Pinna kireällä

[juilhy]

Kuinkahan kireällä nuo pinnat pitäisi olla? Tänään tallissa tuli ahaa elämys ja kaivoin pinna-avaimen laatikosta ja kokeilin transun pinnoja. Yllätykseksi lähes kaikki eturattaan pinnat käänty ilman sen suurempaa voimaa. Kävin kaikki vuorollaan läpi vähän aina kerralla kiristäen, kunnes ei enää kääntynyt ilman että kevyesti kiristi. Sama oli takavanteessa, mutta huomattavasti vähemmän tarvitsi kiriä. Tarkistin vielä lopuksi vanteet ja ne ei olleet/menneet kieroon.

[Koheltaja]

Pinnoja kopauttaessa pitää kuulua "ping" ääni, jos kuuluu "pong" niin on liian löysällä. Jos ääni on kimeän pierun säestämä "ping" niin pinna on liian kireällä

Tärkeintä on että kaikki pinnat on yhtä kireällä, pieniä heittoja voi olla mutta aika samanlainen ääni niistä pitää kuulua. Jos summassa kiristelee pinnat samaan kireyteen niin vanteeseen voi tulla heittoja, kiristäessä pitää kuunnella pinnoja ja osaa kiristää ja osaa löysätä. Kolmen kympin tasapainoituspukki on hyvä apuväline pinnoja kiristäessä, siinä on hyvä pyöritellä vannetta ja seurata vipotuksia. Jos kiristelee pinnoja rengas päällä niin paineet pitää laskeä alas ettei nippa riko vannenauhaa tai/ja sisärengasta. Yleensä teen pinnojen kiristyksen/rihtauksen renkaanvaihdon yhteydessä jos pinnat on löysällä.

[juilhy]

No kyllä ne sävelkorvattomalle lähes samalta kuulostaa, kun niitä pinna-avaimella kilikuttelin. Pitäsköhän ihan kitaran viritysmittari ottaa avuksi Jossain foorumeilla puhuttiin momenttiin laittamisesta, minkähänlainen momenttiavain siihen käy. Tein kiristelyt rengas (ja paineet) päällä.

[Patukka]

No kyllä ne sävelkorvattomalle lähes samalta kuulostaa, kun niitä pinna-avaimella kilikuttelin. Pitäsköhän ihan kitaran viritysmittari ottaa avuksi Jossain foorumeilla puhuttiin momenttiin laittamisesta, minkähänlainen momenttiavain siihen käy. Tein kiristelyt rengas (ja paineet) päällä.

Honda Dominaattorin korjaamokäsikirja antaa pinnan kiristysmomentiksi 4 Nm. Kiristetään varmaankin rengas irroitettuna nipan päähän / momenttiavaimeen sopivalla avaimella.

Tai sitten nippa-avaimella jossa on 25 cm:n varsi ja kalavaalla 1,6 kg.

[Koheltaja]

Tai sitten nippa-avaimella jossa on 25 cm:n varsi ja kalavaalla 1,6 kg.

Tolla tavalla voi kiristää muutaman pinnan niin löytää oikean soinnin, loput menee helpoiten näppi ja korvatuntumalla. Momentin kanssa pitää kaikki nipat olla kitkaltaan samanlaisia, liikkuu herkästi ja tasaisesti mitä vanhemmat pinnat harvoin tekee.

[jupet]

Momenttiavaimen päähän adapterilla sopiva kiintoavain tai varrellinen pinna-avain 90 asteen kulmaan niin pitäisi suoraan tulla se avaimeen säädetty momentti. Näin isot pojat ja teoriaopukset siis tuntuu sanovan.

Esim tuommoisella saisi minkä vaan avaimen kiinni (ja jos joku tietää mistä vastaavan saa edullisesti niin kertokoon!)
http://www.24mx.fi/momenttiavain-adapte ... q=momentti

[JuhaL]

Ja mihinkäpä hommaan ei löytyisi valmista työkalua.

[juilhy]

Eilisellä 145 km testilenkillä (assulla) huomasin ainakin sen että n. 60 kmh:n vauhdista oli jäänyt pois semmonen hyppyytys. Ja maatienopeudessa ei kiemurrellut kaistalla, vaikka oli kova sivutuuli, niin ajolinja pysyi. Ehkä hieman enemmän tärinää kuitenkin tuntui +100 kmh kuin aikaisemmin.

[juilhy]

DIY momenttipinna-avain.

Tällaista laskuria käytin. No avaimessa sen verta surkea asteikko että olisiko ollut n. 3 Nm asetettuna. Heittokellolla tarkistin suoruudet pysty- ja vaakasuuntaan, alle 1 mm. Paitsi pystysuunnassa oli yksi kolmen pinnan kohta (n. 4 cm) josta en saanut ulkonemaa pois millään. heittoa jäi reilu 2 mm ulospäin. Testilenkkiä en ole vielä kerennyt tehdä.

