Pohjolan Kurapyöräilijät

Nyt iski niin paha kotarikuume, että kiusaan nyt täälläkin ihmisiä kysymyksillä.

Lähinnä kiinnostaa kokemukset huolloista sekä itse tehtynä, että huollossa teetettynä. Esim. onnistuuko venansäätö ilman erikoisia työkaluja ja palikoita?

Koska aikaisempaa tuttavuutta ei ole ko. pyörämalleista, haluaisin tietää myös käyttökokemuksia kestävyyden osalta ja siitä miten ruisku ja kaasari eroavat toisistaan. (pyydän jo etukäteen, ei sitten mitään piilovittuilua kaasuttimen ja ruiskun fyysisistä eroista )

Mitä tarkalleen tarkoittaa "akramappi" eli onko kotarin ecu säädettävissä? Tuleeko se putkiston mukana vai...?

Kotarilla on tiuha tuo huoltoväli. Mitä tarkalleen tehdään esim 7500km tahi 15000km huollossa. Ilmeisesti 15000km kohdalla venttiilit tulisi tarkistaa/säätää.

Onko huollot kalliita? Huoltoajathan on annettu tehtaan toimesta, mutta toimiiko homma samalla tavalla kuin esim. Ducatilla eli könttähintana?

Toimiiko SM edes tyydyttävästi kyyditykseen? Entäs Adventure?

Onko ns. lastentauteja? Taikka tyyppivikoja?

Kiitän jo etukäteen asiallisista vastauksista.

...voin kertoilla 950Advesta (huoltoasiat pätee muihinkin?).

7500km huollossa "normi" toimet, eli: öljyt+suod., ilmanputsari, ym.

15000km aivan, venttiilintarkastus /säätö, joka tehdään paloilla(tee-se-itse sarja tais olla n.380€). Tarkastus on helppo tehdä itse (30min-1h)

Huolloista sen verran, että muuan kotaristi tuumas: "KTM on varmaan ainoa työpaikka suunnittelijat saa olla kännissä" . Tällä tarkoitti arvaten sitä, että jos jotain huoltoa tarvii, täytyy härveliä purkaa melkolailla(adventuren tankit aina irti, jos tekee muuta kuin öljyn tarkistuksen).

Repair Manual, jossa koko laitos purettu ja kasattu, löytyy internetin syövereistä

Osat ja tarvikkeet ovat kohtuuhintaiset(vrt. Honda).

Luotettava pelihän tuo LC8 on ja alkuaikojen tyyppiat lie jo voitettu. Itse olen kurvaillut tuolla +41tkm ajetulla viimeiset 17tkm lähes murheitta(bensapumppu ja päävirtarele, molemmat Mitsun tekemiä ).


Ja sit MAP-juttu, pienellä piilovittuilulla:
MAPeista en tiedä, koska on vakiopöntöt.

Kannattaa kokeilla sitä ruiskuvehjettä (990) ennen kuin tekee kaupat. Itse olen yhtä ajanut ja toimi sen verran kulmikkaasti etten voinut todeksi uskoa. Toivottavasti kaikki eivät ole samanlaisia.

Se on kyllä totta, että paljon joutuu purkamaan ainakin Advessa, teki mitä tahansa. Mutta toisalta käytetyt ratkaisut ovat sellaisia että niitä kestää ruuvata, esim katteen / tankin kiinnitysruuvit aluslevyillä mitä en ole japskeissa nähnyt käytettävän -> ruuvien juurista lähtee helposti maalit veks.

Jotkin ratkaisut eivät ole aivan niin pedanttisesti suunniteltu, mutta varmasti toimivia.

Adventuren isompi huolto maksanee 4-500e. Aika täyden työpäivän saa tosiaan touhuta että saa venttiilit näkyviin ja uudelleen piiloon. Motot on varmasti helpompia ja halvempia. Säätöpalat saa itse hiottua myös sopiviin mittoihin jos/kun ei sarjaa halua ostaa.

Vesipumppu ja bensapumppu murheet noissa on ollut kovasti sitkeitä.

Ensimmäisissä adventureissa kansipahviongelmia. Myöhemmin startit kiukutellut. Molemmat periaatteessa takuun alaisia kohteita.

