Pohjolan Kurapyöräilijät

Tässä tapauksessa on kyse digitaalisesta mittarista joka magneetin välittamän impulssin taajuudes-
ta laskee nopeuden. Se on tarkoitettu ensisijaisesti polkupyörään mutta sopii myös moorpyörään
200 km/h ulottuvan nopeusalueensa puolesta. Ihan ensimmäisenä huomasin että mittarin jalustalta
sensorille menevä johto on lyhyen puoleinen. Se lopulta kyllä riitti mutta löysiä ei jäänyt kuin muuta-
mia senttejä. Kiinnitin sensorin nippusiteillä keulaputkeen ja magneetin pinnaan.. tai olisin kiinnittä-
nyt jos se olisi ollut mahdollista, nimittäin mp:n vanteessa pinnat ovat niin paksut että magneetin
pinnan itsensä väliin jättävä vara loppui kesken. Seuraavaksi aattelin että jos magneetin liimaisi pin-
naan kiinni. Ennen kuin aloitin em. hommaa kokeilin miltä etäisyydeltä sensori lukee magneetin.
Pinnan etäisyydeltä ei mitään tapahtunut. Näin ollen ainoaksi vaihtoedoksi jäi magneetin asentami-
nen jarrulevyyn. Siihen sijoittamisessa oli kaksi ongelmaa, saada magneetti tarpeeksi sisäkehälle ja
tarpeeksi syvälle, ikään kuin sisälle levyyn. Pyörän jarrulevystä riippuu miten hyvin siinä on tilaa
asennukselle. Omassa tapauksessani levyn kiinnityskohtien vieressä, juuri ennen kehää johon jar-
rupalat ottavat kiinni, oli levyyn koneistettu kevennysreikä johon magneetin runko sitä hieman viilaa-
malla mahtui. Ottamatta levyä irti laitoin magneetin levyyn ja silmämääräisesti tarkastin mahtuuko
se pyörimään ottamatta kiinni jarrusatulaan. Ei mahtunut. Seuraavaksi sain idean jossa levystä
työstettäisiin materiaalia pois magneetin saamiseksi kauemmas jarrusatulasta. 3,6 mm levyyn työs-
tettiin magneetin rungon halkaisijaa hieman suurempi tasapohjainen pohjareikä, syvyys kaksi milli-
metriä. Nyt magneetin oma kiinnitysruuvikin oli jo käytettävissä kun jengat tulivat vastapuolelta tar-
peeksi pitkälle. Mp:n etupää ylös, etupyörä irti ja levy palojen väliin. Magneetti mahtui väliin mutta
välystä ei ollut ollenkaan, se laahasi jarrusatulaan. Arvioni kahden millin upotussyvyyden riittämises-
tä oli mennyt hieman alakanttiin. Puoli milliä enemmän olisi ehkä riittänyt. Ensin meinasin että työs-
tetään reikää syvemmäksi, tai jos samaan ei enää saa tehtyä, onhan levyssä vielä kolme vastaavaa
reikää mahdollisuus käyttää. Oli kuitenkin helpompi viilata magneetin rungosta materiaalia pois niis-
tä kohdista mistä se oli kiinni levyä vasten. Viilauksen jälkeen levy takasin palojen väliin ja uusi tar-
kistus. Nyt jarrusatulan ja magneetin välistä jo päivä paistoi läpi. Levyn kiinnitysruuveihin kuten
myös magneetin kiinnitysruuviin laitettiin ruuvilukitetta, etupyörä takasin paikoilleen ja mutterien ki-
ristykset. Sensori kiinnitettiin keulaputkeen nippusiteillä mahdollisimman lähelle magneettia, kaapeli
jarruletkuun ja mittarin jalusta vilkun varteen koska johdon lyhyyden lisäksi sitä olisi ollut vaikea saa-
da mahtumaan ohjaustankoon. Vielä mittarin ohjelmoinnit, eli kerrotaan laitteelle minkä kokoinen
halkaisija pyörällä on. Yksi asia jonka huomasin vasta mittarin ostettuani on että näyttö olisi saanut
olla taustavalaistu. Nyt mittarin luku ei onnistu pimeässä. Tätä kirjoittaessa en ole vielä mittaria aja-
malla testannut joten toiminnasta juttua myöhemmin...

Kesän kokemuksella kommenttia.

Tunnistin kannattaa myös liimata, ei pysy pelkillä nippusiteillä paikallaan. Pyörä tärisee ja lisäksi noihin alaputkiin välittyy kaikki tien epätasaisuudet.

Mgneetiksi elektroniikkaliikkeestä pieni sylinterimallinen magneetti, uppoaa nätisti jos on kuusiokolopultit. Tai saa varmaan valmiita magneettipulttejakin.

Ainakin sigma on kestänyt koko kesän(n. 12000 kilsaa), ihmettelen itsekkin..

Tuolla oli aika paljon tarinaa digitaalimittareista.
viewtopic.php?t=1767

Mä olen ajanut omallani 20.000 km ja hyvin on anturi pysynyt kiinni nippusiteillä.
Sen johdon voi hyvin jatkaa ihan tavallisella ohuella sähköjohdolla.
Magneetin laitoin kiinni lusikan varrella. Siellä on siitäkin kuva.

Kalibroinnista on kanssa siellä juttua.
Mun mittari heittää alle 0.5 % kalibroinnin jälkeen.

Pekka

PS. Ai niin, ensin se anturi oli kiinni niillä omilla kumilenkeillä, mutta sitten vaihdoin ne nippusiteisiin.

Agitheosis kirjoitti:Vielä mittarin ohjelmoinnit, eli kerrotaan laitteelle minkä kokoinen halkaisija pyörällä on.

Vinkkinä, että yleensä se on ympärysmitta. Joissakin sentteinä ja joissakin milleinä. Mittaamiseen olen joskus lukenut vinkkinä, että tippa ketsuppia renkaalle, istahtaa pyörän päälle, työntää suoraan yhden kierroksen verran ja mittaa maahan jääneiden pisteiden välin. Ketsuppia kuulemma siksi, että sitä oli lähellä. Luultavasti sinappikin toimii.

Sigman (vanha BC800) anturissa, tai oikeastaan siinä anturin "jalassa" on varaa veistää putkiklemmarin mentävä kolo niiden alkuperäisten kiinnityskolojen väliin.
Nippuside vielä varmistamaan ettei anturi pääse pomppaamaan pois paikoiltaan.



Magneettina kotarin oman mittarin magneetti.
Johtoon lisätty jatkoa väliin tinaamalla ja kutistesukalla suojaamalla.
Hyvin on toiminut.

Kratti kirjoitti:Vinkkinä, että yleensä se on ympärysmitta. ---

Juurikin se. Ja sen selvittämiseksi kerroit aikast mielenkiintosen menetelmän, ite käytin hieman toi-
senlaista... Tässä laitteessa ympärysmitan pystyy syöttämään suoraan millimetrin pykälissä, luulis
tarkkuuden riittävän...