WR250R ja alustan tai vähintään takaiskarin simmitys niin sen jälkeen ainoa enduroajoa rajoittava seikka on oikeaa kisaenduroa pienempi maavara. Painostakin haittaa lähinnä pehmeämmässä maastossa ja välittömästi sen jälkeen kun on koeajanut jotain kevyttä kisaenskaa, muuten tuo pyörä sopii kevyeen enduroharrasteluun oikein hyvin. Ja maantieajo sujuu mukavasti. Bensaa ei kulu juuri mitään ja renkaat sekä kulutusosat kestää tällaisellä pyörällä pitkään. Vakuutuksetkin on edulliset.
Kyseisellä laitteella ajoin itse liki kolme vuotta ja vähän reilut 10tkm. Koska kilometrejä ei tuon enempää tullut ja mitään matka-ajoa en harrastanut, niin vaihdoin kisaisempaan 450:een. Näillä kilometreillä ei tarvi konetta vuosittain aukoa ja tottahan ajaminen on hauskempaa. On tosin kulutkin suuremmat. Bensaa menee ja ensimmäinen takarengas loppu kun 800km ajettu. Tätä ei tapahdu 250R:llä.
Koko ajan ollut myös kilvettömiä crossi- ja enduropyöriä näiden kilvellisten rinnalla, silti nuo kilpipelitkin on ollut näköjään kevenemään päin. Ennen WR250R:ää oli G650Xchallenge. Hyvä pyörä sekin, mutta ei sopinut mun käyttööni.
Jos mennään historiassa vielä taaksepäin, niin löytyy sieltä vastaavista pyöristä myös MZ 660 ja EXC 525. Näillä tosin tuli lähinnä motoiltua, joten OT.