Pohjolan Kurapyöräilijät

Muistiinpanojen hengessä jatketaan. Takaiskarin sisäkalut. Tuo Compin >*2 tahtoo sanoa että sen tuplasin huollon yhteydessä. Koitan nopeaa vaimennusta saada sen verran lisää ettei pateissa pohjailisi.
En tiedä onko vakiot muuten.

Alustan säätäminen on mukavaa puuhaa.
Oletko tehnyt reb puolelle muutoksia, sehän vaikuttaa myös puristukseen?
Miten keula, onko vakio jousilla?

Paluun ruuvisäätö vaikuttaa myös puristukseen, se virtauskanava kun virtaa molempiin suuntiin. Shimmipakat toimii vaan yhteen suuntaan.
Keula on tietääkseni vakiojousilla, en ole keksinyt selvää parannettavaa niin olen vaan huoltanut.
Saa nähdä tuntuuko tuo pikkumuutos missään, vähän hölmöä ol talvea vasten muuttaa kun pääsee vertaamaan vasta sulan maan aikaan. Vaan eipä tuo ole osannut spoorissa häiritä. Tosin ekaa talvea sellaista tullut aktiivisemmin ajettua.

Tuupista kyttäsin WP:n Trax:in esittelyä ja Jos Lontoon murteesta tajusin ja ymmärsin ymmärrettävästi niin siinä kepissä nerokas paluu puolen naulaventtiili aukeaa puristuspaineen kadottua jolloin nesteen virtaus kepin oikaisuun on maksimaalinen.
Eli kun rengas irtoaa maaston pinnasta aukeaa paluun nestekanava kokonaan ja täydet joustot palautuu nopeasti, venttiili sulkeutuu heti renkaan taas koskettua pintaan, .
Patikossa varmaan erinomainen, tuossa kun nyt käynyt kelkkareitillä pompottamassa joutuu riparia kirimään huomattavan paljon ettei visko perää ja näin ollen ei kerkee täydet joustot aina palautumaan.
No joo Trax on sitten myös ihanan kallis ehkä joskus.
Ja näillä ajotaidoilla taitaisi olle helmiä sioille....hmmmm vai jos se onkin aallon harjalla vetäminen just siitä kiinni
Saa ja pitää korjata jos olen hakoteillä.

En hirmusti ole TRAXiin perehtynyt mutta ORPin artikkelin ymmärsin juuri noin kuin kerroit.
Ja juu, tuo on paluuvaimennuksen paradoksi, liikaa kun kirii, alkaa perä pakata ja muuttuu kovaksi. Joskus auttaa kun kiristää rebarin sijaan puristusta/nopeaa puristusta vähän ettei lyö niin syvälle patissa.

Tuolla Timon puolella oli taannoin puhetta jarrulevyistä. Sain lopulta aikaisiksi tuhertaa kuvat koekappaleelle. Suunnittelin sitä vanhan Supermoton nerokasta yhdestä osasta tehtyä täyskelluvaa, vaan se vaatisi laserin. Sellaista meidän firmassa ei vielä ole.
Kotikutoinen cnc-plasma puolestaan löytyy, joten piirsin vähän karumman leikkuujäljen kestävän mutta toivoakseni lämmöstä vääntyilemättömän muodon. Voi olla että lämpösyklit koittaa tuossa tapauksessa löysätä pultteja, vaan pitää seurailla.
Oli meininki tehdä s355:sta testipala että näkee tuleeko sieltä yhtään mitä kuvittelin piirtäväni, vaan sitä kun ei ollut viisimillisenä, valikoitui materiaaliksi Optim 650mc. Onpahan ainakin lujaa.
Testipala näytti samalta kuin suunnitelma, joten nakkasin sen alle kun läksin jumppaamaan tänään. Ei sitä kovin kuumaksi tuolla kivikossa saanut vaan hyvä sillä oli jarrutella. Jatkamme testejä.
Kuvan saa sähköpostiin yleisimmissä formaateissa, jos haluaa itselleen leikkuuttaa.
Timo käytti muistaakseni Hardox 400:sta menestyksekkäästi omassa kelluvassaan. Rempsun metallin laikat taisi olla Raex 400:ia.
Kun on seuraavan kerran irti, rääpäsen sorvissa 5mm kehältä pois, turhaan pyörii siellä kun ei palat yllä.

Takaiskarille tuli 100h enskaa täyteen viime huollosta, olisi voinut aiemminkin avata. Öljyt hiukan harmaana. Puristuspuolen shimmimuutos meni ainakin sinneppäin, ei hirveästi ole perä pohjaillut. Toki spoorikausi välissä sotkee tuntumaa.
Paluun pakkaa kävin arpomaan seuraavaksi, muuten jees mutta krossia ajaessa joutuu imeksimään takakorkean yrityksiä jalkoihin vähän liikaa.
Edellinen oli tuollainen:
32x0,25
32x0,3
24x0,10
30x0,25
30x0,25
28x0,3
26x0,35
24x0,35
20x0,35

Muutetaan sen verran että viimeinen 20x0,35 korvataan 24x0,35:llä.
Tuo rajoittaa pakan maksimiaukeamaa, ja näin iskarin maksimiavautumisnopeutta. Viikonloppuna krossiradalle, katsotaan miten käy.
Niimmuutes, motonetin osanumero: 98-27102, on mitä todennäköisimmin passeli tiivistepää Superiin.

