TomiKoon KTM EXC-F 250 2013

[uiop]

Hear you gurl!

Mulla on vaimoke kieltäny myymästä omaa kottaraista, kun nyt omasta mielestä se on tyhjän panttina pihalla. Ajoja on tullut todella vähän ja kilometreille hintaa kaksinumeroisia lukuja sen takia. Vaimo on vain tässä oikeassa. Jos mulla ei olisi pyörää pihassa niin olisin levoton ja sietämätön.

Olen Suomeen takasin muuttaessa muuttunut ihan hirveäksi kermaperseeksi ja rehellisesti sanottuna laiskaksi paskaksi, että lähteminen ajamaan on todella vaikeaa. Kaljakin on alkanu maistumaan.. vähän liikaa.. Erakoitunutkin vähän. Ei uskalla / halua kysellä ajokavereita, vaan aika vähän on muita tuttuja ku työkavereita täällä päin. Mutta sitten ku käypii ajelemassa niin joka kerta tulee takaisin hymy niin leveänä, että pää meinaa katketa.

Niskasta pitäs ittensä heittää taivaaseen ja alkaa tekemään asioita. Lisäksi pitäs lopettaa turha ressaaminen ajamattomuudesta. Ei se ole velvote.

[Kipa]

Älä Tomi yhdestä suomienskapäivästä masennu, jos tuollaista ei ole ajanut niin siinä ukko loppuu todella pian. Nyt nimi tuonne Pohjankankaan listaan, niin pääset hiekalle pärräämään ja saat hyviä vinkkejä ajamiseen kokeneilta kouluttajilta. Eikä tartte ajaa hampaat irvessä, paremminkin hymyillä ääneen.... Ja syksyllä sänkicrosseihin, talvella lumispooriin (teillä saattaa tuota luntakin joskus olla), itse inhoan myös kivikkoa yli kaiken. Jos Pohjankankaan jälkeen tuntuu vielä samalta, niin eipä jää kaivelemaan?

[AnttiL]

Ja se on jännä jotta kun saa pyörän (alustan) säätöihin, päivän leiritys maailman mestarilta hyvin vinkein niin monia vuosia kauhistuttanut kivikko alkaakin tuntua ihan kivalta ja esim cc kisoissa missä ajetaan mies miestä (tai onhan siellä satunnaisia akkojakin joskus) niin odottaa sitää kivikko pätkää missä muut häntäpään kuskit rupeaa jännittämään ja hidastelemaan

Siellä peräpäässä on muitakin tissiposkia jotka ei haluakkaan mennä juuri kovempaa ja turraavat omaksi ilokseen, silti se pikku kisaaminen on kuitenkin homman suola ainakin minulle. Ensin oli tavoite jotta ei ole kaikilla pätkillä vika (joskus joku kaatui tai koki teknisen murheen tms ) ja nykyään on jo jotta josko jokaisella jonkun voittaisi, ei ole vielä montaakaan kertaa onnistunut mutta pikku hiljaa. Ei se ole niin totista ja parasta on kuitenkin sosiaalinen kanssakäyminen ym yhdessä tekeminen. Nyt on pikku lapsia ja kerkiää todella vähän radalle, tlle kesälle jo yksi "harjoitusajo" mutta onpa edes se ja silloinkin oli kivaa.

Eli ei vielä kirvestä kaivoon, käy vielä vaikka pari PEC kisaa testailemassa miltä tuntuu jne.

Antti

[Koheltaja]

Rakkaus on ikuista, kohteet vaan vaihtuu välillä

Irtiotto tekee joskus hyvää ettei mene väkisin punnertamiseksi ja titaanien taistoksi, silloin polttaa itsensä loppuun ja mielenkiinto katoaa lopullisesti. Kun hommat tökkii niin on hyvä pistää pulkat myyntiin ja siirtää katse kohti aurinkon nousua muiden harrasteiden kanssa, jonain päivänä voi into palata ja ajovehkeitä löytyy laidasta laitaan kun löytää sisimmästä se liekin mikä on se oikea juttu itelle, tai sitten tekee jotain muuta. Nyt olet useita kokemuksia rikkaampi kun on ollut eri pyöriä alla ja olet etsinyt niiden kanssa rajoja rakentajana ja kisakuskina, niitä juttuja on kiva muistella myöhemmässä vaiheessa.

Mä olen tämän kokenut erään toisen harrastuksen kanssa ja laitoin kaapin kiinni 10 vuodeksi, harva ymmärsi miksi tein tämän mutta joskus vaan tulee tunnit täyteen ja harrastus alkaa tuntua vastenmieliseltä suorittamiselta. Nyt on kaappia välillä raoteltu ja palaillaan samoihin touhuihin pienemmällä mittakaavalla ja uudella asenteella, harrastetaan pelkästään itselleen ilman tulostavoitteita ja suorituspaineita.

