Jatkumo

[timo]

Lokakuussa Pohjoispohjanmaan Neittävässä en soittanut Veikolle. Työnsin sisulla tasan 5km. Tuli talo vastaan josta sain pari litraa leikkuripensaa. Diisseliä olis ollut enempikin.
Olin niin tyhmä etten tajunnut polttoaineen pinta-anturin piuhan katkenneen. Ajoin kuivaksi. Oma vika

[juhap]

Lokakuussa Pohjoispohjanmaan Neittävässä en soittanut Veikolle. Työnsin sisulla tasan 5km. Tuli talo vastaan josta sain pari litraa leikkuripensaa. Diisseliä olis ollut enempikin.
Olin niin tyhmä etten tajunnut polttoaineen pinta-anturin piuhan katkenneen. Ajoin kuivaksi. Oma vika

Mulla kävi toissakesänä älytön tuuri, kun oli johto irronnu liittimestä...
Monesti päristelin 370-380km (safaritankki) kunnes aloin miettimään, että onko tämä mahdollista ettei koskaan pala bensavalo...
Noh sitten katselin tarkemmin tankin ja rungon väliin, ja joteki kävi sellane kylmä fiilis selässä että ei perhana... ois ollu monta kertaa kyllä likellä tollane pikkujumppa.

[timo]

Feisbuukkipäivitys kaksi viikkoa sitten:
"Olipa mukava ajopäivä. Kotari sammahti sähkövikaan
Vikaa selvittäessä akkukin hyytyi. Kävelin lähitaloon. Vahtikoira, nuori Lassie oli kovasti leikkikaverin puutteessa ja muutenkin veikeä tapaus. Pian ovelle tuli avulias emäntä joka soitti puoli tusinaa paikallista apuun.
Tampereelta autollaan tulossa oleva naapurin eläkeläisisäntä oli joutilain. Häntä odotellessa joimme kahvit. Aurinkokin ehti tällä välin laskea.
Naapurin saapumisen ja haastattelun jälkeen autoilimme jonkun matkan päässä asuvan pastorin luo, koska hänellä on kylän parhaat apukaapelit.
Kohta auton takapenkillä pönötti myös kaksi isoa akkua, komeat käynnistyskaapelit ja pappi (joka oli ihan oikeasti pappi).
Siitä sitten porukalla potilasta katsomaan.
On tämä moottoripyöräily aika hauska harrastus "

[timo]

Taas totesin vain, että olipa hyvä ettei tarvinnut kävellä enempää juomaan hyvää kahvia.
Ja kotona totesin ettei kai muu auta kuin hoitaa potilas kuntoon.
Kyllä se nyt taas toimii varmasti sen remontin välin

[timo]

Varmasti lötyy parempiakin valoja, mutta nämä uudet lisäledini on mun mielestäni aika mahtavat. Tuntuu hyvältä, varsinkin kun en paremmasta tiedä.
Nyt kun keli on ollut lähes pelkästään just sitä, missä mikään valo ei riitä- synkkyyttä, on nämä toimineet todella hyvin.

Paketissa luki: Output: 6400 lumens ja Color temperature: 6000K-6500K. Näyttää siltä, että mua ei huijattu.
Sumu tietysti välillä haittaa näkyvyyttä, mutta selkeällä kurakelillä nämä kantavat vauhtisuoran päähän ja sen lisäksi laaja ympyräkuvio valaisee myös kaiken mitä patikossa pitää nähdä. Siitäkin huolimatta, vaikka keskellä on selkeä piste kuten kaukovalossa pitääkin olla.
Laiton kumpaankin käyttökytkimen. Niillä voi tiputella valotehoa pois jos haluaa.
Soratievauhdeissa tulee aika nopeasti selväksi, että yksi lisäpitkä ei ihan riitä. Kaksi (+mopon oma pitkä) onkin jo lähes kuin päivällä ajaisi.
Onneksi laitoin heti tuplat.

