Tekniikka tutummaksi.

[hamis53]

Onnea ja menestystä valitsemallasi tiellä!
Siinä voi tietysti olla sellainen vaara pitemmän päälle, notta tämä miespuolinen keskittyy vaikka urheilun katsomiseen televisioonista kaljapullo käden ulottuvilla ja saat huoltaa molemmat ajopelit

No, ehkä siinä kuitenkin vielä tämä kesä menee...

[Lassi]

Itse olen samassa asemassa, vaikka miespuolinen kylläkin. Ei ole ikinä ollut edes mopoa ja polkupyörätkin kun oli laadukkaita niin pärjäsi ketjujen rasvaamisella ja vaijerin kiristyksellä. Tietokoneita lähinnä purkanu ja kasaillu.

Oli se upea tunne kun sain bemariin reilun kolmen tunnin ähräyksellä öljyt ja filtterin vaihdettua. Ensi kerralla ei mene ehkä kun kaksi tuntia. Siitä se lähtee, kun vaan uskaltaa... Pyörä on onneksi kerhon tallilla, niin apua (ja lainatyökaluja) on saatavilla.

Toisinaan hieman hermostuttaa tuolla itsekseen ajellessa metsiä pitkin, että ketjut tai vaikka kytkinvaijeri katkeaa, tai jotain vielä ikävämpää. Onneksi on vakuutukset keksitty, kun en edes tunne ketään pakettiauton omistajaa.

[DR Markku]

Monissa manuaaleissa ja käyttiksissä on mukana sellainen vianetsintätaulukko jossa kerrotaan mitä kohteita kannattaa tarkistaa jos kone sammuu tai ei käynnisty. Kopio tuollaisesta taulukosta ja taskuun niin ompahan jotain mitä lueskella kun odottelee hinausautoa. Kyllä niistä voi olla apua ihan oikeastikkin mutta liian useasti niissä lukee että käänny valtuutetun huoltoliikkeen puoleen. Jonkun osaavan kaverin puhelinnumero on varmaan parempi.

[jmka]

Se on vaan semmonen pervo mielenkiinto jotta saisko tonkin purettua ja kasattua taas kuntoon. Pahin tappio on ollut äitimuorin käkikello, jonka purin atomeiksi ja kasasin takaisin "kuntoon" sillä seurauksella että käki jäi jököttämään ulos eikä suostunut menemään koppiinsa nukkumaan

Kerran kanssa meinas lähteä sormet omille teilleen kun virittelin pölynimurin moottoriin jotain potkuria ajan kuluksi, ja nakit välissä tietenkin kun h-hetki koitti, no onneksi selvittiin pelkällä sideharsolla ja laastarilla...

Mielummin yritän ite huoltaa ja korjata mitä pystyn kun soitan, sovin, vien, maksan, haen ja reklamoin jne. piiri pieni pyörii loputtomiin ja aina joka kierroksella euroja katoaa lompakosta.

Mopoharrastuksesta olennainen osa on ajopelin ja kamojen huoltoa ja rakentelua, mikä sen mukavampaa kun kokea onnistumisen tunne itse omin käsin tehdystä likaisesta työstä.

Ja koskaan et ole yksin, aina on kavereina V, S ja P tai sitten joku muu tietävä henkilö antamassa neuvoja ja kannustamassa kun homma ei mene putkeen.

Lapset on kanssa hyviä jeesaamaan, työkalut katoaa hetkessä ympäriltä tai osat pyörii hiekassa kun on apulaiset paikalla

[mopopoitsu]

Asconan tuulilasin pyyhkijän nivelen kesken matkan katkenneen pultin korvasin kerran sukkahousuilla, milläpä muulla..

Väitän että tähän ei moni "jätkä" pystyisi, vaikka kuinka tykkäisi kulkea sukkahousuissa.