Kävin kilvanajoa koittamassa tuossa männä viikonloppuna.
Monesti olen miettinyt että kyllä tuo murikka saattaisi sen verran kuskata ettei punastelemaan joudu ja kun viime talvelta oli tukevasti treeniä alla, arvelin kokeilla.
Vesivehmaa Grand National vaikutti sopivalta. Riittävästi sakkia että yksi matkapyörä menee huomiota herättämättä ja sen verran keväällä ettei ole vielä kauhean kuuma
Ajoaika kolme tuntia ja se kierros millä aika loppuu, maaliin.
Reitti oli hyvä, krossirataa, kivikkoista metsätietä, hiekkapattia, kivikkoista hiekkapattia, yksi mukava kivikkonousu ja vähän sänkikrossia lentokentällä. Oli siellä semmoinen kiintiökurakkokin mutta vain näön vuoksi.
Olin melko varma että kunto kestää vetää reilun kolme tuntia jos ei hölmöile. Suunnitelma oli junnata tasaisella tahdilla kierroksia, riehumatta ja malttaen odottaa helppoja ohituspaikkoja.
Seurasi yllätys. Melkein kaikki meni suunnitelman mukaan.
Alussa piti vähän keskittyä malttamiseen kun porukkaa lappoi ohi, mutta pikkuhiljaa alkoi ohitustarvetta esiintyä minullakin. Yllättävän moni riehui itsensä väsyksiin alussa.
Ekan huollon kävin kahden kierroksen jälkeen, aika lailla oli näpit turtana siinä kohti mutta huollossa ehdin sen verran ravistella että tunto palasi. Lihapiirakka ja vissyä naamaan pikana.
Toinen huolto neljän kiekan jälkeen, samat eväät + kourallinen suolaa hiipiviin kramppeihin ja Kotarille pari litraa bensaa.
Parissa ohituksessa pääsin naatiskelemaan voimasta, kentällä oli sen verran leveää ja tasaista uraa että kun mutkassa pääsi kantaan, saattoi suoran auetessa vähän mourauttaa. Muuten koitin malttaa kaasukapulan kanssa, kaikki rimpuilu vie voimia ja kyllä tuo niin lujaa tuuppaa eteenpäin että kyydissä pysymisessä on työnsä vaikka mihin aputappeihin nojailee.
Ysiltä oli startti ja puoleen päivään ajettiin, taisi joku 24 raatia olla lämmintä kun maaliin pääsin. Tulin kuudennelta kierrokselta maaliin muistaakseni 45 sekuntia ennen täyttä aikaa, pakkohan se oli sitten vielä seitsämäs ajaa. Aamulla lähtiessä painoin tasan sata kiloa, kolme litraa suolavettä lippasin kisan aikana, kotimatkalla pari litraa vissyä ja kotiin tultua painoa oli vähän alle 98. Kusella ei tarvinnut käydä.
Jokseenkin liikunnallinen setti, vaan hauskaa oli.
Pyörää hieman kummasteltiin katsastuksessa ja taisin sanan "hullu" kuulla useammankin kerran, mutta hauskahan tuolla on tyrkätä kun on sillä on treenannutkin ja sen rajoitteet tietää.
Ei sillä minun lahjoilla pisteille ajeta, eikä tarvitsekkaan. Vaan kyllä se sentään kuntoluokan puoleenväliin laukkasi.
Ladun varrella piisasi kannustusta, siitä kiitoksia jos moiseen osallistuneet sattuu lukemaan. Lämmitti mieltä vaikka ei sillä kyllä kovin kylmä kypärässä ollut.

Edit: Kuva: Kim Stenberg

Toi oli hieno veto ja nätisti tasakaasulla menit joka kierroksella yhden suppamäen, jossa oli aika paljon
ohjelmaa kisavehkeillä. Muunmuassa eräälle julkimolle kävin tarjoamassa banaania ja vettä,kun sippasi siihen.

Aivan mahtavaa, hatunnoston arvoinen suoritus:-)

Hurja ukko ISO peukku.

Räväkkä suoritus. Ja ymmärrän kyllä hyvin mitkä oli fiilikset kypärän sisällä

Jesh!

Superenska tarvii superkuskin, jää monelta tekemättä tuo suoritus. Hullu mikä hullu

Koheltaja kirjoitti:Superenska tarvii superkuskin, jää monelta tekemättä tuo suoritus. Hullu mikä hullu

Ja lapiomies jaksaa ajaa... meistä muista ei olis heti tuohon savottaan on se melkone isäntä