Pohjolan Kurapyöräilijät

Ei ehkä ihan 100% matkaenduro hommaa, mutta veikkaisin että tämän foorumin iskät tietää nämäkin asiat melko hyvin..

Eli minkälaiseen lasten mönkijään sitä kannattais investoida?
Ei kertakäyttö-kinuski-kapineita vaan kone joka säilyttää arvonsa ja vaihtuu sitte joskus muihin moottorikulkineisiin.. eli ns. alkupääoma moottoriurheiluharrastukselle joka toteutuessaan vie kaikki rahat vielä aikuisenakin..

Itellä ollu joskus 7-10v 72cc Honda ja se oli kyllä upee vehje sillon '80 luvun lopulla. 50cc taitaa jäädä kuitenki aika nopeesti pieneksi?
Puoliautomaatti olis varmaan hyvä, niin saa opetella vaihteita ilman kytkintä - mutta olis vaihteet kuitenki.
Huoleton huollettava ja sen verran potkua että mieluumin alkuun kuristetaan ku koitetaan viritellä lisätehoja parin viikon jälkeen =)

Mitäs arvon raati suosittelee / millaisia kokemuksia 5-10v kuskien mönkkärihommista on kertynyt?

Moroo...
Tuo kuvan polaris phoenix 200 on ns keskikokoinen mönkkäri,eli hieman kasvuvaraa,ja aikuinenkin pystyy ajamaan.
Noita on kilvissäkin,mutta vaatii vuosikatsastuksen jos meinaa tielläkin ajella.
Jos 10v:llä alkaa olemaan jo pituutta,niin tuommoinen on suht kiva ajopeli,kardaanivedolla.
Käsi-ja jalkajarru (käsijarru vaikuttaa takapyöriin) Levyjarrut,mutta ei älyttömän tehokkaat,kannattaa testata kunnolla.
Voihan tuo olla tosin liian raju ekaks mönkkäriksi ...15hv ...tosin tulee aika pehmeesti ulos,jos ei oo liian raju kaasun kääntäjä .
Suunnilleen samanikäisille tuo meitin mönkijä aikanaan meni.

Meillä oli vuoden päivät Polaris outlaw 90-kuutioinen muksujen piha-ajeluissa. Sehän lienee korealaisen Aeonin valmistama. Oli sitten erinomaisen surkea laite. Aivan ihme vikoja, johdotukset tehty ohuella jäykällä johdolla -> jatkuvasti poikki, takarattaan pultit katkeilivat ja sokerina pohjalla takahaarukka murtui vaikka mukulat ajelivat tasaisella nurmikolla. Ja laite oli siis uusi. Arvaat varmaan suosittelenko...

Osta Honda. Pääset helpommalla. Ja lapsetkin pysyy paremmalla päällä kun ajopeli ei seiso koko ajan telakalla.

Uskon minäkin tuon että esim honda on varmempi vaihtoehto.
Liikaa menevät nuo "hyvätkin" merkit teettämään noita pienempiä menopelejä voitonkiilto silmissä halpatuotantona.
Taitaa melkeinpä kaikilla merkeillä olla sama juttu,mutta laadunvalvontahan se ratkaisee sitten loppupeleissä.

Uskoisin, että Yamaha olisi ainut oikeasti kestävä, mutta harmina käytettyjen kovat hinnat nyt varsinkin, kun uusia ei enää tehdä....

Jos Honda on samaa laatua kuin minkä itse olen joskus omistanut, niin se oli kyllä huippu.. yhen kerran katkes ketjut, ei muita vikoja ja sitä kyllä vietiin täydellä kaasulla pitkin kyliä.. eipä liene ihme kun 90-luvun vehkeistä pyydetään käytettynä enemmän ku ihmemaan kamppeet maksaa uutena..

Jos jollain alkaa 90cc Honda jäämään vaille käyttöä, niin laitahan viestiä..

Itse tuli hommattua juuri tuollainen kiinanihme noin vuosi sitten. Mielestäni ihan ok vaihtoehto jos osaa ja on valmis sitä vähän laittelemaan.

