Tekniikka tutummaksi.
Lähetetty: Ke Marras 28, 2007 11:40 am
Saattais luulla, että miessukupuolella konetekninen osaaminen johtuu geeniperimästä. Voihan se johtuakin? Kun naisen pölynimuriin/autoon/hiustenkuivaajaan tulee vika, se talutetaan/vedetään/työnnetään miehen eteen. Mies raapii hetken partaa, ottaa esille muutamia työkaluja ja korjaa koneen. Taas homma toimii.
Ja etten nyt sortuis pahamaineiseen yleistykseen, totean heti, että niin naisia kuin miehiäkin on toki moneksi. Joskus asetelma voi olla jopa päinvastainen, eikä siinä mitään, hyvä niinkin.
Väittäisin kumminkin että nämä tekniikkanerot, (joiksi tosin tällä palstalla luen kaikki, jotka osaavat tehdä pyörälleen muutakin kuin käynnistää sen) eivät kuitenkaan ole ihan kaikki syntyneet jakoavain kädessä, vaan ovat vaikkapa pikkupojan pelottomuudella purkaneet solikoita ja tunturiloita ja niitä vaihtelevalla menestyksellä kasanneet, ja tällä tavoin oppineet sähkö- ja voimansiirtotekniikan saloja?
Moottoripyörä vaikuttaa muiden koneiden tavoin loogiselta laitteelta, eikä siihen "käsiksi käyminen" pelota muuten kuin siltä osin että jos siihen alkaa ns. tutustumaan syvemmin, niin siinä saattaa hurahtaa ohi ajokausi, jos toinenkin..
En väitä, että ihan täysi tumpelo olisin koneiden kanssa, hoksaan kuivata ruohonleikkurin kastuneen tulpan, vaihtaa polttimot ja korjata ompelukoneen, ja Asconan tuulilasin pyyhkijän nivelen kesken matkan katkenneen pultin korvasin kerran sukkahousuilla, milläpä muulla.. Osaan käyttää työkaluja ja ennakkoluulotonta luovuutta löytyy.
Mutta oletetaan tilanne, että ajelen yksin jossai ettäällämetässä, ja mopo mystisesti sammuu. Polttoaine ei oo loppu, enkä ole sössiny tappokatkaisijan kanssa. Siinä sitä sitte seistä pojotetaan, eikä osata tehdä mopolle juurikaan mitään. Nykiä ehkä jottai liittimiä.
Mitä siis voisin tehdä, tai miten/mistä aloittaa että oma mopo ja sen tekniikka tulisi tutummaksi?
Niin ja vielä, naisille kyllä järjestetään kaikenlaisia huoltokursseja ja muuta, mutta en oikein usko että vierestä katsomalla oppii. Eikä niitä täällä pohjois-karjalassa juur paljon ole edes ollu.
Ja etten nyt sortuis pahamaineiseen yleistykseen, totean heti, että niin naisia kuin miehiäkin on toki moneksi. Joskus asetelma voi olla jopa päinvastainen, eikä siinä mitään, hyvä niinkin.
Väittäisin kumminkin että nämä tekniikkanerot, (joiksi tosin tällä palstalla luen kaikki, jotka osaavat tehdä pyörälleen muutakin kuin käynnistää sen) eivät kuitenkaan ole ihan kaikki syntyneet jakoavain kädessä, vaan ovat vaikkapa pikkupojan pelottomuudella purkaneet solikoita ja tunturiloita ja niitä vaihtelevalla menestyksellä kasanneet, ja tällä tavoin oppineet sähkö- ja voimansiirtotekniikan saloja?
Moottoripyörä vaikuttaa muiden koneiden tavoin loogiselta laitteelta, eikä siihen "käsiksi käyminen" pelota muuten kuin siltä osin että jos siihen alkaa ns. tutustumaan syvemmin, niin siinä saattaa hurahtaa ohi ajokausi, jos toinenkin..
En väitä, että ihan täysi tumpelo olisin koneiden kanssa, hoksaan kuivata ruohonleikkurin kastuneen tulpan, vaihtaa polttimot ja korjata ompelukoneen, ja Asconan tuulilasin pyyhkijän nivelen kesken matkan katkenneen pultin korvasin kerran sukkahousuilla, milläpä muulla.. Osaan käyttää työkaluja ja ennakkoluulotonta luovuutta löytyy.
Mutta oletetaan tilanne, että ajelen yksin jossai ettäällämetässä, ja mopo mystisesti sammuu. Polttoaine ei oo loppu, enkä ole sössiny tappokatkaisijan kanssa. Siinä sitä sitte seistä pojotetaan, eikä osata tehdä mopolle juurikaan mitään. Nykiä ehkä jottai liittimiä.
Mitä siis voisin tehdä, tai miten/mistä aloittaa että oma mopo ja sen tekniikka tulisi tutummaksi?
Niin ja vielä, naisille kyllä järjestetään kaikenlaisia huoltokursseja ja muuta, mutta en oikein usko että vierestä katsomalla oppii. Eikä niitä täällä pohjois-karjalassa juur paljon ole edes ollu.
