Pohjolan Kurapyöräilijät

Morjens!

Olipa kiva löytää suomalainen matkaenduroharrastajien foorumi, juuri kun oon pyöritellyt että miten aion tän harrastuksen parissa edetä! Loikkaan suoraan sekaan kyselemään neuvoja.

Aloitan taustoista: Kakspyöräiset alkoi tietysti mopoilusta, myöhemmin tuli piikki, sitten isompi pyörä ja nyt viimeiset 3 vuotta on ollut vielä isompi, 1200-kuutioinen Kawasaki käytössä. Sillä on tullut tehtyä pieniä Suomen rajojen sisäisiä reissuja. Nyt on kuitenkin uudet tuulet viirissä: Ensinnäkin 1200:sen pitäminen maksaa mansikoita niin renkaissa kuin huolloissakin, puhumattakaan siitä että se on kaatunut itsekseen parkkiksella jo neljä kertaa, ja joka samperin kerta katetta ja vilkkua uusiksi. Ja koska rakastan vauhtia, kiihtyvyyttä ja kaahausta, kortti on mennyt jo kertaalleen, ja epäilen että pidemmän päälle menee myös henki jos tämä jatkuu. Lisäksi pyörässä on kustannuksiensa lisäksi kiinni aika paljon rahaa, Kawa on kuitenkin reilun viiden tonnin pyörä, puhumattakaan niistä kuluista.

Samalla viimeisenä vuotena parina myös elämänunelma on tarkentunut. Mä haluan nähdä maailmaa ja kokea mahdollisimman paljon. Mennä _kaikkiin_ paikkoihin joita en ole vielä nähnyt.

Niinpä on muutoksen paikka. Kawa on jo myynnissä.

Seuraavaksi haluan siirtyä erilaiseen tapaan harrastaa moottoripyöräilyä. Seikkailevampaan, kauaskantoisempaan. Siihen mä haluan pyörän ja varusteet joilla voi mennä vähän minne vain, tulevaisuudessa vaikka sinne Kapkaupunkiin. Tarkoitus on kuitenkin mimmin kanssa aloittaa ensin harjoittelu (hän ei ole matkustanut vielä pyörällä kertaakaan, ollaan tehty vain lyhyttä lenkkiä) Suomessa, 2014 luvassa olis Norjanmatka, ja 2015 todennäköisesti Tatravuoristo ja Alpit, ja rahatilanteen sun muun salliessa tietysti niin paljon kuin lähtee.

Neuvoja tarvitsen melkein kaikessa: Pyörän valinnassa, varusteissa (omat perusajokamat toki löytyy ja osaan valita, mutta seikkailuhenkisemmät lisäkamppeet on vielä vieraita), tietotaidossa (mihin varautua, mitä ottaa huomioon) ja monessa muussa.

Aloitetaan pyörästä.

Haluaisin tehdä tätä mahdollisimman kustannustehokkaasti. En tarvitse uutta, en tarvitse nopeaa enkä hienoa. Jos suht mukavasti saisi 120km/h moottoritienopeuksia matkattua kyytiläisen kera, se riittää. Nopeutta ja ulkonäköä sun muita paljon tärkeämpää olisi kestävyys, helppohuoltoisuus ja edulliset huoltokulut, ja tietenkin edullinen hankintahinta.

Haluaisin tietenkin pyörän johon saa sen kyytiläisen ja laukkusarjat, ja koska kuitenkin _pääasiassa_ pysytään asfalttiteillä, en ihan mitään erityisen metsäorientoitunutta laitetta tarvitse - eikä kyytiläisen kanssa kai umpisuohon kannata lähteäkään. Tärkeää olisi että pyörä selviäisi hiekkateistä, jonkinlaisista traktoriurista ja röykkyisistä maanteistä vähän maailman kaukaisemmillakin kolkilla sikäli kun sinne päästään.

Hyvät/kelvot satulatilat kahdelle ovat tietysti laukkujen ohella aika tärkeä kriteeri. Nainen on kyllä pieni ja hoikka, mutta itse olen kyllä satakiloinen äijä. Tuota ZRX 1200 S:ää suurempia tiloja eivät ole kyytiläiset kaivanneet.

