Olen ollut pelkästään katupyöräilijä aiemmin, poislukien satunnaiset kavereiden krossipyörillä kikkailut. Edellinen pyörä oli 2000 mallinen Honda CBR 1100 XX.
Olen kuitenkin aina tykännyt kaikenlaisesta rassaamisesta melkein yhtä paljon kuin ajamisesta ja kun tuossa Hondassa ei koskaan mitään vikaa ollut (pelkkä vahaaminen ei kiinnosta) ja lähiseutujen mutkatietkin on nähty jo niin monesti, että alkoi kyllästyttää. Lisäksi kevät ja kesä olivat niin kiireisiä, että ajelemaan ei ehtinyt kuin satunnaisesti.
Niinpä myin XX:n pois juhannuksena 2005.
Loppukesästä menot rauhoittuivat ja pyöräkuume alkoi taas nostamaan päätään. Veri alkoi vetämään sorateiden ja polkujen suuntaan, niinpä aloin etsiskelemään halpaa enduroa. Nettiä selatessa ja vaihtoehtoja kartoittaessa löysin kurapyöräfoorumin ja se oli viimeinen niitti!
Niinpä alkusyksystä 2005 ostin 49 000 km ajetun Suzuki DR 600S:n (vm. -89, rekisteröity -90).
Tekniikaltaan pyörä vaikutti olevan hyvässä kunnossa, mitä nyt kaasarin säädöt oli päin sitä itseään. Pyörä oli vakiokunnossa, eli mitään viriosaa ei ollut.
Äänenvaimentimen päästä oli otettu rälläkällä pätkä pois, jotta kaasut pääsevät vähän vapaammin ulos vaimentimesta. Siistin leikkuujälkeä ja isonsin vaimentimen päässä olevaa reikää, jonka seurauksena pakoäänet muuttuivat yllättäen huomattavasti vaimeammiksi ja matalammiksi, eikä teho ainakaan laskenut
. Aiemmin pakoääntä säesti selvästi kuultava suhina, eli ahdasta oli pakoputken reiällä. (jos joku haluaa tietää tarkemmin, niin voin näpätä vaimentimesta kuvan ja pistää foorumille)Ennen kuin aloin kunnolla ajelemaan, tein perusteellisen huollon pyörälle, vaihdoin moottoriöljyt, sodattimen, keulaöljyt, jarrunesteet ja rasvasin kaikki vaijerit. Samoin käytin pyöränlaakerit auki, irrotin laakereiden pölysuojat varovasti, pesin vanhat mähnät jarruosien pesuspraylla pois ja laitoin vedenkestävää vaseliinia (CRC KP2 N-30) sisään.
Ostin myös Polisportin kahvasuojat alkuperäisten ”norsunkorvien” tilalle, nuo suojaavat risukossa käsiä ja jos kumpsahtaa, niin myös kahvoja.
Ajelun ja pyörään tutustumisen lomassa säätelin kaasaria, mutta siitä ei oikein hyvää saanut, matalilla kierroksilla tasakaasulla ajaessa pakkasi rykimään ja käynnistyminen oli heikkoa lämpimänäkin. Sitten katkesi kiksin jousi, laitoin palautuksen toimimaan mustekalavirityksellä että pääsi vielä pari viikkoa ajamaan
Otin tietoisen riskin siitä, että katkennut pätkä saattaisi huonolla tuurilla mennä väärään väliin (ajohalut liian kovat), mutta koneen avauksen yhteydessä tuli todettua, että kiksin jousi on omassa "kolossaan" eli vaikka se katkeaisikin, niin katkennut pätkä ei pääse vaihteistoon aiheuttamaan tuhojaan.
Kurapyöräfoorumin kautta ostin täydellisen tiivistesarjan (siitä oli käytetty kytkin- ja magneeton puolen tiivisteet, mutta ne oli piirretty tiivistepaperille, joten tarvitsi vain mattopuukolla leikata) ja samalla sain kaasariin pari suutinta ja ylimääräisen neulan. (Terveiset Talkulle
)Noh, sitten kun tuli lumet maahan, irrotin koneen rungosta, pistin lihoiksi ja katsoin mitä se on syönyt. Foorumin kautta ostetun (Terveisiä Veskulle
) tehtaan huoltomanuaalin avustuksella purkaminen oli helppoa (paitsi että magneeton ulosvetäjä piti tehdä, on niin saakelin lujassa että ei irtoa muuten).Ennen avaamista oli jo tiedossa että uusi omistaja oli uusinut pakoventtiilit ja laittanut uudet seetit 48 000 km kohdalla, oli ilmeisesti ajettu pakoventtiilien kantaessa ja venttiilit olivat palaneet. Niinpä kansi oli priimakunnossa, hioin vielä venttiilit hiomatahnan kanssa ja laitoin tiivistesarjan mukana tulleet uudet ohjarinkumit.
