Iso- vai pikkulohko enskaharjoitteluun

[Ana]

Niin nytten jo kilpailut ajat sitten jättäneenä tykkään vain nautiskella ajeluista. Mulla alko ajelut -84 piikin Kotarilla ja siit ei tullu mitään.Sitten kymmenkunta vuotta kakspuolikkailla Kotareilla vaihtelevasti. Vasta sitten kun hommasin -91 mallisen 501 Husabergin alko homma sujuun. Että näin mulla. Nykyään ei oo kun makkaralle tai kaljalle kiire

[Pete K2]

Hyvää keskustelua.
Kannanpa tähän vielä yhden näkökannan kekoon.

Ensin taustaa.
Kevyttä kisataustaa spoorikisoista 90-luvulta 250cc 2t:llä. Painoa tuolloin 90kg, joten pitäydyin puolikkaassa, vaikka moni kevyempi kuski vaihteli piikkiin ja tulokset nousivat oleellisesti.
Nyt harrastusspoorimopona yammun 250cc 4t, jossa reclusen kytkin ja vas käden takajarru. Jos vielä olisi neitinappi, niin olisi täydellinen mopo spooriin.
Välillä kun lämmitän juniorin KTM sx 65cc mopoa soratiellä/pellolla, niin tulee mieleen, että josko piikkinen olisikin itselle kiva. Pienessä 2t koneessa on jotenkin sitä ajamisen meininkiä, kun saa vetää tuppi nurin ja kepittää vaihteita koko ajan. Joskus mietiskellyt tätä ajatusta ääneen työkaverille, joka ikänsä ajanut crossia/cc-kisoja erikokoisilla mopoilla. Hän kertoi, että hän ei jotenkin tykkää piikistä, kun se on niin kevyt ja helppo ajaa, että vauhdit nousevat usein niin koviksi, että tapaturmatiheys kasvaa oleellisesti.
Tämä siis mun pointtini oli. Jos ajaa kisaa "tosissaan", niin silloinhan se on haettava mopo alle, mistä kello tykkää parhaiten. Jos taas harrastelee, niin 2t piikillä/puolikkaalla on riski ajaa helppouden vuoksi turhan usein yli omien rajojen. Itsellä ainakin tässä iässä, kun mopoilu on nautiskelua, ei ole halua enää luiden katkomiseen. Kolottaa jo ihan riittävästi aamuisin ilmankin.

[timo]

Vähän samaan tapaan minäkin silloin 80-90-lukujen taitteessa; ensin piikki, sitten 2t-kakspuolikkaalla, kuten melkein kaikki muutkin, mutta sitten hurahdin "liian" isoihin.
Kaasun käyttö, kuten tässä jo on ollut puhettakin, oli tuon ajan "tehokkaassa" ja raskaassa- alkeellisesti jousitetussa kaksisylinterisessä hyvin harkinnanvaraista puuhaa.
Pääsin ST:llä kahdesti ison järvenkin ympäri ja maaliin pelkästään pehmeästi "rullaamalla". Toisin sanoen ainakaan omat voimani ei olis kestänyt ensimmäistäkään päivää, jos olisin availlut yhtään näyttävämmin.
Sama linja jatkunut nyt kohta kymmenen vuotta tuolla vieläkin ärjymmällä, mutta kunnon alustaan rakennetulla SE-Kotarilla. Sillä on mentävä viivalle ihan omanlaisella asenteella; kaasun liiallinen avaaminen vie miehestä mehut, tulee virheitä, eikä se ole se juttu joka vie harrastusta eteenpäin. Mukana oleminen ja itsensä haastaminen on.
"690"-ketegoria on omasta mielestäni "ihanan kevyt" ja siksi paljon järkevämpi. Periaatteessa melkein mihin tahansa kisaan voi yksisylinterisillä isoillakin vehkeillä osallistua jos vain intoa ja sitkeyttä riittää. Siitä isommilla saattaa jo pelkät ojan ylitykset olla liikaa aikaa vievän hitaita tai lähes mahdottomia.

