Lasikuidulla leikkimisestä

[Hannu^]

Pitäis saada tuossa kopio takakatteesta ja tuossa nyt olis tarjolla lasikuitua mutta aikaisempia ko. tavaralla leikkimisestä ei ole joten ajattelin että jos joku olisi perehtynyt aiheeseen hiukan enemmän kuin minä niin voisikohan hän kirjoittaa pikaisen aloittelijalle kohdistetun tutorialin kopiokappaleen tekemisestä. Eli kannattaako katteen ja lasikuidun väliin laittaa mitään vai lähteekö se lasikuitu sitten siitä alkuperäsestä kappaleesta ihan helposti ja siististi pois ja säilyykö alkuperänen kappale ihan ok kunnossa?

Kaikki neuvot ja vinkit ovat tervetulleita paitsi jos joku ehdottaa kaivoon hyppäämistä koska se nyt ei sinänsä asiaan liity ja ei ole mitenkään erikoinen kokemus

[antti]

Itse olen käyttänyt muottivahaa, se on sellaista paksua kunnon kovaa vahaa. sitä muutama varvi kopioitavalle kappaleelle on riittänyt. Myös sitten valmiiseen muottiin olen tuota laittanut. Joskus olen suojannut kopioitavan kappaleen (erityisesti jos on ollut lainaosa ) pakkausteipillä, sitä mahdollisimman tarkasti ja vielä vaha pintaan niin on irronnut hyvin. Tosin teippi tietenkin aiheuttaa vähän ylimääräistä jumppaa pakkeloinnin kanssa..

Kaveri käytti sellaista erikoista litkua joka siveltiin pensselillä muottiin/alkuperäiseen kappaleeseen ja joka sitten kuivui ohueksi nahaksi pintaan, tuntui toimivan hienosti! Tosin tuon valmistajaa en tiedä mutta jostain alan liikeestä moista varmasti löytyy.

http://airfoto.fujikuvat.fi/album/showa ... 15&from=13 tuolta löytyy jotain kuvia omista muotti hässäköistä..

[Hannu^]

Antti sulle heti alkuun _ISO_ kiitos! Tuo auttoi aivan järkyttävästi. Mutta mistäs tuota muottivahaa olet hankkinut? Jostain rautakaupasta?

[Ratine]

Parikymmentä vuotta sitten tehtiin pari kanoottia muottiin valamalla. Muottiin pantiin irrotusaineeksi ensin muutama kerros vahaa ja lopuksi PVA:ta.

Hae kirjastosta vaikka joku lasikuituhommia käsittelevä opus tai kanootin-/veneenrakennusopas, sieltä löydät paremmat ohjeet.

[Agitheosis]

Ite laitoin lastulevyn päälle kirkasta, ihan tavallista marketin hyllyltä löytyvää teippiä. Hartsia se kesti
hyvin eikä jääny sen pahemmin kiinni vaikka siitä tietysti jäi rajat aina noin 45 millin välein, mikä
teetti hillittömän määrän lisätöitä kun tasottelin hiomalla, maalaamalla ja taas hiomalla. Teipin sijaan
ois voinu kokeilla tavallista kontaktimuovia, kestävyydestä en tiä ja 3D-muodot jää tekemättä, siihen
varmaan paremmin tuo antin mainitsema siveltävä litku.

Parempaa jälkeä saa ja pienemmällä vaivalla kun hommaa suuntaissillotettua mattoa (sileää, tiivistä
ja ohutta) ristisillotetun sijaan, tosin se saattaa huonommin taipua 3D-muotoihin, tosin hartsi pehmit-
tää, ite en oo kokeillu ss:ää. On varmasti hintavampaa mutta pysyy paremmin kasassa ja vähem-
män lasikuitua pisin nurkkia, ja on muuten ilkiää ku menee ihoon, pinsetit kaiken varalta lähettyville.
Terävät sakset säästää hermoja. Luulen että tohon suuntaissillotettuun saa paremman laminoinnin
kun ei oo ilmaa välissä, ristisillotetun kanssa tuntui käyneen niin että ensin ei meinannu ``kastua´´
millään ja sitte jo meinaa ``palaa´´ eli väri muuttuu ruskeex. Hartsin levitykseen sellanen alumiininen
tela, ite kokeilin ensin vaahtomuovitelalla ja sehän suli muodottomaksi alta aikayksikön. Lisäksi sen
täytyy olla kova tela jotta saa painetta pintaan ja ilmat pois jo kuivuneen ja uuden kerroksen välistä.
Liuotin on sitte toi asetoni. Ite jätin telan aina uimaan ettei ``leikkaa kiinni´´.

