Matkakertomus: Hanasaari - Porkkala (melkein)

[jyrki]

Meren jäällä kävimme, tarkoituksenamme oli käydä kääntymässä Porkkalassa. Kaikki pääkaupunkiseudun Rossit/Kalliot käyvät kerran vuodessa Porkkalanniemen päässä ja kehuvat kilpaa kokemuksellaan Kaivopuiston mutterikahvilalla (maalaisille tiedoksi: mutterikahvila on Helsingin epävirallinen tosimotoristien kokoontumispaikka ja Porkkalanniemeen kulkeva reitti on tosikova). Viime vuoden maaliskuussa toteutimme Karin kanssa tämän pitkäaikaisen unelmamme ja kävimme paikan päällä (kuvia löytyy todisteeksi). Tänä vuonna yritimme toistaa tuon uroteon, mutta valitettavasti rahkeemme eivät siihen nyt aivan riittäneet.


Jäälle siirryimme Hanasaaressa (maalaisille tiedoksi: aika lähellä Nesteen tornia ja Nokian pääkonttoria, mutta toisella puolella ns. Länsiväylää), josta suuntasimme toivorikkaina kohti länttä. Aurinko ei ollut näkyvissä, mutta siitä huolimatta oli mielialamme vielä tässä vaihessa matkaa korkealla (vähämpä tiesimme mitä oli tulossa). Matka eteni joutuin, tosin selkeästi hitaammin kuin edellisellä kerralla. Viime vuonnahan meri jäätyi myöhään ja lunta jään päällä oli silloin vain pari senttiä tai ei ollenkaan. Nyt lunta oli parikymmentä senttiä ja paikoitellen sitä oli kinostunut ainakin kolmeenkymmeneen senttiin asti! Pysähdyimme ottamaan digivalokuvia toisistamme dokumentoidaksemme urotekomme. On sitä ajettu meren jäällä ja joskus käydään vielä ulkomaillakin.

[MatkallaPorkkalaan.jpg kuuluu tähän väliin]

Oikealle puolelle jäivät Espoon upeat aluekeskukset Haukilahti ja Matinkylä ja vihdoin Suvisaariston ja Kivenlahden jälkeen saavuimme jo Kirkkonummen puolelle. Ajaminen oli sangen haastavaa, sillä kasautuneeseen kinokseen osuessa vauhti hidastui voimakkasti, lähes kuin etujarrusta painaen ja niissä kohdissa jossa lunta oli vähän yritti mopo karata käsistä. Mitään mahdollisuutta korkeampien kinosten väistelyyn ei ollut, sillä niiden muoto ja esiintymistiheys oli epämääräinen. Oli vain rohkeasti yritettävä puskea suoraan eteenpäin ja luotettava omiin taitoihinsa sekä pyörän ominaisuuksiin. KTM:n voimavarat eivät vain aivan tuntuneet riittävän ja maksiminopeudeksi pystyin saavuttamaan noin 70 km/h. Välillä nopeus putosi jopa alle 40 kilometriin tunnissa.


Kirkkonummen puolella ilmenivät ensimmäiset vaaran merkit. Jää oli paikoitellen hyvin epätasaista. Ilmeisesti jäätymisvaiheessa tuuli on kasannut jäätä ja saanut aikaan isojakin ylöspäin esiinpistäviä särmiä. Olimme kohdanneet samat epätasaisen jään alueet jo viimevuoden matkallamme, mutta ne oli silloin helpompi havaita, koska lunta oli ollut vähän. Nyt epätasaisuus oli salakavalasti suurimmaksi osaksi lumen peitossa. Vainmaataijärvipyöräilijöille tiedoksi nuo epätasaiset alueet saattavat olla hyvinkin suuria, jopa kilometrin luokkaa, joten niiden läpi on pakko ajaa silloin tällöin. Kari valitti että etujousitus pohjasi pari kertaa, joten hänen oli hillittävä vauhtia jos jää näytti vähänkin epätasaiselta (kannattiko vaihtaa XT möhköön???). KTM:llä en huomannut mitään ongelmia röykkyjen kanssa.


