Polyesterihartsissa liuottimena oleva styreeni on se, joka haisee. Epoksihartsin kanssa pitää muistaa, että aine on melkoisen allergisoivaa.
Aloittelijan ei juuri kannattaisi epoksin kanssa alkaa läträämään. Polyesteri on turvallisempaa terveydelle ja lisäksi monin verroin halvempaa ja helpompaa käsitellä eri vaiheissa.
Muotti-eli karnaubavaha on perinteinen muotinkäsittelyaine, jolla on hyvä pohjustaa muotti. Mieluiten vahata se pariin-kolmeen kertaan, jolloin varmistetaan ettei jää "tyhjiä" kohtia. Päälle sitten tuota irrotuslientä.
Halvimpia pensseleitä käyttäen onnistuu hyvin pienten alueiden hartsaus; isommille alueille sitten halvimmat maalitelapakkaukset, mutta ei niitä vaahtomuoveja niinkuin jo tulikin esille. Käteviä ovat nuo pikkutelat eli tamppoonit. Ei kuitenkaan ne narulliset
...
Laminaatista pitää saada ilma pois, muuten se on heikko. Uritettu alumiinitela täällä on jo mainittukin. Telatessa ei ole kiire, sillä liian nopeasti telattaessa hartsi roiskuu sinne missä sitä ei kaivata. Tahti on oltava kuitenkin reipas, mutta ei hosuva!
Märästä laminaatista näkee ilman sillä, että katsoo sitä vähän tarkemmin. Ilma näkyy valkeana (polyesterihartsatussa laminaatissa ainakin), ja lähtee telaamalla. Kunhan et telaa kaikkea hartsia pois.
Ole tarkka kiihdyttimen ja muoviosan seossuhteen kanssa. Joskus tein 1,5l mehupullosta hyvin toimivat suhdemitat: muovipullosta niin iso pala pois siten, että oikea tilavuus hartsia tulee kun täyttää pullon piripintaan. Tätä tilavuutta vastaava kiihdytinmäärä saadaan vuolemalla (irrallaan olevasta) korkista sen verran materiaalia pois, että sekin täytetään aina piripintaan. Siten sopiva hartsisatsi tulee täyttämällä pullo ja korkki piripintaan, kaatamalla ne sekoitusastiaan ja sekoittamalla huolellisesti. Eikä tarvitse joka kerta mitata seoksia; tulee myös aina yhtä nopeasti kovettuvat satsit!
Muista, että lämpötila vaikuttaa paljon seoksen kovettumiseen! Älä laminoi suorassa auringonpaisteessa!
Ja mielummin liian vähän kiihdytintä (tai kovetinta) kuin liian paljon! Liian pieni määrä kovettuu vaan hitaammin, mutta joillakin hartsityypeillä voi liian suuri kovetinmäärä tehdä sen, että seos ei kovetu kokonaan lainkaan! Ainakin se usein heikentää laminaattia ja saattaa jopa syttyä palamaan itsestään..
Tuo oli hyvä vinkki myös, että kannattaa tehdä kerralla mieluummin liian suuri kuin liian pieni satsi. Laminaatti on melkeinpä pilalla jos hartsi loppuu kesken. Et kuitenkaan yleensä ehdi tehdä uutta ennen kuin vanha, jo lujitteessa oleva satsi on alkanut kovettua.
Veneentekijät käyttävät jäykisteiden rakentelussa Divinycelliä ja balsaa, mutta eipä taida kannattaa harrastelijoiden leikkiä niillä. Noitakin käytetään sandwitch-rakenteisiin, ja muuten vaikkapa joitain kotelorakenteita saa helposti polyuretaanieristeestä. PolySTYREENIeristeet sulavat, polyURETAANI ei!
Kotelo- ja ristikkorakenteet sekä taitokset jäykistävät laminaattia; ei niinkään - tai juurikaan - umpinaiset teräs- tai puupalaset. Eikä kannata tehdä "varman päälle" paksua laminaattia - tulee turhaa painoa, mutta kestävyyttä ei niinkään. Tee tosiaankin se muotti ensin, niin voit sitten tehdä helposti useampia versioita vaikka vähän mukaeltuna. Mutta tee muotista tukeva!
Valmiin tuotteen pakkelointiinkaan en kyllä käyttäisi lujitemuovipakkelia. Tahtoo olla niin kovaa kamaa, että hiottaessa pakkeli kestää mutta muu tavara häviää ympäriltä. Osta mieluummin autokäyttöön tarkoitettua hienopakkelia, joka on helposti hiottavissa ja kestää kyllä kiinni kun pohjatyöt tehdään oikein.
Osta riittävästi asetonia
Edellä kirjoitettujen asioiden toimivuudesta en ota vastuuta. Se on kirjoitettu omakohtaisten kokemusten ja ammattilaisten toiminnan perusteella.
Onnea
!
) pakkausteipillä, sitä mahdollisimman tarkasti ja vielä vaha pintaan niin on irronnut hyvin. Tosin teippi tietenkin aiheuttaa vähän ylimääräistä jumppaa pakkeloinnin kanssa..