[Jaakkovaakko]

Piti tähänkin jottain alkaa räpöstään...

No pienestä pitäen oon vierestä kattonu, ko ammattimies pinnaa... isä korjas kakspyöräsiä perreensä leivässä pitämiseks. Ois opettanu miullekin, vaan ei hirveesti silloin kiinnostanu. Sitte ko ois kiinnostanu, ei ollu ennää opettajaa.

Jotain ehkä tarttui, ja sitten oon ite yrityksen ja erehyksen kautta omia veteraani- ja kurapyöriä pinnannu, ja joitain muillekin. Missään tapauksessa en oo ammattimies siinä(kään) hommassa, aikaa mennee ja joskus saa alottaa alusta uudestaan.

Mutta muutamia omia ajatuksia, joiden oikeellisuudesta en ota minkäänlaista vastuuta:
- tuo äänen korkeus kertoo tarkasti tiukkuuven, jos pinnat ei nojaa keskeltä toisiinsa jossain kohtaa enemmän kun jossain toisessa. Tai jos vanteen poraus ei oo 100% kohallaan, ja nippeli vääntää pinnaan mutkaa. Eli aika ussein on kuitenkin häiriötekijöitä tään pianon virityksessä.
- momentti kertoo tarkasti kireyden, jos pinnat ja nippelit on uusia ja kierteet virheettömät, ei vanhoissa
- vanne kait valssataan ensi suorasta tavarasta, ja sitte taivutetaan mutkalle tai kehäksi (en tiijä, mutta eppäilen että alumiinikehiäkään ei sorvata isosta kappaleesta). Kohta, missä päät hitsataan yhteen, tahtoo jäädä aavistuksen ulos. Jos sitä yrittää pinnaamalla vetää sisään, eivät ole pinnat tasatiukalla.
- pinnauksen idea on se, että kuorma jakaantuu usealle - lähes kymmenelle pinnalle - kerrallaan. Ja voima on aina vetoa, pinna ei muun suuntaista voimaa juuri välitä (lanka..). Eli kestämisen idea on se, että pinnat ovat keskenään yhtä tiukalla. Yksi tai kaksi ei jaksa kuormaa kantaa, jos siellä on joku tiukemmalla kuin muut, se katkeaa. Vanhoissa polkupyörissä pinnan mutka sisäpäässä toimi jousena, joka tasoitti kuormaa. Rähjäpyörien suorissa pinnoissa ei tätä ominaisuutta ole, on vielä tärkeämpää se tasatiukkuus.
- suoruus on minun mielestäni ajateltava niin, että pyörän napa siirretään pinnoja tiukkaamalla tai löysäämällä keskelle vannekehää. Siis ajatuksen tasolla kehää ei väännellä, vaan napaa siirretään. Kun vähällä osaamisella ajautuu tilanteeseen, että pinnat ovat kireällä (omakin), ja vanne heittää, on löysättävä jostain. Tai löysättävä kaikki ja nukuttava yön yli...
- kun rähjäpyörässä on osa pinnoista löysällä, ja ammattitaidoton niitä kiristää (kuten minä), on maltettava kiristää vain löysiä, ja yhtä aina vain korkeintaan joku neljänneskierros kerrallaan. Pyörää on vain käytävä niin monta kierrosta läpi, että kireys saavutetaan. Jos kiristää yhden löysällä olevan suoraan tiukalle, katoaa heitottomuus ikiajoiksi. Saattaa se tosin kadota vähän kerrallaan kiristäessäkin, jos ei koko ajan vahdi.
- jos maastoajossa vanne on saanut siipeensä, ei sitä oikein voi pinnauksella vääntää takaisin. Tasatiukkuus on kestämisen kannalta oleellisempi asia kuin ehdoton suoruus. Jos pyörällä ajetaan myös tiellä tai muuten suurempia nopeuksia, on asia tietysti toinen. Silloin olisi vanne ensin saatava jokseenkin suoraksi vasaroimalla tai rässissä (helpoiten pinnaus purettuna), jos ei uutta ole laittaa.

Tälläisiä ajatuksia, ne lukee ketä kiinnostaa ja jotka jaksaa pitkää sepustusta lukea...

Pysykää pinnalla, toivoo jaakkovaakko!

[Jiibee]

Ehdotan että tästä ohjeesta tehdään vähintään "sticky" tuonne yläreunaan, vielä mielummin oma artikkeli johonkin talteen. Mielummin paikkaan josta sen ehkä myöhemminkin löytää.

[SaPeKa]

Tuonne wikiinhän se voisi lisätä?
http://www.matkaendurot.net/wiki/index. ... lto-ohjeet