Mutta tuohon, että jos mopo nyykähtää johonkin, niin ensimmäisenä toimenpiteenä voisi olla paikantaa vika sähkö- tai polttoainepuolelle tyyliin, jos kipinä tulee, niin vika voi todennäköisesti olla ruoka(pensa)puolella.

Jotain on joskus tullut kokeiltua ja joskus on melkein onnistuttukin jossain, mutta aina ei. Kännykkä on nykypäivänä aika näppärä kapistus. Jos tietää minkä kylän läpi on viimeksi ajanut, niin numerotiedustelun kautta voi yrittää kysellä vaikka huoltoasemia ko. paikasta. Mulla kerran puhkesi etukumi jossain Kapeenkylässä ja muistin juuri ajaneeni jonkun kivilouhimon ohi, joten tiedustelusta kyselin paikan puhelinnumeron kun ajattelin että niillä on kumminkin pillareista kumit puhki jatkuvasti ja voisivat ehkä auttaa muakin. Ainakin jotain kyläläisten yhteystietoja sain ja homma eteni jotenkin.

Toissaviikonloppuna kävi taas niin, kun olin hakemassa uutta mopoa jostain Bretagnesta (Ranska), että autosta suli kansipahvi jossain ylämäessä. Tuli siinä kyllä mieleen että nyt on koto kaukana. Ja vaikka olis kuinka kätevä kaveri, niin väitän että kannentiivistettä ei vaihda ihan kädenkäänteessä jossain tienpäällä. Ainut konsti jatkaa matkaa oli ostaa uusi (käytetty) auto. Tai oli sitä kai voinut lentääkin, mutta mopo olis pitäny jättää sinne. Alkuperäinen kulkine seisoo edelleen muistomerkkinä Normandiassa (Calvados tarkemmin)

[THä]

Pahin tappio on ollut äitimuorin käkikello, jonka purin atomeiksi ja kasasin takaisin "kuntoon" sillä seurauksella että käki jäi jököttämään ulos eikä suostunut menemään koppiinsa nukkumaan

Toimikos tuo ennen "korjausta"? Tuli mieleen setämiehen vedettävän seinäkellon korjaus: Kello ei kävellyt ja päätti korjata sen. Avasi takakannen keittiön pöydällä ja aikansa tutki kunnes keksi missä mika oli. Meisselin kärjellä sohi jotain jousta ja sitten keittiössä kävikin helinä kun ilma oli sakeana jousia ja rattaita. Tyynesti haki semmoisen muovikaukalon ja keräili rojut siihen. Tuumasi ostavansa sähkökoneiston

Ne on kyllä ollu/on kovia jätkiä/naisia jotka noita systeemejä rakentelee.

Toissaviikonloppuna kävi taas niin, kun olin hakemassa uutta mopoa jostain Bretagnesta (Ranska), että autosta suli kansipahvi jossain ylämäessä. Tuli siinä kyllä mieleen että nyt on koto kaukana. Ja vaikka olis kuinka kätevä kaveri, niin väitän että kannentiivistettä ei vaihda ihan kädenkäänteessä jossain tienpäällä. Ainut konsti jatkaa matkaa oli ostaa uusi (käytetty) auto. Tai oli sitä kai voinut lentääkin, mutta mopo olis pitäny jättää sinne. Alkuperäinen kulkine seisoo edelleen muistomerkkinä Normandiassa (Calvados tarkemmin)

Riippuu autosta melkoisen paljon, välttämättä tuo ei ole edes paha remontti. Viime syksynä vaihdoin 75 puntoon kansipahvin parkkipaikalla bilteman 3/8" hylsysatsilla. Sen verta kaveri jeesasi, että piti kantta ylhäällä hetken että sain tiivistepinnat puhtaiksi. Eli imu- ja pakosarjoja ei irroiteta vaan vaihdetaan "välistä". Nesteitä vain sen verta ulos, että kannesta tulee mehut pois, jne. Nokkahihnan tai -ketjun kanssa kun vaan on tarkkana, niin ei tuossa muuten oikein käpypaikkoja ole.

