Eli kun lukoista tulee poikkeuksen sijasta sääntö, niiden kanssa pärjää ongelmitta maastossa. Pyörittäminen on tasaisempaa jolloin pito on paremmin hallinnassa hankalissa nousuissa ja röykkyisellä polulla kovassa vauhdissa jalat pysyvät turvallisesti polkimilla eikä sukukalleudet pääse (niin herkästi) kolahtelemaan tankoon
Maastopyöräily on jokamiehenoikeus siinä missä kävelykin ja erinomaista kuntoilua. Pyöräilyn hienous muuten liikuntaa vieroksuvalle (kuten itse olen) on tietenkin nuo rullaavat pyörät. Mikäli voimat alkavat ehtyä niin sitten vähennetään vauhtia ja valitaan keveämpi reitti kotiin. Maastopyöräilyssä myös yläkroppa joutuu tekemään töitä joten enemmän treenaavan maastopyöräilijän ruumiinrakenne ei ala muistuttaa keväisin kurnuttavaa sammakkoa
Mikäpä estää pitämästä fillareita ja mopoa yhtäaikaa, paitsi tilanpuute tai rakas asuinkumppani... Fillarilla tietenkin pyöritään lähitienoilla ja mopolla käydään pidemmät reissut, niin kauan kun sopivaa polttoainetta on saatavilla.