Jatkumo

[timo]

SW 1000Rz- Lämmitettävä sisäpohjallinen, eli talvimotoristipiireissä lyhyesti; Winter Rally WholeBody RabaHiffBonk-lämmitys-/ selviytymispaketti WRWBRHB(R) tulla tupsahti syliini jouluna Joulupukin kontista. Olen ollut kiltti. Kai vieläkin.
Viimein pääsin tutkimaan ja testaamaan pakkausta (ainakin osaa siitä) tositoimissa- mopomatkalla. Samalla sisälläni asuva yksinkertaisen tekniikan harrastaja ja tutkija (ja monimutkaisen rikkoja)tekee tästäkin asiasta projektin.
Luin tarkkaan pakkauksen mukana tulleet runsaat käyttö- ja turvallisuusohjeet sekä tekniset tiedot ja asensin paristot koteloihinsa. Tuote on "hiilikuituun pohjautuva"(!?), mutta oleellisinta, eli teholukemaa en silti löytänyt. Vähän jännitti pystynkö hallitsemaan sitä (tehoa).
Tuntemattomaan hyppääminen ei houkuttanut, se piti siis mitata itse.
Yhtä pohjallista ruokkii siis kolme AA-paristoa. Uudet Varta-alkaalit tuuppaavat alkuminuutteilla hurjat 4.86V. Sillä kilpailevan halpamerkin Duracel-pupuparka leikkaisi kiinni samantien.
Melkein tulitikkuaskin kokoisen lämmityselementin laskennallinen starttiteho on 2.15W/ jalka, eli kummatkin yhteenlaskettuna hipoo lähes yhden parkkipolttimon tehoa. Huimaa.
Ei siis syyttä lue ohjeissakin että "Laitteen virheellinen käyttö tai käsittely saattaa johtaa laitehäiriöön tai aiheuttaa vammoja. Älä jätä laitetta käytön aikana ilman valvontaa. Lapset tai muuten puutteellisesti informoidut tai ilman laitteen käyttökokemusta olevat henkilöt eivät saa käyttää laitetta ilman asianmukaista opastusta heidän turvallisuudesta vastaavalta henkilöltä".

Olen aikuinen, opastunut perehtynyt ja selvin päin. Siis rohkeasti, mutta varovasti pelit soimaan. Pohjalliset Alpinestaareihin, voimalähteet tarranauhalla pohkeeseen, naps nupit kaakkoon ja jalkaspooreja sulattamaan.
Ajelin pirteässä pakkasessa, Fluke-yleismittari vyölaukussani kohti Hämeenperän Hailandea- Joulupukin vuoristopajaa. Tunnin ajelun jälkeen, pajalla, itsensä Pääpukin innostuneiden silmäin alla; uusia mittauksia ja ruutupaperille välidokumentointia.
Pullakahveen jälkeen Kotarille ryyppyä, käymään ja uudestaan lumiseen maisemaan.

Noin neljän tunnin reissun- ja jälleen uusien mittausten jälkeen, totesin pohjallisen tuottavan, kiitos ruudikkaiden Vartojen, vielä 0.947W:n lämpötehon.

Kokeen aikana toisen saappaan sähköa katkomalla tein myös vertailuja. Vertasin siis lämmitettyä ja lämmittämätöntä saapasta toisiinsa. Eron huomaa, jos ei muusta, niin Corepunttia nostamalla paristokotelossa kivasti kiiluvasta joulun värisestä- lämpimän sävyisestä vastustehon päällä olosta kertovasta merkkiledistä.

Loppuarviona todettakoon lämpöpohjallisten "ehkäisevän paleltumia"(niinkin lukee pakkauksessa) ehkä yhden Grönlannin halki hiihtämisen ajan. Sen jälkeenhän, toisella rannikolla voi kätevästi mennä kioskille paristo-ostoksille ja jälleen palata lämpimin varpain vastarannalle.
Pakkauksen ainoa valokuva on todennäköisesti Mount Everestin rinteestä, joten luultavasti pohjalliset on todellisuudessa ylimitoitettu tasamaalla mopoiluun. Parempi näin.

Eikä tässä vielä kaikki. Winter Rally WholeBody RabaHiffBonk-lämmitys-/ selviytymispaketti WRWBRHB(R) sisälsi myös varaBatterin ja jäänestoa.
Tällä paketilla, piukeita pakkasia toivoen kohti Halsuaa eli Talvirallia.

