öhlins

[lokari]

Paraneeko ajo ominaisuudet niin paljon.että kannattaa vaihtaa ehjät alkuperäiset pois?Onko ne hintansa arvoiset.Pyörä olisi bmw 1100gs.

[Pekkavee]

Mulla oli sama kysymys. Olen ajatellut tässä talven aikana semmoiset ehkä hankkia.

Monilla niitä Öhlinssejä näkee. Auttaisko ne siihen, kun meikäläinen menee aina turvalleen, kun en pysty pitämään tarpeeksi vauhtia pehmeällä upottavalla hiekalla. Se voi olla kyllä uskalluksen puutetta ja kokemusten kautta opittua pelkoa. ;o(
Onko sitä vauhtia helpompi pitää noilla Öhlinsseillä niin että hyrrävoimat pitää pyörän pystyssä ja pyörä nousee surffaamaan hiekan päälle.

Kovalla soralla ei ole ollut mitään ongelmia pitää vauhtia, joskus turhankin paljon. ;o)

Pekka

[Adventure]

Öhlinssin paras arvo on se, että se pitää pyörän paremmin 'tasakorkeana'. Estää pomppimista ja kyllähän se vakauttaa. Etenkin paluuvaimennus on öhlareissa ja WP:issä ihan eri luokkaa kuin jossain standardi-iskareissa. Tietysti poislukien mopot, joissa on jo tehtaalta alusta. Tuo paluuvaimennus tulee esille isoissa röykyissä, vastapateissa ja ojien ylityksissä, missä takapää painuu kasaan äkkiä, ja haluaisi myös venyä auki yhtä äkkiä. Hyvällä iskarilla ei tule takakorkeita niin helposti.

Eräs tuttu vaihtoi sekä XT350:een, että myöhemmin TT350:een juuri em. syystä Öhlarin taakse. Kehitti takakorkeille termin Yamahopping, joka oli ainakin 80-lukuistan Yamahoiden ominaisuus.

Itsellä oli Super Teneressä Öhlins, ja mopo oli sen jälkeen kuin toiselta planeetalta. Bemun GS:ään tuli WP:t, kun orkkistakaiskari poiki heti alkumetreillä. Sittemmin ollutkin kotareita, joissa on WP:n alusta jo valmiina.

Teneren Öhlinssi jatkoi matkaa varmaan suomen kuuluisimman Teneren perässä (vai mitä Timo?). Ja GS:n WP on kiertänyt muutaman Allroad Tourin Heikkisen Pekan Louhen takana. Eli hyvä iskari on käytettynäkin hyvää kierrätyskamaa, ellei mopoa vaihtaessa uusi omistajaehdokas sitä arvosta tarpeeksi.

-Tero-

[Raimo]

Jos esimerkiksi Wünderlichtin kuvastosta tiirailee, niin siellä tarjotaan Wilberssin sekä Öhlinssin iskareita Isoon Gessuun. Kummassakaan ei ole takaiskareissa ns. lisäsäiliötä, joten niistä puuttuu puristusvaimennuksen säätö. Mutta säädettävä paluuvaimennuksen säätö niissä on.
Öhlinssissä vakiona sekä vaihtoehtona Wilberssissä on hydraulinen esijännityksen säätö takaiskarissa 2-päällä ajoa varten.

Jos lisäsäiliötä ei ole, niin silloin todennäköisesti ei ole myöskään välimäntää kaasun ja öljyn kesken, joten ne pääsevät sekoittumaan.
Tämän huomaa (jos huomaa) vaimennuksen muuttumisena kovan kuormituksen alla. Mutta tätä tuskin raskaan matkaenduron kanssa tarvitsee. 100 kiloa keveämmät kisaenskat ovat asia erikseen, vauhditkin ovat puiden välissä hiukan toiset.

Mutta kuten Tero kirjoitti, juuri nuo takakorkeat saa kuriin kunnon iskarilla. Minun Dominaattori muuttui huomattavasti turvallisemmaksi kumpuilevilla ajopätkillä, kun laitoin WP:n takaiskarin.