Kohteena Solovetsk

[Änkilä]

Tehtiin turistiretki varsin sekalaisella kalustolla Solovetskin luostari- ja vankilasaarelle. Kuskienkin kokemus oli varsin vaihtelevan tasoista. Eli mitään kurapyöräiloittelua ei saatu aikaiseksi eikä sellainen ollut tarkoituskaan, mutta mukavaa meillä oli kuitenkin.

Matkakertomus, jossa huomiota on kiinnitetty teiden kuntoon moottoripyöräilijän näkökulmasta, löytyy osoitteesta

http://cookingsnowman.blogspot.fi/2013/ ... vetsk.html

[Nomad]

Kiitos hyvin kirjoitetusta tarinasta.

Huomasitteko, että se Paanajärven vanha kylä oli jonkin matkan päässä siitä lauttarannasta (jossa sijaitsee uusi kylä)? Meilläkin se jäi viime vuonna kunnolla katsastamatta, vaikka vanhan kylän porteilla käytiin. Toisaalta sillä hetkellä alkoi olla jo pääkopan muistikortti täynnä venäläisiä vanhoja rakennuksia.
Toivottavasti kävitte tutustumassa vaijerilossin koneistoon.

[Änkilä]

Juu ensimmäisenä kurvattiin vanhaan kylää. Nähtävästi se Unescon maailmanperintölistalla oleva osa on se saaren puolella oleva osa kylää. Mantereen puolella vanhaa kylää oli sen verran paljon laiteltu paikkoja, ettei se eronnut monesta näkemästäni venäläiskylästä juuri mitenkään. Kun vanhalta puolelta tultiin takaisin päin, niin juuri siitä, missä tie kaartaa viimeisen kerran ennen uutta puolta oikealle, erkani vasempaan päin kovasti mielenkiintoisia tieuria. Kävi mielessä, että jos vielä joskus paikan päälle eksyn, niin pitäisi käydä kokeilemassa ajonautintoa.

Lossin konehuoneeseen ei sen tarkemmin tutustuttu. Todettiin vain, että polttomoottori pyörittää kokonaisuutta. Ja vaijerin veto sinänsä oli jo ihan mielenkiintoinen kokonaisuus! Oliko konehuoneessa jotain mainittavaa?

[Nomad]

Jotain uria sieltä Jyskyjärveä kohti menee, mutta taisivat meille sanoa, että vettä on vyötäröön asti.
Edit: Ja nyt kun tarkemmin katsoin Yandexin sateliittikartasta, niin selvä ura tekee u-lenkin sinne itään päin ja päätyy Kalevalan tien varressa olevaan kylään.

[kjhh]

Se hotelli Runa Petroskoissa saa minultakin täydet pisteet. Aamulla kun hyvin nukutun yön jälkeen tein lähtöä, niin respan neitonen kyseli matkani suuntaa. Kun arvelin Lotinapellon olevan seuraava yöpymispaikka, ryhtyi tämä tarmokkaasti selvittämään sikäläisiä majoitusmahdollisuuksia ja löysikin sellaisen , teki puhelimella minulle varauksen ja printtasi kartan ja osoitteen.
Se ohi menevä katu oli muuten edelleenkin remontissa, aikansa siinä pyörittyäni löysin perille naapuritalon takapihan kautta.