Hartseja on (ainakin) kahta lajia - olix ne ny epoksi- ja polyesteri-? - joista kalliimpi haisee huomatta-
vasti vähemmän, tulee ton toisen kanssa nassee ikävä. Mieluummin tekisin hartsia liian paljon ja lii-
an nopeasti kovettuvaa kuin liian vähän ja liian hitaasti tai ei ollenkaan kovettuvaa. Jos loppuu
kesken jää osa kohteesta kuivaksi kun lähdet tekeen uutta satsia ja jos kovettuu liian äkkiä niin
lopun antaa kuivua purkkiin (niitä on muuten varattava paljon) ja tekee uuden sotkun. Apumies tai -
nainen joka sekottaa valmiiksi uuden purkillisen ei myöskään oo pahitteex ni ei tuu rajoja (tai jos on
läpiruostuneen vanhan **ton takakontissa kolminkerroin pahassa asennossa tekemässä ``lakisau-
maa´´ ja jo pelkkä ulostautuminen veisi aikaa ja vaivaa).

Itse valmiin kappaleen palasteluun tarvitaan rältsy. Ite en ainakaan saanu pistosahalla muuta kuin
sulaneen terän. Tosin tuo saattaa johtua siitä että mun lopputuotteessa oli enemmän hartsia kuin
lasikuitua (eli oikeestaan susi), mutta kun ei ollu lujuusvaatimuksia niin ei oo välii. Pinnan tasotte-
luun olis tarvinnu olla joku järee hiomakone, ehkä nauhahiomakone, epäkesko on turhan kesy, on
se sen verran kovaa tavaraa. Jos joutuu paklaamaan niin jotain semmosta tavaraa mikä on (aina-
kin lähes) yhtä kovaa kuin laskari ettei ensin lähe se pakkeli ja sitte on taas se sama kuoppa siinä.
Niin ja se suojavarustus tulis olla kokopeittävä, iholle laskeutuva lasikuitupöly kutittaa aivan mielet-
tömästi eikä toi hartsikaan taida oikeen herkkua olla.

Olen myös kuullut juttua kipsivaluista muotiksi ja ihan tavallisesta rautakaupasta saatavista
vaahtomuovipalikoista (ei muista materiaalia) joita on helppo muotoilla veitsellä ja hiomapaprulla.

Nämä siis ihan alottelevan harrastelijan kokemuksella, voi olla että oon tehny ihan väärin ja joku
varmasti tietää paremmin kuinka pitäis....

[Juppe]

Eiks se hartsi mee ruskeeks juuri sen takia että kovettajaa on liikaa ja tavara kuivuu liian nopeesti. Jos sitä kovettajaa laittaa edes sinnepäin oikeen määrän niin kyllä se jossain vaiheessa (2 päivän aikana) jämähtää. Mulle tuli kerran liian vähän kovettajaa ja kuivuminen kesti 1½ vuorokautta mutta lopulta tuli kuitenkin kivikovaksi. Telana mä käytin ihan sellasta tavallista pientä maalitelaa (pahvia se rulla ja jotain neekerin tukkaa muistuttavaa karvaa päällinen) ja sekin toimi ihan hyvin. Iso lääkeruisku on hyvä sen kovettajan annosteluun. Käsistä se hartsi ei lähde kirveelläkään irti eli on tosiaan syytä varata reilusti hanskoja. Niihin kun alkaa tarttumaan kuitua ja niistä tulee sellaset siilin selkänahan näköset alkaa homma hakata vastaan.