[DR Markku]

Minä laitoin kesällä tuommosen exc 200:n ja täytyy sanoa että hauskaa on ollu. Isommille sorateille tuo 690 on se oikea, mutta sitten semmoseen pikkuajeluun tuo exc on aivan hullunhauska peli. Ensinnäkin tuommosta joka painaa 110kg tankattuna, on helppo ajaa ja nostella semmosissakin paikoissa johon ei raskaammalla uskalla edes mennä. Ja tuossa on sitä ajamisen riemua kun voi kunnolla luukuttaa ja silti pyörä ei karkaile ja itestä tuntuu että että mennään ainaki sataa vaikka todellinen vauhti on 60. Ja mullaki on mittarissa sen verran vuosia että raskaamman pyörän viemiseen oikeissa enskamaastoissa ei kunto enää riitä. Polut on pienempiä ja vauhtia vähemmän mutta samat kiksit tuolla saa ku isommillakin ja vieläpä paljon turvallisemmin.

[Ariel]

Samaa kysymystä täällä pohditaan kovasti...

Vanhana ukkona aloitin moottoripyöräilyn uudellen ja hommasin BMW F800 GS:n.
Muutaman kerran on tullut Lopen Endurossa ajettua 250 KTM 4T ja nyt on polte
kasvanut siihen mittasuhteeseen että aion jonkun valkokilpisen enska pyörän ostaa
lisäksi. On ympärillä niin paljon hiekkateitä ja pikkunen läntti omaa maatakin.

Mutta mikä? Olen miettinyt että 4T voisi olla rauhallisempi kun on tota ikääkin jo.
Mutta olisiko se 250, 300, 350 vai jopa 450? Sen verran olen pähkäillyt että pyörän
painolla iso merkitys. Messuilla kun höpötin näistä myyjien kanssa siellä aikalailla
yhtenevästi ehdotettiin 350 pyörää. Kunto & ikä ei kyllä kestä kovaa temuamista
pyörän kanssa, kunhan nyt omaksi iloksi rauhallisesti kurvailisin. Jospa se kunto
paranisi pikkuhiljaa.

Painot ilmoitetaan hämmentävästi, usein tyhjäpaino joka siinä 105kg ja sit esim.
Kawasaki KLX250S joka on tankattuna 138kg.
Kun on toi omapainokin valitettavasti ~100kg "kuivana", ja kun prosareita selaa ja
lukee juttuja, on enska kuskit suht sutjakoita heppuja ja puhutaan painoista 90kg
kaikkien kampeiden kanssa. Tämä saa minut aprikoimaan et joutuuko 250 kanssa
koko ajan vaihtamaan jos motti ei yksinkertaisest jaksa vääntää kun paksu ukko
on kyydissä? Lopella ajettiin spoorissa ja minä hissukseen ja oli hauskaa, sen verran
kehuttava paikkaa, sinne voi mennä tämmöset umpelotkin ja jaksetaan neuvoa ja
kannustaa, kertaakaan ei tullut mieleen että on ankkurina matkassa. Vaikka olin.
Mutta nyt olisi enemmän hiekkatiet mielessä.

Olen nyt Nettimotosta tämmösiä vaihtoehtoja katsellu, vaikka työkaluja löytyy ja
jonkinverran niitä osaan käyttää, on näitä ropattavia laitteita jo riittämiin, haen
suht uutta pyörää. Valkokilpisiä on kuitenkin vähemmän tarjolla.
- Beta
- Husaberg
- Husqvarna (oli aikoinan Silverpilen niin tämä kiinnostaisi kovasti)
- KTM
- Sherco

T. Juha

[mikko73h]

Vuosi piikillä toi vauhtia paljon lisää.

Loppui se köröttely kun piti pyörää oikeasti viedä kaasulla ja oppi valitsemaan ne vähiten kuluttavammat ajolinjat. Painoakin ollut tasaisesti yli 95kg (varusteiden kanssa n.100kg), mutta piikki jaksoi mennä yllättävän hyvin kaikki paikat. Jossakin isossa mutaisessa ylämäessä toivoi toisinaan lisää vääntöä... 250cc 2t pyörässä on jo varmasti riittävästi tehoa jokaiselle, loput tehot on jo sitten vähän fiilistelyä.