Tosin monasti jos pahvi menee, niin jotain muuta vikaakin on eikä se uusi pahvi kestä kauaa Tosin jos vain kiehahtaa, niin tuolla voi selvitä.

Ennakkoluulottomuus, maalaisjärki ja digikamera on hyvät kaverit remonteissa

Tuli joskus tehtyä pikapatentti tien päällä kun eräästä 50-lukuisesta jenkistä solenoiditoiminen bansapumppu hiljeni. Iski kuitenkin jotenkin kun virtaa katkoi. Ratkaisuna oli vetää piuhat poikki ja kytkeä pumppu tööttiin. Kabiinista naputellen sitten mentiin perille asti

[mopopoitsu]

Riippuu autosta melkoisen paljon, välttämättä tuo ei ole edes paha remontti.

No näinhän se on.

Mutta kun pitää repiä irti välijäähdytin, ruiskuputket, imu ja pakosarjat turpoineen (ja sen öljyputket), taistella jakopään (ketjun) kanssa, löytää oikeanpaksuinen pahvi (4:stä mahdollisesta) ja tämä pitää tehdä maasturiin, niin suurinpiirtein pelkällä jakarilla ja skruuvimensselillä varustetulta pygmiltä (173) jää kyllä tekemättä puolessa päivässä. Jos olisin yrittänyt, niin istuisin vieläkin siellä ojanpenkalla muutaman punaviinipullon ja ranskanpullan jälkeen.

Johonkin 10 pultilla kiinniolevaan työntötankomoottorin kanteen remontti kyllä onnistuukin jos on se jakari mukana edellyttäen että saa pakoputken irti pakosarjasta (usein vaikein paikka johtuen kiinnipalaneista ja ruostuneista muttereista)

[Mika_Tz]

Kun ostin Tennarini viime elokuussa, oli minulla hieman kokemusta mopon ja auton moottoreista, rättäriin olin tehnyt kaverin kanssa remppaa ja seurannut sivusta koneen irroittamista ja vaihtanut tien päällä kännykkäkonsultaation avulla katkojan kärjet. Kaatosateessa. Käytännössä olin ( ja olen edelleen) täysin noviisi näissä moottorihommissa.

Ajattelin (kun halvalla sain), että jos pyörästä tulee rakennussarja, niin sittenpähän oppii. Niinhän siinä sitten kävikin, että aika pian sain alkaa tekemään koneremppaa (kiertokangen laakeri meni kaput) ja nyt taas ajellaan kolinoita ja kilinöitä ihmetellen.

Ohjekirjan, osaavan kaverin ja puhelimen avulla pääsee aika pitkälle ja oppii myös itse tekemään. Sähköpuolta ja joitain pieniä huoltojuttuja en ole vielä päässyt ähräämään, mutta kun on kone ollut kokonaan auki ja nyt kasassa, niin saa kai olla näin noviisina tyytyväinen. Niin ja koneistusta vaativat hommat jätin ammattilaisille suosiolla.

Sisäänajokilsat tulivat tänään täyteen uudella männällä ja renkailla, öljynvaihto, venttiilien tarkistus (ja mahdollinen säätö), puolipuristimen vapaan tarkistus jne. edessä.

Sen verran myönnän olevani laiska, että tilattuani uudet renkaat annan liikkeen laittaa ne alle samaan hintaan... Päädyin tähän laiskuuden ja selän vihottelun (liikaa kumaria asentoja tallissa) sekä ajanpuutteen takia.

Rengasrempan tosin teinkin jo tien päällä pari viikkoa sitten, kaverin avustuksella tosin, kiitos siitä.