Kun GPS (näin vaativalla matkalla emme voineet laskea henkeämme pelkän kartan varaan) näytti etäisyydeksi Porkkalaan noin 7 kilometriä, alkoi sääennustuksessa uhattu lumisade. Pidimme nopean kriisipalverin, ja totesimme että on aivan liian suuri riski yrittää jatkaa matkaa vaan meidän on välittömästi käännyttävä takaisin. Kello oli tässä vaiheessa yli neljä, ja pimeys tulisi jo melkein kolmen tunnin kuluttua!


Käännyimme ympäri ja totesimme välittömästi että ajo takaisinpäin oli selkeästi haasteellisempaa. Vaikka aurinko ei ollut paistanut, olivat valaistusolosuhtuhteet muuttuneet niin että lumen epätasaisuuksien havaitseminen tähän ajosuuntaan oli vaikeampaa. Lisäksi jo lähes kevyeksi pyryksi yltynyt lumisade heikensi näkyvyyttä kahdella tavalla: kaukana olevat kohteet katosivat (onneksi meillä oli GPS!) ja ajolaseihin sulava lumi häiritsi yksityiskohtien näkemistä.


Ensimmäiset merkit ongelmista alkoivat kun hidastin katsoakseni onko Kari vielä matkassa mukana. Sulkiessani kaasun, sammui moottori lähes välittömästi. Pyörä käynnistyi kuitenkin suhteellisen helposti, joten en jäänyt murehtimaan asiaa. Jatkoimme paluumatkaa ja sitten kelkanjälkiä väistellessä se tapahtui: pyörä kaatui alta pois ja sukelsin hankeen. Onneksi lumi (ja suojat) pehmensivät pudotusta, ja vauriot olivat vain henkistä laatua (eivätkä nekään enää kovin suuria). Väänsin pyörän pystyyn ja Kari saapui paikalle.

[KTM_HaukkaaLunta.jpg kuuluu tähän väliin]


Yritin käynnistää pyörääni, mutta huonoin tuloksin: pyörä ei edes luvannut. Odotimme hetkisen ja yritin uudestaan. Lyhyen potkimisen jälkeen sain sen käyntiin, mutta tyhjäkäyntikierrosluku oli korkea (2000 RPM?). Kaasutin oli jäätynyt eivätkä kierokset pudonneet alas. Jatkoimme joka tapauksessa matkaa, sillä autolle oli vielä toistakymmentä kilometriä eikä oikeastaan muuta vaihtoehtoa ollut. Ajo oli vaikeaa, sillä kaasun säätö oli epäämääräistä. Välillä kierrokset eivät pudonneet alas ja välillä taas teho katosi kokonaan ja oli pakko vaihtaa pienempää vaihdetta. Tilanne paheni matkan edetessä, ja viitisen kilometriä ennen Hanasaarta ei pyörä kulkenut kuin korkeintaan kakkosella. Välillä pyörä taas yritti sammua ja ainoa tapa pitää se käynnissä oli painaa kytkin pohjaan.

Rantaan saapuessani moottori päätti ottaa täydet kierrokset eikä kaasun kääntämisellä ollut vaikutusta. Säädin nopeutta kääntelemällä tappokatkaisinta edestakaisin. Koivikon kohdalla päätin luovuttaa, sillä oletin että Kari mielummin auttaa pyörän työntämisessä viimeiset sata metriä, kuin kaapii minut pois koivun rungosta. Kari ajoi Tenerensä perille asti (KTM vs. Yamaha: 3-1) ja auttoi minua pyörän kanssa. Siitä huolimatta että emme koskaan päässet Porkkalaan asti, niin olo tuntui tässä vaiheessa voittajalta.

[TenerePerillä.jpg kuuluu tähän väliin]

Laitoin ennen matkaanlähtöä tankkiin lorauksen Sinolia. Paluumatkalla kävimme huoltoasemalla ja Masinol-pullon kyljestä tavasin oikeaa jäänestoseossuhdetta. Ainakin tuon tekstin perusteella olin laittanut Sinolia aivan liian vähän. Lisäksi Kotarissani on reiällinen imanottoboksin sivukansi. Kaatuessani lunta meni kaikkialle, myös mahdollisesti tuonne ilmaottoboksiin.