[Jani M]

...
Painot ilmoitetaan hämmentävästi, usein tyhjäpaino joka siinä 105kg ja sit esim.
Kawasaki KLX250S joka on tankattuna 138kg.
...
Kun on toi omapainokin valitettavasti ~100kg "kuivana", ja kun prosareita selaa ja
lukee juttuja, on enska kuskit suht sutjakoita heppuja ja puhutaan painoista 90kg
kaikkien kampeiden kanssa. Tämä saa minut aprikoimaan et joutuuko 250 kanssa
koko ajan vaihtamaan jos motti ei yksinkertaisest jaksa vääntää kun paksu ukko
on kyydissä?
...
Mutta nyt olisi enemmän hiekkatiet mielessä.
...
- Beta
- Husaberg
- Husqvarna (oli aikoinan Silverpilen niin tämä kiinnostaisi kovasti)
- KTM
- Sherco

Huomaa, että kaikki 250 4T:t ei ole ns. kisaenduroja. Tuo Kawasaki KLX250S sekä Honda CRF250L ja Yamaha WR250R ovat enemmän tai vähemmän maantielle tarkoitettuja pyöriä heikommalla alustalla ja pienemmillä tehoilla kuin varsinaiset kisaendurot, joita lopussa kirjaamasi merkit edustavat. Nuo pienet dual sportit tai katuendurot, kuten aikaisemmin puhuttiin, ovat tosiaan myös selvästi painavampia. Kisaenduroiden kuivapainot pyörivät tuolla reilussa sadassa kilossa ja märkäpaino alle 10 kg siihen lisää.

Tämä aihe pureutui enduroharjoitteluun metsässä ja siellä tosiaan mikä tahansa kisaenduro jaksaa viedä minkä painoista miestä tahansa, eli pyörästä voima ei lopu vaikka se olisi pienikin kuutiotilavuudeltaan. Kirjoitit kuitenkin olevasi hankkimassa pyörää enemmän hiekkateille. Sielä voimaa saa olla enemmän ja pyörän painokaan ei haittaa niin paljon. Ehkä 350 voisi tosiaan olla sinne hyvä kompomissi.

Tämä aihe voisi olla sinulle myös hyödyllinen lukea: viewtopic.php?f=5&t=25567
Siellä on käsitelty enemmän hiekkatielle suuntautuvaa pyörävalintaa.

[Ariel]

Kiitos vinkistä, paljon oli asian tiimoilta tarinaa, näemmä ei ole yksiselitteistä / oikeaa vastausta.
Kait se on niin henkilökohtainen juttu et millä ajaa.
Täytyy vaan käydä niitä katsomassa & kokeilemassa, pari autoa olen ostanut sillai et tullut se fiilis
kun ne on nähnyt livenä edessä, että se on tässä! Ja kummatkin on vielä tallessa.

T. Juha

[Birdie]

Ariel,

Komppaan edellisiä kirjoittajia siitä, että isommallekin kaverille vääntöä löytyy riittävästi jo 250 4t -pyörästä. Itselläni paino on reilusti yli ysikympin ja ajokamat päällä varmaan satasen verran. Silti Kotarin kakspuolikkaan vääntö - kiitos osin myös tiheästi välitetyn laatikon ja kevyen pyörän - on kerrassaan riittävää; juuri koskaan ei enskareitillä ole tarvinnut pyörää piiskata, pikemmin menohaluja himmata on tarvinnut. Myös CC-tyyppisessä jouheammassa maastossa on huomattavan harvoin ollut pyörässä tuppi nurin. Ja kuten olen edellä todennut, olen aiemmin ollut tehofriikki, mutta joutunut sittemmin huomaamaan, että mitä pahemmalta takamatkalta enskan harjoittelemisen aloittaa, sitä helpommin hommaan pääsee kiinni ja kehittymään, mitä ketterämpi ja kevyempi laite.

Ajokaverini, joka on ajanut vähän päästä ristiin Kotarin 250 4t ja 350 4t, vannoo pienemmän pyörän nimiin spoori-, metsä- ym. haastavassa/teknisessä ajossa. Jo sadan kuutiosenttimetrin ero kasvattaa selvästi hyrrävoimia ja tekee ulkonaisesti lähen identtisestä pyörästä pienempäänsä merkittävästi kankeamman - siis vaativamman viedä.

