Päätin opetella tuon renkaanvaihdon, ettei tule sitten reissussa hätä tositilanteessa. Nettijuttuja oli luettu ja youtube-viedoita katsottu oppaaksi. Hommasin Stormista Motion Pron alumiiniset rengasraudat, 2 kpl, joissa on toisessa päässä etu- ja taka-akselin muttereihin sopivat 22 ja 27 mm avaimet. Lisäksi ostin Motion Pron Bead Braker-työkalun, joita niitäkin voi käyttää myös rengasrautoina, Motion Pron Bead Pro II:n ja Motion Pron vannesuojat. Biltemasta hain kaksi halpaa, käyräpäistä rengasrautaa ja Motonetistä halvimman tasapainotuspukin.
Takapyörä irti ja hommiin. Bead Braker osoittautui vallan mainioksi työkaluksi. Karoo 3:n reuna nousi kevyesti pois urasta keskelle vannetta. Irroittelin molemmat puolet ensin, sitten vanteensuojat paikalleen, alumiinirautoja väliin ja vääntämään. Eka sivu irtosi melko vähällä ähinällä. Toisen puolen irroituksessa Bilteman käyrät raudat olivat kätevät, mutta siinä ei oikein hyvin saanut vannesuojia väliin. Voiteluainetta ei Motonetissä valitettavasti ollut pikkupurkeissa, joten levitin uuden TKC70 reunaan nestesaippuaa. Putkimiehen glidiäkin olisi ollut, mutta en uskaltanut käyttää. Jälkeenpäin kuulin, että sopii kuulemma hyvin myös. Saippua kuivaa aika nopeasti, joten sitä joutuu lisäämään välillä. Laitoin ensin sisärenkaan ulkorenkaan sisälle, vähän ilmaa ja sen jälkeen ekan reunan venttiilin kohdalta vanteelle ja venttiilin ruuvia vähän kiinni. Melko hikisen äheltämisen jälkeen eka reuna oli viimein vanteella, varsinkin tässä Bilteman käyrät rengasraudat olivat parempia kuin suora. Bilteman raudoissa on uutena aika teräviä rosoja ja kulmia, vanteita ei näköjään varjele naarmuilta millään. Toisen reunan vääntely paikalleen olikin jo kova homma. Kun kehästä neljäsosa oli jäljellä, näytti siltä, ettei rengas mitenkään voi ylettyä menemään vanteelle. Vääntelin molemmin puolin vastapuolelta Bead Brakerilla rengasta vanteen keskiuraan, mikä auttoi melko paljon. Joissakin videoissa porukka näkyy puristavan renkaan läjään ruuvipuristimilla niin, että reunat pysyvät keskiurassa. Bead Protakin käytin, mutta ilmankin olisi pärjännyt. Välillä raudat sinkoilivat saipuaisistä käsistä kolisten pitkin tallin lattiaa, mutta viimein, yhteensä puolentoista tunnin äheltämisen jälkeen oli kumi vanteella. Ilmaa sisään... pshhhhh. Eli koska homma oli niin mukavaa ja jotta oppisin kerralla kunnolla, päätin tehdä harjoituksen kahteen kertaan. Toinen puoli pois vanteelta ja sisärengasta tutkimaan. Yhdestä kohtaa löytyikin lähekkäin kaksi muutaman millin mittaista viiltoa, jotka paikkasin. Kumi takaisin vanteelle. Toinen kierros renkaan alle laittoineen meni jo tunnissa.
Välillä kävin syömässä ja sitten eturenkaan kimppuun. Irroitin vain oikean jarrusatulan, ohjekirja käskee irroittaa molemmat. Ilman jarrusatulan irroitusta ei pyörä mahdu välistä pois. Eturenkaan vaihto onnistui onneksi kerralla, mutta oli selvästi takarengasta tiukempi laittaa takaisin vanteelle. Ilmeisesti siksi, että eturenkaassa keskiura on niin kapea, etteivät renkaan reunat siinä pysy, vaikka ne siihen Bead Brakerillä vääntelee. Etupyörässä meni aikaa puoli toista tuntia, eli ei tuossa nyt kovin kummoiseen tuntipalkkaan päässyt. Tasapainotus Motonetin pukilla oli helppoa ja rengas tuntui pyörivän todella herkästi. Motonetin 5 ja 10 g painot eivät oikein passaa eturenkaaseen, jäivät millin reunan yli. Pitää etsiä kapeampia painoja ja vaihtaa tilalle. Motion Pron alumiiniset rengasraudat, joissa on avain toisessa päässä, ovat kevyet ja huippulaatua. Samoin Bead Braker toimii hyvin ja niitä voi käyttää rengasrautoina myös. Bilteman koukkupäiset raudat olivat myös hyvät olemassa, mutta huonosti viimeistelty. Bead Pron olisi voinut jättää hankkimatta.
Varsinkin etuvanteeseen tuli jonkin verran naarmuja, takaisin laittaissa ei muovisuojia oikein pystynyt pitämään välissä. Lisäksi takapyörää asentaessa Scottoilerin kaksihaaraisesta suuttimesta irtosi toinen kärki. Jos saan sen korjattua, niin homma jää kuitenkin sen verran voiton puolelle, että kamppeet tulee parin setin vaihdolla kuoletettua. Tosin vaimo epäili markan sepän tässä tapauksessa tehneen vitosen vahingon.
Koko hommassa on lisäksi se hyvä puoli, että jos on vaikka tarkoitus lähteä iltapäivällä perimään vanhoja velkoja, niin tässä hommassa saa helposti itsensä tuohon jälkimäisen työn edellyttämään mielentilaan. Kiitos ja anteeksi