Haluaisin pyörältä hiukan rankaisuakin kestävää luonnetta: Kunnon kaatumaraudat (mieluiten valmiina hankittavissa), ei liikaa muovia, ihan peltinen pohjapanssari, ja hyväksi todettua tekniikkaa.

Budjetti itse pyörälle on matala. Mieluiten maksaisin alle 2500 euroa. Olen toki valmis talvikuukausina korjailemaan ja nikkaroimaan jonkun verran, ja mielelläni opettelenkin pyörän huoltoa itse. Ideaalitilanteessa tuolla n. 2500 eurolla saisi mukaan myös esim. laukkusarjan, kun telineet ja laukut tuppaavat olemaan kalliita. Ajovarusteille on sitten ihan oma budjettinsa.

Omissa visioissa näihin kriteereihin vois käydä esim:

Suzukin DR 750 tai DR 800 (Ilmeisesti kestävä mylly ja muukin tekniikka, yksinkertaiset huollot, ja edullisia hankintahintoja kautta linjan. Miten varaosien saatavuus, jotkut ovat haukkuneet?)

Hondan Africa Twin (Muuten vaikuttaa aika loistavalta, jotenkin tuo yksinkertaisuuden ja helppouden ajatus vie tuonne yksisylinteristen puoleen kuitenkin? Hankintahinnat hiukan kovempia kuin DR:issä ja Transalpeissa, mutta luulen että sen välin Transalpiin maksaisin ihan mielellään, mitä ootte mieltä?)

Hondan Transalp (Tässä taas alkaa olla sitä muovia aika paljon? Saisikohan siitä suhteellisen edullisesti modattua ajoittaisia pudotuksia kestävämmän? Nettimotossa myynnissä olevien joidenkin pyörien tarvikekaatumaraudat näyttävät mun silmään pyörän kokoon aika heppoisilta. Onko kellään mitään kokemusta niiden kestävyydestä? Pohjapanssari taitaa olla muovia...)

Yamahan XTZ 660 Tenere (Aika avoin vielä mulle. Luin jonkun matkaendurovertailun vanhasta moottoripyörälehdestä jossa tämä haukuttiin aivan pystyyn, mut mistäs sitä itselleen tietää ennen kuin kokeilee. Aika vähän markkinoilla?)

Ja sit on vielä ihan jokerina sellainen trio ku Yamaha TDM 850, BMW Funduro ja Suzukin XF 650. Onko näistä mihinkään hiekkatiellä, metsäautoteillä yms.?

Kiitti jos jaksoitte lukea, ja vielä enemmän kiitos jos löytyy jotain vinkkiä harrastuksen alkutaipaleille.

-Aleksi

Koitetaanpa nyt jotain kommentoida. Itse hain tuossa talven mittaan ensipyörää vastaavilla spekseillä, tosin ei ihan noin pitkää keikkaa ole suunnitelmissa heittää, mutta budjetti oli aika sama. Itse päädyin Africa Twiniin eikä toistaiseksi kaduta yhtään.

Tuolla budjetilla saa kyllä varautua siihen että vähän joutuu asentamaankin ja joskus sitä joutuu tekemään jopa silloin kun haluaisi mieluummin ajaa, mutta siinähän se pyörä tulee tutuksi ja minua ainakin arveluttaisi lähteä uudenkarheallakaan pyörällä kovin kauas jos en olisi vähän ns. käsipäivää pyörän tekniikalle sanonut.

Kaikki tämän luokan pyörät kyllä sen 120 kulkevat ongelmitta, lähinnä erona taitaa olla se onko se tuulisuojan puolesta mukavaa. Tuolla minun mopollani ei, helvetilliset suhinat kypärässä, mutta autonperässä on melkein neliö pleksiä josta haetaan tilanteeseen parannusta. Ei noista tehot kyllä lopu kai oikein mistään vaikka mitään rakettejahan nuo eivät maantievauhdeissa enää ole.

Suzukin DR 750 tai DR 800 (Ilmeisesti kestävä mylly ja muukin tekniikka, yksinkertaiset huollot, ja edullisia hankintahintoja kautta linjan. Miten varaosien saatavuus, jotkut ovat haukkuneet?)

