoilua ei voi pingottaa kovin tiukalle, ettei muoto muutu liikaa. Tämän takia lisäsin etuosaan sivuille muotopalat, jotka helpottavat tämän osion istuvuutta. Erillisten sivupalojen lisäämisen jälkeen etuosa alkoi istua paikoilleen ihan hyvin ja sain lyhennettyä päällyskappaleen sopivaan mittaan takaosasta. Takaosaan jouduin vielä lisäämään alareunaan yhden lisäpalasen, jonka avulla takareuna saadaan sopimaan hyvin lokasuojan koloa vasten. Sovittelin protoversiota paikoilleen kiinnittämällä sen jousivoimaisilla puristimilla satulan alle. Nyt kun sopivuus oli mielestäni riittävän hyvä, purin protoversion ja otin siitä kaavat, joiden mukaan leikkasin oikeanmuotoiset palaset lopullisesta verhoilukankaasta. Lopullisen version ompelu sujui jotakuinkin ongelmitta ja valmis tuotos kävi satulan päälle ihan hyvin. Tässä vaiheessa sovittelin tämänkin paikoilleen vasta puristinten avulla.












Satulaan oli tarkoitus tehdä sivulle htv -painatuksella (heat transfer vinyl) Yamaha tekstit, joten sovittelin sopivaa kokoa ja sijaintia painatuksille tässä vaiheessa. Veljeni hommasi itselleen harrastekäyttöön joku aika sitten tietokoneohjatun tarraleikkurin, jolla myös tämän htv -kalvon leikkaaminen onnistuu ja hän leikkasi minulle sopivat tekstit satulan painatukseen. Aiemmin hän oli jo tehnyt vastaavan merkinnän oman DT -projektinsa satulaan, joten oli tiedossa, että menetelmä toimii tässä tarkoituksessa. Kyseinen kalvo toimii siten, että se silitetään leivinpaperin läpi kiinni kankaaseen tai tässä tapauksessa keinonahkaan. Harjoittelin hommaa parin testikappaleen kanssa ja kun se vaikutti onnistuvan, niin silitin tekstit varsinaiseen verhoiluun. Pehmusteen päälle ennen verhoilua laitoin ohutta polyeteenikalvoa joka oli tässä tapauksessa hankittu Tokmannilta remonttimuovi nimellä. Kalvolla on kaksi tarkoitusta: Se estää mahdollisesti saumoista pääsevän veden imeytymisen pehmusteeseen ja toiseksi sitä vasten verhoilumateriaali luistaa hyvin asennettaessa ja myös käytössä estää verhoilun jäämistä ruttuun painumisen jälkeen, kun verhoilu luistaa hyvin penkkiä vasten. Verhoilun asennus oli varsin suoraviivainen homma, kun olin sitä jo sovitellut useampaan kertaan paikoilleen. Pingotin verhoilua sopivasti, ettei se jää löysälle ja nidoin paineilmanitojalla kiinni muovilistoihin 8mm niiteillä. Lopuksi sitten tietysti vielä sovitus pyörään paikoilleen, että miten muodot passaa kohdilleen. Ihan kohtuudellahan nuo passasi vielä muodotkin kohdilleen. Satulan etuosan muodot eivät myötäile tankkia ihan yhtä hyvin kuin ennen verhoilua, koska verhoilu pyöristää terävimpiä nurkkia, mutta ei istuvuus ollut huonokaan ja olen lopputulokseen varsin tyytyväinen. Viimeisessä kuvassa näkyy myös DT:n tangonpehmuste, jonka painatukset on tehty samalla menetelmällä. Seuraavaksi aion ryhtyä rakentamaan pyörään pakoputkea.











Edit: Kaikki kuvaupotukset eivät edelleenkään toimi oikein. Tämän postauksen kuvat löytyvät osoitteesta: https://ibb.co/album/cgvkgV

Edit2: Tuolta yllä mainitun linkin sivulta kun laittaa kuvat aakkosjärjestykseen, niin ovat myös oikeassa järjestyksessä.

[Pturu]

Sellainen lisäys vielä tuohon edelliseen postaukseen, että tuo punainen keinonahka tuli VA-Varusteelta Kuopiosta ja materiaali oli todella laadukkaan oloista. Oletettavasti myös UV:n, homeen ja muiden ympäristötekijöiden kesto voisi olettaa olevan kohdillaan, kun materiaalia myydään venekäyttöön. Ompelulankana käytin Gütermann M782 vahvaa polyesterilankaa punaisena. Ko. lankaa saa mustana ja valkoisena melkein kaikista marketeista ja eri väreissä ompelutarvikeliikkeistä. Lanka on vahvempaa ja paksumpaa kuin yleiskäyttöön tarkoitetut perus ompelulangat ja vaatii vähän paksumman neulan ja hieman koneen säätämistä (ylä- ja alalangan kireydet), jotta jälki on siisti.

[Texbuxer]

tulee sellainen ajatus kuvia kattellessa, että helppoahan tuo on jos koittaas itteki, mutta sitte muistuu mieleen oma piparkakkutalo jota joskus väsäsin, ja ei siitä tullutkaan jostain syystä niin hieno kuin sen mielessäni kuvittelin
Hienoa jälkeä tulee sulta! Meneekö toi keinonahka tavallisella vaimon ompelukoneella ainiin mulla on kielto senkin käyttöön

[Pturu]

tulee sellainen ajatus kuvia kattellessa, että helppoahan tuo on jos koittaas itteki, mutta sitte muistuu mieleen oma piparkakkutalo jota joskus väsäsin, ja ei siitä tullutkaan jostain syystä niin hieno kuin sen mielessäni kuvittelin
Hienoa jälkeä tulee sulta! Meneekö toi keinonahka tavallisella vaimon ompelukoneella ainiin mulla on kielto senkin käyttöön

Minulla on käytössä arviolta jostain 80-90 -lukujen taitteesta oleva Husqvarna Viking, ihan kotikäyttöön tarkoitettu kone, mutta rakenteeltaan tosi jämäkkä useimpiin nykykoneisiin verrattuna. Tuollainen keinonahka ei ole ihan pahimmasta päästä ommeltavaa ja menee tuolla omalla koneella ihan ongelmitta, kun on hyvä neula ja säädöt kohdillaan ja menee ihan kohtuudella saumojenkin yli. Paksummissa kohdissa täytyy vähän avittaa, että ei jää sutimaan. Kevyemmän pään kotikoneilla en mielellään ainakaan lähtisi noita verhoiluhommia itse tekemään. Viime kesänä ompelin veneen kuomusta kaikki saumat uusiksi tuolla omalla koneella ja siinä hommassa tuo kone oli jo auttamatta liian kevyttä tekoa, kun oli paikoitellen tosi paksuja kohtia. Sai homman tuolla tehtyä, mutta paksuimmat kohdat täytyi mennä todella harkiten ja osittain myös käsipyörästä vääntämällä rauhallisesti yksi tikki kerrallaan.