Ehkä tuo rättärikokemus rohkaisi myös yrittämään, kun oli nähnyt että ei ne moottorit pure ja ajan kanssa ne saa myös kasaan ja käymään. Rättärillä tuli käytyä yksi Euroopan reissu v. 2003 ja silloin siihen tehtiin kytkinremppa tien päällä. Itse toimin lähinnä oluttölkin pitelijänä ja hyvien neuvojen antajana. Oli kuitenkin hienoa nähdä kuin auton moottori vaihdelaatikkoa lukuunotamatta otetaan pois, korjataan vika ja kasataan motti kahteen pekkaan n. kahdessa tunnissa. Siinä boxerikone sai kyytiä!
Kaverin kulkimelle kävi samoin ja samat hemmot tekivät toisen rempan italialaisella levähdyspaikalla ja Monakoon lopulta päästiin piipahtamaan.
Eniten jännittikin paluumatkalla neljän päivän yksinajelu ilman muita suomalaisia yli 40 asteen helteessä. Selvittiin Suomeen.

Noh, meni vähän ohi topikista, mutta 600 kuutioinen sekin oli.

Nykyään ehkä eniten jännitän remppaa tehdessäni korkkaavia kierteitä. Niitä tuntuu vanhassa japanilaisessa alumiinissa riittävän, enkä ihan mielelläni heti alkaisi mm. venttiilikoppaa ottamaan pois, sen verran jännää sen kiristäminen oli....

[karmolis]

Itsellä ei mitään käytännön kokemusta aiemmin ole ollut. Hyvä veli -verkosto, service manuaali, työkalut ja työtilat kun on tarpeeks hyvät niin niillä saa tehtyä jo kaiken. Vielä kun mopotin on tarpeeksi yksinkertainen eli yksimukinen niin ei mitään rakettitiedettä ole huoltohommat. Vaikka nelimukisesta minäkin alottelin. No siinä en olis tohtinut kaasareihin koskea ainakaan senaikaisilla taidoilla.

Vaikeimpiin hommiin aina löytyy joku tuttavapiiristä joka sen on aikaisemmin tehnyt, ei muuta ku mukaan seuraamaan tai enemmänkin kaveri neuvomaan ja itse tehden. Seuraavalla kerralla menee puolet lyhyemmässä ajassa. Yhdenkin kerran ahdettiin YZF750:een tonnisen konetta, eka kerralla meni 1,5h ja tietenkin väärin, joku osa jäi välistä. Loppuviimeks neljännellä kerralla meni oikein ja siinä meni 15 minuuttia. Sama ku ensi kertaa tohon nykyiseen kaasariin suuttimia ja neulaa vaihdoin, tais mennä kaasarin irrotuksesta käyntikuntoon 3h. Nyt taitaa olla perinteinen vartin homma.

Tätä foorumia olen käyttänyt "vikakoodin lukijana" ja aina on tullut hyvät diagnoosit.

Digikamera on tosiaan hyvä olla mukana ja minigrip-pusseja irroitetuille osille ja pulteille. Joskus kuitenkin käy niin, että purkaessa ajattelee seuraavana päivänä kokoavansa mutta todellisuudessa aikaa menee kuukausi.. Ei tarvi muistella kun kattoo vaan kuvat ja osatkin on kaikki tallella.

[Mika_Tz]

Digikamera on tosiaan hyvä olla mukana ja minigrip-pusseja irroitetuille osille ja pulteille. Joskus kuitenkin käy niin, että purkaessa ajattelee seuraavana päivänä kokoavansa mutta todellisuudessa aikaa menee kuukausi.. Ei tarvi muistella kun kattoo vaan kuvat ja osatkin on kaikki tallella.

Jep, mun piti saada alunperin homma kuntoon kuukaudessa, mutta siinä menikin kuukausia varaosa- ja koneistamohässäköiden (duunin hidasteista puhumattakaan) takia. Kasaamisvaiheessa minigripit olivat hyvä juttu, omat lyhenteet tosin aiheuttivat hieman pähkäilyä lopulta, samoin jotkut pultit ja mutterit kipoissa olivat:"Ööööö.... minkähän prikka tämä olikaan....?" Kaikki osat löysivät kuitenkin paikkansa...