Kai varsin toimivia pelejä mutta ilmajäähyissä saa vaihtaa öljyä aika tiuhaan.

Hondan Africa Twin (Muuten vaikuttaa aika loistavalta, jotenkin tuo yksinkertaisuuden ja helppouden ajatus vie tuonne yksisylinteristen puoleen kuitenkin? Hankintahinnat hiukan kovempia kuin DR:issä ja Transalpeissa, mutta luulen että sen välin Transalpiin maksaisin ihan mielellään, mitä ootte mieltä?)

AT on ymmärtääkseni Transuun verrattuna ihan huomattavastikin järeämmin rakennettu ja sopivampi pidemmille keikoille. Runko on jämäkämpi, jousitus parempi yms. Sehän näissä on että AT pitää arvonsa aika hyvin mikä on harmi ostaessa ja ilo myydessä. Omaan valintaan vaikutti myös se että AT:ssä on jotain mitä Transalpissa ei.

Hondan Transalp (Tässä taas alkaa olla sitä muovia aika paljon? Saisikohan siitä suhteellisen edullisesti modattua ajoittaisia pudotuksia kestävämmän? Nettimotossa myynnissä olevien joidenkin pyörien tarvikekaatumaraudat näyttävät mun silmään pyörän kokoon aika heppoisilta. Onko kellään mitään kokemusta niiden kestävyydestä? Pohjapanssari taitaa olla muovia...)

Kyllä Transu kai aika kovaa menoa kestää, ainakin kun pistää kaatumaraudat ja kunnon pohjapanssarin. Näissä Hondan vehkeissä on se hyvä että näitä on paljon joten osaa ja tarviketta löytyy. Niin Transalpissa kuin AT:ssä on kai moottoripyörämaailman varmimman pään tekniikkaa. Mulla on omassa AT:ssä nyt joku 140 000 mittarissa, tosin kone kerran avattu vetarin boorien loppumisen takia, mutta hyvin kulkee. Hurjimpien nettilegendojen mukaan noilla ajaa yli puoli miljoonaa avaamatta konetta kun tuuri käy, uskokoon sitten ken tahtoo Mutta Hondan koneet on kyllä aika varmaa rautaa vaikka ainahan jotain voi hajota, osti sitten kuinka uuden ja vähän ajetun tahansa.

Kun vanhan ostaa kannattaa varautua pieneen laittoon henkisen varautumisen lisäksi taloudellisesti. Itse en näistä tiedä mitään mutta monet kertovat että kun ostaa vanhan prätkän ja vaihtaa siihen etujouset ja huollattaa iskarit yms saa siitä aivan toisenlaisen menopelin.

Ei muuta kuin tsemppiä! Eiköhän täällä tule niitäkin neuvomaan jotka ovat ajaneet kilometreissä enemmän kuin minä metreissä.

Minä tästäkään hommasta mitään tiedä, mutta eikö ne sanonu että ykspäällä ykspyttynen, kakspäällä kakspyttyne.

Rässi66 kirjoitti:Minä tästäkään hommasta mitään tiedä, mutta eikö ne sanonu että ykspäällä ykspyttynen, kakspäällä kakspyttyne.

Minustakin tämä kohta...

Haluaisin tietenkin pyörän johon saa sen kyytiläisen ja laukkusarjat, ja koska kuitenkin _pääasiassa_ pysytään asfalttiteillä, en ihan mitään erityisen metsäorientoitunutta laitetta tarvitse - eikä kyytiläisen kanssa kai umpisuohon kannata lähteäkään. Tärkeää olisi että pyörä selviäisi hiekkateistä, jonkinlaisista traktoriurista ja röykkyisistä maanteistä vähän maailman kaukaisemmillakin kolkilla sikäli kun sinne päästään.

...vaikuttaa minulta siltä että kaksipyttyinen ei olisi yhtään liian ronski. "Pääasiassa asfalttia" ja "kyytiläisen kanssa" avainsanoina. Transu, AT tms menee kyllä hiekkatietä, traktoriuraa ja röykkyistä maantietä ihan iloisesti.

