Parin illan ja muutaman karjala-huudon jälkeen löytyi viimein kipinä tulppaan, ja ei muutakun pyörä tulille, kierroksia jaksoi ottaa kaikki 5500, mutta kulki kuitenkin, ei muutakon etsimään vähän osia kamppeeseen ja tekemään perushuoltoa. Alla kuvaa saavutuksista, koeajo suoritettu, lähdössä testamaan maasto-ominaisuuksia...
Uutta osaa tässä pelissä:
-vilkut+rele
-sigma
-renkaat, T63 eteen/taakse
-kahvalämmittimet, peili
-kytkinvaijeri, stongan pehmuste
-maalaus +rautaosien sinkitystä
-kaasuttimen kalvot
-kynttilä
-valomaski, etulokari, sivukatteet
-ilmafiltteri vapaammin hengittelevä/pestävä
-ohjauslaakerit, pyöränlaakerit





Tuloksena, vetelä takapää ---> transalpin vanhaa jousta tarttis sovittaa taakse.
Pultit ja mutteri löystyy, takaratas tarttis vaihtaa 41 -->45/47, ykkönen liian pieni, kakkosella ei jaksa enää mennä...
Jaksaa vääntää, vaikkei mikään raketti olekaan....
Lisää fiilistelyä:
Seuraa 4. tai 5. ajokerta, sadepäivä, menossa metsän suojiin testailemaan uusia ajolaseja. Tutussa mutkassa vähän liian reilu kanttaus ja vähän liikaa tuppea nurin. Tuloksena uusi projekti:


Takapään leegot *askana, sarvet taittunut uusiin kulmiin, rysteri rikki, jalka sojottaa mihin sattuu, vaimennin nykyään lokarin alla puoliksi. Housuihin polven kohtaa reikä, takinselkämys vinoraidotuksella, kypäräänkin vois kattella jotain tarroja koristeeksi. Oikea olkapää ja niskalihakset huutaa kolmea erilaista kolmiolääkettä että uni tulisi, tänään on eka päivä kun lääkitystä on vähennetty...
Nähtäväksi jää, ammunko tuon *elvetinkoneen plutoa kiertävälle radalle ja jatkan ajoa tuolla ikilaiskalla alpilla, vai saako xtralarge vielä statukseksi: Korjattavaksi.


