Pohjolan Kurapyöräilijät

Kaipaisin kommentteja pienempien (ja vanhempien) kottaraisten koneiden kestävyydestä?

Kiinnostais nimittäin millaisiin vaikeuksiin joutuu vanhempien (~2000-2003) KTM 200/250 2-tahti EXC mallien kanssa.

Mäntää varmaan joutuu varmuudella vaihtamaan, mutta onko oletusarvona tuon ikäistä hankittaessa pidettävä isompaa koneremppaa, kuten kampura, laakerit tms. tai peräti sylinteri

Pyörä tulis puhtaasti harraste/nautiskelukäyttöön eli ajomäärät ei olis mitenkään kauheita ja toisaalta remppa kuin remppa hoituu omassa tallissa.

Ajamaankin olis kiva päästä, eikä noi kalliit rempat & yllärit heti hankinnan jälkeen oikein houkuta.

Toki liikkeellä on hyviä ja "ei niin hyviä" yksilöitä, mutta mihin noiden kans pitäis keskimääräisesti varautua.

Jos näistä kahdesta pitää valita kestävyys kriteereillä, niin 250. 200 kuutioisissa on varsinkin noissa vuosimalleissa laatikko-ongelmia. Itseltä meni aikoinaan kolmosvaihteen rattaat paskaksi ja murut tuhosivat myös kakkosen ja nelosen rattaat 2005-mallista alkaen on 200:sissa vahvemmat rattaat. Kuskin koon mukaan valittaessa on 200:nen alle 175 cm mittaiselle parempi (sama runko ja ergonomia kuin piikissä). 250:sessä on aikuisille tehty ergonomia, kuten nelareissa. Henkilökohtainen valintani on nelari 250 RFS-koneella. Siinä on kaikki ominaisuudet balanssissa.

T. Sepi

Vaikea valinta kun ei viitsis hirveästi investoida toiseen pyörään.
Jos vaihtoehtona olis uusi, niin tänään olis varmaan motokeitaasta lähtenyt mukaan ehdottamasi 250 EXC-F (taisi jäädä kuolalammikko sinne pyörän viereen)

Vähän ihmetyttää, ettei tähän ketjuun tullut kummempia avautumisia. Luulis että noiden vanhempien kanssa olis muitakin, kuin mainitsemiasi laatikkomurheita. Ehkä tätä täytyy pitää ostosuosituksena kestävälle pyörälle

Virallisen epävirallisen (yksi ent. KTM-maahantuojan huoltoässistä valotti asiaa) meriselityksen mukaan, niitä laatikoita meni, kun väännöllä ajo rytki ketjuja tms. Olisi kuulemma pitänyt ajaa aktiivisemmin, kuten piikkiä. Voi pitää paikkansa, meneehän noista nykyfillareistakin kuulemma juuri kolmosen ja nelosen rattaita enimmäkseen - merkistä riippumatta.
Jos avautua pitäisi, niin kantsuu ottaa mahdollisimman pienikuutioinen pientempien hyrrävoimien ja kohtuullisemman "potkun" vuoksi. Ajo on paljon helpompaa ja kääntely kantojen ympäri hauskempaa. Itse tuli tehtyä suurin virheinvestointi, kun astmaatikkona ja ylipainoisena hankin ison nelarin (niin monen vuoden jälkeen...(tosin alkujaan jäävaelluksia silmällä pitäen)), jolla en pystynyt ajamaan kuin pari kolme minuuttia ja sen jälkeen oli heikon hapensaannin vuoksi ranteet peruuttamattomasti kypsät (ranteet turposivat kuin Kippari-Kallella!). Ajaminen ei ollut enää hauskaa, eikä ajoreissuilla tullut montaa minuuttia pöhistyä. Kannattaa siis valita sopivan mieto laite, niin voi ajaa kerralla pidempiä aikoja ja ajotaidotkin kehittyvät positiivisesti.
No siinä tulikin tilitettyä melkein kaikki... olo on kuin olis "nakkena" kaikkien edessä...