Tuo kulmikkuus keskustelu mua hiukan välillä ihmetyttää. Jos on pehmeästi toimiva mukava CV-kaasari on ihan pakko saada kaasuun paremmin "vastaava" suoraveto. Jos on pehmeästi toimiva ruisku tietokoneohjatulla kaasuläpällä (vaikka susukit) on se pakko ruuvata irti että saadaan vastaamaan kaasuun. Jos on valmiiksi kaasuun reippaasti vastaava ruisku on se kulmikas

Kannattaa lukea KTM 990 adventure ketju läpi. Siitä kaasun kulmikkuudesta pääsee helposti eroon. Vaikkei tekis yhtään mitään niin siihen myös tottuu ajanmyötä. 990:stä ei kannata ko. "ominaisuuden" takia hylätä.
BTW, taitaa olla nykyään lähes kaikissa uusissa pyörämalleissa ruisku.

Ruiskujen kulmikkuus on ikävä ominaisuus rauhallisesti ajaessa. Adventuressa erityisen ärsyttävä kun vähänkin löysää kaasua niin nytkähtää moottorijarrulle ja käännät kaasun takaisin päälle niin nytkähtää taas kaasulle. Tämähän ei haittaa kun ajetaan aktiivisesti eli kiekat käy välillä lähellä rajoittajaa. Rauhallisessa kaupunkikruisailussa enemmänkin ikävää. Voi rasittaa kuskia myös hitaassa trial-tyyppisessä kivien kierrossa.

Esimerkkinä eräs kaveri joka säätää pyöriä sanoi että usein kisapyörät toimiikin ala-alueella nykien ja kulmikkaasti koska niitä harvoin ajetaan rauhallisesti. Riittää kun ylärekisterissä on höökiä ja tuntumaa. Moottori taas voi olla hankala saada säädettyä toimimaan täydellisesti joka kaasunasennolla/kierrosluvulla.

Adventure ei kuitenkaan ole kisapyörä joten odottaisi pehmeämpää käytöstä. Pehmeämpi käytös ei tarkoita etteikö pyörä saisi totella kaasua ripeästi. Bemarin R1200GS:ään tuli jossain vaiheessa ruiskukartan päivitys joka pehmensi moottorijarrua siten että kun kaasun laski pois seurasi polttoaineensyöttö hieman viiveellä. Jos toiseen suuntaan eli kaasun avauksessa on viivettä niin se ei kyllä ole yhtään toivottavaa.

Kun en vielä noista huolloista (ajettu vasta 3,5k) niin tiedä niin kommentoidaan tuota yleistä käyttökelpoisuutta..

Eli matkamopona 3 laukkua + emäntä 990 adventure toimii loistavasti, pyörän saa pidettyä vaakatasossa ripeämminkin kiihdyttäessä. Tilaa on hyvin, lukuunottamatta kyytiin noustessa sivulaukut on pahasti takajalkatappien tiellä. Itse vaihdoin jo 1k kohdalla eturattaan napsua pienempään ja tämä tuntuisi (suomen nopeuksilla) olevan hyvä ratkaisu myös matkailu tarkoitukseen. Nopea takajousen kiristys on plussaa matkailuun, kun välillä on laukkuja ja välillä ei. Merkittäköön tähän vielä että välillä putosi koko taivas kerralla niskaan, eikä sekään aiheuttanut mitään kummempia ajatuksia mopon kelpoisuudesta. Bensamittari tietysti olis kiva, mut aika nopeesti tottuu pelkkään valoonkin.

Yksikseen metsäteitä ja polkuja tallanneena olen edelleen tyytyväinen tähän vehkeeseen, välillä oikein hymyilyttää miten sama mörkö toimii niin mukavasti jokapaikassa.. Sarvien korotuksella seisoksiminenkin tuli lähes mukavaksi ajoasennoksi (minä 178cm).. Hymyn saa hyytymään toki kun pohja alkaa upottaa tai on pakko kääntyä pienessä tilassa..

Kulmikkuudesta sen verran että eturattaan pienennöksen jälkeen tämä ei ole haitannut kuin trial tyyppisessä toiminnassa, mutta möhköllähän kuuluu ajaa lujaa ettei jää kiinni..

Tohon kaasun kulmikkuuteen.

Bemarin F800GS on samanlainen kulmikas kaasu. Aluksi irvistelin sen kanssa, mutta nyt jo alkaa ranne tottua - muutamia "mustia" hetkiä lukuunottamatta . Asiaa myös auttaa se, ettei päästä ketjuja liian löysäksi, silloin ei "nytkä" asfaltilla niin pahasti - soralla se ja sama, kun se antaa periks pienet takapyörän liikkeet.

Se kulmikas kaasu on kyllä rock, kun lähdetään soralle touhuamaan. Ei tarvii houkutella, kun perä jo luistaa!!

