Myöntäkää: Prätkä tulee vaihdettua turhan tiheästi. Tiedän tyyppejä, jotka vaihtavat pyörää useammin kuin vaimoa Näin meidänkin perheessä ennen, mutta nyt olen vakiintunut. Pohtikaamme, mikä on pitkän parisuhteen salaisuus. Mainitse pyörän merkki ja malli sekä yhteisten kilometrienne määrä. Kerro myös se, miksi monogamia tyydyttää. Astun ensimmäisenä esiin:
-BMW R 1200 GS Adventure vm 2006. Yhteisiä kilometrejä 63 000 eli kaikki mitä reissumittarissa on.
-syyt pitkään parisuhteeseen:
1. BMW on liikkeellä tosissaan
2. BMW on rumempi kuin minä (toistaiseksi)
Kotkasta voi tulla jokupäivä klassikko mutta harvasta vaimosta tulee klassikko (kotkia kylläki). toisella on kilsoja takana pikkasen enemmän kuin toisella kiloja vuosissa.
siis nyt on ehkä paree että lopetan jos vaikka sattuis jäämään tää taulu auki, tuskin ymmärtäis,, pointti on se että kun riittävästi arvostaa ni vaihtaa on paha. kaasarikotkaakaan ei enää tehä ; (
Minä juuri erosin
exä oli 2006 sxc, toimi aina ilman pienintäkään vikaa, vähä huoltoinen, riittävä suorituskyky, kohtuu monikäyttöinen, mutta alkoi olla vähän leveä lanteinen, painoakin oli turhan paljon joten vaihtui sitten nuorempaan, huomattavasti sirompaan, mopokin keulii tän uuden kanssa kuin itsestään, lähes ajatuksen voimasta
Höh, kaikkea sitä mutta kuten edellinen sanoi (virheellisesti kylläkin) alkoi olla viimeiset hetket jos meinasi saada kaasarikoneisen ktm:n uutena... niinpä erheydyin exc:n laittamaan.
Moron.
Oman gessun ostin myös 2006 ja niin ikään ajanut sillä yli 60 tkm. Tosin pyörä on 1991 mallia ja pohjia oli silloin 105tkm. En tiä, miksi sillä ajelen? Ehkä siksi, että se oli ostohetkellä halpa, valmiiksi aika kuppainen, helppo huoltaa itse ja muutenkin toimiva peli eli sitä kautta harrastuksen saa pidettyä "halapana". Tavoite ois rullata siihen 200tkm lasiin ja tehdä sitten välitilinpäätös.
Niin, että onhan se vanha, ruma, useampi entinen omistaja ja erittää sylinterin alapäästä limaista nestettä. Mutta toisaalta niin kauan kuin tamma on valmiina uusiin seikkailuihin ja villeihin kokeiluihin niin antaa parisuhteen kukoistaa.
Tällä uudemmalla Lakulla olen ajanut 110 tuhatta seitsemän kesän aikana ja edellisellä rd04:llä vähän vähemmän. Se on semmoinen luotettava matkakumppani vuodesta toiseen.
Vaimoa voi kehua siitä, että se on ymmärtänyt mun mopoharrastusta jo 25 vuotta.
Kortti 2vuotta ja menossa kolmas pyörä. Kle n5tkm, F650GS n5tkm. Parhaillaan menossa Dakari, jolla reilussa 2 kuukaudessa 4tkm. Tuntuupi vahvasti siltä, että tähän nykyseen vois kyllä sitoutua pitemmäksikin aikaa <3
Varmasti se boxerikuume joskus tulee, mutta se on sitten senajan murhe.
Olin juuri täyttämässä kuusitoista. Italialainen kaunotar Gilera RC 125 -90 oli upein, hienoin, tehokkain ja kaikinpuolin todellinen unelmavalinta minulle. Olin katsellut Kawasaki KDX:ää sillä silmällä. En uskonut mahdollisuuksiini saada Gileraa. Mutta sitten aukeni tilaisuuteni. En epäröinyt hetkeäkään. Se oli minun.
