Kesällä 2019 iski päälle smoto kuume. Koko kesän katselin nettimotoa lävitse, lähinnä kotareita.
Kesäloman jälkeen jututin työmaalla erästä kaveria, ja tuli puheeksi moottoripyörät.
Kaveri kertoi, että hänellä olisi tallissa vanha suzuki aivan joutilaana. Utelin tarkemmin, että minkälainen suzuki ja hän kertoi, että 400cc drz enduropyörä, johon sovitettu jonkun vanhan EXC:n supermotovanteet.
Heti google auki ja katsomaan miltä tuommoinen suzuki näyttää, sillä en ollut semmoisesta koskaan kuullutkaan. Japsipyörät on kyllä aina kiinnostaneet ja niitä löytyi tallista jo ennestäänkin. Eihän tämä suzuki aivan semmoinen ollut kuin olin ajatellut hommaavani, mutta hintapuoli oli sen verran kohdallaan, että seuraavana perjantaina lähdin pyörää katsomaan. Ja kyllähän minä sen ajamalla kotiin toin reilun sadan kilometrin päästä.
Kyseessä on siis 2004 vuoden S - malli. Tämähän on siis valkokilpinen pyörä ja alunperin sähköstartilla varustettu, mutta tähän on joskus aikoinaan vaihtunut ns. täysitehoinen K - mallin crossipyörästä peräisin oleva moottori, joka on potkukäynnisteinen.
Kun menin pyörää katsomaan, niin kerran kylmänä sain sen käyntiin. Kävin lenkin ajamassa ja sovittiin kaupat. Vetelin ajokamat päälle ja potkein pyörää käyntiin, mutta ei toivoakaan. En vain saanut sitä käyntiin. Tässä vaiheessa jo alkoi arveluttaa, että mitä tuli ostettua.
No ei mitään, kaveri potkaisi pyörän käyntiin ja ajelin yhdellä istumalla kotiin saakka.
Seuraava pari viikkoa meni käynnistystä opetellessa. Välillä lähti ja välillä ei. Monet ajot jäi ajamatta, kun en saanut pyörää käyntiin ja kylläpä se vitutti. Jalkapohjakin oli aivan mustana.
Näin myöhemmin ajatelleena niin eihän siinä ollut muuta kuin käynnistystekniikka vain hieman hukassa. Nykyisin pyörä käynnistyy todella nätisti, kun opin tekniikan.
Alussa ei suzukin suhteen ollut juurikaan suunnitelmia, muuta kuin ajaa menemään vain. Pyörään tuli mukaan kuitenkin myös alkuperäiset enskavanteet nappuloilla sekä jotain tauhkoja piikkirenkaita.
Pyörä oli ollut ainakin ulkoisen kunnon perusteella aivan kurapyöränä suurimman ajan, sillä se oli melkoisen likainen ja kulunut kauttaaltaan. Minua edeltävä omistaja oli sillä kuitenkin vain smotovanteilla ajanut ja niilläkin hyvin vähän.
Se oli elokuu 2019, kun kävin pyörän hakemassa ja silloin se näytti tältä.
Pyörää on nyt pari vuotta rakenneltu omaan silmään sopivaksi, mutta kuvia ja juttua on sen verran paljon, että päivittelen kertomusta aina kun on aikaa kirjoitella.