Tuo meidän on 90 cc automaatti pakilla. Itsellä tuo pakki oli ehdoton kriteeri.

Vakiovälitykset on ihan älyttömät, kulkee varmaan 60 km/h. Laitoin pienimmän eturattaan mitä oli ja olikohan 110 cc Kawan iso takaratas mikä kävi. Samalla tietty ketjut uusiksi. Nyt menee noin 30..35 km/h ja pito loppuu ennenkuin voima. Länsiketjut ei viru kun kuminauha. Ei ole tarvinut kiristää kertaakaan.

Alussa sai aika tiuhaan säädellä venttiilinvälyksiä. Nyttemmin pysyneet pitkään paikallaan.

Kaasutin oli vakiona todella paksulla, työnti suorastaan mustaa putkesta. Kaasuttimessa lukee vain "Japan" , mutta ehta kiinalainen se varmasti on. Pääsuutin oli ok, mutta neulaa sai tiputtaa reilusti. Seosruuvin käyttökelpoinen alue on noin 1/4 kierros, joten aika tarkka säätää ja luulisin, että länsikaasuttimella kävisi paremmin tyhjääkin. Toimii kuitenkin vallan hyvin nykyään ja on sähköstartilla helppo käynnistää. Pari kertaa on saanut tyhjäkäyntipuolta putsata kun on tyhjäkäynti hävinnyt.

Orkkisakku on edelleen kiinni. Valot on lähinnä huomiovalot, joten talvella kuskin kypärään laitettiin tehokas otsalamppu.

Tietty tulppa ja tulpanhattu heti vaihtoon. Orkkikset kestivät tunnin tai kaksi, tosin oli kyllä kone todella paksullakin tuolloin.

Iskunvaimenusta tuossa ei ole. Iskarit on oikeastaan jousenpitimet.

Jotain pultteja on saanut kiristellä ja liimailla. Katteet ovat jotain taisteluarpia saaneet, eivät hääviä kolhua kestä etenkään talvella kun murtuu.

Takalevyjarrulla jaksaa myös 4-vuotias puristaa pyörät lukkoon kunhan muokkasi kahvan lähemmäs tankoa jotta lyhyet sormet ylttyy. Edessä mekaaniset rummut vaatii liikaa voimaa että niistä olisi mitään hyötyä. Kaasuslirdaan tein myös toiseen suuntaan säätöruuvin, rajoitinhan tuossa onkin. Tuolla toisella ruuvilla sai painettua löysät pois kaasusta ja siten vipu paremmin pienen peukalon ulottuville. Tuo kaasunrajoitin on aika viraton, koska eihän tuo enää paljoa mäkeä kiipeä jos kaasua rajoittaa. Olisi kuitenkin rajoitettava ihan alyttömästi jos siitä vakiovälityksillä haluaisi huiput tuonne johonkin 3-kymppiin.

Nyt keväällä runko meni poikki takahaarukan edestä. Hitsasin kasaan ja tein pellistä jäykkärit tuohon kulmaan. On tuota kyllä hyppyytettykin, mutta kuski painaa sen reilut 20 kg ja tosiaan iskarit lyö rajusti ulos mikä tietty rassaa runkoakin. Ainakin toistaiseksi nivelet ja puslat on ihan ok.

Mönkijä maksoi noin 600 e ja noin satasella laitoin siihen "parannusosaa". Jotain 50..80 e maksoi kun tuli kuorma-autolla pihaan. Mielestäni on ollut hintansa väärti, mutta tosiaan on vähän osattava sepittää ja omistettava hitsikone. Paljon tuolla on ajettu ja takarenkaat alkaa olla kohta sileät. Varsinaiset remontit on kuitenkin olleet etupäässä noita puolen tunnin kaasuttimen putsauksia tai kymmenen minuutin venttiilivälysten säätöjä poislukien keväällä tuo pieni hitsaussessio. Alkumuokkausten jälkeen on melkolailla keskitytty vain ajamiseen.

Tämä kone on Motorfinlandin X-Pro Power 90 cc.

Helmikuulta jääratapörräilyä kalalampeen tehdyllä jaaradalla: https://youtu.be/-njo84lwn0w