No kai sitten minäkin jotain yritän.
Ensinnäkin, vältä kuiturakenteen käyttöä endurossa viimeiseen asti. Monestakin syystä parempia materiaaleja löytyy varmasti.
Toiseksi, jos haluat jotain näppärää ja omaperäistä osaa mopoosi rakentaa, on kuitumateriaali monestakin syystä yksi erittäin hyvä vaihtoehto, sillä monien matskujen kohdalla valmistuksessa eteen tulevien vaikeuksien vuoksi voi osa jäädä kokonaan tekemättä. Aina siis kannattaa yrittää kun rakenteluhimo vaivaa. Älä tyydy bulkkiin.
Kun kuituosa sitten räsähtää palasiksi, niinkuin niillä on taipumus, niin voithan aina leipoa uuden.
Nyt ilmojen kylmettyä on tekemiselle hyvä aika. Itse teen mielelläni ja monestakin syystä näitä hommia navettani kylmällä puolella.
Siellä avarassa tilassa on hyvä tuuletus. Jos lämpötila on alle 10-astetta, hartsin kovettuminen ei hoputa leppoisaa tunnelmaa pilalle, tulee parempi työn jälki ja työkalut pysyy toimintakunnossa vaikka koko päivän. Ja sitten kun tuotos näyttää olevan kunnossa kuin pizza pellillä, se vaan pitää viedä lämpöiseen ja mieluummin lämpösäteilijän alle, jolla on hyvä varmistaa ja vauhdittaa kovettumisreaktiota. Reilusti lämmittäminen, arviolta 50-70 asteeseen kovettaa hartsin kauttaaltaan nopeasti.
Liian kylmässä se ei onnistu, vaan ohuemmat kohdat voivat jäädä kosteaksi jopa lopullisesti (reaktiossa syntyvä lämpö kovettaa paksun kohdan helpommin, mutta sekään ei välttämättä riitä jos muotti imee liikaa lämpöä).
Lämpöisessa työtilassa kaikki on toisin, työ pitää tehdä vauhdikkaasti, työkalut pitää liuottaa notkeiksi usein ja kaasunaamarin käyttö on lähes pakollista.
Talli-illat on osa tätä hauskaa, teknisiä- ja käsityötaidollisia valmiuksiamme kehittävää harrastusta, mutta ratkaisemattomia ongelmiakin tulee eteen. Ristiriitaisinta tässä on, että kylmässä ei maita kalja ja lämpöisessä on janoisen suun edessä hengityssuoja.
Osia voi tehdä suoraan mallin päälle, jolloin pinta vaatii jonkun verran enemmän viimeistelyä, mutta koska olen (lievästi) pilkun *ussija, teen mieluummin ulkomuotin. Pinnasta tulee silloin paremman näköinen ja huononkin muotin jäljiltä on valmiin tuotteen pinnan silottelu helppoa. Endurokäyttöön riittävä hifi-pinta syntyy yleensä pelkästään reippaalla täryhionnalla ja ohuella suojalakalla/ maalilla. Pienet kuplat ja muotin saumojen jäljet peittyvät helposti ja mitä röpöä jääkin jäljelle, on sivuseikka.
Hyviä yleistyökaluja kuituhommiin löytyy varmaan jokaiselta, mutta lähes välttämätöntä spesiaalia on tuossa ekassa kuvassa; jäykkäharjainen rissa joka on tehokas ilmakuplien poistossa, pettämätön muottivaha FINISH KARE Blue Vax Part No. 333MR, leveä muovikelmu, kumihanskat, kaasunaamari ja hyvä työkaveri.
Kuvissa on myös kotariini tarvittavia muotteja ja valmiitakin (koriste-)osia.
http://picasaweb.google.fi/navikaattori/Kuitua#
Vaativampi homma oli tehdä oikeasti toimiva, ergonominen, kevyt ja kestävä polttoainetankki. Siitä on jupinaa mun jatkumo-projektisivuilla.