Automaattinen puolipuristin on automaattinen

ja ohjaustangossa oleva kahva näissä peleissä on vain moottorin tuulettamista varten. Kun taas manuaalipuristimella varustetussa pitää jokaista potkua varten painaa kahva alas, ja sen jälkeen pyörittää kone kohdalleen ja kunnon potku. Ero on iso käynnistymisen suhteen, mutta omistaja kyllä oppii ajokkinsa temput ennemmin tai myöhemmin, tai vaihtaa pyörää.
DR:n virittäminen on mielestäni aika turhauttavaa siinä mielessä, että jos tarvoitteena on ajella matkaendurotyyliin soratiesafareita, niin viritetty mylly ei sitä tahdo kestää. Jos taas pelkkä puunkierto on tavoitteena, niin uskomatonta kyllä sitä kutitettu DR kestää paljon paremmin. Tuolloin tietenkin ajotunteja kertyy vähän verrattuna soratiesurautteluun. Puunkiertoon saa sitten punakilpisenä jo oikean enduron pikku-tohtorin hinnalla.
Itse ajoin käytännössä vakiolla pikku-tohtorilla 20 tkmi, mutta tavaroiden kuljettamisen hankaluus (tai matkaromppeiden vaikutus ajo-ominaisuuksiin) ja väännön puute kuormattuna saivat siirtymään isompiin pyöriin takaisin.
Jos olisi mahdollista pitää kahta pyörää, niin tallissa olisi pikku-tohtori edelleen, ehkä vielä paremmalla takaiskarilla varustettuna, keulahan mulla oli RM125:sta. Takaiskari oli liian löysä mun painoiselle (n.100kiloa), mutta muutoin ehdottomasti vakiomoottorilla, ellei sitten 33 TM-kiihdytyspumppukaasutinta lasketa lukuun. Se tekee kivan säväyksen jopa 30 heppaisessa myllyssä...Puunkierrossa kuitenkin kiva peli, etenkin kun varttilitraiset 4-tahti kottaraiset on vielä yli tuplat kalliimpia valkokilpisinä.
Jos heti ensialkuun virittäminen tuntuu pakolliselta, niin itse laittaisin silloin XR600:n Hondan tai TT600R Jammun. Niissä kyllä potku jo riittää moneen menoon.