Joka tapauksessa selvisimme seikkailustamme hengissä, ja saatamme jopa yrittää ensi vuonna uudestaan. Siihen reissuun on aloitettava valmistelut jo hyvissä ajoin, ettei edellisen kaltainen katastrofi toistu.

[Mika TA-91]

Moi,

Kiitoksia loistavasta matkakuvauksesta, kuulosti sen verran hauskalta, että täytyypä moista harkita ensitalvena, kunhan polvikin on taas kunnossa.

Mielestäni tuo on kuitenkin jo hyväksyttävä suoritus, vaikkette perille asti päässeetkään, eikä mukana ollut edes yhtä Hondaa

Terveisin

[Jukka]

Legendaarista!

Kiitos hienosta kertomuksesta sisukkaille mopoilijoille!

Voin keräillä näitä matkakertomuksia paremminkin näkösälle jotteivät jää tänne foorumin kätköihin.

Eli pistäkää mulle mailia, yv:tä tai maininta kertomuksen perään että tämän saa laittaa matkakertomuksiin.
Mukana saa mieluusti olla päivämäärä, paikkakunta ja haluamanne kuvaus osallistujista.

[niffestone]

Ei suinkaan sulla ole vakiovälitykset - ne, joilla pyörä ottaa sen 180 km/h? Kannattaa laittaa lyhyemmät välitykset, jos alkaa offroad kiinnostamaan oikein tosissaan. Se avoinainen ilmanputsari on varmaan vetänyt hienoa lumipölyä koko matkan, joten laitahan vaikka teippiä niihin kesäkelejä odotellessa. Kyllä ne saa talvella tarpeeksi henkeä. Muuten kiva kuulla, että joku muukin on syttynyt jääsafareihin.

[Happi]

Kyllä Kotaria vaivaa selvä tehon puute. TA kulki ainakin 71km/h, kun kurvailin meren jäällä.
Ottakaa Mika seuraavalla kerralla mukaan varmistamaan perille pääsy tai ainakin kunniallinen keskeytys

Happi

[pekvirk]

Entisenä kotarikuskina minullakin lienee puheoikeus. Viimevuosina tullut käytyä Espoon Suvisaaristosta edestakaisin Porkkalanniemen kärjessä joko luistelusuksilla tai ihan luistinterillä. Aina onnistunut täysimittaisena(n.55km) ja ilman välitankkauksia, että kyllä lihasvoima kepittää konevoiman.

Noita ahtautuneen jään vyöhykkeitä osuu melkein aina reitille, aivan sisävaylällä vähemmän, mutta siellä virtapaikat voivat olla pyörille petollisia. Tänävuonna ahtaumia Stora Brändön selällä ja siitä länteen.

[jyrki]

Ei suinkaan sulla ole vakiovälitykset - ne, joilla pyörä ottaa sen 180 km/h? Kannattaa laittaa lyhyemmät välitykset, jos alkaa offroad kiinnostamaan oikein tosissaan.

Takana on 45 piikkinen, eli kolme piikkiä vakioratasta isompi. Näin talvikäytössä takaratas voisi olla vielä selkeästikin isompi, yli satasen huippunopeus ei ole tarpeellinen.

Viime talvena pyörässä oli alkuperäiset 110 lenkkiä pitkät ketjut. Silloin ei 45 piikkistä takaratasta voinut käyttää yhdessä nastarenkaan kanssa, piikit raapivat lokaria. Tosimies olisi kyllä ajanut, sillä piikit osuivat ainoastaan iskarin takana olevan muovipalan laitoihin ja tuo ongelma olisi korjaantunut itsestään ajossa.

Nyt ketjut ovat 112 lenkkiä pitkät, ja vieläkin isompi takaratas taitaisi mahtua.