[timo]

Piti kanssa kokeilla, miltä tuntuu ohjata moottoripyörää uudella tavalla.
Mielenkiintoinen juttu tarttui silmiini skuikan projektisivulta josta nämä kopsasin.
Tein tämmöiset omat versioni. Bahcoista varret, koska tarpeeksi sitkeää. Sitten kylkeen jotain köntsää, jääkiekko tuntui sopivat siihen hyvin. Ja vielä säätö joka runkoon nojaamalla tukevoittaa samalla koko systeemin.
Sitten testaamaan.
Heti tuntui siltä, että varmasti on turhempiakin keksintöjä olemassa.
Näistä on kyllä iloa.. eikä mitään haittaa.
Mitoitin ulkoneman ensin maltilla, koska kuvittelin niiden ainoaksi tulokseksi mustelmia sinne tänne. Parin päivän kompuroinnin jälkeenkään ei tullut. Ainakaa näiden takia.
Sen sijaan oli aika hienoa keulittaessa hoksata mikä idea niissä on.

[timo]

Jos koko ajan sutii, eikä mopo kulje, niin tottakai se ottaa päähän.
Sekin, jos voima siirtyy maahan liiankin hyvin. Tällä setillä ajoin tämän talven parhaissa keleissä ja koko ajan meno tuntui luonnottoman kömpelöltä.
Isoin vika on kuskissa, sen tunnustan, mutta nyt keväämmällä kun oikeasti alkoi toipilaana oleminen vaihtumaan lähes normaali-ihmisen elämää muistuttavaksi, jatkui sama meininki ja se johtui mielestäni liian hyvästä takakumista.. tai oikeastaan etukumista.
Oli uusi sekin, mutta "liian" tiheään nastoitettu kovan radan crossi-Mitas C-27. Sellainen ei pure kiinni vaan puskee ja liukuu vaikka kuinka yritin kiskoa itseäni painoksi. Reilu keulan pudotuskaan ei vaikuttanut asiaan.
Nykivä ja mutterin muotoinen mutkalinja lievästi sanoen ärsytti. Sellainen luonnikas pelkästään kaasun asennolla säädettävä kylkiasento ei onnistunut kuin satunnaisesti.
Kestävä tuntuu olevan tuo C-27, mutta kyllä minä silti niin mieleni pahoitin

[Jani M]

Yllättävää, että tuolla nastamäärällä oleva rengas ei toimi edes Superin painon alla. Kevytenduroissa ei sitten liene toivoakaan riittävästä pidosta kovalla alustalla.

[timo]

Ei ehkä ihan noinkaan. Kovalla tämä toimiikin ihan mahtavasti. Ja luulisin että oikeassa endurossa, jolla ajovirheitä on helpompi korjailla, kelvollisesti ihan missä vain.
Pehmeällä se on liukas ja tukkoinen. Kumia on liikaa.
Kyse ei ole oikeastaan vääränlaisesta renkaasta, vaan vääränlaisesta talvesta.
Toivottavasti jäiset vesikaljamat saapuvat jälleen

[timo]

Tuntuu piitkästä aikaa siltä, että voin taas käyttää Superiani sillain miten sitä kuuluukin käyttää. Ainakin omasta melestäni, hetkittäin, kun kaikki planeetat ovat kohdillaan.
Viikko sitten Karman johtamalla kolmen päivän turneella Viron metsissä oli.
Iskarit pohjassa vastapattiin, ojien ja puiden ylitystä reippaalla alkuvauhdilla ja pölyisten varusteiden huuhtomista "pesukaduilla".
Aaettä kun olen niin kaivannun tätä fiilistä yli kolme vuotta.
Tekninen kikkailu alkaa jo sujumaan ihan ok, kiitos tammikuussa hyvin onnistuneen silmäleikkauksen ja syvyysnäön palautumisen (tällissä repeytynyt verkkokalvo parsittiin kuntoon).
Vauhdikkaampi sladittelu, joka Peltokyrpiäisellä aika kivuttomasti onnistuu, ei onnistu. Hallussa oleva sektori on edelleen aika kapea, eli ääreisnäkökentässä olevia juttuja en pysty tajuamaan. Siksi täytyy pitää "käsijarru laahaamassa" varmuuden vuoksi.

[timo]

Tampereen kurahousuporukan kanssa viime viikonvaihteessa ajelulla ollessa tuli puheeksi että millä kiinnittäisin kännykän johonkin näkösälle.
Hoksasin nimittäin, että Mapsilla on aika helppo reitittää, jos on tarvis reitittää. Tuolla wanhalla Hakkiksella sitä ei juuri ole tullut harrastettua. Kunhan ajelen enimmäkseen vanhasta muistista, säveltäen ja soveltaen ja välillä naviin vilkaisten.
Kaikenlaisia kännykkätelineitä kuulemma saa kaupasta, mutta koska kauppa on kaukana, niin siksi väänteli haponkestävästä lisäosan tuohon jo ihan kelvolliseksi toteamaani vanhaan tikipoksiin.
Siinä on nyt napakka jousipuristin ja silikoniletkusta leikatut nihkeät jarrupinnat. Tuntuu olevan ihan ok.