Nokka-akselin päittäissuunnassa paikallaan pitävä C-ring oli varmaan venttiiliremontin yhteydessä unohtunut pois, onneksi se ei ollut aiheuttanut mitään vakavampaa. Nokka-akselin hammaspyörä oli hipsinyt laakeripukin reunaan, mutta vain lievästi (konetta avatessa löytyi kuitenkin alumiinilastua öljypumpun sihdistä, tässä vaiheessa meinasi syke nousta). Uutta C-rengasta en saanut mistään, niinpä ostin aihioksi sopivan kokoisen laakerin päittäissäätölevyn ja tein siitä, tuli erittäin hyvä
49 000 ajettu kone oli sisältä kuin uusi.
Mittailin välyksiä ja vertailin korjaamomanuaalin antamiin arvoihin, kaikki oli reilusti ohjearvoissaan.
Männässä oli pakopuolella männänrenkaiden alapuolella pieni pisteleikkautuman jälki, mutta männänrenkaat olivat ehjät, sylinteri ehjä ja sekin mitoissaan.
Päätin kuitenkin samalla vaivalla uusia männän (sisään tuli Viseco 95.0mm) ja hoonauttaa sylinterin.
Kurapyöräfoorumia lukiessa olin viisastunut niin, että samalla kun tilasin kiksin jousen, tilasin myös uuden nokkaketjun ja tasapainoakseleiden ketjun. Uusia vanhoihin verratessa huomasi selvästi, että vanhat olivat venyneet.
Osia odotellessa askartelin kaasarin kanssa:
Purin ihan osiksi ja putsasin huolellisesti. Vakiosuutin on 135, tyhjäkäyntisuutin 20 ja tällaiset oli paikallaankin. Seosruuvin kanssa syksyllä värkänneenä olin tullut tulokseen, että tyhjäkäyntisuutin pitäisi ainakin vaihtaa isommaksi, koska seosruuvia joutui pitämään 4,5 kierrosta auki ja noin auki ollessa on vaarana, että se tipahtaa.
Aiemmin ostamani tiivistesarjan mukana tuli 30 tyhjäkäyntisuutin ja 150 pääsuutin, joten ruuvasin nämä paikalleen ajatuksella, että katsotaan miten äijän käy. Neula oli syksyn säätelyn jäljiltä ylimmässä asennossaan (rikka alimmassa lovessa) ja nyt isomman pääsuuttimen myötä laskin neulan keskimmäiseen asentoonsa.
Osia edelleen odotellessa ostin 7 hammasta isomman takarattaan (Terveiset Petrille
), enduropiikkirenkaat ( http://www.kisarengas.fi ) ja ruuvasin ne alle jotta pääsee sitten heti ajelemaan kun saa koneen kasattua ja paikoilleen. Samalla kun renkaat olivat irti, käytin takahaarukan iskareineen irti, pesin kaikki linkun laakerit ja voitelin veden kestävällä vaseliinilla. Linkun laakeritkin olivat kunnossa, mutta siellä oleva rasva oli jo sellaista hiomatahnaa, että tämän huolloin aika oli enemmän kuin paikallaan!
Osia odotellessa meni melkein kuukausi ja vuosikin kerkesi vaihtua. (sanoin tilatessa että ei ole kiire, tarkoitus on ajaa vasta kun on lunta ja jäätä kunnolla, joten osat tilattiin vasta kun oli samaan tilaukseen muutakin) No osat saapuivat sitten eräänä tammikuun alun torstaina ja seuraavana päivänä sain sylinterin mäntineen koneistamolta, joten ei kun kasaamaan. Kasaamisessa ei ollut ongelmia, aikaa meni perjantai-ilta ja lauantaikin iltapäivään asti. Käytin aikaa reilusti kun tein erittäin huolella ja tarkistin kaikki vielä tarkistamasta päästyänikin. (kyllä, olen perfektionisti) Vielä öljyt sisään ja pata olikin valmis ruuvattavaksi takaisin omalle paikalleen runkoputkien syleilyyn.
Seuraavana päivänä piti mennä ruuvaamaan kone runkoon paikalleen, vaikka olikin sunnuntai. Ei malttanut enää..
Pari tuntia pyörän ympärillä häärättyäni laitoin tankin kiinni, bensaletku kaasariin ja bensahana auki. Ryyppy päälle, peukku pystyyn ja potkua. Kone räjähti kolmannella polkaisulla käyntiin ja kävi kuin kello!
Käyttelin koneen siinä sisätiloissa lämpimäksi (hallissa on pakokaasuimuri) ja hykertelin itsekseni.
Arvaamalla heitetyt kaasarin säädöt tuntuivat osuneen heti kerralla nappiin. Seosruuvin olin laittanut ohjearvoonsa, eli 2 kierrosta auki. Koneen lämmetessä alkoi käymään rikkaalla, joten pyörittelin seosruuvia pienemmälle. Oikea arvo tuntui löytyvän 1,5 kierroksen tuntumasta, joten jätin siihen.
Sitten vain kamat päälle, kypärä päähän ja koeajolle. Ja voi veljet että pelaa hyvin!
Kaasarin säädöt tuntuivat toimivan erittäin hyvin, toimii kaikilla kierrosalueilla kuin ajatus.
