Etukumi tyhjäksi kesken ajon
Lähetetty: To Syys 13, 2012 10:40 am
Nykyään kun ajaa vähän ja varovaasti, niin ei ole pajon kerrottavaakaan. Joku aika sitten kuitenkin meinasi tulla jälkipolville kerrottavaa - muiden suusta.
Homma lähti tietty taas omasta älykkyydestä. Päätin mennä kyläilemään mopolla reilun sadan kilsan päähän, moottoriteiden taakse. Edessä D908RR liian kovilla paineilla. En jaksanut mennä enää painemittarin kautta vaan körötin motarille, jossa rajoituksen mukainen vauhti tuntui aivan mahdottomalta: etupää vatkasi varsinkin kaarteissa niin, että hermo petti ja ajoin seuraavasta liittymästä pois. Laskin absoluuttisella käsituntumalla (korvatulpat korvissa) Dunlopista paineita pois. Liikkeelle ja johan rauhoittui. Loppumatka meni hyvin, mitä nyt tietyöalueella alkoi kummasti pompottaa, joka sekin lopulta tuntui rauhoittuvan.
Kyläilyn jälkeen päätin tarkistaa paineet ennen kotimatkaa. Huoltoaseman hieno digitaalimittari oli varmaan rikki, kun se ei näyttänyt mitään. Onneksi oli vieressä kunnon analogimalli. Ei sekään näyttänyt juuri mitään ja ymmärsin, että oli vissiin aika vähän ilmaa... Eikä se meinannut täyttyäkään. Lopulta sain jonkun verran pysymään ja vasta siinä vaiheessa älykääpiö (korvatulpat korvissa) kuuli suhinan ja mittari romahti samalla nollille: venttiili oli käytännössä irti. Hetken mietittyäni totesin, että on se 908:ssa jäykkä runko kun olin ajanut käytännössä tyhjällä renkaalla n. 80 km. Sen tulomatkan pompotuksen tajusin hitaana miehenä vasta nyt: oli ilmat pois sisäkumista. No, kommervenkkejä oli välissäkin, kunnes seuraavana päivänä sain vaihdettua liikkeessä uuden Tourancen eteen ja läksin tyytyväisenä kotiin päin...
Olipa hieno ajaa uudella etusella - ensimmäiset 50 km. Sen jälkeen loivassa kaarteessa alkoi kumi tuntua pehmeähköltä, käänsin vaistomaisesti kaasua pois - ja saman tien oli kumi tyhjä.
Tuossa vaiheessa vauhtia oli n. 80 km/h kun etupää oli lähdössä alta joka suuntaan. Välillä mentiin vastaantulijoita kohti ja sitten taas ojaan päin. Taito ei ollut hallussa, joten en tiennyt heti mitä pitäisi tehdä - muuta kun yrittää pysyä pystyssä. Hassua, miten paljon sitä ehti ajatella: vilkaisin peiliin tuleeko rekka niskaan (ei tullut, pikkuauto hiljensi siellä), pitäisikö heittäytyä mahalleen asfaltille niin olisi ainakin hallittu kaatuminen (ei voinut kun tuli autoja vastaan ja olisin liukunut alle) - ei perkule, vielä ollaan pystyssä niin ollaan loppuun asti!
Tien penkalla laitoin mopon jalalle ja takanatulija pysäytti viereen. kaveri käveli jututtamaan, kyseli tarvinko apua, kyytiä, puhelinta tms. Hienoa! Sain lopulta hinurin paikalle ja palattiin takaisin lähtöpaikkaan, josta bussilla kotiin. Viikon päästä pääsin renkaan vaihtaneeseen liikkeeseen selvittämään vikaa. Sisäkumista löytyi ulkokehältä sen näköinen reikä, ettei se oikeastaan voinut olla muu kuin asennusvirhe. No, niitähän sattuu... Uusi kumi paikoilleen ja kolmannella yrittämällä kotiin päin!
Koko jutussa oli minulle pari uutta ja mielenkiintoista seikkaa:
1) Nappulakumi voi olla näkäjään niin jäykkä, että se voi kestää alla ja vanteella ilman ilmaa
2) Sisäkumissa voi olla reilu reikä ja sillä saattaa voida ajaa melko kauankin - kunnes se sitten romahtaa
Vedetäänkö tastä sitten johtopäätöksenä, että sisäkumirenkaista rutisten ja hikipäässä vanteelle väännettävä nappulakumi on siis turvallisempi, kuin mukava ja kestävä puolikatukumi?
