Nyt se on valmis...tällä erää ja toistaiseksi.
Kaikki- ihan kaikki olen käynyt läpi. Ohjaamon vipusimet ja viihtyisyys on hiottu ja hioutunut palvelemaan rekisteriotteeseen merkityn omistajan makua. Ei muiden.
Talvivarustus kestää kylmää. Vaimennuspalikat avattu ja koottu, sekin puoli pelaa. Kaikenlaista pikku muutosta ja osaa on tullut tehtyä.
Pata on säädetty toimimaan maastopainotteisessa urheilussa ja tuplavanteet tuovat elastisuutta rengasvalintoihin. Bensaa mahtuu mukaan pidemmällekin pätkälle ja jopa vanhat monta reissua nähneet, tarroilla kuorrutetut Craven-sivulaukutkin löytyy vielä pidempään reissuun.
Kaupasta ostettuna tuo pyörä oli siis (mielestäni) keskeneräinen, mutta jos nyt alkaisin vielä parempaa matkaenduroa väsäämään, mistä löytäisin paremman aihion???
Vanhemman mopopojan loppututkintoon edellyttävä opintoviikkomäärä lisääntyi jälleen huimasti.
Viimeisin rykäisy; tuon vee-moottorin kokoaminen onnistui lopulta hyvin.
Siihen tuli siis: uudet lohkot, vetoakseli, vaihteiston rattaita, kaikki lohkon laaketit, kaikki tiivisteet, eturattaan ympäriltä hajonnutta kamaa ja muuta pikkuhiontaa.
Ketjun katkominen on joskus tätä.
Osatoimitukset sujuivat nopsaan. Siitä kiitos maineikkaalle Ylöjärven KTM-diilerille- Motokeitaan pojille. Saivat selvää kauppalapuistani.
Ainoastaan kampuran laakeriliuskat viipyilivät sen verran, etten ehtinyt kurapyöräilijöiden hallicrossihulinoihin sinne samalle paikkakunnalle. Itse unohdin tilata ne liustakkeet, koska luulin niiden sisältyvät lohkosettiin, kuten muut laakerit. Mutta ei se niin mene. Liuskoja on kolmea eri kokoa ja koko määräytyy ko. akselin kaulamittojen perusteella. Niissä on siis mittaeroja jotka pitää laakereita tilatessa tietää.
Kun on päivitetty korjaamokirja läppärin ruudulla, on tuon koneen niputtaminen amatöörillekin helppoa. Siitä kun vaan clikkaa seuraavan sarjakuvaruudun ja HOPLAA- taas mennään etiäpäin kuin entinen mummo menneen talven lumilla. Kantsis kuitenkin muistaa LUKEA niitä ohjeita myös.
Siinä kävi nimittäin vähän hassusti. Tulos oli BigBang.
Tiedättehän semmoisen ratakisakonetyypin, joka täräyttää kaikki iskut yhteen kohtaan, hellittää, poistaa sauhut ja imaisee uutta soppaa pyttyihin jne. Se on BigBang ja sillä kuulemma tavoitellaan parempaa pitoa takakumille.
Ei kuitenkaan ollut tarkoitus tuo, mutta niin vaan kävi.
Selitän vähän: Ensi startista kotari kuopaisi montun santaan harvakseltaan, kuin iso DR. Ei se ennen semmoista harrastanut. Papattikin oudon raa'asti. Pää tuli kipiäksi. Ensin luulin että kas; putkesta on villat pihalla, mutta ei. Tulihan tarkistettua sekin.
Terävyyttä löytyi, mutta alavääntö, rutkasti tehoa ja moottorin ponteva luonne oli hukassa. Ja mikä pahinta, kaveri vastaavalla mopollaan meni ohi joka käänteessä. Pahapaha..
Eikun kopat auki ja tutkimaan. Voi pannahinen!! joku tumpelo oli sekoittanut jaon!!! Selvästi kännissä tai muuten kyvytön vaativaan asennustyöhön sopimaton tyypi ollut asialla. Lopputilin paikka juu, jos ei sen vertaa pysty että LUKIS ohjeita.
Ykköspytty oli ihan ok. Mutta kakospytty ei. Yhden kampiakselikaulan takia mäntien yläkuolokodat ovat 75 asteen päässä toisistaan. Se ei silti tarkoita että työtahdin olisivat myös. Tai siis nyt oli, mutta ei sen niin kuuluisi olla.
Paukut tulivat siis melkein/käytännössä yhtäaikaa, PAPAM!
Itävallassa ovat sen suunitelleet niin että ykkönen tusauttaa ensin ja samaan aikaan kakkonen poistaa. Työtahtien ykk:t ovat 75-astetta + 1 kieros toisistaan erossa. Sama luki selvällä englannilla manuaalissa. Kannattais konemestarin hankkia uudet lukulasit.
Eli kakkosen nokat pois, kampi 360-astetta ympäri ja nokat paikoilleen.
Taas hörskötti tutusti, ja keuli kolmosella JIPPII...
Matkaenduron kehittelystä ja kehittymisestä vielä jorinaa, jos jotakuta kiinostaa:
Tätä alaa vaivaa se, mikä aina on vaivannut. Tarjolla on ollut ja on jatkossakin kaikenlaisia "enduroita", oikeasti vain enduron vaatteissa.
Mikäs siinä, kaikkeahan saa ihan vapaasti kaupata ja ostaa mielensä mukaan.
Offroad-lookiin pakollisiksi luetut käsisuojat ja pohjapelti eivät kuitenkaan mielestäni riitä. Enduromaisuus ei ole sitä.
Harvassa on ne matkaenduron tapaiset vehkeet joilla voi täräyttää mutaiseen mutkaan tai patikkoon kaasu auki. Enimmäkseen nää laitteet on mukavimmillaan suoralla soratiellä, missä ei tarvi vaihtaa perseen paikkaa tankin takana olevasta kuopasta minnekään. Eikä voikaan.
Kohta ei ole niitäkään joissa polttoaineen annostelusta vastaa pelkkä reijitetty aluköntsä, tai virtalukon voi korvata yksinkertaisella onn/ off- yksinapakytkimellä.
Digitaalinen sytytyksen ohjaus on hyväksi todettu, mutta sen rinnalle en kaipaa mitään ajonestoon liittyvää, jonka toimintahäiriö pilaisi yhdenkään ajopaivän. Ensitöikseni poistin tuostakin kaikki rajoitinluupit, mitä siinä oli.
En myöskään myönnä arvonnousua laitteelle joka ilmoittaisi rikkinäisestä takavalosta tai että olen asentanut ominpäin jonkun lisälaitteen, josta järjestelmä ei pidä.
Hyvä termari täynnä kuumaa kahvia, paksu evässämpylä ja toimiva öljynpainevalo on tärkeämpää.
Aattelin että toi mun kottaraiseni oli jo syntyessään ja varsinkin nyt alkaa olla lähellä sitä mitä pidän kohtalaisen hyvänä.
(näiden kuvien kanssa säheltäessä menee hermo, no sainpa tuon yhden näkyviin)