[SP41B]

Jos hartsin kovetin tarjoillaan pullossa on yksi konsti annosteluun painaa hammastikku pullon suulle ja kaataa varovasti tikkua pitkin, pitäis tulla tippoina ulos...

[antti]

Antti sulle heti alkuun _ISO_ kiitos! Tuo auttoi aivan järkyttävästi. Mutta mistäs tuota muottivahaa olet hankkinut? Jostain rautakaupasta?

"Mirror glaze" lukee purnukassa, se on kyllä tosi vanhaa tavaraa, ehkä reilu kymmenen vuotiasta. Ostopaikkaa en enää muista mutta www.terpol.fi tuota ainakin myy. Ihan noin tarkkaan en ole irroitusvahan kanssa toiminut mitä tuolla ohjeistetaan.

[Aki]

Veneliikkeessä minua kerran myyjä opasti noista epoksi ja polyesteri hartsin eroista. Hajueron (epoksi ei pahemmin lemua) lisäksi merkittävä ero on se kuinka kovettuminen tapahtuu.

Polyesteri hartsin kovete on kiihdytin eli se nopeuttaa kovettumistapahtumaa. Tässä on kuitenkin semmoinen tietämisenarvoinen seikka, että hartsi ja kovete reagoivat varsin rajusti ja se nostaa lämpötilan varsin korkeaksi - jopa 70 astetta. Eihän sitä silmällä näe, eikä siinä sormiaan polta, mutta juuri sen vuoksi polyesterihartsia ei voi laittaa suoraan muovipinnoille tai käyttää muovista telaa sillä ne sulavat käsiin.

Epoksi hartsi puolestaan on periaatteessa samaa kuin se epoksi liima jota voi ostaa niissä 1:1 sekoitettavissa tuubeissa. Reaktio on ns. rauhallinen ja sitä voi levittää periaatteessa mille materiaalille hyvänsä.

Muuten työskentelyssä ei sanottavia eroja ole. Mutta jos esimerkiksi kuvittelisi lisäilevänsä jotain seksikkäitä kuhmuja katteisiin tms. niin käyttämällä epoksi hartsia voisi patit tehdä esim. pienoismalli maailmassa suositusta foamista (siis sitä sinistä eriste hässäkkää mitä voi ostaa rautakaupasta) ja lätkiä mömmöt suoraan niskaan. Polyesterihartsilla foami sulaa.

Hieman ohi aiheen, mutta hyvä tietää...

[antti]

Itse olen kanssa ajatellut joskus kokeilla epoksia, lähinnä hartsin järkyttävän hajun takia..

[Marko Hemmilä]

Ei se hartsi enää jonkun ajan kuluttua haise niin pahalle...

[Ylimatti]

Polyesterihartsissa liuottimena oleva styreeni on se, joka haisee. Epoksihartsin kanssa pitää muistaa, että aine on melkoisen allergisoivaa.
Aloittelijan ei juuri kannattaisi epoksin kanssa alkaa läträämään. Polyesteri on turvallisempaa terveydelle ja lisäksi monin verroin halvempaa ja helpompaa käsitellä eri vaiheissa.

Muotti-eli karnaubavaha on perinteinen muotinkäsittelyaine, jolla on hyvä pohjustaa muotti. Mieluiten vahata se pariin-kolmeen kertaan, jolloin varmistetaan ettei jää "tyhjiä" kohtia. Päälle sitten tuota irrotuslientä.

Halvimpia pensseleitä käyttäen onnistuu hyvin pienten alueiden hartsaus; isommille alueille sitten halvimmat maalitelapakkaukset, mutta ei niitä vaahtomuoveja niinkuin jo tulikin esille. Käteviä ovat nuo pikkutelat eli tamppoonit. Ei kuitenkaan ne narulliset ...