Kamera ja kuvat olisi ollut muutamissa kasausvaiheissa kyllä hyvä.

Unelmahan olisi tietenkin talli, jossa on hienot säilytystilat, työkalut ja tilaa. Pieni verstas, "oho, se pitääkin tilata"- tilanteiden puuttuminen, eli kaikki osat käsillä koko remontin ajan....

Mutta sehän olisi jo liian helppoa.

[amaunu]

Riippuu autosta melkoisen paljon, välttämättä tuo ei ole edes paha remontti.

No näinhän se on.

Mutta kun pitää repiä irti välijäähdytin, ruiskuputket, imu ja pakosarjat turpoineen (ja sen öljyputket), taistella jakopään (ketjun) kanssa, löytää oikeanpaksuinen pahvi (4:stä mahdollisesta) ja tämä pitää tehdä maasturiin, niin suurinpiirtein pelkällä jakarilla ja skruuvimensselillä varustetulta pygmiltä (173) jää kyllä tekemättä puolessa päivässä. Jos olisin yrittänyt, niin istuisin vieläkin siellä ojanpenkalla muutaman punaviinipullon ja ranskanpullan jälkeen.

Johonkin 10 pultilla kiinniolevaan työntötankomoottorin kanteen remontti kyllä onnistuukin jos on se jakari mukana edellyttäen että saa pakoputken irti pakosarjasta (usein vaikein paikka johtuen kiinnipalaneista ja ruostuneista muttereista)

Olikos tuo vehje Pajero? kuulostais jotenkin loogiselta. Tojota se ei voi olla.

[Pyöveli]

auttaa tehdä, lukea, olla kiinnostunut kuinka laitteet toimii. Tärkeintä on yrittää olla pelkäämättä teknologiaa. Moni ihminen sitä pelkää.
****
kannattaa lukea myös sitä huoltokirjaa ja tutustua pyöräänsä jo etukäteen. esim netistä mallivikoihin ja mahdollisiin pyöräkohteisiin 'ominaisuuksiin'. Tällöin pystyy myös välttämään hajottamasta pyöräänsä ja toimimaan/arvioimaan hajoamisen oikein.

Tuossa on lähes kaikki tarpeellinen. On vikoja jotka voi tietää jos lukee foorumit ja manuaalit. On toisaalta yllättäviä vikoja joita oppii löytämään kokemuksen kautta. Tähän auttaa tekniikan tunteminen. Lisäksi pitäisin ensiarvoisen tärkeänä sen oman pyörän havainnointia: Kun huollat, korjaat, ajat, hajoitat, kiinnitä huomiota teknisiin yksityiskohtiin. Väljät liittimet, huonosta välistä kulkevat kaapelit ja letkut, kilinät ja kolinat jne.. Nuo voi sitten talvella muuttaa luotettaviksi tai jättää muuttamatta. Pointtina on se, että jos vika iskee ja yrität saada muodostettua tilanteesta kokonaiskuvaa, on näistä "havainnoista" yleensä hyötyä. Jos ei muussa, niin antamaan toivon kipinää, kun tyyppivikalista on jo tarkastettu.

Oma summarum:
1. Tee itse niin paljon kun mahdollista. Silloin opit ja ensi kerralla homma helpottuu. Selitykset siihen miksi teettää mulla päätyvät yleensä laiskuuteen. (Miksi tehdä jotain 2 päivää, kun "Timo" tekee sen tunnissa)
2. Hanki tietoa pyörästäsi niin paljon kuin mahdollista. Vikalistat, huoltokohteet ja kuinka nuo tarkastetaan.
3. Pyri olemaan askeleen edellä: Huolla ja korjaa jos vähänkään epäilyttää. Ennakkoon tehty korjaus on yleensä helpompi, halvempi ja tuottaa enemmän mielihyvää.
4. Alä kadehdi muiden taitavuutta: Tekemällä opit, itseluottamus kasvaa ja tulet todennäköisesti huomaamaan omien käsiesi näppäryyden. Muista myös, että luovuuden käyttö on sallittua.
5. Tarkasta kipinä ja bensan saanti.