Suhde alkoi nuoruuden kiihkolla. Vietimme kuumia kesäpäiviä vaeltaen pitkin hiekkateitä. Vietimme koko pitkän kesän heti lumien sulamisesta aina ensimmäisiin räntäsateisiin ja joskus jopa pisempäänkin liki päivittäin yhdessä. Kaunottareni kiihkeä sydän ja villit menohalut oli juuri sitä mitä nuori mies voi toivoa saavansa. Menossa tuli naarmuja puolin ja toisin. Kerran tiemme kohtasi jopa kotilon kanssa sairaalaseurauksin. Suhde jatkui vuosia toisensa perään ja aina tähän päivään asti. Nyt meillä on yhteistä taivalta takana noin 58 000 km verran.
Nyt jo kaksikymmenyksivuotias nuorikkoni on jo hieman nuhjaantunut ja haalistunut, mutta edelleen se on mitä kaunismuotoisin ja saanut jo klassikkomaisia piirteitä. Sen terhakkuus ja temperamentti on edelleen tallella. En voi sanoa että sen luonne olisi muuttunut yhtään ensikohtaamisestamme. Yksi merkkipaalu tulee olemaan italiattareni kolmekymmenvuotispäivä. Ennen sitä tulen tekemään kaikkeni sen saattamiseksi niin lähelle uutuudenloistoaan kuin mahdollista.
Myönnettäköön, että suhteessamme on ollut viileämpiäkin aikoja. Se on muutamia kertoja jopa jättänyt minut yksin tienposkeen. Olemme nykyisin erossa toisistamme suurimman osan vuodesta. Kuitenkin aina kauneimpaan kesäaikaan me vietämme yhteisen kuukauden pitkin upeimpia sorateitä muistellen sitä nuoruuden parhainta aikaa, josta kaikki sai alkunsa. Kuitenkaan edes vuoden ero eri maissa ei koitunut kohtaloksemme.
Olen jopa jo vuosia pitänyt toista pyörää ja se saa aikaa ja huomiota osakseen ensirakkauttani enemmän. Nytkin minulla on aivan uusi ihastus, joka on vielä paljon villimpi kuin ensirakkauteni. Uudemmat ihastukset ovat kuitenkin ohimeneviä. Ne tulevat ja menevät. Ensirakkauteni kanssa suhde tulee kestämään, kunnes kuolema meidät erottaa.
Eihän se olisi harrastus, jos siinä olisi jotain järkeä.
Ex: KTM 250 EXC Racing -04, 250 EXC-F -12, 250 EXC-F -15, 250 EXC-F -17, 250 EXC-F -20
Ex: KTM 690 Enduro R -14, 690 Enduro R -19
Vaikka tunturisport -herra arveli puhelimessa, että tämä topicci ei koske pärnäkiveä, niin kyllä se koskee kuitenkin. Pärnäkivi takoo koko ajan ennätystä, eli on nyt ajanut samalla pyörällä neljä kesää. Pyörä on keväällä 2008 uutena ostettu Honda TA 700 abseilla ja muutamilla itse mietityillä varusteilla, joista listausta muualla tarkemmin.
Ajokilometrejä on vasta n. 24 000 km, eli vähänlaisesti moniin muihin verrattuna, mutta silti rohkenen hieman kommentoida tätä ajatusta. Olen miettinyt, että olen oppinut nauttimaan moottoripyöräilystä, pikkureissuista, isoista reissuista, tuoksuista tuulista, tienpinnoista, uusista ihmisistä, maisemista ja muista meiningistä periaatteessa enemmän kuin itse ajopelistä.