Sain kyllä suosituksen, ettei minun ehkä kannattaisi enää tuonne itään päin lähteä, kun kaksi kertaa kolmesta on mennyt etukumi tyhjäksi. Tiedä häntä...
Mukavaa syksyä kaikille!
- Matti
Homma lähti tietty taas omasta älykkyydestä. Päätin mennä kyläilemään mopolla reilun sadan kilsan päähän, moottoriteiden taakse. Edessä D908RR liian kovilla paineilla. En jaksanut mennä enää painemittarin kautta vaan körötin motarille, jossa rajoituksen mukainen vauhti tuntui aivan mahdottomalta: etupää vatkasi varsinkin kaarteissa niin, että hermo petti ja ajoin seuraavasta liittymästä pois. Laskin absoluuttisella käsituntumalla (korvatulpat korvissa) Dunlopista paineita pois. Liikkeelle ja johan rauhoittui. Loppumatka meni hyvin, mitä nyt tietyöalueella alkoi kummasti pompottaa, joka sekin lopulta tuntui rauhoittuvan.
Kyläilyn jälkeen päätin tarkistaa paineet ennen kotimatkaa. Huoltoaseman hieno digitaalimittari oli varmaan rikki, kun se ei näyttänyt mitään. Onneksi oli vieressä kunnon analogimalli. Ei sekään näyttänyt juuri mitään ja ymmärsin, että oli vissiin aika vähän ilmaa... Eikä se meinannut täyttyäkään. Lopulta sain jonkun verran pysymään ja vasta siinä vaiheessa älykääpiö (korvatulpat korvissa) kuuli suhinan ja mittari romahti samalla nollille: venttiili oli käytännössä irti. Hetken mietittyäni totesin, että on se 908:ssa jäykkä runko kun olin ajanut käytännössä tyhjällä renkaalla n. 80 km. Sen tulomatkan pompotuksen tajusin hitaana miehenä vasta nyt: oli ilmat pois sisäkumista. No, kommervenkkejä oli välissäkin, kunnes seuraavana päivänä sain vaihdettua liikkeessä uuden Tourancen eteen ja läksin tyytyväisenä kotiin päin...
Olipa hieno ajaa uudella etusella - ensimmäiset 50 km. Sen jälkeen loivassa kaarteessa alkoi kumi tuntua pehmeähköltä, käänsin vaistomaisesti kaasua pois - ja saman tien oli kumi tyhjä.
Tuossa vaiheessa vauhtia oli n. 80 km/h kun etupää oli lähdössä alta joka suuntaan. Välillä mentiin vastaantulijoita kohti ja sitten taas ojaan päin. Taito ei ollut hallussa, joten en tiennyt heti mitä pitäisi tehdä - muuta kun yrittää pysyä pystyssä. Hassua, miten paljon sitä ehti ajatella: vilkaisin peiliin tuleeko rekka niskaan (ei tullut, pikkuauto hiljensi siellä), pitäisikö heittäytyä mahalleen asfaltille niin olisi ainakin hallittu kaatuminen (ei voinut kun tuli autoja vastaan ja olisin liukunut alle) - ei perkule, vielä ollaan pystyssä niin ollaan loppuun asti!
Tien penkalla laitoin mopon jalalle ja takanatulija pysäytti viereen. kaveri käveli jututtamaan, kyseli tarvinko apua, kyytiä, puhelinta tms. Hienoa! Sain lopulta hinurin paikalle ja palattiin takaisin lähtöpaikkaan, josta bussilla kotiin. Viikon päästä pääsin renkaan vaihtaneeseen liikkeeseen selvittämään vikaa. Sisäkumista löytyi ulkokehältä sen näköinen reikä, ettei se oikeastaan voinut olla muu kuin asennusvirhe. No, niitähän sattuu... Uusi kumi paikoilleen ja kolmannella yrittämällä kotiin päin!
Koko jutussa oli minulle pari uutta ja mielenkiintoista seikkaa:
1) Nappulakumi voi olla näkäjään niin jäykkä, että se voi kestää alla ja vanteella ilman ilmaa
2) Sisäkumissa voi olla reilu reikä ja sillä saattaa voida ajaa melko kauankin - kunnes se sitten romahtaa
Vedetäänkö tastä sitten johtopäätöksenä, että sisäkumirenkaista rutisten ja hikipäässä vanteelle väännettävä nappulakumi on siis turvallisempi, kuin mukava ja kestävä puolikatukumi?
Sain kyllä suosituksen, ettei minun ehkä kannattaisi enää tuonne itään päin lähteä, kun kaksi kertaa kolmesta on mennyt etukumi tyhjäksi. Tiedä häntä...
Mukavaa syksyä kaikille!
- Matti