Pitkän matkan seikkailuenduroijat ovat kai pitäneet myös Kawan KLR:ää kovassa huudossa, itse en ole moista kai edes livenä nähnyt.

Suzukin DL 650 V-Stromiakaan ei kannata unohtaa, pääasiassa asfalttiteillä tapahtuvaan kaukomatkailuun. Niinivaaran Pekka ajoi sellaisella kyytiläisen kanssa Suomesta Australiaan. Varmatoimisia pelejä, ruiskukone joka kuluttaa selvästi noita em. Hondia vähemmän ja taitaapa olla vähän pirteämpi luonnoltaankin. Hintahaarukkaa tosin pitäisi ehkä hieman venyttää

musta tuntuu, että se sun kawa täyttää noi speksit just prikulleen. Ainoa, että se on tuplasti liian kallis.

jos maailmassa olisi pyöriä jotka menis metsäteitä ja kulkis 120 matkustajan kanssa ja maksais 2500 ja niin luotettava, että sillä vois ajaa kapkaupunkiin, niin mulle semmoinen kanssa jos löytyy.

JT

Me ollaan käyty mamman kanssa -88 TransAlpilla pisimmillään Norjassa ja Islannissa. Kun CDI-purkkien ripustuksen on korjannut siten ettei satakiloisen kuskin alla satula paina liittimiä, niin varmatoiminen peli on. Alustaan kannattaa sitten kyllä jo hieman sijoittaa ja omastani toppasin takapenkin etureunaa ettei matkustaja valu kuskin selkään. Mikään ihmeen tilava se ei ollut, mutta puoliväkisin siirsin takalaukkua muutaman sentin taaemmas ja me ainakin mahduimme sen kyytiin.
Ihme pelejä maailmalla tehdään, jos paljon vähemmällä bensalla pääsee. Tuolla muistan ajaneeni nappuloilla sorateitä ekasta tai toisesta KKKK:sta kotiin alle neljän litran kulutuksella. Ruovitteluhinku oli tosin jo jäänyt viikonlopun mittaan Kainuun maisemiin.
Motarivauhdissa alkoi vanhukselle öljy maistua. Alkaa kai huohottaa runsaammin. Toissapäivänä panin sen taas vakuutukseen parin vuoden seisonnan jälkeen, kun tuli talven aikana vaihdettua männänrenkaat ja venttiilinvarsien kumit. Saas nähdä loppuiko öljynkulutus. Remontti maksoi rapiat 300€.

Kai tuohon budjettiin muitakin vaihtoehtoja löytyy, mutta tuosta on omakohtaiset kokemukset ja luotettavuuden uskaltaa alleviivata, kunhan ne syttyboxit on hoidettu. Kahdesta sylinteristä en lähtisi tinkimään, jos enemmän ajaa pitkää pätkää ja isolla kuormalla.

Jaa niin, vanhojen Alppien vanteista anodisointi tuppaa hilseilemään ja hapettuma tunkee sen alle ja nostaa teräviä käikäleitä pystyyn rikkomaan sisäkumeja. Omaani olen vetänyt reilusti jesaria vannenauhaksi. Sitä odotellessa, että pinnat alkavat korkkaamaan vannekehän läpi.

Varmasti 80-luvulla suunnitelluilla hondan twineillä ja dr:illä pystyy asfaltilla matkaamaan, mutta mukavuus kuormattuna on kyllä uudemmissa 90-luvun peleissä aika eri luokkaa maantiellä. Oma suosikki olisi hinnat alkaen ehkä bmw 1100 gs, V-strom ja Varadero. Tuossa järjestyksessä.

-96 600 Transalpilla tuli matkattua ympäri suomenmaata, täältä Oulun seudulta ahvenanmaalle ja pohjoseen päin. Tuossa oli kuormana iso takalaukku(yleensä täys koffia) ja matkustajan penkillä yleensä telttaa/makuupussia yms. 100kilonen kuski ja joskus vielä reppu selässä. Tehot riitti hyvin ohitteluunkin. Pitkiä matkoja en kyytiläisen kans ajellu vaan melko mukavasti kulki kevyt kyytiläinenkin. Pitkissä reissuissa vakio penkillä alko kyllä persus puutumaan ja piti välillä vähän ajella seisten. Jotain 500-600km välejä tuli ajeltua yhtä kyytiä, ainoastaan tankkaus tauot pitäen.

