Ennenkuin ihan perseelleen pakkaset menee, kuuluu moporaggarin velvollisuuksiin järkyttää kunnon ihmisiä.
Kohta se ei enää onnistu kun kakspyöräisiä pörrää joka puolella kuin kärpäsiä. Eilen onnistui.
Laskettelurinteen parkkipaikalla hypotermiaista kärsivä autoilijanainen järkyttyi simin nähden kun tajusi millä olen liikkeellä ja totesi "ei herra jumala, on sulla kylmä kyyti"!! "No emmää ny tiärä, tasan yhtä kylmä kuin tuolla lumilaudallakin", vastasin.
Sen jälkeen naisen silmämunat muuttuivat jääkukkalakan-sameiksi ja hänen aivoistaan kuului samanlaista nersketta kuin Trellikan ja jäisen lumen välistä. Jätin hänet siihen seisomaan, saattaa olla siellä edelleen. Oli se hieno ja häirikkösydäntäni lämmittävä hetki, vaikka eihän sitä lukemaa hissikopin mittarissa ollut kuin -25 astetta.
Tämäkin talvi, joka auttamatta kohta on ohi, on mennyt mopon puolesta moitteetta. Aika kylmää on ollut, mutta Kotari vaan puksuttaa eteenpäin tasaisen varmasti.
Lämmöt nousee siihen samaan neljään palkkiin kuten kesällä tosi äkkiä, eikä siitä heilu. Mitään pahveja tmv. en ole mihinkään viritellyt. Lämmön säätö näyttää toimivan kelillä kuin kelillä.
No kerran pääsi lämpö heilahtamaan ja kone kiehahtamaan Niamolan sikailurastispuoorissa. Termosvitsi rikkui ja lämmöt karkas. Otin piuhat esiin ja oikkariin, Loppumatkan ajoin flekti koko ajan huutaen.
Sulalla kelillä tarkistussilmään tulee usein sameutta, mutta nyt öljy on ollut ihan kirkasta eli vedetöntä koko talven. Eikä huohotinkaan temppuile koska siinä on ylipaineventtiili.
Etupää on tiivis ja ulkokuiva edelleen, vaikka yleensä sieltä vähän tuppaa lorisemaan kun pakkaset paukkuu.
Nyt satulan päällinenkin on ehjä, olisko tää uusin jotain arktista ja täyssynteettistä moniastenahkaa? Yleensä se nitkuu kylmässä halki siitä oranssin ja mustan saumasta. SE:n (ainoa
)tyyppivika.
.