Se avoinainen ilmanputsari on varmaan vetänyt hienoa lumipölyä koko matkan, joten laitahan vaikka teippiä niihin kesäkelejä odotellessa. Kyllä ne saa talvella tarpeeksi henkeä. Muuten kiva kuulla, että joku muukin on syttynyt jääsafareihin.

Avasin ilmanputsarikotelon ja siellä oli vesipisaroita. Kun puristelin ilmanputsaria, siitä valui muutakin kuin öljyä. Ei ihme että tuppasi jäätymään.

Vaihdoin uuden suodattimen ja laitoin takaisin sen alkuperäisen muovisivukannen. Masinolia tankkin ja kävimme heittämässä pienen lenkin syrjäteillä. Kone kävi nyt hienosti koko ajan, ei jäätymisen oireita. Teneressä oli pientä häikkää, ei halunnut oikein käydä tyhjäkäyntiä. Tuo ei kuitenkaan haitannut ajoa.

Eilen jäällä ajettaessa lumi pöllysi aika lailla. Kinokseen ajaessa sitä lensi kunnolla ohjaamon puolellekin. Kotari ei eilen oikein tahtonut lämmitä kunnolla. Ajossa lämpömittari näytti kolmea palkkia, kun neljä on normaali. Kun nopeuden pudotti alas, saattoi lämpötila nousta neljään palkkiin. Sama ilmiö tapahtui tänään, kun kesken reissun alkoi tosi rankka lumisade. Ehkä pitäisi talvella tie/jääajossa peittää osa syylarista.

/Jyrki

[jyrki]

Kyllä Kotaria vaivaa selvä tehon puute. TA kulki ainakin 71km/h, kun kurvailin meren jäällä.

Kyll määkin Poris.

Ottakaa Mika seuraavalla kerralla mukaan varmistamaan perille pääsy tai ainakin kunniallinen keskeytys

Eikös Mika ole aivan ajokelvoton tyyppi (ainakin juuri nyt)?


/Jyrki

[A&KTM]

Mulla pyrki jäätymään kans talven ekoilla ajokerroilla kun piti(lue sai) työntää umpihangessa menemään. Oireet aivan samat ja ilmaboxi sivulävellä varustettu. Oikeet offroad miehet sano kuitenkin et paranis kun kaasutinta vuorais ulkopuolelta telttapatjalla tms. En ryhtyny vuoraamaan, umpihangessa ei tullu enää niin paljon ajettua kun jostain syystä se hanki paksuni talven mittaan ajokelvottomaks ja on joutunu ajamaan valmiita enskapolkuja/pikkuteitä.

[Mika TA-91]

Ottakaa Mika seuraavalla kerralla mukaan varmistamaan perille pääsy tai ainakin kunniallinen keskeytys

Eikös Mika ole aivan ajokelvoton tyyppi (ainakin juuri nyt)?

Tiedä häntä olenko yhtään ajokelvottamampi kuin nomaalistikkaan, polvi vain ei ole kunnossa ja eihän siitä ajosta ehjälläkään polvella mitään ole tullut

Eli ei se ajo polvesta parane vain miten se sananlasku menikään

Terveisin

[jyrki]

Laitetaan tähän vielä yksi kuva jotta näette miten epäinhimillisissä olosuhteissa jouduimme taistelemaan luonnonvoimia vastaan.

[niffestone]

Hyvä meininki! Kesällä kantsuu puolihuolimattomasti vilauttaa tuota kuvaa lompakon välistä Kompassi-kahvion tienoilla niinku katu-uskottavuus-mielessä ja johan nuoremmat tulee kyselemään, mitä pitäisi ottaa Paris-Dakarille mukaan!

[JuKe]

Laitetaan tähän vielä yksi kuva jotta näette miten epäinhimillisissä olosuhteissa jouduimme taistelemaan luonnonvoimia vastaan.