Olen ajanut myös tuota 990 Advea muutaman tunnin session ja "oireet" olivat hyvin samanlaiset kuin tossa bemun kasissa ton kaasun suhteen. Luulen, että siihen kaasuun tottuu kottaraisessakin.

Noista huolloista. Ostettuun huoltoon mulla on takana pelkkiä kallita pettymyksiä=tekemätöntä maksettua työtä merkistä riippumatta. Ehkä kaiken huippu oli ADVn ensikosketus jonkun toisen hoivissa. No kuiteskin LC8:sit on siitä erilaisia pyöriä että niitä ajaa todelliset harrastajat jotka haluaa olla pyörästä tietoisia ja ovat vielä värkänneet tämmöisiä sivuja:

http://www.advrider.com/forums/showthread.php?t=137838

http://www.ktm950.info/

+ Kotarin oma korjaamokäsikirja

Että jos tykkää ropeltaa vaikkapa perushuoltoa niin tukea maailmalta löytyy kysymyksen tasosta riippumatta.

Sitten jos tykkää vain tankata ja ajaa Transalp on siihen oiva peli.

Minusta 950:kin oli kantikas mutta mitä voi oottaa koneelta missä on noin 70% väännöstä tarjolla 3,5 krpm tienoilla. 990ADV jonka keajoin oli oikea digijärkky mutta G2 handelilla nuita voi silottaa. Omassa kaasarissanikin on sellainen lievimpänä versiona,, mut mä oonkin vähän varovaisesta päästä. Vaikka se viimeinen kolmannes vetää sitten luistit paneeleihin...

Tekis kyllä mieli käydä koeajamassa 950sm, että millaista ajamisen ilo vois olla.

Syynä kulmikkaaseen käytökseen on ilmeisesti polttoaineensyötön katkeaminen kun kaasua suljetaan ja syöttö tulee sitten hieman viiveellä päälle kun moottori saa jo enemmän ilmaa (läppä alkanut aueta), => erittäin nopea tehon palautuminen.

Sen verran kokemusta eri fillareista (lähinnä maatiepyöristä) että tuo kulmikkuus on sellainen ominaisuus joka haittaa myös nopeaa ajoa. Jos ajat radalla / määntiellä hidasta mutkaa 2. vaihteella reiluilla kierroksilla niin aiheuttaa jänskäkakan oireita kun moottori ei tiedä vetääkkö vai ei. Ja isommalla vaihteella ei viitsi mutkaa ajaa kun voimaa ei löydy ulostuloon. Esim Hondan VFR 800 oli rasittava Norjan tiukissa mutkissa ko ominaisuuden johdosta, Suksukin TLR paljon parempi. Ajamani Adv 990 kaukana näistä.

mulla oli vasta 15tkm huolto, 519euroa. eikä riittänyt yks päivä merkkihuollolle vaan soittivat iltapäivällä ettei millään tuu valmiiksi...
muistaakseni sanoi ku pyörän vein että ktm:n mukaan huolto kestää 6,5h.

Kiitos kommenteista.

Tieto tuo tuskaa ja tietenkin avartaa mieltä. Valinnan vaikeus on vaan siinä, että olen saanut kaksi lähes identtistä tarjousta. Toinen KTM 990 Adventuresta ja toisen BMW 1200 GS:stä. Molemmilla suunnilleen saman verran kilsoja takana, Bemu vaan vuotta vanhempi. Bemarit tunnen ja tiedän, mutta kun KTM on vielä vähän hakusessa. Harmittaa kun ei oo kunnolla päässyt tyypittämään (isompia) kotareita.

Nyt tulee kokemuksen syvällä rintaäänellä, oon nimittäin ajanu jo melk. 400km 990 Adv. S:llä ...

Kaasu on todellakin hankalampi ku 950( ei oikein minkäänlaista vastusta liikkeelle), mutta ei sen kanssa nyt mitään ongelmia ole... joskus ketju hieman "rämpsähtää", tosin en ole vielä kaikkia tehoja ulos mittannut... käskivät ajella alkuun alle 6000 kierroksen , muuten kone tuntusi toimivan nöyremmin kuin 950, etenkin alakierroksilla...

Pyörän takuu ym. asiathan toimivat, vaikka huollot teettää muualla kuin merkkiliikkeessä.
Viitseliäs säästää myös taaloja tekemällä huollon osittain itse. Esim. venttiiliensäätö: pura pyörä siten, että huollossa riittää mittaus ja mahd. säätö. Tein näin 950 kanssa ja iso huolto tais maksaa n.250€ (muist. 2 venttiliä säädettiin).