Ajopelistä on siis tullut yhä enempi kanava moottoripyöräilyyn kuin että se olisi toiminnan keskipiste jousiensäätöineen ja pakoputken vaihtoineen. Silti en ole tässä lajissa täysin valaistunut nykytilanteeseen, vaan aika ajoin mietin muitakin vaihtoehtoja pyöriksi. Kun siis mietin kesän ajoreissujen kohokohtia, liittyvät ne erilaisiin elämyksiin, johin monipuolinen ja 100% luotettava Hondani on minut johdattanut. Pohdin, että ajan sillä 50 kkm, ja mietin sitten mitä teen.
pärnäkivi kirjoitti:
Olen miettinyt, että olen oppinut nauttimaan moottoripyöräilystä, pikkureissuista, isoista reissuista, tuoksuista tuulista, tienpinnoista, uusista ihmisistä, maisemista ja muista meiningistä periaatteessa enemmän kuin itse ajopelistä.
Ajopelistä on siis tullut yhä enempi kanava moottoripyöräilyyn kuin että se olisi toiminnan keskipiste jousiensäätöineen ja pakoputken vaihtoineen. Silti en ole tässä lajissa täysin valaistunut nykytilanteeseen, vaan aika ajoin mietin muitakin vaihtoehtoja pyöriksi. Kun siis mietin kesän ajoreissujen kohokohtia, liittyvät ne erilaisiin elämyksiin, johin monipuolinen ja 100% luotettava Hondani on minut johdattanut. Pohdin, että ajan sillä 50 kkm, ja mietin sitten mitä teen.
Aika hyvin olet kertonut tuon mitä tää moottoripyöräily on parhaimillaan. Kiitos siitä. ;o)
"Olen miettinyt, että olen oppinut nauttimaan moottoripyöräilystä, pikkureissuista, isoista reissuista, tuoksuista tuulista, tienpinnoista, uusista ihmisistä, maisemista ja muista meiningistä periaatteessa enemmän kuin itse ajopelistä"
Itse lisäisin tuohon vielä nautinnon kohteina metsän eläimet, luonnon ja hienot maisemat hiekkateillä, joita mieluiten ajelen mun möhköendurollani.
Noista minäkin nautin.
Ja sitten tietysti upeasta pyörästä, BMW R1100GS, 1999.
7 vuotta, 120.000 km.
Noilla pyörillä ajetaan satoja tuhansia, MAILEJA. 400.000 mittarissa 1997
Pidän sen vielä ainakin varmaan 10 vuotta.
Ei mitään syytä vaihtaa hienosti toimivaa pyörää.
Ton Janin jutun vois pistää vaikka suoraan Moottoriin, olis kerrankin hyvä kertomus omasta ajokista!
Mulla pisin suhde ajoneuvojen maailmassa on jo 20v. Madonna, moottoroiduista kaappifiiatti oli 7 vuotta, prätkistä toi rin-tin-tin jo reilun 6 vuotta ja ohi tulee menemään fiiatistakin - nyt voi sanoa sen tulleen jäädäkseen. Eli TM 100jE -05.
Puro mut houkutteli ensin ostamaan kasikymppiä enskana piikin koneella, muttei tehdas suostunutkaan toimittamaan, niin se sai mut käännytettyä huolimaan 100cc:n. Niin se sitten saapui tehtaalta kolme viikkoa tilauksesta, oli ohjauslukko, sivutuki jne. kaikki varustus valmiiksi enskakisoihin. Ikinä en olisi aikuisten pyörillä kisoissa pärjännyt ja tätä mopoa voi syyttää siitä että opin ajamaan maastossa.
Reilun vuoden iässä juuri kone laitettuna en suostunut sitä myymään reilusti alle 2/3 uuden hinnasta myymään, sen jälkeen ei kukaan olekaan ollut vakavissaan sitä ostamassakaan. Tai ehkä sen saisikin myytyä, mutta ei kuntoonsa nähden ikinä enää sellaiseen rahaan että luopuisin - tällä syysmudat on hauskaa, jaksaa riepottaa ja mittasuhteet on kuskilal ja mopolal kuin toisilleen tehdyt. Molemmat on pieniä - kuski kiukkuinen kun sen pään ottaa, mopo aina. Turhan tulinen italiaano, aina sillä ajaessa kaipaa nöyrää alavääntöä ja lepposaa menoa. Puoliso kotona on onnekseni sitä, lepposa ja rauhallinen, sulattaa nämä mopotouhutkin vain ihmetyksellä.