Samaan aikaan toisaalla:

Tuli Lauantaina pakottava tarve lähteä mopolla Helsingistä mökille Sahalahteen, vai Kangasalaako tuo nykyisin on. Keväthän on maaliskuun loppupuolella jo pitkällä, jotenka Rallinastoitetut renkaat saivat vielä jäädä kaappiin odottamaan tulevia talvia. Ihan isoja teitä jos vaan ajelisin, viimeset kilsat pääsisi vaikka työntäen...
Lauantaina lähtiessä mukavan aurinkoinen poutakeli, mutta Hyvinkään kohdalla ryhtyi kone yskimään. Matkaa seuraavalle rampille oli onneksi vain pari kilsaa, ja ABCkin siellä näkyi olevan.Viimeiset parisataa metriä kone kävi välillä yhdellä pytyllä putket iloisesti paukkuen, eikä lopulta meinannut vetää edes ykkösellö. Köhivälle koneelle masinolia tarjoillessani sattui paikalle tuttavia jotka ihmettelivät yksinäistä kulkijaa. Tarkistettuaan moponi merkin ilmoittivat jotta tulevat kernaasti kuorkilla poimimaan kyytiin mikäli ongelmat jatkuvat. Kotarikuskin ei tällaisesta parane kieltäytyä, vaan naputteli auliisti kiittäen numeroa talteen. Kahvitauon jälkeen terästetty bensa kelpasi taas, ja matka jatkui. Hieman enne Hämeenlinnaan taivaalle kohosi muita murheita räntäsateen muodossa. Oli suolatulla motarilla tuolloin kohtuullisen huono näkyvyys. Edes visiiriä raivoisasti pyyhkimällä ei tahtonut nähdä kuin edelläajavan takavalot. Hämeenlinnasta etiäppäi suoritin etenemisen pienempiä väyliä pitkin, lumisesta visiiristä näki sentäs jotain läpi. Nopeutta ei tosin paljoa arvannut pitää, takanen lähti luistelemaan välittömästi, jos kaasua hölläsi tai kiristi liian nopeasti. Jollain ihmeellä pääsin kuitenkin ehjänä perille sen ison mäenkin yli, vaikka vauhti meinassi tyssätä kokonaan.
Sunnutaina paistoi välillä aurinko, välillä tuprutteli lunta. Pitihän sitä vähän jäälläkin ajelua kokeilla, mutta Kotari ei parikymmensenttisessä lumessa kulkenut kuin viittätoista. Renkaideni liukuesteet eivät oikein sovellu lumessa(tai jäällä tai asvaltilla) ajeluun. Pakkasta sentään oli mukavat pari astetta, eikä lumi sotkenut visiiriä yhtälailla kuin edellisenä päivänä. Isommat tiet oli kuitenkin suolattu, eikä niillä voinut ajella roiskivan suolamössön takia. Pienemmillä teillä taas jännitti puutteellinen nastoitus...Isot pojat puhuivat Essonbaarin nurkkapöydässä että talvella pitää puolet kyylarista peittää pahvilla. Tätä ei tullut tehtyä, mutta kotiin palailtuani havaitsin että kotka oli hoitanut tämän ihan itsekseen. Taisi sillä yhdellä kumpsahduksellakin tosin olla osansa tuossa jäämöhkäleessä.

[vkoivu]

Kun Jussikin niin minäkin:

Samaan aikaan kolmannessa paikassa; mä täytin viime viikolla pyöreitä ja viikonloppu meni yllättäen juhlistaen tuota hienoa tapahtumaa. Lupauduin tarjoamaan ilmaista viinaa ja ruokaa perjantaina ja yllättäen reilu 20 kaveria tulikin kyläilemään.

Osa porukasta oli syrjäseudulta kotoisin (Helsingistä), joten jäivät yökylään. Kyseinen porukka oli vielä mopomiehiä niin lauantaiksi järjestin jonkinlaisen mopoilumahdollisuuden DRZ:llani. Aluksi oli ideana ajella vain pitkin peltoa, mutta kun porukasta löytyi mm. CBR kuski kuka halusi väkisin etsiä ne syvimmät ojat ja ajaa niihin liian hiljaisella vauhdilla, niin otin vihdoin mopon pois seisontavakuutuksista ja kaverit pääsivät ajelemaan lähiseudun sorateillä.

http://moposivut.easyhostplace.net/pict ... ihkali.jpg