[Juhana]

Ittellä vastaavat lämppärit kärsii katkaisijoiden laatuongelmasta,katkoo välillä sähköä,niinkuin huvittaa.kolvilla siitäkin selviää,kun ohittaa kytkimet,ja liimaa kannet takaisin.Lakkaa kyllä lämpiämästä,kun nyppää pistokkeen irti.Toi jään esto toimii kyllä,muttei mielestäni hyvin ton akkuveden kanssa

[IKU]

Ja ite kun tekee, niin hyvä tulee. Tai sitten semmosta, kun sattuu tuleen...
Tommoset vähemmän hiilikuituun pohjautuvat on palvellu jo useamman talven pakkasissa. Tehoa taitaa olla jopa 6W/ kenkä

[jmka]

SW 1000Rz- Lämmitettävä sisäpohjallinen, eli talvimotoristipiireissä lyhyesti; Winter Rally WholeBody RabaHiffBonk-lämmitys-/ selviytymispaketti WRWBRHB(R) tulla tupsahti syliini jouluna Joulupukin kontista. Olen ollut kiltti. Kai vieläkin.
Viimein pääsin tutkimaan ja testaamaan pakkausta (ainakin osaa siitä) tositoimissa- mopomatkalla. Samalla sisälläni asuva yksinkertaisen tekniikan harrastaja ja tutkija (ja monimutkaisen rikkoja)tekee tästäkin asiasta projektin.....

Jatkoa odotellessa, mikäli yhtään vanhat merkit pitää paikkaansa nuo sun tonniset ärzetat ei täytä normikuramopoilijan saatikka sun normeja (vrt. pitkään jatkunut ja edelleen ilmeisesti jatkokehityksen alla oleva superin xenonprojekti....)

[timo]

Xenonit toimii kuin veivitahko, ei niitä enää kehitetä.
Nyt pitää tutkia näkemisen ja vauhdin yhtälöä eri perspektiivistä. Aiemminkin tullut mieleen, nyt taas; parin edellisen päivän tutkimusten valossa en ole ollenkaan varma pitääkö kaikkea (pelkoa aiheuttavaa)nähdä.

Näillä melkein-suojakeleillä tangoissa ja liukupohjissa luukuttava Sasin talvimoottoripyöräkerhon ainaiskunniaveteraanijäsen, spoorinapakettu-Kipa sääti näkyvyyttä eilisessä tuiskussa runsaalla silakka-aterialla ja kaikenmaaliman supernäkö-lumi-sumu-UV-linsseillä yms, jotta vauhti paranis entisestään.
Mä tyydyin hikisiin Universal-Smitteihin (ja vielä hikisempään kypärään) (ja selvyyden vuoksi: tangojen lisäksi asuuni kuuluu myös lämpövuorillinen core ja tumput).
Totesin taas kerran vaatimattoman spoorivauhtini jopa paranevan, kun en näe mitään. En edes himmeää hahmoa siitä lumen alla olevasta traktorin urasta. Viikonlopun aikana sitä tuli vastaan 800km:n Pohjanmaan reissulla aika hyvin.

Auratulla ei mun tarvi nähdä sitäkään vähää. Nää Suomen polut on jo niin hyvin kovalevyllä, että mikään mutka pimeässä ei olekaan enää arvoitus. Sinisen hetken jälkeen valoksi riittää pelkkä alkukäyrän hehku.

Eli virallisena väliraporttina tähän valiin, että ainakin Smithien putsaaminen on ensimmäinen virhe. Sähköllä käyvien vimpainten virittely seuraava.

Siksi lämpöpohjallistenkin testaus on jäissä. On ehkä kauan.
Silti, oli ne nytkin saappaissa, joskin ilman paristoja.
Onkelma on nyt se, että kun en aja, en kerkiä kehittelemään pohjallisia(pilkillä pitää olla ja Juhlamokka on Citimarketissa tarjouksessa ja uutisetkin tulee) ja kun ajan, kääntää suntti kaiken kierron navan alapuolelle, ts. koko ajan keulii ja sukkamehu haisee.

[Kipa]

Pikaisen otannan perusteella sun kannattais kehittää sun mopos kytkintä.... Ja sä olet kyllä todellinen spooriÄSSÄ! Jumankekka kilometritolkulla suoraa mettäraktorin ajamaa uraa, nin johan oli baana Sarkolan ässämopon jäljiltä kuin lumilaudalla reunasta reunaan menty. Ilmankos sulle tulikin 70 kilsaa enempi matkaa ku mulle. Onneksi noilla maastokokeilla siellä sun takana ei juuri tarvinnut ajaa.