-T

ps. Eräs tuttu lähti vuosikymmen sitten Euroopan turneelle pyörällään. Huollettu kone leikkasi kiinni kilometrin päässä tallista. Kaveri vaihtoi männän tien pientareella ja jatkoi matkaa. Kysymykseen: "Miksi et työntänyt tallille?" hän vastasi. "Korjattava se olisi kumminkin. Tämä olisi voinut sattua missä vain, milloin vain. Jos aina käännyn kotiin kun kohtaan ongelmia, en koskaan pääse perille." Periaatteen mies..

[Hinku.]

Se on vaan semmonen pervo mielenkiinto jotta saisko tonkin purettua ja kasattua taas kuntoon. Pahin tappio on ollut äitimuorin käkikello, jonka purin atomeiksi ja kasasin takaisin "kuntoon" sillä seurauksella että käki jäi jököttämään ulos eikä suostunut menemään koppiinsa nukkumaan

:D Mummolan keittiönpöydällä oli sanomalehden päällä aina levällään joku enomiehen projekti, enkä muista että siellä koskaan olisi kuunneltu "virittämätöntä" radiota..

Kiitos vaan kaikille hyvistä neuvoista. Vielä viime keväänä, kun mopo oli vielä haave, ajattelin että en kuitenkaan opi sitä huoltamaan/remppaamaan, ja että onhan niitä ihmisiä jotka tekee sitä ihan työkseen. Viedään semmoselle tarvittaessa.
Mutta kun sen pyörän sitten sai, alko tuntumaan ettei siinäkään ajamisessa ole oikein mitään mieltä, jos ei sen pyörän tekniikkaa tajua. Sinänsä metka tunne. Jää vähän pintapuoliseksi ja kylmäksi koko homma. Vähän kuin huono parisuhde.
Tuntuu vaan isolta urakalta oppia tuo kaikki, mopon tekniikka. Mutta tyvestähän sitä puuhunkin noustaan.

[mopopoitsu]

Olikos tuo vehje Pajero?

Satuikko pyörimään Normandiassa 2 viikkoa sitten vai mikäs selvännäkijä sitä ollaan? Se oli se, mutta 2,8 koneella.
Ainakin mun toinen Saksasta Ruotsin kautta tuotu on pelannu hyvin.
Tämä räjähtäny versio on tuotu Jaappanista joskus Englantiin josta sen hain. Onkohan konekin pyöriny väärinpäin kun siellä (englannnissa) oli kaikki muutenkin aivan vasenkätista (itteni mukaanlukien). Hauskinta siellä ajaessa oli kun joka risteyksessä meni lasinpyyhkijät päälle, vaikka tarkoitus oli käyttää vinkkaria.

[hamis53]

Hauskinta siellä ajaessa oli kun joka risteyksessä meni lasinpyyhkijät päälle, vaikka tarkoitus oli käyttää vinkkaria.

Taitaa olla lievästi off-topikkia, mutta tekniikkaanhan se tämäkin liittyy... Olen ajellut vuosikymmenien mittaan melko paljon sellaisilla kotteroilla, joissa ratti väärällä puolella eri maissa. Lähivuosina tullut useimmin sitä harrastettua Kyproksella, jossa myös vääränkätinen trafiikki.
Aika helposti oppii niitä vipusia käyttämään oikeinkin päin. Sitten kun viikon-kaksi ajelee sellaisella, on kotiin palatessa edessä uusi pois oppiminen. Muistaa, kuinka täällä niitä käytetään