Myös vanhemmiten tulee laiskaksi ja ruuvaaminen loppuu siitä syystä, myös tiet alkaa olla tasaisempia ja kun ikää tulee tarpeeksi niin kaatumaraudatkin on turhia varusteita kun ajellaan isoa tietä pyörä pystyssä...
Kaikissa merkeissä on omat viehätykset, joutui niitä ruuvaamaan tai ei. Monella merkillä tehdään hillittyjä muutoksia vuosien mittaan, toisilla mallisto pysyy lähes muuttumattomana koko elinkaaren ajan ja senkin jälkeen samoja osia hyödynnetään uudessa mallistossa. Jotkut merkit taas tekee jatkuvaa innovatiivista kehitystä ja mallisto päivittyy enemmän tai vähemmän joka vuosi, asiakkaita kuunnellen.
Jos haluaa helpon ratkaisun niin valitsee pitkän linjan valmisteen, eli samaa tavaraa vuodesta toiseen, vain pelkkä väri muuttuu, jos sekään, mutta alla on se tuttu ja turvallinen sekä luotettava mutta jossain muodossa tylsä lopputuote.
Jos kaipaa enemmän vipinää ja haluaa kulkea kehityksen kärkipäässä niin silloin on syytä valita jatkuvasti päivittyvä mallisto, silläkin riskillä että lopputuote ei ole kaikilta osin tehty/testattu 10v/200000km täysin viattomaksi. Uusia ratkaisuja joka vuosi, mallisto elää sitä mukaa kun kentältä tulee palautetta, enemmän kiinnostaa harrastaminen tässä hetkessä eikä se miten peli kestää alla ilman ruuvaamista seuraavat kymmenen vuotta.
Puhumattakaan siitä mitä osuu noiden laitteiden väliin.
Onneksi on vaihtoehtoja sekä mahdollisuus tehdä vääriä valintoja, aina voi vaihtaa laitteen mieleisekseen jos alla oleva päristin ei miellytäkkään. Jokaiselle meistä löytyy mieleinen valinta ja se jokaiselle suotakoot, ajetaan niillä värkeillä mitä on alla ja nautitaan harrastamisesta, sehän se on pääasia. Haukkumiset, sormella osoittamiset ja fanaattisuus ei mielestäni kuulu mihinkään harrastamiseen, kukaan ei osta harrastuskamppeita siksi että valinnalla pitäisi miellyttää muita harrastajia.
Mönkijöiden puolella tuli alkuun ostettua ja myytyä eri merkkisiä/tyyppisiä värkkejä ennen kun löytyi just se mitä halusin. Tästä huolimatta en ollut merkkifanaatikko, vaikka monet sitä sanaa mielellän käytti, vaikka ajoin vuosia samalla merkillä niin se vaan yksinkertaisesti oli se mulle oikea ratkaisu ja tarjosi ominaisuuksia mitä muut merkit ei kyenneet tarjoamaan. Kaikilla muilla merkeillä ajavat on olleet mulle täysin tasavertaisia harrastajia ja enemmän mua kiinnosti harrastuksen sosiaalinen puoli kun se, millä kukin ajaa. Monesti nauratti, toisinaan vitutti kun isot miehet ihan tosissaan rähjäsi toisilleen miten paskalla laitteella sä ajat ja oman perseen alla oleva merkki oli aina parempi. Mua ei taas pätkän vertaa kiinnostanut minkä merkkistä vehjettä vinssattiin ylös suosta, tai mikä oli hinausköyden perässä kun voimansiirto tai joku muu paikka hajosi. Tärkeintä on että jokainen harrasti itselleen, oli se ruuvaamista, vinssaamista tai huoletonta ajamista pitkin kyläraittia.
Kaikki laitteet on yhtä huonoja merkistä riippumatta, pitää vaan osata poimia niistä se helmi, mikä on itselleen vähiten huono
Kylätason kurapyöräilijä.
). Mulla on Yammu, se on Jaappanilainen ( Nippon: Nousevan auringon maa ) merkki, valmistettu Italiassa, varusteltu ( kesken ) Suomessa, kuskikin on Suomalainen vaikka asuukin enemmistöltään Ruåtsinkielisessä kunnassa. Italiastahan ei tule mitään hyvää, autotkaan ei toimi Suomen talvessa ( on ollut sellainen ähvällä alkava jossa oli hyvät tilat kahdelle, kyllästyin korjaamiseen ja myin pois ). 
ja isoadvekotka vähänajettuna vielä niissä hinnoissa, että ei ole ihan heti tartuntavaaraa. 