[timo]

20 vuotta sitten, eli 1992 osallistuin SuperTenerellä ja itse nastoittamallani Made in Germany-Metzelerillä Päijänteen Ympäriajo-urheilukilpailuun. Rengas on vieläkin tallessa- ja ajossa (kuten kuulemma Jammukin). On ollut siitä saakka joka talvi.
Taannoisen kilpailun jälkeen sen tosin siirsin spooriässähommista pois, Pohjolan ja Baltian maanteille matkailukäyttöön.

Tämän ikuiselta vaikuttavan eko-eturenkaan runko on edelleen täysin ehjä, kivikova, lupsahtaa vanteelle kuin ylikokoinen ja kumma kyllä joten kuten myös pysyy vanteella. Wanhan ajan hevienduronastat on kaikki tallella ja "kunnossa". Jokainen kovapala on vielä olemassa ja näyttää siltä, että kovapala loppuu vasta kun nastan runko loppuu. Ennen ei säästelty väärässä paikassa.
Pidosta ei ole voinut vinosti hymyilemättä puhua enää kymmeneen vuoteen, mutta on se suvikumia parempi silloin kun maa on vähänkin jäässä. Ja on se ihan paras kun pitää ajaa pitkä matka paikotellen jäistä asfalttia jonnekin. Se rullaa mukavasti motarilla ja on siedettävä jopa laivan liukkaalla peltilattialla.
Oikeastaan sen kanssa on hauskinta- ainakin kivuttominta umpilumessa, syystä että siellä sen temput eivät satu niin pahasti kuin "kovalla maalla". Sattuneista syistä olen antanut sille lisänimenkin "Frontside Ollie".

Viimeiseen viiteen vuoteen se ei ole muuttunut miksikään, paitsi että keskinastat ovat nyt pientä vailla renkaan sisäpuolella. Enää ohut kumikalvo estää niitä tulemasta sisäkumia vasten.
Siksi pakkaan ensi viikon reissua varten reppuun ylimääräisen sisäkumin, näyttää että sille on kysyntää. Tottakai silti toivon että tulevien viiden ajopäivän aikana jälleen koemme yhdessä jotain ihmeellistä ja ihanaa ja pärjäämme tappelematta sovussa, niinkuin aina.
Pitkä Viron kiertue saa sitten olla sen "the last journey". Tasan viikon päästä ripustan Ollien tallin kattoon, korkkaan laivatuliais-Sakun ja laulan sille: "maan korvessa kulkevi".

[Juhana]

Nuo ovat niin haikeita hetkiä,kun vuosi kaudet katselee liikunta kyvyn heikkenemistä,kunnes saavutaan siihen pisteeseen,että on aika ruuvata sielu irti,ja päästää ilmat pihalle.Ja kun tietää,että yhtä pitkäaikaista kumppanuutta tuskin enää kokee,niin vähemmästäkin sitä herkistelee

[reiniday]

Moro, millä oot Timo liimaanu ne kytkin-ja sähköpuolen koppien suojat siähen alumiiniin, vaimitäsenon. Tars ainakin kytkin pualelle tehrä jotain,jottei menis uurestaan puhki. t:Reini

[Kipa]

Taitaa timo olla Viron Talvirallia kohti luovimassa, joten annan varman tiedon: sikaflexilla. Harri laittoi omaansa lisäksi kytkinpuolelle pitkän letkuklemmarin.

[timo]

Kiitti Kipa, mutta on täällä Ridalan korvessakin sähköt, PC ja interweppi.

Koin taas kerran niitä talvimotoristin onnenhetkiä, jotka vain talvimotoristi voi kokea;
Eilen startti kotoa -20 asteesta, pikkuhiljaa alapääkaupunkiin iltalaivalle, auringon laskun seuraamista jäiseen Itämereen, kuutamon loisteessa länsiviroon sukuloimaan ja täältä parin yön jälkeen Raplaan, eli tapaamaan täkäläisiä talvimotoristeja.
Ei tarvinnut taaskaan morjestella kanssamopoilijoille, vaikka kaikenkarvaisia ajovermeissä huojuvia, tatuoituja hapsutakkisetiä oli laivassakin. Oma Kotarini oli silti ainoa elollinen kakspyöräinen jonka näin.
"Yksinäisyys" on joskus hieno kokemus.