(täyskaasua en tietenkään tässä vaiheessa kokeillut).
Aiemmin pelinäkyvyyttä haitannut tärinä oli tiessään, tähän varmasti vaikutti uusittu tasapainoakseleiden ketju, vanha kun oli selvästi venynyt, joten ajoitus oli hieman pielessä.
Parisataa km ajeltuani uskalsin antaa jo runtua koneelle. Tällöin kävi ilmi, että pääsuutin on ehkä hieman liian iso, täyskaasulla kiihdytettäessä ja siitä puolikaasuun palautettaessa kone käy liian rikkaalla ja rykäisee. Laskin neulaa pykälällä ja suurensin ilmanputsarin kannessa olevaa aukkoa dremelillä, jolloin tilanne parantui oleellisesti! Taas tuli lisää hönkyä koneeseen
Mutta vieläkin on havaittavissa, että täyskaasulla mennään vähän rikkaan puolelle. Mutta antaapa olla, näin pakkasilla se ei ainakaan haittaa ja jos löytäisi tuohon vähän paremmin hengittävän putken, niin eiköhän se asetu kohdalleen.
Tammikuun lopulla laitoin myös Pro-oiler ( http://www.pro-oiler.com ) ketjurasvarin. Edellisessäkin pyörässä (CBR 1100 XX) sellainen oli, enkä aio enää tuhrata aikaani rasvapurkin kanssa ährätessä.
Nyt olen ajellut remontin jälkeen n. 1000km ja täytyy kyllä sanoa että ihan eri pyörä on kyseessä kuin ostettaessa! Lämpimänä lähtee aina ensimmäisellä polkaisulla käyntiin ja alle -10 pakkasesta 6 – 10 polkaisulla.
Käynnistinpä piruuttani kerran -22 pakkasessakin (pyörä oli seisonut 1,5 viikkoa), se vaati jo vähän enemmän töitä kun öljyt oli niin kankeana, että kone ei yhdellä polkaisulla meinannut täyttä kierrosta pyörähtää
En laskenut polkaisuja silloin, mutta kohtuudella lähti, alle puolen minuutin työllä. Sittemmin olen kovilla pakkasilla laittanut sisätilalämmittimen puhaltamaan koneen alta (suojapeite pyörän päällä) ja antanut olla vartin – puoli tuntia, riippuen pakkasesta. Tällaisen jälkeen lähtee muutamalla polkaisulla ja on varmasti koneellekin terveellisempää kun öljyt kerkiää vähän lämmetä.Kunhan kevät saapuu ja ilmat lämpenee, voi olla että joutuu tuon pääsuuttimen laittamaan hieman pienemmäksi (145?) ellei tule sitä avarampaa vaimenninta laitettua.
Mutta aika näyttää, nyt naatiskelen talvikeleistä ja enduropiikkien tuomasta ilmiömäisestä pidosta ja hauskuudesta
Vielä on vähän tekemistä, etuiskareiden toisessa haitarikumissa on reikä, uudet on jo hyllyssä odottamassa vaihtamista. Samalla on tarkoitus purkaa etuputket ”atomeiksi” ja putsata nekin vimosen päälle. Samalla katson että missä kunnossa ohjauksen laakerit ovat ja vähintään putsaan ja rasvaan ne.
Saapa nähdä mitä muuta tässä vielä innostuu tekemään (rälläämisen lisäksi)
Tykkään DR:stä, tehoa on ainakin vielä riittävästi ja ajo-ominaisuudet on hyvät. Krossiradalle ei kannata mennä, sinne massaa on liikaa ja alusta liian pehmeä, mutta metsärypemiseen ja soratiesurffailuun loistopeli!
(En ole vielä uskaltanut käydä kaverin 625 SXC:tä kokeilemassa, käy pian höpsis
)Olen myös laittanut merkille, että vaikka DR 600 on vanha, on siinä vakiona paljon sellaisia ratkaisuja, joita nykypyöriin joutuu ostamaan jälkikäteen kalliilla rahalla, kuten:
Kunnollinen ketjunohjain, ketjurullat takahaarukan ylä- ja alapuolella, litteäluistinen suoravetoinen ja kiihdytyspumpullinen Mikuni VM38 kaasutin, hyvät valot (H4 poltin) ja myös käsikäyttöinen puolipuristin automaattisen lisäksi.
Ainoat miinukset minun mielestäni ovat paino ja liian löysä alusta kovempaan ajoon.
Mutta kuten todettua, jos ei aja krossiradalla tai spoorissa, niin noistakaan ei haittaa ole
Tekniikka tuntuu olevan lujaa tekoa. Ainoat ongelmat moottorin kanssa vaikuttaisi olevan kansi/venttiiliongelmat. Nämäkin ilmeisesti johtuvat enimmäkseen puutteellisesta huollosta, venttiilit on syytä tarkistaa/säätää 6000km välein, kuten manuaali neuvoo. (kuten myös tasapainoakseleiden ketjun kireys)