Ymmärrän hyvin Tomin päätöksen kurapyöräilyn (toistaiseksi?) lopettamisesta, Tomi on jossain määrin hengenheimolainen mun kanssa ja kaikkea uusia juttuja on kiva kokeilla ja etsiä sitä omaa juttua mistä voi tulla vaikka elämäntapa. Mä en ole sitä vielä löytänyt joten tuuliviiri pyörii edelleen joka suuntaan useamman harrastuksen parissa...

Hyvä että harrastus jatkuu kurafillareiden kanssa, saadaan jatkossakin nähdä hienosti rakennettuja kurafillareita

[VAK]

Olisin kyllä kehottanut vielä ajamaan ainakin 50h, ennen myyntipäätöksen tekoa. Niin kuin Antti tuossa yllä kirjoitteli, että alusta itselle sopivaksi ja kivikkoon reenaamaan. Omalta kohdaltani voin sanoa, että ei sitä kivikossa ajoa koskaan opi, mutta pelkkä reenaaminen on hauskaa, kun alusta on sellainen ettei mitään ihmeellisiä takapotkuja tai pohjaan lyöntejä tapahdu.

-ville

[t.t.tammi]

Heh. Samanlaiset fiilarit tuli itelle kun matkaenskauran alkutaipaleella osallistuin endurosafarille jossa sain alle kilsan ajetun exc 400:sen joissa oli ilmeisti tehtaan ilmat renkaissa eli reilusti painetta niin meinas usko loppuu ja kunto loppuikin mutta vuoden tauko vain isolla pyörällä polulla mönkien niin johan oli seuraavana syksynä kivaa, tosin 250-kuutioisella.

No fillarilla ku jaksat tahkoo ahkerasti niin luulis ainaki kuntopuolen parantuvan seuraavaan koitokseen.
Noita perusenskoja kun on varmasti myynnissä aina.

[Jakke N]

Älä Tomi yhdestä suomienskapäivästä masennu, jos tuollaista ei ole ajanut niin siinä ukko loppuu todella pian. Nyt nimi tuonne Pohjankankaan listaan, niin pääset hiekalle pärräämään ja saat hyviä vinkkejä ajamiseen kokeneilta kouluttajilta. Eikä tartte ajaa hampaat irvessä, paremminkin hymyillä ääneen.... Ja syksyllä sänkicrosseihin, talvella lumispooriin (teillä saattaa tuota luntakin joskus olla), itse inhoan myös kivikkoa yli kaiken. Jos Pohjankankaan jälkeen tuntuu vielä samalta, niin eipä jää kaivelemaan?

Kyyl määki Kipaa olisin kompannu. Mutta tsemppiä Tomille joka tapauksessa. Tuo Pohjankankaan ajotapahtuma on Tomin alulle panema idea, eikä hän ole itse siellä ensimmäistä kertaa lukuunottamatta päässyt käymään (ja silloinkin oltiin Hämeenkankaalla vailla kouluttajia kuin sokeat kanat jne.)

Olisin kyllä Tomin mielelläni nähnyt tuolla hiekka-aavikolla kokemassa yhtenä porukan jäsenenä sen ahaa-elämyksen joka ainakin itselläni on vimman lailla kaikki nämä vuodet lyönyt löylyä tälle harrastukselle.

Mutta, seuraavalla kerralla, seuraavan pyörän kanssa

[tertsu]

Tomilla taas hyvä ja osuva kirjoitus. Enskatouhuun ja varsinkin kisaenskailuun saa kyllä panostaa ihan kunnolla vaikka kaiken käytettävissä olevan vapaa-ajan ja oikein mitään muuta ei sitten ehdikään. Oma talli on melkein pakollinen koska huolto ja pesuhommia riittää jos haluaa pitää kaluston kokoajan vimpan päälle iskussa. Kamojen pakkaaminen ja pyörän raahaaminen kärryllä jonnekin hevonkuuseen radan varteen on kans aikaa vievää hommaa ja parin tunnin ajeluun pesuineen ja kuljetuksineen yms. tosiaankin menee vähintään koko ilta. Eli ymmärrän oikein hyvin Tomin ratkaisun ja itsekin välillä mietin kuinka paljon tuohon harrastekisailuun on järkevää panostaa muide harrastuksien ja perheen kanssa oleilun sijaan. ...mutta kyllä tää harrastus antaakin niin paljon, että lopettaminen ei oikeasti ole käynyt mielessäkään ja tänään sitten vanhan mestarin oppiin (Tiainen) hakemaan toivottavasti hyviä vinkkejä omaan tekemiseen.