[timo]

reinidaylle liimatuista koppasuojista; noi versiot jäi varikolle, tilalle tuli toimivammat.
Tästä wanhasta ja kuluneesta tällisuoja-aiheesta innostuin vielä, koska vihdoin sain ne toimimaan.
Kevyen ja kapean mopon kanssa ei tarvi juuri päätään vaivata, mutta raskaan enduron pohjan suojaaminen kohtalokkailta vammoilta on haastavaa puuhaa. Siinä on aina hiottavaa- ja jankutettavaa.
Niin, onhan menetetty jarrupoljin tai reikä öljypohjassa aina keskustelun arvoinen aihe.
Nyt tuntuu siltä, että noilla yksinkertaisilla, paksuilla, helposti kuumana muovautuvilla PE-muovinpaloilla SE:n alapää on turvassa. Tukin ylitys, kannon ja kiven töniminen sujuu tällä mopolla kyllä hyvin, mutta aina silloin tällöin harrastuksen hintana on ollut polkimien tuhoutuminen tai öljyvuoto. Kerran vaihteistovaurio.
Suojien idea on siis auttaa mopoa sukeltamaan läpi esteiden ja säilyttää ajokunto kaikissa tilanteissa, piste

Nyt öljyletkut ja polkimien varret ovat sen verran turvassa, ettei niiden takia tarvi hidastella haastepaikoissa. Enää harvakseltaan öljysäiliön kiinnitysruuvit menevät vinoon ja elastinen jarrupolkimen nuppi katoaa.
Alkuperäinen toimimaton pohjapelti kovilla kiinnityksillä on muuttunut sutjakaksi iskunvaimentimeksi.

Ja siitä Viron reissusta; Takakumi meni taas paskaksi, mutta tuon etukumin eläköitymisen suhteen taidan mennä puihin. Osa-aikaiselle korkeintaan päästän. Eli ei Ollie vieläkään näytä niin väsyneeltä, että sitä vois hyllyttää. Jos vielä kuitenkin jonkun aikaa sillä reissais, kokeeksi 10 vuotta pimeää korpea ja kivistä tietä jossa usein se käytävä liukaskin lie... vai miten se meni??
Sakun, tai no, Sakuja, join silti

[reiniday]

Juu,jotain tommottia mäkin oon suunitellu,kytkin koppaan tein sen hiilikuitu härpäkkeen mallisen PE suojan ja sialla kii,tuntus pysyvan ja jos ei,nin paan viä klemmarin ympärillen. RP

[timo]

Jos ja kun alkaa olla tylsää, niin vaihda jälleen kanavaa:
http://www.leukafansite.com/
http://www.leukafansite.com/2012/uusi-e ... e-special/
http://www.leukafansite.com/enska/enska1.pdf

[timo]

"Yhden enduropyörän taktiikkani" toimii edelleen. Silloin joskus kun SE:n ostin ja siihen tutustuin, totesin nopeasti että jos ei tällä toimi, niin ei sitten millään.
Lipsumisia vieraiden lainapyörien satuloihin on tapahtunut yllättävän vähän. Syrjähypyt ovat olleet lähinnä niitä joukkuekisoja ja suomienskareittejä, joihin en edes lupaa isolla möröllä startata.
Tuli vaan mieleeni nyt alkaa kirjoitelemaan tällaista tänne, koska kerroin juuri naapurilleni että huomenna starttaan kohti mannerEurooppaa. Hän ihmetteli miksen lainaa jostain "oikeaa matkapyörää"

Vaikka KTM 950 SE alkaa olemaan monessakin suhteessa vanha, en silti pidä sitä jälkeenjääneenä. Turha kai enää enempää sitä on ylistää (jos taas kuitenkin pikkaisen ), mutta silti, kai edelleen on aika vähissä ne vekottimet joilla selviää erittäin hyvin perhematkoista ja crossihallin pöytähyppyristä. Ja aika monesta muustakin haasteesta näiden väliltä.
Olen pitänyt jopa jonkinlaisena ideologiana selvitä yhdellä mopolla monessa porukassa. On se vaan niin makee tunne vaikkapa startata ainoana kakspyttyisellä sadan pikkuenduron joukossa vaikkapa johonkin crosscountryyn. Veekasilla sekin onnistuu.

Projektisivun täytettä tässä höpinässä on sen verran, että vaihdoin mopooni öljyt ja asensin asfalttikumit, toisenkin peilin sekä sivulaukut.
Niin ja pulssianturin. Alkoi tänään sytkä pätkimään sopivasti, kun olis ollut muutakin tekemistä; eli pakkaamista ym. No parempi nyt kuin sitten vaikka jossain hevon Puolassa.
Sitä puuhaa edelsi viime viikonlopun sänkicrosseista mukaan tarttuneen savi- ja pahnakerroksen poisto (ja pihan monttujen täyttö samalla aineksella).
Seuraavaksi sylttytehtaalle, eli Mattighofeniin