Omien kokemuksieni perusteella toteaisin, että vain siinä tapauksessa, että tarkoituksenasi olisi ajaa runsaasti CC-maastoa isompia metsäauto- ja mökkiteitä, voisi kyseeseen tulla kompromissipyöränä kolmipuolikas; siitä isommista - samoin kuin noista ei-kisapeleistä/dual sporteista - kannattaa suosiolla pysyä erossa.

Terv. Birdie

"Enska aina ensin - muut hommat joutavat kyllä odottaa"

[Koheltaja]

Jo sadan kuutiosenttimetrin ero kasvattaa selvästi hyrrävoimia ja tekee ulkonaisesti lähen identtisestä pyörästä pienempäänsä merkittävästi kankeamman - siis vaativamman viedä.

Sylinterin kuutiotilavuus ei vaikuta hyrrävoimiin, paitsi wankel moottorissa, vaan pyörivät massat. Mitkä on merkittävimmät erot 250/350 koneissa jotka kasvattaa hyrrävoimia?

[Jani M]

Tietysti se kampiakseli on myös isompi suuremman kuutiotilavuuden koneessa. Se iskuhan tulee juuri sieltä kampiakselista. Ja omilla kokemuksilla allekirjoitan Birdien toteamuksen.

[bisti]

Kyllä se 350 taipuu siinä missä 250:kin, mutta totta on että aloittelija ei sillä lisäteholla kyllä tee mitään. Päinvastoin, liikaa paukkua ainakin juurakko/kivikko enskaan, mutta map switchillä sekin hoituu. 350 edut huomaa sitten kun alkaa tulla vähän enemmän ajotunteja alle ja erityisesti silloin kun ajaa jotain hiekkapohjaista reittiä. Varsinkin ylämäissä tuo 350 alavääntö helpottaa ajamista kun ei tarvitse vaihteita selata niin paljoa.

[suok]

Kukin kehuu omaa valintaansa, niinhän se menee.

Minulla valinta on 2-tahti 300 + rekluse + vasemman käden takajarru.
- 300 antaa voimaa, vaihteesta riippumatta, aina ja riittävästi kunhan moottori on käynnissä.
- Sytytyskartta ja pakoaukon säädin molemmat löpsöasetuksissa, ei ryntäile eikä potki.
- Rekluse luistaa ja pehmentää potkua ja estää moottorin sammumisen.
- Vasemman käden takajarru helpottaa ajoa.
- Pyörä on kohtuullisen kevyt. Jo pari kiloa tekee ison eron.

Enskakisoissa olen Suomen kurapyöräskenen pohjamutaa, CC-kisoissa pärjään vähän paremmin.

Toinen pyörä, 530 EXCR on aivan liian tehokas ja painava spooriin. Kyllä sillä siellä ajaa mutta kisoihin en sillä lähde. Hiekkatiellä aivan mainio laite (siis valkokilpi).

Kolmas pyörä, KLX 250S on sitten ajelupyörä. Kun haluan vaikeutta elämään niin vien sen spooriin, mutta aika äkkiä siitä leikistä saa kylläkseen.

[mikko73h]

Tuohon 2t moottorijarruttomuuteen tottuu muutamassa tunnissa. Monesti vauhdikkaassa jarrussa se sammuu, mutta lähtee käyntiin samalla vauhdilla.

Uudessa Offroadpro lehdessä on juttua Seistolan pyörästä ja samanlaista ajettavaa omistakin aina rakennellut. Sellainen pehmeä alusta ja rauhallisesti voimia keräävä kulkupeli on minusta hankala ajaa. Oja pitää päästä yli ranneliikkeellä, ei etukäteis suunnittelulla. Piikkiselläkin reilu kytkinpommi auttaa siinä...

[suok]

Kytkimen käyttö vaatii etukäteissuunnittelua, eli piikki ei käy jos se on kriteeri. Samaten piikkisellä pitää olla oikea vaihde käytössä.

300, millä vain jousilla, asetuksilla ja Reklusella nostaa keulaa kuopan tai ojan yli kaasulla. Se on oikeasti helppo pyörä ajaa spoorissa. Moottorijarrun heikkouden voi paikata sillä vasemman käden takajarrulla. kaksi sormea kahvalla koko ajan.