Mulla oli tuossa aika jykevät kaatumaraudat, joille ei kyllä ollut tarvetta kun en saanut sitä kertaakaan kaadettua tosin joskus oli lähellä. Välillä tuli vähän huonompiakin teitä ajeltua, soratiet ei kyllä tuntunu missään, joskus oli tie poikki niin ajelin ojanpohjaa kaatuneen traktorin ja vilkkuautojen ohi.

Ikinä ei mitään vikaa vaikka kilometrejä oli mittarissa jotain 40 000 kun sen pistin pois ja olipa vielä saksantuonti.

Ainoa vika mikä harmittaa on kun menin tuon hävittämään vaihtamaan katupyörään.... Suosittelen ainaki testaamaan transalppia.

Oon nyt itse tässä pyöritellyt ja katsellut just Transalpia tän päivän enemmän, tsekkaillut myyntitilannetta ja arvosteluja.

Se houkuttais nyt sen puolesta että niitä saa tosiaan melko paljon edullisemmin kuin esim Africa Twinejä. Suzukin DR:ään verrattuna ois tietysti isommat satulatilat ja varmaan asfaltilla parempi ajettavuus, yleisyys, ja ihan erityisesti se että iso osa Transalpeista on jo valmiiksi vähän viritelty matkakäyttöön. Laukkusarjat ja paremmat pleksit on aika yleisiä käytetyissä malleissa.

Täytyy lähteä koeajoille kunhan Kawan saa pois pihasta ja rahat tilille.

JT on siinä ihan oikeassa että toi Kawa on maantiematkailuun ihan älyttömän hyvä pyörä. Siinä on mulle kuitenkin omat ongelmansa. Eka on ihan pelkkä hinta. Reilu viis tonnia kiinni pyörässä on liikaa. Toinen on sit ne kulut: Huoltovälit on lyhyitä, huollot kalliita (en itse osaa esim. tehdä venttiilinvälysten säätöä, ja vaikka oon valmis opettelemaan, en halua opetella 24tkm ajetulla huippusiistillä pyörällä jolla on oikeaa jälleenmyyntiarvoa), ja esim. just renkaatkin maksaa aika paljon, ja niitä kuluu 1200sessa aika paljon. Se johtuu tietysti siitä ajotavasta jonka omaksun tuollaisen pyörämonsterin kanssa.

Sit on vielä hiekkatiet. Monta kertaa Kawan kanssa on joutunut keksimään kiertoteitä hiekkapätkien ympäri, kun niillä ajaminen on niin hiton huteraa ja vaikeaa, ja sit myös kaks kertaa on hiekkatie puhkonut multa takarenkaan. Molemmilla kerroilla renkaan tyhjentyminen on johtanut siihen että pyörä on kaatunut sivujalalta vastakkaiselle kyljelle. Katteita säpäleiksi, vilkkua pirstaleiksi ja kerran murtui peilikin. Sit on tietysti se et jos ois mahdollisuus mennä vaikeampiinkin paikkoihin niin saattaisin mielelläni mennäkin. Vaellus on ollut lemppariharrastuksia lapsesta asti, ja vuoria on kierrelty vielä aikuisiälläkin, ei vaan moottoripyörällä...

Ai niin, ja se 120kph ajamismahdollisuus kyytiläisen kanssa... No, Kawan rento cruisausvauhti on luokkaa 160+ kph, ja sitä mä en tarvii tai halua, varsinkaan ku moottoritiet ei oo mitään mun lempparipaikkoja ajaa muutenkaan. Mut kyllä myös haluan et jos joskus moottoritiesiirtymiä täytyy tehdä niin sekin onnistuu.