370h on jo mennyt rikki, 380h ei vielä. On siinä aika paljon pyörän päällä oloa ihan metsissä vaan. Ihan tarkkaan en ole enää seuraillut, arvioinut tunteja sitten poltetun bensan määrällä. Jossain vaiheessa viime talvena hukkui alusta asti pidetty ajopäiväkirja, silloin oli poltettuja litroja hieman reilu 1000 - eli vastaisi vaikka Domi Mikunilla n. 20tkm, Temmin kilometrit kuitenkin vasta hieman päälle 7tkm.
Lohkot, kaikki rattaat koneessa, kampiakseli ja sivutuki on vielä alkuperäiset, kaikki muut osat onkin sitten uusittu tai päivitetty kerran - kaksi ostamalla vain nimellisesti ajettu 8-kymppi ja myymällä pois aika paljon ajetumpi. Näin tuli päivitettyä mm. -07:n runko ja 10h ajetut iskarit n. 500e:lla. Yhden kerran on sylinterikin mennyt uusiksi ja 85cc oli varalla, tätä nykyä on varalla ajamaton 100cc. Mäntiä on tullut ajettua 7kpl, kiertokanki vaihdettu 130h kohdalla ihan turhaan, petareita neljät, laatikon laakerit kerran tai kaksi. Paisareita on toinen menossa, linkut ja swingin laakerit uusittu kerran kaikki n. 200h kohdalla, iskarin alapäitä kolme. Ilmanputsareita ollut koko ajan 5kpl ja uusittu tarpeen mukaan, 15kpl suunnilleen pistetty roskiin jo. Jarrupaloja ei paljon mene, ehkä 5 paria eteen ja 4 taakse, vaikka pehmeillä paloilla ajan. Pyöränlaakereita meni ennen koko ajan, kunnes rakentelin pienet suojat (kasikympissä ei stefoja ole), no ne oli 3,18e/kpl. Ketjuja ja rattaita on nyt neljännet menossa, tiivistetyillä olen aina ajanut. Ketjuohjureita menee aina spoorikelissä, kuluvat pienessä ulkopuolelta puhki jopa muutamassa tunnissa.
Eipä tule mieleen kohdetta, jonka käyttöikää en osaisi 10% tarkkuudella sanoa vain katsomalla ikkunasta ulos - joten eiköhän tän kanssa käy kans niin että kunnes kuolema meidät erottaa ;D
- tieto vähentää tuskaa
- Yamaha WR 450 EFI - 120,3 kg
- TM 100jE "rin-tin-tin"
Keväällä -90 ostin uutena ylivuotisen GSX750F katumopottimen joka oli mulla aktiivikäytössä syksyyn -04. Pystymettä oli viimeinen isompi reissu tuolla. Kilometrejä tuli 15v aikana maltilliset 147tkm. Ajettua tuli Ahvenistot ja savipellot sekä Saksan autobaanat.
Katotaan kuinka pitkään päästään seuraajalla eli DL1000:lla, nyt on vasta 7. kesä menossa ikä kilsojakaan oo vielä edes 50tkm.
Minulle Dr-z on ensimmäinen rakkaus (kevareita ei lasketa). Vietimme juuri 2-v päivää, jolloin minä olin vasta 17 ja Suzuki oli vähän nuorempi (2006). Aion pysyä Suzukin kanssa yhdessä ainakin intin yli, minkä jälkeen saan ajokortistani rajoitukset pois ja voin hankkia pyörän ilman 25kw rajoituksia
Näin meidänkin perheessä ennen, mutta nyt olen vakiintunut. Pohtikaamme, mikä on pitkän parisuhteen salaisuus. Mainitse pyörän merkki ja malli sekä yhteisten kilometrienne määrä. Kerro myös se, miksi monogamia tyydyttää. Astun ensimmäisenä esiin:
tää on kyllä hyvä! Tää ominaisuus on hyvä sekä pyörässä, että vaimossa.