Laminaatista pitää saada ilma pois, muuten se on heikko. Uritettu alumiinitela täällä on jo mainittukin. Telatessa ei ole kiire, sillä liian nopeasti telattaessa hartsi roiskuu sinne missä sitä ei kaivata. Tahti on oltava kuitenkin reipas, mutta ei hosuva!
Märästä laminaatista näkee ilman sillä, että katsoo sitä vähän tarkemmin. Ilma näkyy valkeana (polyesterihartsatussa laminaatissa ainakin), ja lähtee telaamalla. Kunhan et telaa kaikkea hartsia pois.

Ole tarkka kiihdyttimen ja muoviosan seossuhteen kanssa. Joskus tein 1,5l mehupullosta hyvin toimivat suhdemitat: muovipullosta niin iso pala pois siten, että oikea tilavuus hartsia tulee kun täyttää pullon piripintaan. Tätä tilavuutta vastaava kiihdytinmäärä saadaan vuolemalla (irrallaan olevasta) korkista sen verran materiaalia pois, että sekin täytetään aina piripintaan. Siten sopiva hartsisatsi tulee täyttämällä pullo ja korkki piripintaan, kaatamalla ne sekoitusastiaan ja sekoittamalla huolellisesti. Eikä tarvitse joka kerta mitata seoksia; tulee myös aina yhtä nopeasti kovettuvat satsit!

Muista, että lämpötila vaikuttaa paljon seoksen kovettumiseen! Älä laminoi suorassa auringonpaisteessa!

Ja mielummin liian vähän kiihdytintä (tai kovetinta) kuin liian paljon! Liian pieni määrä kovettuu vaan hitaammin, mutta joillakin hartsityypeillä voi liian suuri kovetinmäärä tehdä sen, että seos ei kovetu kokonaan lainkaan! Ainakin se usein heikentää laminaattia ja saattaa jopa syttyä palamaan itsestään..

Tuo oli hyvä vinkki myös, että kannattaa tehdä kerralla mieluummin liian suuri kuin liian pieni satsi. Laminaatti on melkeinpä pilalla jos hartsi loppuu kesken. Et kuitenkaan yleensä ehdi tehdä uutta ennen kuin vanha, jo lujitteessa oleva satsi on alkanut kovettua.

Veneentekijät käyttävät jäykisteiden rakentelussa Divinycelliä ja balsaa, mutta eipä taida kannattaa harrastelijoiden leikkiä niillä. Noitakin käytetään sandwitch-rakenteisiin, ja muuten vaikkapa joitain kotelorakenteita saa helposti polyuretaanieristeestä. PolySTYREENIeristeet sulavat, polyURETAANI ei!

Kotelo- ja ristikkorakenteet sekä taitokset jäykistävät laminaattia; ei niinkään - tai juurikaan - umpinaiset teräs- tai puupalaset. Eikä kannata tehdä "varman päälle" paksua laminaattia - tulee turhaa painoa, mutta kestävyyttä ei niinkään. Tee tosiaankin se muotti ensin, niin voit sitten tehdä helposti useampia versioita vaikka vähän mukaeltuna. Mutta tee muotista tukeva!

Valmiin tuotteen pakkelointiinkaan en kyllä käyttäisi lujitemuovipakkelia. Tahtoo olla niin kovaa kamaa, että hiottaessa pakkeli kestää mutta muu tavara häviää ympäriltä. Osta mieluummin autokäyttöön tarkoitettua hienopakkelia, joka on helposti hiottavissa ja kestää kyllä kiinni kun pohjatyöt tehdään oikein.

Osta riittävästi asetonia

Edellä kirjoitettujen asioiden toimivuudesta en ota vastuuta. Se on kirjoitettu omakohtaisten kokemusten ja ammattilaisten toiminnan perusteella.

Onnea !

[Aki]

Täältä löytyy kaikki mitä voi tarvita lasikuituhommissa:
http://www.harraste.fi (http://www.harraste.fi/lasikuitu.html)

Vahat, mömmöt, kahkaat, työkalut... Liike Tampereella.