Lisäosan ylätörrötin on yhdellä ruuvilla kiinni. Eli irtoaa helposti. Koska eihän sitä risukossa ainakaan voi paikallaan pitää. Tuskin talvellakaan on tarvis.

[timo]

Vesikelillä ainakaan tuota kännykkää ei voi käyttää. Tein silti siihen heti jonkinlaisen suojavisiirin jotteivat törmäilevät ötökän tahri sitä.

[timo]

Vinkki:
Likimain kaikissa Kotareissa ja monien muidenkin merkkien takanavoissa on tällaisia ärsyttäviä ja hyödyttömiä stefoja, joiden tarkoitus on estää kuran pääsy pois pyörän navasta.
Tuo tuollainen stefahan toimii uutena ja ehjänä hetken, jonka jälkeen hiekka syö sen huulet ja holkin, eli vastinpinnan, jonka jälkeen sen taakse alkaa kertymään mähmää ja kahluupaikoilla vettä joka ei pääse pois. Ja vaikka laakerit ovatkin täysin suojatut, eivät ne tykkää kun vesi seisoo koko ajan vieressä. Kyllä niidenkin tiiveys jossain kohtaa alkaa olemaan koetuksella ja petää, jolloin ruostuminen alkaa.
Aika paljon auttaa kun heittää tuon ulkostefan puskaan vaikka heti uutena ja jättää paikat avoimeksi.
Tai prässää siihen tuollaisen peltikilven joka estää heinien kiertymisen laakeriin kiinni. Ja varmistaa vielä ruuveilla. Eipä ainakaan ala pitkillä reissuilla pyörimään mukana.
Pikkumopoihin olen tehnyt vastaavia ämpärimuovista ilman varmistuksia. Niissä pelkkä ahdas sovite riittää.

[timo]

Uutta Delvacia pannuun ja seuraavaa matsia odottelemaan. Mikä ja missä se sitten lieneekin, sen aika näyttää.
On kyllä aika mukavaa kun on semmoinen mopo mikä ei pienistä kuhmuista välitä ja millä pääsee melkein mihin vaan ja yleensä sieltä kotiinkin, jos vain kuskilla pysyy silmät auki.
Viime viikon URAAstakin Peltokyrpiäinen selvisi kunnialla, paitsi että vähän temppuili. Selvitin nyt miksi.
Siellä helteisellä nevalla mäkäräisparven keskellä päättelin, että jotenkin tämä liittyy bensan kaasuuntumiseen väärässä kohtaa. Vaivaa on nimittäin ollut ennenkin eri tilanteissa, mutta vain helteellä. Ei koskaan viileässä.
Tässä on Pierburgin pumppu. Se vaatii "siemenvettä" siipiinsä ennenkuin alkaa toimimaan. Jos se on kuiva, pienintäkään virtausta ei synny. Lisäksi sen ollessa ilman sähköä, eli pysähdyksissä yhtä kiinni kuin suljettu hana.
Simuloin kaiken läpinäkyvillä letkuilla.
Yskiminen johtui siitä, kun nuolen kohtaan pääsee höyrystynyttä bensaa jossa pieni paine. Vain vaivaisen parin sentin matkalla oleva "kaasulukko" pysäyttää liikenteen bensalinjassa kunnes jäähtyy ja kuplan paine häipyy. Sitä ennen tulee tietysti yritettyä ihan kaikkea ja starttisähkökin loppuu, eikä kellään ole kivaa.
Nyt laitoin pumpun alemmas ja semmoiseen asentoon, että pumpun akselille bensa tulee väkisin vain nesteenä, eikä kuplia pääse syntymään.
Ja tuli semmoinenkin taas mieleeni, että helpommalla kai pääsis kun pysyis hoidetuilla teillä ..

[veejii]

Raskaaseen urheilukäyttöön rakennetun moottoripyörän nostamiseen on kyllä nyt löytynyt huisin hieno talja.
Ei erotu chinaexport leimaa mut mitä tuossa kyltissä lukee ?