Mitä tulee uudempiin pyöriin kuten V-stromiin, Varaderoon ja Bemareihin, niin niissä juurikin hinta vie ne pois mun käytöstä. Tiedän toki että ne on parempia, mut silti. Mun on mahdollista tehdä sd yks kunnon reissu ehkä vuodessa, ja en vaan oo valmis pitämään niin suuria summia kiinni moottoripyöräilyssä. :/

600 Transalpissa on käytännössä sama mukava kone kuin 650 AT:ssa ja perus änkkäri, suutin ja ilmaboksi modeilla siitä saa ihan kivan kulkineen ja ne kannattaa tehdä, että saa vetämään koneen jo 2000rpmstä rykimättä. Alusta on hieman heikompi kuin AT:ssa jossa ei ole siinäkään paras ja 2 päällä ajoon varsinkin uusi tarvike takaiskunvaimennin on pakollinen ettei pohjaa röykyissä. Etupään korjaus on vaikeampaa, onnistuu esim KTM LC4 WP USD keulalla mutta vaatii aika paljon koneistusta. Pitkäjalkaiselle saattaa tankki tulla polviin varsinkin takamatkustajan kanssa kun ajoasento painuu eteenpäin. Tangon korotuspaloja ~30mm kannattaa harkita, saa mukavamman ajaa seisaaltaan. Jalkatapeista kumit pois että saa metallipiikeillä pysymään paremmin märällä kengänpohjat.

an13 kirjoitti:uusi tarvike takaiskunvaimennin on pakollinen ettei pohjaa röykyissä. Etupään korjaus on vaikeampaa, onnistuu esim KTM LC4 WP USD keulalla mutta vaatii aika paljon koneistusta. Pitkäjalkaiselle saattaa tankki tulla polviin varsinkin takamatkustajan kanssa kun ajoasento painuu eteenpäin. Tangon korotuspaloja ~30mm kannattaa harkita, saa mukavamman ajaa seisaaltaan. Jalkatapeista kumit pois että saa metallipiikeillä pysymään paremmin märällä kengänpohjat.

Ei ole mitenkään pakollinen ja siitäkin onko edes tarpeellinen voi olla montaa mieltä. Vakio vedotkin riittää aika monelle.

Tosta matkustus mukavuudesta sen verran. Oon ajellu Vaimon kanssa AT:llä ja Blackbirdillä. AT:n satula vkiona ei sovi kahdelle viettää eteenpäin niin että kyytiläinen valuu selkään. Jos on paljon koko eroa ( kuski isompi) niin kyytiläinen ei nä kuin kuskin selän ja kypärän. Vaimon kommentti! varmasti sama ongelma kaikissa pyörissä mitä ajetaan selkä suorana.Välitykset vaihtamalla AT:llä pärjää myös pätkän motaria. Vaihtelevassa maastossa ja kaupungissa ajan itte mielummin AT:lla. Muista "pallogrilli" enduroista ei ole kokemusta, mutta AT:n monipuolisuuteen ja luotettavuuteen olen todella tyytyväinen.
Toi Rässin nyrkkisääntö " yks päällä ykspytty ja kaks päällä kaks" pitää pitkälle paikkansa.

varadero 1000.

se on kokoisekseen halpa. Sopii parhaiten 2päällä ajoon ja menee lujaa, mutta mielestäni kannattaa yrittää päästä siitä yli, että 5000 kiinni pyörässä ei ole mitään. Huoltovälit on kawassa pitkät, ei ainakaan enskoissa pitemmät ole ja renkaat ei maksa juuri enempää kuin mihinkään muuhunkaan, varsinkin kun tilaa ulkomailta.

Hajoo ne katteet enskastakin ja renkaat menee puhki. Se on ihan normaalia ja osa harrastusta.

Aika paljon harvinaisempia on katevauriot matkaenduroissa, näissä kun yleensä on hiukan suojia.

Mitä kuluihin tulee niin paljon säästää tosiaan tekemällä huollot itse ja tilaamalla renkaat muualta sekä vaihtamalla itse. Öljyt ja suodattimet maksaa ehkä 30-50e/vaihto ja renkaat halvimmillaan ehkä ~150e/10tkm. Huoltojen helppoudessa on kyllä aika paljon eroa. Bokseri bemariin vaihtaa öljyt ja säätää venttiilit vaikka bussi pysäkillä tunnissa. Osasta ei saa kaikkia muovikäikäleitäkään irti siinä ajassa.